Tästä innostuneena kysely
Kuinka paljon uskot saavasi työeläkettä/kansaneläkettä suhteessa nykyisiin samantyyppisen työuran ja koulutuksen omaaviin eläkeläisiin inflaatiokorjattuna
Hienoa ja onnittelut että olet kantanut oman kortesi kekoon suomalaisten naisten keskimääräisen lapsiluvun kasvattamisessa.
Totta. Sosiaalisten taitojen, kypsän vuorovaikutuksen ja empaattisen älyn etua aikuisikään saapuessa ei todellakaan pidä vähätellä.
Tässä jotkut käyttää prosessiajattelua.
Paljonhan se on myös kiinni siitä, minkälaiseen porukkaan pääsee tai ajautuu. Jos esimies on heikkotasoinen, niin vaikea siinä on alaisten loistaa. Itse olen havainnut usein, kuinka esimerkiksi alemman portaan esimiesasemassa olevia nuoria arvotetaan aivan liikaa sen perusteella, kuinka mukavia he ovat tai pelkästään mielikuvien perusteella.
Aivan liian usein sitä on nähnyt, kuinka väärin perustein alemman portaan esimiesaseman nuorempia on nostettu vaativempiin tehtäviin. Liian usein henkilöiden oikea kyvykkyys on jäänyt havaitsematta. Tämä tietysti korostuu, jos näiden henkilöiden esimies ei osaa pitää omiensa puolta.
Yleensä nämä “väärin” kohdellut alemman portaan esimiehet äänestävät sitten jaloilla muutaman vuoden kuluttua. Toiset nöyrästi puurtavat pidempää kuin toiset, viimeistään siinä vaiheessa, kun asioiden laatu heille valkenee he katkeroituvat tai äänestävät jaloillaan.
Vähän aihetta liipaten firmassa voi olla hyvä kulttuuri ja ilmapiiri, jonka rakentaminen on kestänyt 10 vuotta, mutta se voidaan pilata 10 minuutissa heikolla henkilöstöpolitiikalla.
Quoted for truth. Tuttavaperheissä on muutama avioero takana ja osalla toinen rundi menossa, niin kaikissa tapauksissa oli sitten kuinka siisti ero takana, niin lapset ovat siitä kärsineet. En sano, että riitaisaan liittoon/parisuhteeseen, jossa molemmat voi huonosti pitäisi jäädä, mutta ymmärrän täysin niitä jotka elävät “kaverisuhteessa” lasten takia.
Vakaviin aiheisiin liittyen sallittakoon vähän kevyempi postaus. Ystävän jo sangen kunnioitettavaan ikään päässyt sukulaisnainen oli tokaissut: “Kyllähän se huoli lasten pärjäämisestä helpotti oikeastaan vasta sitten kun ne pääsivät eläkkelle.”
Mulla ei ollut edes muropakettia edessä, kun söin kaurapuuroa. 
Ja halpakaurahiutalepaketeissa ei ollut mitään kiinnostavaa luettavaa.
Kyllä tuo varmaan on täysin totta. Usein sitä vaan myös käytetään niitä lapsia “tekosyynä” saamattomuudelle, ettei sitä eroa saada tehtyä. Tässä ei liene mitään yksittäistä totuutta olemassa, jota voisi soveltaa kaikkiin tilanteisiin. Toki silloin, jos arki skulaa ja vanhemmat elävät kaverisuhteessa, tilanne on erilainen verrattuna päinvastaiseen tilanteeseen.
En tiedä kuinka paljon parempi tilanne lasten kannalta on, jos vanhemmat eivät tule enää yhtään toimeen toistensa kanssa. Kuinka paljon tällöin tilanne on heikompi tai parempi, jos vanhemmat muuttavat erilleen. En ihan suoraan antaisi sankarikorttia käteen niille vanhemmille, joilta puuttuu se reippaus erota, jos tilanne yhteisessä kodissa ei toimi ollenkaan.
Onko kenelläkään kokemusta ulkomaisten lähdeverojen palautuksista Divizend -palvelun kautta?
Vilkaisin Sharevillen Kempower -keskustelua. Aika kulttiutunut ja toisaalta turhautunut meininki 
Kuulostat kokoajan enemmän foorumin trollilta. Eihän ketään nyt voi pakottaa lapsenhankintaan, kuten olet puolisollesi tässä tehnyt. Puhut puolisostasi myös varsin ala-arvoiseen sävyyn.
Esimiesasemassa jotenkin aina on helpompaa, jos itse on saanut kasata teaminsa. Minulla esimerkiksi on käynyt niin, että minulle on isompien pamppujen toimesta myyty erittäin pätevä alainen, joka todellisuudessa joutuikin liian vaikeaan tehtävään ja ei oikeastaan osannut hoitaa, kuin 95% tehtävistään. Hän toki pärjäsi tehtävässä, mutta ei pystynyt hoitamaan sitä aivan sillä vaaditulla tasolla. Minulla olisi ollut omasta teamistani tuohon tehtävään reilusti parempi tekijä, mutta heikommalla CV:llä.
Tuollaisessa tilanteessa politikointi on haastavaa ja vituttaahan se, kun tajuat, että myös tämä “oma mies” tajuaa tilanteen. Miten selität asian tälle omalle miehelle puukottamatta “isompien pomojen miestä” selkään?
