Taavetti on osaltaan joutunut pohtimaan samaa useamman kerran. Jossain vaiheessa kävi jopa mielessä, missäs firmassa olenkaan töissä. Hallintojärjestelmän sisimpään sieluun, yhtiön toimintapolitiikkaan oli kirjoitettu: “vältä riskejä”, “kvantifioi ja ymmärrä riskinkantokyky” ja vastaavia, ja kas, yhtiön ylimmässä ja myös keskijohdossa oli ihmisiä, jotka noudattivat yhtiön kirjoitettua politiikkaa.
Tämä sopi kaikille oikein mainiosti: koska naapurifirma ja toinenkin noudattivat käytännössä samaa politiikkaa, kaikki sopivissa toimissa olevat saivat muhkeat vuosibonuksensa joka tapauksessa, niin miksi hel**ssä kenenkään pitäisi alkaa pingottamaan ja kilpailemaan tosissaan. Sitä Taavetti toki ihmetteli, että miksi kaikki kuitenkin vaikutti niin kovin stressaavalta. Ehkä tuo joskus aukeaa.
Nyt Taavetti pohtii, että mitkä kaikki toimialat ovat tuossa tilanteessa täällä Suomessa. Markkinat mukavasti jaettuna, annetaan 3% osinkoa, ulkomaille ei voi lähteä (koska riskit), kurssi ei ikinä värähdä yhtään mihinkään… Taavetti taitaa tukehtua finanssisektorilla lauenneeseen arvoansaan.
Itse olen työskennellyt vain pienissä ja keskisuurissa firmoissa, joten en ole aivan tämän kysymyksen kohderyhmää, mutta vastaan kuitenkin: Suomi harmaantuu. En ole vielä tavannut yhtään seitsemänkymppistä miestä (ei tarvitse tulla kertomaan, että kyllä heitäkin on), joka suhtautuisi muutokseen ja uusiin ideoihin innolla. Ja tällaisia ihmisiä meillä on pienten ja keskisuurten yritysten hallitukset täynnä.
Olipa tylsän mukava viikonloppu vaihteeksi kun ei ollut mitään suunnitelmia ja salille ei päässy kun on antibioottikuuria päällä.
Käynyt sitten läpite osavuosikatsauksia (mm. Lohilo) ja uutisia Sibanye Stillwaterista (SA), opiskellut litiumin ja metallien ennusteista, Southern Companysta (USA), tehny hahmotelmaa ylipäätänsä amerikkalaisista sähköntarjoajista ja niiden arvostuksista.
Pintapuolinen tutustuminen myös Thunderful Groupin (SE) menoon, kun nimi tuli vastaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Aiemmin pelifirmat on ollut omiin tutkimuksiinkin jo liian kalliita, mutta nyt voi alkaa jo hutkimaan. Games Workshop Group jos sattuisi dippaamaan kunnolla…
En tiedä onko näistä mitään suoraa hyötyä koskaan, mutta sivistystä aina kaikki.
Meillä (sanotaan nyt vaikka että keskisuuressa it-alan firmassa) tuntuu ainakin olevan täysin päinvastainen yrityskulttuuri kuin tämä tekstissä esitetty.
Noh, eipä maksa jenkkiteknot kummoisia osinkoja. Ilmaista rahaa kuitenkin. Fortumi maksaa n.10% se on omistajan palkka ja 10% osingolla ostaa paljon enemmän leipää ja makkaraa kuin 1.3% osingolla.
He eivät vain tajua Fortumin vesivoiman arvoa… @Kale-possu meemiä mukaillen.
Mitä arkisempi sijoittaja, jonka likvidimpi varallisuus on kiinni enemmän indekseissä, sitä enemmän voisi suosia kansainvälistä hajautusta. Ja jos haluaa helposti kaiken, MSCI World indeksi antaa sen.
Osakepoimijallehan Hesuli tarjoilee mielenkiintoista mahdollisuuksia, eikä indeksitasollakaan pörssiä voi pitää kalliina.
Hesulin heikkoutena ja vahvuutena on sen keskittyneisyys: kuten viime Vartissakin kertasin, käytännössä 13 firmaa vastaa ~75 % kaikkien osakkeiden markkina-arvosta.
Nokian käytännössä totaalinen pyllymäki on rankaissut pörssiä väärään suuntaan 2000-luvun alusta asti, mutta onneksi ko. yhtiön paino alkaa pikku hiljaa laskemaan tasolle, missä se ei voi enää pilata kaikkea.
No niinpä näkyy. Näköjään Inderes myös antaa yhtiön edustajille suoraan Mestarin oikeudet, jotta pääsevät muokkaamaan ketjujen nimiä. Kyseisen muokkauksen tehneen käyttäjän toimintatilasto (viestit, tykkäykset jne) kun ei mielestäni täytä normaaleja Mestarin kriteerejä.
