Olihan omien osakkeiden takaisinostosta isokin hyöty. Se voitonjaon hyöty jakaantui vain aavistuksen enemmän niille, jotka myivät osakkeensa Nokialle mitätöitäväksi, eikä niille jotka pitivät kasvavan osuutensa romahtavasta liiketoiminnasta salkuissaan. Ihan turha väittää, ettei omien ostoista hyötyä olisi joka osapuolelle - toiset saavat isomman osuuden bisneksestä, toiset saavat käteistä rahaa. Kukin päättää itse, kumpaa arvostaa enemmän.
Joku toinen voisi miettiä toiselta kantilta, että kannattiko 10 vuotta sitten ottaa Applelta vastaan voitonjakoa ja myydä omat osakkeet mitätöitäväksi reilun 15 dollarin kappalehintaan. Ja tätä herkkua riitti sitten entisille omistajille reilun 20 miljardin dollarin edestä, lähteenä Ycharts. Ei ole paljon verohyödyistä mieltä lämmittämään, kun on tehnyt yhden elämänsä hirveimmistä sijoituspäätöksistä ja myynyt kasvavaa ja laadukasta liiketoimintaa ennen osakkeen 13-kertaistumista (ennen osinkoja, uskokaa tai älkää!). Monille tuo verotehokkaasti kasvanut osuus Applen bisneksestä on ollut taloudellisesti positiivinen seikka, vaikka muutamat osingot ovatkin väliin jääneet.
Suomalaisessa sijoituskeskustelussa ei jostain syystä tätä puolta tarinasta haluta nähdä, vaan buybackeista on tehty sellainen peikko, ettei sitä yksi ihminen ymmärrä. Ja selkeästi itse buybackejakaan ei sen pahemmin ymmärretä. Jo pelkästään se, että omien ostoa kritisoidessa keskitytään lyhyen ajan kurssiliikkeisiin osakekohtaisen fundamentaalisen arvonnousun suhteen, kertoo kaiken oleellisen siitä, miten vähän asiasta ymmärretään. Ja ehkä silloin kannattaakin suosia osinkoja - ne ovat pääosin kaikille omistajille samat ja tasapuoliset, vaikka Suomen verotuksella tätäkin toki yritetään ehkäistä.
Samassa jutussa Oldenburg myös:
”Esimerkiksi Tanskaan maksamme Novozymesin osingoista lähdeveroa 27%, joten sen tapauksessa takaisinostot ovat minusta ihan hyvä asia. Verotusta ei kannata ylipainottaa, mutta silläkin on merkitystä.”
Hänen argumenttinsa tarpeellisten rahojen hassaamisesta voisi mielestäni ulottaa yhtä lailla osingon maksuun tilanteessa, jossa siihen ei olisi varaa.
Kyllä Suomesta vielä löytyy ihmisiä, joiden ei tarvitse koko elämäänsä elää älyluurin kautta. Maakunnissa on ihmisiä, jotka haluavat jutella ihmisille. Onhan se toki myönnettävä, että vaikeaa alkaa olla varsinkin pääkaupunkiseudulla. Jos nykyään päätyy jutulle, on se mukava piristys päivään. Varsinkin seniorit tuntuvat ilahtuvan, jos sana luistaa. Itse kyllä juttelisin niitä näitä mutta kun se luuri kaivetaan esiin ja upotaan sille reissulle…
Offtopicin varjolla - tämä on melkein vaarallisin yhdistelmä ja taloudelliseen sekoiluun on iso riski. Koetaan, että ollaan rikasta yläluokkaa jota ei kuitenkaan ansiotulojen saajina olla vaan ollaan ”ainoastaan” siellä keskiluokan yläpäässä. Johtaa vaaralliseen rikkauden illuusioon. Ainoa vielä taloudellisesti vaarallisempi kombo on iäkäs (mies)lääkäri jolla on n 20 vuotta nuorempi (sairaanhoitaja) vaimo. Tuolloin lääkäriparalle ei jää edes työvuosia tarpeeksi korjatakseen tehtyä vahinkoa.
En ole omien ostoja kritisoinut vaan sitä että niitä tekee yhtiöt joiden näytöt niistä ovat täysin onnettomat pitkällä aikavälillä. Historia ei ole tietenkään tae tulevasta mutta kyllä tiettyjen firmojen jatkuva epäonnistuminen omien ostojen ajoittamisessa on kyllä käsittämätöntä.
Parhaimmillaanhan omien ostot ovat erittäin järkevää ja omistaja-arvoa lisäävää mutta sitten on tämä toinen puoli jossa se arvonluonti ei vaan onnistu. Luulisi että tietyssä positiossa olevilla olisi vähän parempi näkyvyys tulevaan ja markkinoihin jotta onnistumisprosentti näissä olisi edes jonkinmoinen.
On kyllä käsittämätöntä kuinka täällä osa on sitä mieltä että omistaja-arvon tuhoaminen on järkevää. Eiköhän noitakin varoja olisi järkevämpää vaikka makuuttaa taseessa kuin ostella “ilmaa”.
Ei se omien ostelu ole järkevää joka tilanteessa niinkuin täällä koitetaan aivopestä.
