Vuokraisäntäni oli tänään esitellyt asuntoa seuraavalle potentiaaliselle asukkaalle sillä aikaa kun olin töissä. Vähän kiire oli itelle tullu laittaa kämppä esittelykuntoon mut ei ollu onneks niin sanotusti huono lähtötilanne. Ehkä silti oisin siinä aamukiireessä voinu vielä noi palkkarin glutamiinit hoksata pyyhkiä…
Aihe on ajatuksena kiinnostava ja hyvä purkaa palasiksi kurkistamalla laajemminkin Ekan kommentin ulottuvuuksiin. Disclaimerina luvassa on ennennäkemätöntä kahvihuone-tason ajatuksen virtaa, kurkistus toimitusjohtajan ajatuksiin. Kirjoitin näitä ensin vain itselleni muistiin ajatuksinani, koska tykkään kirjoittamisesta ja poikkeuksellisesti heräsin aamuyöllä virkeänä ajatusteni kanssa, mutta mikäpä estää näitä julkaisemasta työpäivän lomassa syntyneiden muutamien stilisointien jälkeen 
Indereshän on ollut aina pilalla. Aluksi kaikki oli oikeasti pilalla, kun ei ollut toimivaa liiketoimintamallia ja asiakkaita. Mutta sen jälkeen ensimmäisiä kertoja Inderes on alkanut olla ulkopuolisesti tarkasteltuna pilalla, kun toimitila muutettiin startup-Lauttasaaresta Ruoholahteen. Kovat faktatkin puhuivat puolestaan, kun perunakellariin nähden neliövuokra nousi 150 %. Pilalla oli Inderes myös Rautasen mielestä, kun uutta toimistoa sisustamaan palkattiin kaiken maailman suunnittelijoita. Ennen oli paremmin, kun Jennan kanssa suhattiin ekalla autollamme, sähkönsinisellä Peugeot 206:lla IKEAn ja toimiston väliä firman rahaa säästäen. Pilalle meni Peugeotkin, kun mökkireissulle matkatessa bensa-asemalle kääntyessä liian nopean jarrutuksen seurauksena rekka tölväisi perään. Ja viimeistään lopun alun merkkinä kolarin jälkeen auto vaihtui pölynimurista muotoiluinspiraation saaneeseen vanhaan punaiseen Audi TT:hen ensimmäisten osinkojen kilahdettua tilille hillotolppasymboliikaa alleviivaten. ”Ihana auto, se on kuin karkki”, totesi merkittävän pörssiyhtiöasiakkaamme aulahenkilö, kun uransa nousukiidon kiihdytysvaiheessa oleva Rautanen kaarsi pihaan uudet Hugo Bossit päällä. Inderes oli sen jälkeen pilalla, kun lähdimme tuhlaamaan rahaa kaiken maailman koodihommiin omaa alustaa rakentaessa, koska alkuunhan kaikki meni päin helvettiä varsinkin budjetin osalta. Inderes oli pilalla, kun lähdettiin tekemään amatöörivideoita, eikä enää kovaa kunnollista analyysiä ammattilaisille. Inderes oli pilalla, kun ostimme Punavuoresta jonkin videofirman, ja jos ei muuten niin siksi, että kovat faktat puhuu puolestaan siitä kuinka yritysostot keskimäärin epäonnistuu eikä meillä ollut edes kokemusta yritysostojen tekemisestä. Inderes on pilalla, koska suomalaiset yhtiöt eivät osaa kansainvälistyä. Painettu lehtikin on kertonut, että Inderes on pilalla ja kulta-aika ohi. Inderes on ollut läpi historian joka kerta pilalla myös silloin, kun kannattavuus on heikentynyt. Inderes on tällä hetkellä erityisen pilalla, koska yhtiöstä on tullut korporaatio ja päätöksenteko on monimutkaisempaa. Olemme pilalla myös siksi, että arkeamme ohjaava aidosti ketterä ja hajautettu päätöksentekomallimme ei ole sopiva listayhtiölle.