No, tapahan se on tämäkin priorisoida yrityksen näkemystä yhteisön näkemyksen yli.
Kyseessä siis viestintätoimiston edustajan tekemä muutos ketjun nimeen, joka oli ennen muokkausta yhtiötä leikkisästi kritisoiva. Kyseinen henkilö ei ole kirjoittanut ko ketjuun ainoatakaan viestiä.
Jos kaiken haluaa, niin pitää olla MSCI All Country World Index. Tästä tulee vähän sama fiilis kuin amerikkalaisten paikalliskisoista, joita toisinaan maailmanmestaruuskisoiksi kutsutaan.
Kahvihuoneeseen itsereflektiota minusta ja osakesäästötilistä. Oli vuosi anno domini 2021, kun päädyin tilin avaamaan. Avaamispäätöstä ruokki pörsseissä kukoistava euforia ja pakaratatuoinnit suomalaisesta kiuasvalmistajasta, jonka nousua ihailin joka päivä, koska olinhan osannut tehdä timanttisen osakepoiminnan.
Aikaa kuluu, kevät vaihtuu syksyyn ja euforia alakuloon. Omat poiminnat mm. Harvia, Boreo, Optomed näin muutama mainitakseni kaikki miinuksella - enkö osaakkaan valita voittavia hevosia ja tehdä jatkuvasti rahaa markkinatilanteesta riippumatta. Vuoden 2022 lopulla vedinkin hätäjarrusta ja myin kaiken. Oli aika tehdä reflektiota - nyt minusta tulee osinkosijoittaja, kun arvostustasot laskeneet ja osinkoprosentit mahtavia. Kas näin, taas tehdään helposti rahaa. No fast forward vuosi 2024 ja osakesäästötili myytynä tyhjäksi ja tappiolla ollaan. Myönnän, minusta ei ole maltilliseksi sijoittajaksi tämän instrumentin kanssa. Arvo-osuustilillä kaikki osakkeet olleet aina vähintään 4 vuotta ilman myyntinapin painamista.
Olen onneksi tiedostanut hyvissä ajoin, että indeksirahastot ja etf:ät ovat sijoittajan ilmainen lounas, joten varallisuudesta 90% niissä. Kiitos Martin Paasi ja rahapodi, jota aloin vuonna 2017 kuunnella.
Osakesäästötili oli opettavainen kokemus omasta sijoittajakäyttäytymisestä ja psykologiasta. Taas ollaan yhtä kokemusta viisaampana ja jatketaan tylsällä kuukausisäästöllä rahastoihin arvo-osuustilin puolella, koska vaikka harrastuksista pitää maksaa, niin liikaa ei parane maksaa.
Lähtökohtaisesti MSCI World on tosiaan se paras vaihtoehto keskivertosijoittajalle ja jos siitä poikkeaa osakepoiminnalla, niin pitäisi aina olla jokin perusteltu syy. Valitettavan usein kun katsoo “Mitä sinulla on salkussa” -ketjua, niin se salkun kasausperuste näyttää olevan 15 satunnaista kotimaista osinko-osaketta ilman sen kummempaa yritystä tuoton tekemiseksi. Suorat sijoitukset ovat toki hauskoja ja opettavaisia, mutta useimmat ihmiset harrastavat sijoittamista nimenomaan rahan vuoksi ja siksi tuotto ratkaisee.
Aina välillä pankkeja ja rahastoja pelkäävät sukulaiset haastavat kasaamaan pitkällä aikavälillä voittavan salkun suorista sijoituksista ja mun vastaus heille on aina sama. Sanon heille että ostakaa EQT-strategiaa ja istukaa käsien päällä, eli salkkuun 33% eQ, 33% Qt ja 33% EQT (AB). Tässä strategiassa eQ tarjoaa kotipörssin laadukkaimpia kassavirtoja korkealla kannattavuudella, Qt tarjoaa kovaa ja skaalautuvaa kasvua ja EQT hoitaa altistumisen kokofaktorille ja hajautuksen kansainvälisille markkinoille. Periaatteessa näinkin yksinkertaisella valintametodilla on mahdollista kasata äärimmäisen kova salkku, jolla on realistinen mahdollisuus voittaa indeksit.
Tässä onkin mainio maanantaitehtävä sijoittajille. Onko oma salkkusi parempi kuin MSCI World-indeksi tai edes EQT-strategialla kasattu salkku? Miksi ja miten?
Itsehän sijoitan ydin- ja satelliittisalkkuajatuksella yli 80% ollessa kiinni ETF:ssä ja loput suorissa osakkeissa. Aika kylmää on ollut kyyti kaksi vuotta
Laitetaan nyt vielä, että ETF:t ovat klassikko EUNL+IS3N+IUSN ja kuukausisäästö menee AINA osakepoiminnan edelle.