Saatte olla ihan mitä mieltä tahansa mutta itse tulen karttamaan yhtiöitä joiden omien ostelujen historia osoittautuu omistaja-arvoa tuhoavaksi.
Nyt tarvitaan apua kaikilta hesalai… ei ku stadilaisilta ja sen hyvin tuntevilta!
Ollaan menossa vaimon kanssa piäkirkolle pitkästä aikaa ihan illanviettotarkoituksessa ja kysymys olisi seuraavanlainen:
Minne tällainen keski-ikäinen (vaimo nuorekas) pariskunta voisi mennä iltaa istumaan ja viihtymään? Ei tarvitse mikään hiljainen kuppila olla, eli menoakin saa olla, live-musa plussaa! Tarkoitus saada vaimo viihtymään ja sitä myötä sitten… No, tiedätte kyllä!
Jotenkin sitä pelkää, että eksyy parikymppisten menomestaan ja nauretaan sieltä pihalle.
Sijoitusfoorumilla kun ollaan, niin uusi kotimainen yrittäjä- ja sijoitusidolini löytyi kotikaupungistani tänään! Ihmettelen, että miksi olenkaan ollut näin hölmö ja en ole katsonut riittävän lähelle, vaan vain kauaksi, kuten Omahaan. Oli minimalistisuudessaan vaikuttavaa käydä tänään Pyynikinlinnassa taidenäyttelyssä: 1900-luvun alun Elon Muskin, Bill Gatesin, Steven Jobsin eli Emil Aaltosen kotikulmilla. Tämä mies on teoillaan kansallinen stara!
Emil Aaltonen on ollut merkittävä henkilö Suomen teollisuuden historiassa. Nykyisen Metson tai Orthexin sijoittajat eivät ehkä tiedä, mutta Aaltonen on tärkeä mies sijoituksienne perustan luonnissa.
Suositus: Käykää Tampereella Emil Aaltosen museossa. Ihailkaa hänen keräämää taidetta ensimmäisessä kerroksessa (Edelfelt, Järnefelt, Halonen, Von Wright) ja toisessa kerroksessa Aaltosen historiaa. Mielenkiintoisia ja motivoivia sijotusliitännäisiä aiheita saattaa löytyä läheltä!
Kahvihuoneella (varmaan koko foorumillakin) ihan hitosti viestejä näin lauantaina ja kaikenlaista mukavaa elämän eri osa-alueilta… onko nousukausi alkamassa Hesulissakin, ei kai tämä muuta tarkoita jengi selvästi positiivisella jalalla!
Kiva olkiukko! Kukaan ei ole tuollaista väittänyt.
Ja omien osto yliarvostustilanteessa on ihan samanlaista omistaja-arvon tuhoamista kuin osingot aliarvostustilanteessa. Eli ei mitään omistaja-arvon tuhoamista, vaan voitonjakoa, jonka jälkeen sijoittaja päättää haluaako rahat vai omistusosuuden kasvun.
Nämä on joskus tällaisia. Muutama oma helmi vuosien ajalta:
Minut pyydettiin hakemaan erästä pitkään auki ollutta työpaikkaa. Hain, kävin haastattelussa, pääsin myös testeihin, jotka menivät hyvin. Kului viikkoja ja aina jollain syyllä asia ei edennyt. Lopulta selvisi että en päässyt, kysyin mitä minulta puuttui valittuun verrattuna. Noh, ketään ei valittu vaan hävisin itselleni. Kyseessä pörssiyhtiö, jolla oli myös jatkuvasti paikkoja auki rekryjä hoitamaan.
Sitten pikkufirmojen haastattelut ovat omaa luokkaansa. Eräs yrittäjä voivotteli kuinka vaikeaa on saada tänä päivänä työvoimaa. Se voivottelu jatkui vielä silloinkin, kun kirjoitettiin työsopimusta. Toinen kyseli haastattelussa onko suunnitelmissa muuttaa lähivuosina. Näissä ei yleensä suurta kilpailua ole, jolloin ahneen on helppo vedättää palkkaakin, mutta myös asenteet ovat sitten sieltä 80-luvulta.
Noista videohaastatteluista yms päällä seisomisista olen itse todennut, että ehkä siinä on omalta osaltaan tarkoitus rekryhenkilöllä koettaa tehdä itsensä tärkeäksi. Mitään spesifiä kun et työstä osaa monesti kysyä, eivätkä testit vie loputtomiin aikaa, niin millä siinä sitten oman työn sisältönsä perustelee? Ymmärrän, että näillekin on aikansa ja paikkansa, kuten kolmen kierroksen haastettluineen testien lisäksi, mutta tuskin paikkaan mihin hakijoita on 10.
Seuraava askel itsellä on luultavasti palkan suhteen vaatimusten laskeminen ja enemmän työn merkityksellisyyteen keskittyminen.
Omavalinta on kiertää itsepalvelu kassat ym vastaavat, työllistävän vaikutuksen vuoksi. Kaupan alan palkat muutenkin pyllystä ja työtunnit usein alle 30h/ vk jonotan siis kiltisti että kassa neidit saavat pitää työnsä.
jengi selvästi positiivisella jalalla!
Kukaan ei ole tuollaista väittänyt.