”Lopettakaa se startup-aikojen romantisointi, yhtiön pitää mennä eteenpäin”, kuului hallituksen kovasanainen läksytys toimitusjohtajalle vuonna 2017, kun hallituksen kokouksessa mussutin kuinka kaikki on pilalla ja ennen oli paremmin. Menneitä urotekojahan voi kunnioittaa jäämättä kuitenkaan menneisyyden vangiksi, mikä oli hallitukselta oivalluksena muistikirjaan kirjaamisen arvoinen ajatus.
Aika kultaa muistot, menneeseen voi jäädä lilluttelemaan ja tehtyjä valintoja harmittelemaan, jos ei ole ammattihallitusta repimässä toimitusjohtajaa ylös. Olen 10 vuotta kuullut, kuinka Inderes on pilalla, kun ei tämä ole enää se sama firma kuin silloin joskus. (Mainittakoon, että jokaista pilalla-kommenttia on tietysti vastannut ainakin 10 mahtavaa kehua ja kannustusta.) Mutta tämä kritiikki on kaikessa tarttuvuudessaan arvokasta ja tärkeää osata käsitellä, jotta ei omassa ajattelussaan sulje defenssien kautta sokeasti pois uusien näkökulmien avautumisen mahdollisuutta. Yhtiöllä pitää olla tiettyjä peruskiviä, joita se vaalii ja suojelee (arvot ja periaatteet) yli ajan, ja niissä Inderes ei saisi mennä pilalle ja palautteelle on oltava herkkä. Mutta monessa tekemisessä jatkuvan muutoksen ja uudistumisen, vanhasta irti päästämisen, niin kivuliaalta tai korporaatiolta kuin se välillä tuntuu, läpi käyminen on taas välttämätöntä. Toimitusjohtajan elämä on jatkuvien päänsisäisten ristiriitojen kanssa kamppailua.
Kasvu voi olla myös liian nopeaa, kuten Eka ehkä epäsuorasti ehkä antoi ymmärtää, ja niinhän se on, että syvemmät asiat pintakalvomaailman takana eivät aina pääse esittäytymään kovimmassa suoritushuumassa. Eniten huolissani tästä yhtiöistä olen ollut silloin vuonna 2020, kun kaikki taloudelliset tunnusluvut ampuivat katosta läpi, koska sisältä katsottuna kaikki meni enemmän tai vähemmän päin helvettiä.
Ostan tarinan muutaman yrittäjäkaveruksen venymisestä menestyksen siemenenä Inderesin alkuvuosina kun kasvoimme ehkä 15 henkeen, mutta laajemmassa perspektiivissä ja nykyisessä kontekstissa Inderesin glorifiointi muutaman ihmisen yli-inhimillisenä sankaruuskeissinä on räikeästi ylitseampuvaa. Analyysi on onnistuessaan julkisesti näyttävää maalien tekoa, jolloin siihen on luontaista tarttua sankariviitekehyksessä. Mutta yhä suurempi osa Inderesin tekemisestä on erilaista mahdollistavaa tekemistä, sijoittajille näkymätöntä, mutta pääomamarkkinan kokonaistarkastelussa arvokasta ja tärkeää työtä. Kukapa talon ulkopuolella saisi hatunsyöntilive -tasoisen inspiraation siitä, että joku täällä kehitti ohjelmiston, jolla pörssiyhtiön jokin sijoittajaviestinnän prosessi saatiin automatisoitua ja samalla nostettua viestinnän laatua, mutta meille 120 hengen tiimissä se on valtavan arvokasta ja ylpeyden aihe. Tai siitä, että mursimme yhtiökokousmarkkinan monopolin ja toimme asiakkaiden rakastaman ratkaisun markkinaan. Tai siitä, että neljässä vuodessa kaikille sijoittajille avoimia kvartaali-infoja pitävien pörssiyhtiöiden määrä on Suomessa yli tuplaantunut. Nämä analyysin ulkopuoliset asiat eivät ole fokuksen puutetta, ne ovat analyysin rinnalla koko yhtiön ytimessä olevan toiminta-ajatuksen edistämistä. Moni näistä olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeampaa ilman listautumista. Henkilöstö, yhteisö, asiakkaat ja omistajat on nähtävä toisiinsa kytkeytyvänä vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Viime vuosina tekemämme valtava panostus pörssiyhtiöasiakkaille kehitettäviin tuotteisiin (@Miikka_Laitila mainitseman koko yhtiön toimintamallin ytimessä olevan teknologiamoottorin uudelleenrakentamisen ohessa) ei pitäisi olla pois yhteisöltä ja resurssimielessä bisneksen kasvu on tarkoittanut lisäpanostuksia yhteisön palveluun, mutta mikäpä minä olen kiistämään jos jonkin aito kokemus on, että palvelu on heikentynyt. Yhteisö ei ole parin vuoden tarkastelulla kasvanut. Pitää katsoa peiliin ja etsiä syitä Nokian sarjatulosvaroittamisen turhautumisselityksiä syvemmältä.
