Olen huomenna menossa pitämään jotain markkinakatsausta jonnekin.
Olen aina välillä nostanut näitä pitkän aikavälin talouskasvuennusteita, mutta joka kerta nämä jaksavat kyllä herättää paljon kysymyksiä.
Käytännössä ainoastaan USA ja Intia kasvavat reilummin tämän vuosisadan puoliväliä lähestyessä. USAn kasvua ylläpitää tuottavuuden kasvu ja hidas työväestön kasvu. Intiaa vauhdittaa “catch up” -efekti kun maan elintaso nousee kohti kehittynyttä maailmaa. Työväestön kasvu hidastuu 0 %:iin vasta 2050-luvulla.
Kiinan kasvu lässähtää, kiitos kutistuvan työväestön, euroalueen tasolle 0,6 %:iin per annum. Molemmilla talousalueilla kasvu tulee tuottavuudesta, pääomasta ja koulutuksesta ja sitä toisaalta laskee surkastuva työväestö.
Japanin kohdalla emme voi puhua talouskasvusta, vaan talouslaskusta. Maa on tehnyt valinnan, missä kulttuurinen homogeenisyys menee talouden edelle ja työväki kääntyy laskuun lähivuosina. Potentiaalinen BKT:n lasku on lopulta 0,6 % per vuosi.
Tätä katsoen maailman suurmahtitalouksia ovat USA ja Intia, Kiinan jäädessä haastajaksi. Euroalueen ja Japanin relevanssi laskee hiljakseltaan.
Tavallaan maailmantalouden napa palaa asentoon, missä se oli ennen “löytöretkiä” 1400-luvulla. 
Plus USA.
Tietysti pitkän aikavälin ennusteissa on paljon epävarmuutta. Miten väestö oikeasti kehittyy? Miten koulutustaso kehittyy? Mistä USAkaan repii maahanmuuttajansa, kun lattareissa syntyvyys on romahtanut ja elintaso nousee?
Sijoittajalle nämä heittävät myös haasteita. Esim. Inderesin monissa analyyseissa kassavirtamalleissa odotetaan 1-3 % ikuisuuskasvua 2030-luvulta eteenpäin. Mutta jos firma keskittyy vain Eurooppaan, on pikemminkin 0-1 % kasvu lähempänä totuutta.
Kokeilkaapa heittää oletus negatiivisesta kasvusta. Siinä on äkkiä P/E 10-11x yläraja hinnoittelulle.
Nohevat firmat tekee omien osakkeiden ostuleita 
.