Olihan heikko artikkeli. (MTV, ei sinun Nihilisti! 
)
Yksilöllistämisissä (tähtimerkintä per oppiaine) on omat heikkoutensa, kuten juuri jatkokoulutus kysymykset. Silti sen hyvät puolet ajaa heikkojen ohi mennen tullen.
Tosielämän kokemus: Oppilas, joka on matemaattisesti hyvin lahjakas, taustaltaan kaksikielinen. On kiinnostunut avaruudesta, fysiikasta, ja kaikesta mikä liittyy numeroihin. Myöhemmin saa autismidiagnoosin (ei peruskouluaikana). Ratkaisee monenlaisia rubiikinkuutioita pöydän alla täysin muistinsa varassa (ei niitä perus 3x3 malleja, vaan oikeasti haastavia). Oppilas ei suoriutunut suomen kielen opinnoistaan, vaan hakkasi päätä seinään arvosanalla 5. Muut oppiaineet olivat 8-10, matemaattiset ja luonnontieteet kaikki 10. Hän alkoi suorittamaan lukion matematiikkaa kahdeksannen luokan keväällä.
Suomenkielen tavoitteet eivät kasiluokalla kuitenkaan täyttyneet. Vaihtoehdot?
- Jättää kaveri luokalle äidinkielen takia
- Tehdä virkavirhe ja päästää hyväksytysti läpi vailla perusteita.
- Tehdä hänestä “tähtioppilas”, jolloin suomen kieli on yksilöllistetty, eikä aiheuta luokalle jäämistä.
Nykyään hän on erittäin kelpo hommissa koodarina suuressa firmassa. Sosiaalisesti täysin kykenemätön, mutta omassa pimeässä luolassaan tahkoo melkoisella tahdilla koodiin rivejä. Olisiko yhteiskunta hyötynyt kun tämä tyhmyri olisi kerrannut sitä kasiluokkaa sen äidinkielen takia? Vai oliko tämä “tähtioppilas”-merkintä tämän kaverin pelastus.
Ihmiset ketkä eivät työskentele alalla eivät täysin ymmärrä mitä tämä tähti-merkintä tarkoittaa. Se voi olla vain yksi kouluaine, tai se voi olla kaikki kouluaineet. Pelkällä “tähtioppilas” lisänimellä voi heittää vesilintua. Sama kuin sanoisi että kaikki sijoittajat ovat tyhmiä mörnijä-osinko-boomereita. Eivät kaikki ole. Mukaan mahtuu koko joukko erilaisia kulkijoita.
Voi olla, tai voi olla tulematta. Olen erityisopettaja, ja suoritin peruskoulun ruotsin arvosanalla 5. Piti tulla vasten kasvoja tämä lukiossa, yliopistossa ja viimeistään työelämässä. Odotan vielä. Olen myös hemmetin laiska opiskelemaan. Tästä laiskuudestakaan en ole vielä kärsinyt. Niin moni asia elämässä voi lyödä kynsille, että melkein uskallan väittää, että tämä “tähtiarvosana” ei ole niistä se suurin murhe. Ymmärrän tarkoituksesi, jos kyseessä on oppilas, joka ei selkeästi hahmota ollenkaan omaa osaamistaan, ja hänelle tuputetaan myös ulkopuolelta vääriä kuvitelmia oppimisen ja osaamisen tasosta.
Olen samaa mieltä, että kasvatamme (ja me kasvoimme) liian pehmeiksi. On melkoinen hakuammunta silti mielestäni yhdistää tämä masennuslääkkeiden syömimiseen, tai edes masennusdiagnooseihin.
Aikuisilla on omat vastoinkäymisensä, nuorilla omat. Jos menetän 3000e digitaalirahaa Nordnetin salkussa minua harmittaa suunnattomasti, ja tälle nuori voi kohauttaa olkapäitään ja sanoa “Niin, sitten?”. Samalla tavalla en itse ymmärrä, miten on niin kamalaa, jos ne luokan “cooleimmat” ei tykkää viimeisimmästä TikTokistani.
Nykynuoriso elää täysin eli aikakautta kuin esimerkiksi minä teininä, -90 luvun alussa syntynyt. Ajat muuttuu, jotkin asiat parempaan ja jotkin huonompaan suuntaan. Koulutuksessa on hirveästi isoja ongelmia, mutta tähtioppilas-merkintä ei mielestäni ole niistä yksi (oikein annettuna, tietysti).