Analyytikoista en ole huolissani, tiimissä on hyvä tasapaino kokemusta ja nuorempia kasvamassa. Nuoremmat analyytikkomme ovat menneet läpi seulasta, josta 2010 Rautanen ei olisi ikinä päässyt läpi. He kasvavat tiimin sisällä aivan eri kulmakertoimella kuin 2010 Vilén-Kinnunen-Rautanen, jotka opettelivat kaiken itse. Uusi analyytikkosukupolvi nousee Kempower-tason latauksella ja energialla.
Ylipäätään me founderitkin olemme ihan tavallisia ihmisiä. Teen työtäni täydellä sydämellä, mutta minullekin tämä on lopulta vain työtä. En ole ikinä sisäistänyt Ekan viittaamaa työ/elämä-tasapainon käsitettä, työ on minulle kiinteä osa kokonaisvaltaista elämää. Elämä 120 hengen kansainvälistyvän listayhtiön johtamisessa ei ole leppoisampaa hillotolppahengailua, kuin 30 hengen privaatin yhtiön johtaminen. Mutta ei tässä leppoisuutta olla oltu varsinaisesti tavoittelemassakaan ja hyvä elämä on tässäkin polussa ihan mahdollista, mitenkään työrytmiltään kevyempää ja vähemmän suoritushakuista elämäntyyliä väheksymättä. Listayhtiönkin toimarina voi edelleen todistetusti pitää 7 viikkoa vuodessa offline-lomaa ja perhe-elämäkin toimii, vaikka toisinaan pidempi aika vierähtää syvässä päädyssä yhtä sun toista keissiä vääntäen. Toimitusjohtajakin voi olla parempi työssään, kun välillä kytkeytyy täysin irti. Töissä ja sijoittajana voi olla hauskaa, vaikka Harvian osake ei olisi 60 eurossa.
Inderesinkin on joskus pakko kasvaa irti foundereistaan ja kasvattaa uuden sukupolven ammattilaisia sekä yhteisön jäseniä, jotta se voi jatkaa menestyksekästä elämäänsä ja työtään sijoittajatiedon demokratisoimiseksi, tästä vielä pitkälle tulevaisuuteen väistämätöntä konkurssia viivästyttäen. Meidän Inderesin ihmisten elämät kehittyy kullakin omia yllätyksiä täynnä olevia kulkureittejään, ja tämä yhtiö kehittyy taas omia kulkureittejään, nämä kaksi toinen toisiinsa yhdessä ajanhetkessä tiiviisti kytkeytyen, mutta lopulta yksilösankareista riippumatta, pörssiyhtiön statusta kasvun, uudistumisen ja kehityksen vipuvartena käyttäen. Nyt tuli sellainen lausemonsteri, että tähän on parempi lopettaa.
