Mietin ensiksi, voiko sijoitusfoorumille tällaista ketjua ja kirjoituksia tehdä. Mutta sitten toisaalta, tämä on se, mitä meidän lapsemme kohtaavat koulussa, joten ehkä meidän vanhempienkin on hyvä kestää tämä tekstin muodossa? Emme kuitenkaan ole “skin in the game” nuoren asemassa.
Sijoittamiseen aiheen linkitys ei liene kenellekkään haaste, joten siitä en välttämättä ainakaan heti kirjoita.
Pyrin omilta kokemuksiltani kuvaamaan Suomen peruskoulun tilaa (käsitys lähinnä Etelä-Suomesta, mutta hyvän alueen koulusta) plus tietenkin se, mitä kollegoilta kuulee ympäri maata. Tarkoitus ei ole aliarvioida ketään, lakaista ongelmia maton alle tai myöskään pelotella. Nämä ovat kuitenkin tietynlaiset realiteetit joiden kanssa painitaan nyt, ja aivan varmasti myös jatkossa. Interventioita olisi tehtävä nyt, eikä myöhemmin.
Yritän kirjoitella jokaisesta aihealueesta vähän kuin oman postauksensa, jotta ajatus pysyisi kirkkaana, eikä tekstit menisi liian pitkiksi.
Pyrin viemään näissä katsauksissa lukijan takaisin koulun penkille, ja miettimään tilannetta omalle kohdalle. Tämä ei tietenkään koske kaikkia nuoria, mutta väitän, että koulupolun aikana kaikki näille lieveilmiöille altistuu tavalla, tai toisella.
Turvallisuus peruskoulussa
Yleisesti peruskoulut ovat nykyäänkin vielä turvallisia. Suurin muutos turvallisuuden tunteessa on se, että nuoret pelkäävät todella paljon joutuvansa somessa lynkkauksen kohteeksi. Me aikuiset ei edes ymmärretä sitä henkistä painetta, joka tästä aiheutuu. On se sitten “ruman kuvan” jakaminen muille, tai jonkun pilkkaavan videon teko. Et voi käytännössä olla oma itsesi (jos koet olevasi erilainen), koska millä tahansa hetkellä saatat päätyä nettiin ja tunnetusti sieltähän ei sitten pois pääse.
Fyysinen väkivalta on menossa kokoajan enemmän siihen suuntaan, että “herrasmiessäännöt” voidaan unohtaa. Pihalla ei oteta miehestä mittaa, vaan kun vedetään, vedetään sitten rehellisesti turpaan porukalla. Monet varmasti törmännytkin näihin videoihin mm. Twitterissä (X:ssä). Näissä tilanteissa väkivalta kohdistetaan tarpeeksi isolla joukolla ja voimalla, eikä uhrilla ole juurikaan mahdollisuuksia. Tähän yhdistyy myös usein monenlainen alistaminen.
Osansa turvallisuusaspektiin tuo se, että veitsien ja terien kantaminen mukana on varsin yleistä. Yllättyisitte, jos tietäisitte paljonko niitä löytyy repuista. Kannustankin jokaista vanhempaa ratsaamaan aika-ajoin sen oman Markku-Mirjamin koulunyssäkän ihan jo päihteiden, ja nyt näiden terien takia (koskee aivan kaikkia sosioekonomisia luokkia). Niitä ei tietenkään koulussa päivittäin vilahtele, vaan niitä “kannetaan oman turvallisuuden takia”, tai jos tietää, että iltapäiväksi on sovittu jonkun asteiset naamanturvotuskinkerit koulumatkalle, niin voi vähän puolustautua.
Aluksi rassukalta näyttänyt “gang signien” eli jengi-larppaamiseen liitettävien käsimerkkien tekeminen ovat yleistyneet rajusti. Nämähän ovat vaarattomia, mutta selvästi jo osa tätä suurempaa kokonaisuutta, jossa 10-15 vuotiaat nassikat kuvittelevat olevansa mafia. Osa nuorista kokee tämän pelottavana - enkä ihmettele. Korostan sitä, että tähän syyllistyy niin maahanmuuttajataustaiset, kuin syntyperäiset suomalaisoppilaat.
Omaan kouluumme pilven, saati nappien diilaus ei ole vielä onneksi saapunut isommassa määrin. Myynti kohdistuu lähinnä vapeihin ja niiden nesteisiin. Meininki on jo sen verran järjestäytynyttä, että osataan laittaa vahteja tavaran vaihtopisteiden läheisyyteen, jotta nämä “jengien” uusimmat tulokkaat voivat ulvaista äänimerkin, kun “kameli” (opettaja) tulee kierrokselle.
Nämä mussukat myös tietävät vallan hyvin sen, että ah, seuraamuksia kiinni jäämisessä ei ole. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, ja tätä käytetään ikävästi hyväksi. Tähän liittyy kaikki ylläkirjoittamani, sekä paljon muuta lieveilmiötä, kuten ryöstely ja varastelu. Viimeisimpiä tapauksia oli, kun eräs oppilas vei muiden taskuista erään tunnetun elektroniikkamerkin tuotteita, ja myi niitä eteenpäin, saaden muutamassa päivässä melkoisen tilin 11-vuotiaalle.
