Tässä ruokatauon jälkeisellä siestalla katsoin ulos ja kuuntelin lintujen laulua, joka toi jostain syystä mieleen Big Brotherin, vuonna 1999 Hollannissa kehitetyn formaatin, jossa joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä viettää jopa kolme kuukautta eristyksissä, ja ihmiset seuraavat heidän edesottamuksiaan television välityksellä. Ohjelma saavutti suosiota myös Suomessa, ja lopulta syksyllä 2005 tuolloin vielä pienehkö Sub TV otti isolla taloudellisella satsauksella suurtuotannon hoitaakseen. Hankinta istui hyvin Subin anarkistiseen luonteeseen, jota symboloi Simpsonien näyttäminen joka arkipäivä pyhään aikaan 20:30 Ylen uutisten päälle. Vielä vuotta aiemmin Simpson-nälkäiset nuoret olivat joutuneet tyytymään yhteen viikoittaiseen ohjelmaan Maikkarin sunnuntai-iltapäivässä ennen Hockey Nightia.
Big Brother Suomi oli kauhisteltu sensaatio, josta irtosi uutisia iltapäivälehtien luetuimpiin. Kahta ensimmäistä kautta en seurannut lainkaan, mutta muutettuani omilleni aloin jonkin verran seurata syksyn 2007 kolmatta kautta. Joka päivä oli päälähetys klo 22-23, jossa esitettiin edellisen päivän mehukkaimmat tapahtumat. Klo 19-19:30 oli tuotannon kakkosmiehen, joviaalin supliikkimiehen Janne Katajan luotsaama Extra, jossa vaihtuvin vierain puitiin kansakunnan puhutuimman talon tapahtumia. Viikko huipentui sunnuntaisin klo 21-22:30 esitettävään finaaliin, jossa radiosta tutun Vappu Pimiän johdolla paljastettiin studioyleisön edessä, kuka asukas pudotetaan talosta. Lopuksi pudonnut asukas siirtyi talosta studioon Pimiän haastateltavaksi.
Prosessi asukkaan pudottamiseksi oli kaksivaiheinen. Torstaisin kaikki asukkaat kutsuttiin yksitellen niin kutsuttuun Päiväkirjahuoneeseen, jossa asukkaat saivat aina purkaa tuntojaan yleisölle ilman että muut asukkaat saivat tietää puheista. Jokainen äänesti kahta asukasta häätöäänestykseen. Kaksi tai useampi eniten häätöääniä saanut joutui Katajan paljastamana äänestykseen. Tästä hetkestä sunnuntai-iltaan klo 22:15 asti TV-yleisö sai antaa äänestykseen joutuneille plus- tai miinusääniä, luonnollisesti maksullisesti. Demokraattisista vaaleista poiketen Pimiä näytti sunnuntain suoran lähetyksen mittaan äänestystilannetta alinomaa, lietsoen kansaa panostamaan vielä lisää rahaa äänestystekstareiden lähettämiseen.
En juurikaan seurannut Katajan ekstralähetystä, mutta eräänä päivänä huomasin ohjelmatiedoista, että vieraana on ohjelman faniksi tunnustautunut legendaarinen yleinen syyttäjä Ritva Santavuori, joka oli tuttu myös Ylen aamutelevision jälkiviisaista – kunnes sai keväällä 2008 kenkää kommentoituaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Barack Obaman isoäitiä rasistiseen sävyyn.
Kataja vaikutti aluksi hieman hermostuneelta maineikkaan vieraan seurassa, esitellen tämän Ritva Santakuoreksi. Santavuori kommentoi asukkaiden persoonia oivaltavaan sävyyn ja harmitteli, että yleisö tuppasi äänestämään sosiaalisia ja mielenkiintoisia asukkaita ulos, jättäen taloon tylsimyksiä. Jos äänestyksessä oli tylsimys vastaan mielenkiintoinen mutta ehkä pikkuisen ärsyttävä asukas, yleisö halusi äänestää tunteita herättävää vastaan ihan vain sadistisesta halusta nähdä tämän ilme putoamishetkellä. Hintana tästä oli viihdearvon putoaminen. Mikäli äänestyksessä oli kolme asukasta, miinusäänet houkuttivat pudottamaan eniten tunteita herättävän.
Tuotanto reagoi Santavuoren jyrähdykseen poistamalla myöhemmin miinusäänet käytöstä ja ottamalla häätöäänestykseen lähes aina 3-4 asukasta. Näin oli vaikeampaa äänestää ärsyttävää mutta mielenkiintoista asukasta vastaan.
En enää 2007 alkuinnostuksen jälkeen juuri seurannut ohjelmaa, mutta ihan pinnallinenkin perstuntuma oli, että miinusäänien poistaminen vaikutti jopa kaksinkamppailujen äänestyksiin, vaikka loogisesti näin ei tietenkään pitäisi olla. Ihmiset eivät aina ole loogisia. Miinusäänet herättävät primitiivisen kostonhalun, jota välillinen vastaehdokkaan plusääni ei aivan samalla tavalla tyydytä. Tämä tuli mieleeni USA:n vuoden 2016 presidentinvaalien yönä katsellessani Trumpin voittopuhetta. Jos myös miinusäänet olisivat olleet käytössä, Clinton olisi voittanut. Todella moni ei pitänyt kummastakaan ehdokkaasta, Trumpista vielä vähemmän, ja jätti äänestämättä. Jos olisi voinut suoraan äänestää Trumpia vastaan, nimenomaan saada se miinusäänen tyydytys, jotkut olisivat sen vaivautuneet tekemään.
Oliko tällä tarinalla jokin huipennus tai opetus? –Tuskinpa. Miksi tämän kirjoitin? –En tiedä. Kaikella ei tarvitse olla tarkoitusta, ei myöskään tarvitse aina miettiä, onko arvolleni sopivaa katsoa Big Brotheria. Olkaamme vapaita, älköön mikään inhimillinen olko vierasta.