Kiitos Eka, Pohjolan nro 1, sekä muut keskustelijat, on hienoa päästä lukemaan erilaisia näkökulmia yhtiöstämme, pidetään yllä kunnioittavaa toisistamme välittävää keskustelua 
Tätä laskettiin Mandatum-ketjussa jossain vaiheessa ja päädyttiin siihen että jos Nasdaq pitää pilkuntarkasti säännöistään kiinni niin Mandatum ei olisi vielä indeksiin nousemassa. Mandatumin mediaanipäivävaihto H2/23 kun on 0 euroa. Listautuivat indeksiin nousua ajatellen viikon pari liian myöhään. Kemiran vaihto on pienempää kuin minkään nykyisen indeksiyhtiön. Kempowerin vaihto riittäisi indeksiin nousemiseen, mutta First North-yhtiöitä ei taideta OMXH25:een huolia. Nykyisistä indeksiyhtiöistä ensimmäisenä liipaisimella olisi mun laskujen mukaan SSAB.
Aivan. Kiitos tarkennuksesta. Kummallista olisi kyllä jos eivät Mandatumia indeksiin ottaisi, mutta tietysti johdonmukaisuus on hyve indeksin metodologiassa.
Tässä on Pentti Jokisen tviittiketju Italiassa lähivuosina listautuneista yhtiöistä. Hän on niistä muutamia kiinnostavia tapauksia. 
Rakentamiseen ja kiinteistöihin voisi lisätä aina jatkokysymyksen, että jos Lehdolla on paljon vaihtoehtoja mistä valita tai Toivo ei ole huolissaan — pitäisikö osakkeenomistajan kuitenkin olla huolissaan tai onko pääoman tuhoutumisen kannalta erilaisia vaihtoehtoja.
Aloin lukemaan tuota kirjoitusta kun pakenin perheruljanssia vessaan niin ihan kuin jokin filmi olisi lähtenyt pyörimään. Ihan kuin olisi jotain Mielensäpahoittajan alkujohdantoa/ekspositiota Inderes-editionilla katsellut missä escortin sijaan sekoillaankin pösötillä ja taustalukija selostaa väsyneesti, miten ennen oli kaikki paremmin ja kaikki on pilalla samalla kun Rautanen tykittää yhtiöasiakkaan pihaan Hugo Bossit päässä. Hieman tuli lukiessa myös flashbackmainen tunne Charlie Chaplinin Diktaattori-elokuvan puheesta, vaikka se nyt onkin mahdollisesti ihmiskunnan historian maineikkain puhe eikä sitä sinällään voi verrata mihinkään. Pakko oli lähteä viemään luistimia kellariin että sai luettua kirjoituksen loppuun.
Hädin tuskin osaan kritisoida edes Tampereen tkl:n Nyssejä, vaikka se joka aamu osaa tulla myöhässä pysäkiltä noukkimaan silloin kun bussilla menen, mutta pitäisi kyllä itsekin uskaltaa kritisoida enemmän asioita, varsinkin Inderesiä (jos siitä hyvästä saa vastalahjaksi tällaisia kirjoituksia), siitäkin huolimatta ja sen vuoksi, että Inderesin haastajat tuntuvat saavan poikkeuksetta aina nenilleen. Ehkä voisinkin mainita, että tuo Mikaelin teksti on jo itsessään pilalla, kun se kahvihuoneeseen tuli kirjoitettua. Ehdottomasti olisi ollut Inderes-ketjun kamaa, olihan tuossa myös minulle pienomistajana joitain oikeasti mielenkiintoisia sekä uusia asioita.
Mutta ehkä Inderesiä ja yhteisöä hyvin kuvaa se, että parhaimmat setit näpytelläänkin vain niinkin halvan kuuloiseen paikkaan kuin kahvihuoneelle, silloin kun flow on päällä ja sydän avoin. Tämä teksti ainakin oli puhdasta kultaa.
