Jatketaan täällä kun oma ketjukin löytyy. Eikö tällainen yksilöllinen opetussuunnitelma tietyllä tavalla kaiva maata peruskoulutuksen yleissivistävyyden alta, jolla ainakin itselleni perusteltiin aikoinaan kaikki “Miksi tätä pitää opiskella? / Mihin me tätä tarvitaan?” -kysymykset?
Toisin sanoen, jos yhdelle oppilaalle katsotaan riittäväksi taidoksi käytännössä pelkkä perustason luku- ja kirjoitustaito, niin miksi muiden on opiskeltava sijamuotoja, eri kirjallisuuden tyylilajeja tai muita syvempiä aiheita ko. aineissa? Jos katsotaan jonkun selviytyvän elämässä vähemmin eväin, niin mikseivät ne “fiksummat” sitten pärjäisi? Eikö näiltä “tyhmyreiltä” pitäisi pikemminkin vaatia enemmän, jotta tasa-arvo täyttyy, ja heillä olisi elämässä yhtäläiset mahdollisuudet?
Suomenkielen tavoitteet eivät kasiluokalla kuitenkaan täyttyneet. Vaihtoehdot?
Jättää kaveri luokalle äidinkielen takia
Tehdä virkavirhe ja päästää hyväksytysti läpi vailla perusteita.
Tehdä hänestä “tähtioppilas”, jolloin suomen kieli on yksilöllistetty, eikä aiheuta luokalle jäämistä.
Näistä jos miettii, niin eikö kakkos- ja kolmoskohta ole tietyllä tavalla sama asia? Molemmissa oppilas jatkaa seuraavalle asteelle ilman “riittävää osaamista”. Kolmoskohdassa on vain keksitty porsaanreikä.
En myöskään kannata oppilaan jättämistä luokalle yhden aineen takia, mutta pitäisikö peruskoulukin muuttaa kurssimuotoiseksi? Tällöin heikkoudet esimerkiksi matematiikassa eivät estäisi etenemistä muissa aineissa. Toisaalta poikkeuksellinen lahjakkuus mahdollistaa muuta ryhmää nopeamman etenemisen?
Olisiko yhteiskunta hyötynyt kun tämä tyhmyri olisi kerrannut sitä kasiluokkaa sen äidinkielen takia? Vai oliko tämä “tähtioppilas”-merkintä tämän kaverin pelastus.
Tämä on aivan totta, mutta järjestelmän toimivuutta tai toimimattomuutta ei voi oikein perustella yhden tapauksen pohjalta. Tuollaisen vajaat taidot omaavan lykkääminen lukioon laskee väistämättä koko muun luokan osaamistasoa vaikuttaen negatiivisesti heidän mahdollisuuksiinsa pyrkiä korkeakouluun.
Artikkelissa Opetushallituksen edustaja toteaa: “– Oppilas pysyy vuosiluokkasysteemissä, ja oppimisvaikeudet eivät tule syyksi sille, että jäisi luokalle tai pahimmillaan jäisi ilman peruskoulun päättötodistusta kokonaan.”
Minusta tämä kuulostaa aika hullulta. Eikö luokalle jäämisen pidä olla osaamisperusteista, ei syyperusteista? Toisaalta onko peruskoulun päättötodistuksella mitään virkaa ilman 2. asteen tutkintoa? Työllistymisen odotusarvo taitaa olla hyvin matala jo pelkällä päättötodistuksella. Väitän, että yksilön kannalta on lähes se ja sama onko se päätötodistus kourassa vai ei, jos se on ainoa todistus. Suomi on jännä maa, koska täällä todistus on arvokkaampi kuin opitut asiat.
Minusta nuoren kannalta pahin skenaario olisi päästää hänet eteenpäin ilman riittäviä eväitä pärjätä elämässä.