Tänään kirjoitan painavaa tekstiä Tkl:lle. Miksei sitä aikataulua voi suosiolla siirtää kymmentä minuuttia edelle, kun ei siitä alkuperäisestä aikataulusta kertakaikkiaan pystytä pitämään kiinni?
Moi Mikael!
Kiitos pitkästä ja hienosta vastauksesta. Moni asia on pilalla, mutta toivon että päivä ei kuitenkaan ole pilalla. On ollut aivan mahtavaa olla seuraamassa teidän menoanne siitä lähtien kun teidät ensimmäisen kerran Nordnetin palvelussa Mallisalkkuineen tuli havainnoitua.
On totta että aika virtaa vain eteenpäin ja siksi on syytä tarttua hetkeen, koska menneisyyteen ei voi palata. Sekä ihmiset, että myös heidän pyörittämänsä yritykset myös kasvavat ja muuttuvat ajan saatossa ja niin pitääkin tapahtua. KPI-mittareilla on kuitenkin hyvin haastavaa seurata laadullista, intuitiivisesti aistittavaa muutosta toiminnassa.
Väitän, että iso osa yhteisöstä rakentui nimenomaan Inderesiläisten näkyvästi vahvojen persoonien ympärille. Tämä voi tietysti kuulostaa epäreilulta sitä valtavaa taustajoukkoa kohtaan joka on päivittäin tehnyt kovaa duunia yhtiön eteen, mutta niin vain menee, että elokuviakin katsellessaan ihmiset muistavat vain muutaman näyttelijän nimen ja muodostavat näihin parasosiaalisen suhteen. Kukaan ei muista lavastajan tai puvustajan nimeä tai yleensä edes noteeraa asiaa, ellei kyseinen henkilö epäonnistu työssään.
Nythän tästä aiemmasta Inderesiläisestä toiminnasta ollaan jatkuvasti ottamassa etäisyyttä ja häivyttämässä kokonaan Inderesläisten inhimillisyyttä. Monella aiemmin yhteisöön päin suunnatulla työroolilla ei enää ole minkäänlaista persoonaa. Esimerkiksi mikäli joku kasvoton analyytikko käy vain silloin tällöin kirjoittamassa lyhyen kommentin seuraamastaan yhtiöstä, niin se on korkeintaan todiste siitä että kyseinen ihminen hengittää. Tai ei oikeastaan enää edes sitäkään, koska voihan foorumiprofiilin hyvinkin nykyään kytkeä ChatGPT:hen, jolla sitten vastailee yhteisölle.
Ehkä tämä on nimenomaan tarkoituksellista ja seuraava looginen askel Inderesin kehityksessä, mutta koen ainakin itse kovin vaikeaksi innostua ajatuksesta klikata videota kahdesta nimettömästä analyytikkokylteristä istumassa steriilissä studiossa ja keskustelemassa monotoonisella äänellä joka kvartaali aiheesta “Väännätkö aluksi rautalangasta, että mitä yritys x tekee”. Jos kuitenkin haluatte tehdä asialle jotain ja aloittaa uuden sukupolven kasvattamisen vanhojen tilalle, niin nyt on viimeisiä hetkiä aloittaa toimenpiteet vielä kun teillä on töissä kiinnostavia ihmisiä, koska nämä eivät valitettavasti ole sellaisia asioita, mitä voi myöhemmin muuttaa heittämällä lisää rahaa ongelmaan. Ihmiset kyllä aina lopulta aistivat, että annatko kaikkesi vai annatko kaikille.
Manta
Tietäjät tietää
Kiitos! Minun olisi ehkä hyvä hengata foorumilla vähän enemmän, käytännön kautta oppii lukemaan peliä paremmin, missä kontekstissa ja ketjussa mikäkin on sointuvaa, ja pysyy muutenkin pulssilla. Ajankäytöllisesti tämä olisi minulle helppo ratkaista vähentämällä vastaavasti X:n käyttöä.
Tästä pitää todeta, että itse seuraan mielenkiinnolla Inderesin tarinaa. Suomalaisen sopisi olla useamminkin hieman suuruuden hullu.
Moni muistaa varmaan irc-gallerian. Se syntyi, koska tekstipohjaisessa Mircissä keskustelevat halusiavat nähdä toistensa kasvot.
Ennen niin yksityisyyttään varjelevat suomalaiset julkaisivat kuviaan ja omien kuvien julkaisusta tuli ennalta näkemätön ilmiö.
Ainut harmillinen paikka tässä oli, että perustajat päättivät jäädä Suomen markkinoille.
Vasta pikku hiljaa rantautui Facebook Euroopan markkinoille ja loppu on historiaa.
Ehkä tuolloin leviäminen Suomen ulkopuolelle olisikin ollut haastavampaa pienelle suomalaiselle alustalle. Nykyisellään EU on tehnyt sisämarkkinoillaan tämän omilleen aavistuksen helpommaksi kuin uudelle jenkkifirmalle.
Suomalaiset on aina olleet ujoja puhumaan rahasta.
Jännä, miten avoimesti foorumilla puhutaan rahasta. On tainnut Indereskin rohkaista foorumilaisia puhumaan näistä asioista. Puhumattakaan kynnyksen madaltamisesta sijoittajien ja yritysten IR:n välillä. Onko vika Indereksessä vai muuttuneissa ajoissa?
Onnea Pohjoismaiden valloitukseen ja uusien monopolien murtamiseen!
Yhdysvalloissa on tunnettu radio ohjelma Car Talk, se on tullut radiosta jo ehkä 35 vuotta. Kerran kun sinne soitti joku ja valitti ettei ole pitoa talvella niin Ray Magliozzi (toinen juontajista) sanoi soittajalle että hommaa Nokia Hakkapelitta tyres, meinasin kyllä pudota tuolilta kun kuulin sen. Tällä radio ohjelmalla on miljoonia kuuntelijoita ja on erittäin tunnettu Yhdysvalloissa. Pointtini siis se että just tää Hakkapeliitta taitaa olla joillekin tuttu sielläkin.
Etenkin näissä kiinteistöpuljujen haastatteluissa olisi kyllä ihan tervetullutta, että videoiden tekijän puolelta haastettaisiin hieman haastateltavaa. Siis muissakin kuin roast-jaksoissa. Toivo, takavuosien Orava, Sijoitusasunnot, Huhtanen Capital…Näitä Inderesinkin “promoamia” toinen toistaan epäilyttävämpiä kiinteistölafkoja on viime vuosina riittänyt, ja monet ovat niissä varojansa hävinneet. Kun katsoo esim. Inderesin suosituksia, ei firma ole mielestäni niin heikosti suoritunut näkemyksissään kuin usein helposti ajatellaan. Mutta noihin videoihin kaivataan toisinaan enemmän kriittistä asennetta älyttömämpien väittämien kohdalla. Tai sitten vaihtoehtoisesti videon ylälaitaan pyörivä sisältövaroitus (“Ihan höpöjähän tuo haastateltava tällä videolla puhuu, mutta pääasia että juttu luistaa”). 
Kiitos muuten tästä Kale tästä aloituksen kehusta! Ja jatkokin on silleen hauska, että seuraavan sukupolven Kinnunen ja hänen isälleen aiheuttamat aikataulupaineet lienevät ainakin osasyitä siihen, että jorinoita ei ole oikein syntynyt viime aikoina. Mutta eihän tätä oikeasti lapsen piikkiin voi laittaa, vaan taustalla on monia syitä.
Olen itse asiassa kirjoitellut “jorinoita” aina välillä kun aikaa on ollut, mutta ne ovat viime aikoina erinäisistä syistä päätyneet pöytälaatikkoon tai suoraan roskakoriin. Suurin syy lienee itsekriittisyys ja se, että nykyään sijoitusmateriaalia tuntuu tulvivan vähän kaikkialta. Osa on laadukasta, osa mielestäni kuraa - mutta lukijansa tuntuu olevan kaikilla. Ja sitten pitää miettiä kriittisesti kumpaa on juuri itse suoltanut
Tuskin nuo kaikki ihan kuraa ovat olleet, mutta en ole kokenut toisaalta keksineeni mitään uutta ja ihmeellistä, tai edes saanut ajatuksiani paketoitua uudenlaiseen pakettiin. Silloin sitä ajattelee, että eiköhän tämäkin asia ole käsitelty sataan kertaan eri formaateissa, niin antaapa olla. Ja sitten kun taukoa on tullut enemmän niin on iskenyt pään sisään, että pitäisi varmaan keksiä oikeasti joku originaaliajatus sijoittamisesta… Sehän onkin helppoa 
Ehkä pitää pistää vain jotain kuraa ulos ja kattoa miten käy, olisipahan se kivi pois selästä. Mutta ehkä lähemmäs varsinaista pointtiasi: foorumi-aktiivisuudessani on kyllä reippaasti parantamisen varaa, mutta vielä täällä on ensimmäisen sukupolvenkin horisija pohtimassa asioita. Pitänee jatkossa kirjoitella myös tänne enemmän ja matalammalla kynnyksellä.
Sanoisin, että viimeistään silloin kaikki oli pilalla. Ja sitten otettiin vielä @Verneri_Pulkkinen duuniin.
Suomalaiset? Onko sinulla antaa esimerkkiä jostain kansakunnasta, joka ei ole merkkiuskollista?
Minusta tuo on varsin yleistä, jonka seurauksena brändit ovat niin arvokkaita.
Vaikkapa tuossa janoisten sankareiden itänaapurissa, jossa vodka virtaa ahkeasti, on uusia nimikkeitä onnistuttu nostamaan markkinaykköseksi muutamassa vuodessa niiden lanseeraamisesta.
En tunne maakohtaisia alkoholimyyntejä kovin hyvin, mutta olen ymmärtänyt että Koskenkorvan suosio vuosikymmenestä toiseen maan myydyimpänä / melkein myydyimpänä väkevänä alkoholina on aika poikkeuksellinen saavutus.
United States Investing Championshipin (USIC) eli käytännössä treidauksen 2023 MM:n tulokset julki. Käsittääkseni nimestä huolimatta osallistua saa ympäri maailman. Kovia lukuja, $20 000+ dollaritilien osakepuolen voittaja Goverdhan Gajjala on päivätreidaaja +805% vuosituotolla, suuri osa muista swing treidaajia:
Meinasi unohtua tämä, niin muistutan täälläkin, kun on sellaisesta ääreismerkittävästä tapahtumasta kyse 
En tunne heidän markkinoitaan, mutta kun on siirrytty kommunismista hetkellisen vapauden kautta kohti uutta komentotaloutta, niin markkinat voinevat olla hieman eriskummalliset. Yleisesti ottaen elintarviketeollisuudessa (johon kaiketi alkoholikin lasketaan) uusia tuotteita lanseerataan valtavia määriä, mutta niiden läpimurrot ovat hyvin harvinaisia. Kirkkaissa viinoissa Smirnoff ja Absolut pitävät pintansa vuodesta toiseen noin länsimaailmanlaajuisesti. Hienoa, että meillä on säilytetty tässä asiassa omia kansallisia erikoispiirteitämme.
Uuden lanseeraus onnistunee parhaiten jos kategoria on jollain tapaa uusi. Tästä esimerkkinä Tequila, joka ei tietenkään tuotteena ole uusi, mutta nousi yllättäen suosioon muuallakin kuin Meksikossa muutama vuosi takaperin. Tässä yksi onnistunut lanseeraus:
https://www.reuters.com/article/idUSKBN19C324/
Tuossakin oli mukana Hollywoodin tähtisumua omasta takaa, olisi voinut olla astetta vaikeampaa jollekin tavalliselle Virtaselle. Eikä Diageo välttämättä saa sijoitukselleen koskaan tuottoa.