Oma työaikakin on rajallista ja niitä omia tehtäviäkin pitäisi hoitaa, mutta tälläisessä tilanteessa on hyvin haastavaa löytää tälle “pomojen miehelle” riittävää tukea. Järjestät hänelle parhaita resursseja, viet päivittäisen ja pidempiaikaisen tuotannon suunnittelun entistä tarkemmaksi järjestät tähän aikaa ja rakennat systeemin tähän. Tehtävän ollessa vaativa ja myösa oman perseesi ollessa tulessa kaikesta huolimatta joudut osallistumaan hänen työtehtäviensä suorittamiseen aivan liikaa, jotta kerkeisit hoitamaan omat työtehtäväsi kunnolla.
Vähitellen ainoana ratkaisuna on jakaa omia pykälän verran vaativempia tehtäviä tälle “omalle miehelle”. No kuormitus tällä omalla miehellä alkaa olemaan varsin kova. Sen jälkeen alkaakin se politikointi, kun järjestät tälle “omalle miehelle” apua hänen vähemmän vaativempiin tehtäviin joltain toiselta henkilöltä, jolla hänelläänkin on vakuuttavempi CV, kuin tällä “omalla nousevalla tähdellä”. Tämän jälkeen politikointi jatkuu, jotta teamin henki ei kärsisi.
Missä muualla, kuin todellisessa elämässä tälläisiin tilanteisiin saa oppia? Joskus se vaan olisi helpompi olla täysi liero ja puukottaa alaisia selkään korjaamalla tilanne kertaheitolla collateral damagesta välittämättä.
Nyt on hyvä linjaus. Jokainen ‘married with children’ pystyy avautumaan tähän alle puolisostaan kunnes ketju suljetaan, eikä tee edes kipeetä. Sen sijaan:
‘50% of marriages end in divorce. The other 50%, of course, end in death. I hope you two die.’
Paljon asiaa tässä “kuvassa”. 
Jaa tuota, onko se nyt niin kamalaa viettää lapsuutensa maalla?
Vaimoni on maaseudun tyttö ja minä olen kaupunkilaispoika, jos vaikka molemmat harmaahapsisia jo ollaankin, ja ei ole taantuvista paikkakunnista mitään hirmuista traumaa jäänyt. Ainakaan vaimo ei myönnä, että maaseutu olisi häntä jotenkin erityisesti syrjäyttänyt. Ihan ok akateeminen ammatti on hänelläkin, ja onni on ollut myötä, ettei työttömyys ole kolhinut.
Siellä vaimon kotitilalla me useitakin viikonloppuja ja jouluja ja sen sellaisia vielä vietämme, ja jo aikuiset lapsemmekin suostuvat edelleen välillä mukaan tulemaan. Poika jopa tekee metsätöitä, siitä kun saa rahnaa. Siellä hän nytkin traktoria ajaa. Ettei lapsillammekaan kovin kamalia muistoja maaseudusta näytä jääneen, vaikka onkin niin, että ovat lapsuutensa viettäneet kaupungin reunalla ja maalla taantuvalla paikkakunnalla on oleskeltu vain satunnaisesti. Joskin kyllähän tässäkin ihan lähellä peltoja on. Että oisko HSL:n bussilinjat, joilla pääsee stadiin, jotenkin suojanneet taantumukselta. Ei havaintoa.
Edelliseen viitaten uskoisin etten pääse lähellekkään eläkeen määrässä aiempien jo eläkkeellä oman alani työstä olevia. Olen omasta aloitteestani 56v iässä siirtynyt tekemään lyhennettyä työviikoa eli 80% työaikaa ja aion tehdä tätä lyhennettyä työviikkoa seuraavat 10 vuotta eläkkeelle asti. Tämä luonnollisesti vähentää aikanaan työeläkkeeni määrää. Monet samanikäiset samalla alalla työskentelevät päätyvät nykyään tällaiseen ratkaisuun.Omassa työpaikassani meitä on 6 yli 55 vuotiasta vastaavaa työtä tekevää kuin minä ja kukaan meistä ei tee tällä hetkellä 100 % työaikaa. Aiemmin oli tapana tehdä töitä viimeiseen asti vähintään 100% työajalla ja sitten vielä ylitöitä. Uskoisin, että tulevaisuudessa on yhä enemmän niitä joiden työeläke kertymä on pienempi kuin aiempien sukupolvien. Yhä useampi tekee vanhemmalla iällä töitä lyhyemmällä työajalla. Kompensaatiota eläkkeelle tulee sitten haettua tällaisesta kalliista harrastuksesta kuin osakesijoittaminen…
Olen itse sote-alalla huomannut täsmälleen saman ilmiön. Lähiesihenkilöiden ammattitaitoa arvotataan lähes ainoastaan sillä, kuinka mukavia ja joustavia he ovat. Tämä näkyy sekä kahvipöytäkeskusteluissa että (hlökunnan) palautekyselyissä.
Tämä tietysti johtaa siihen, että “hiiret hyppii pöydillä” kun kissa on suorastaan lammas, eikä uskalla/halua/osaa vaatia eikä pitää hommaa kasassa. Mutta eihän se mitään, kun esihenkilö saa kuitenkin (niiltä hyppiviltä hiiriltä) tosi hyvää palautetta niissä palautekyselyissä, joten ylemmän johdon väkikin on tyytyväinen tilanteeseen 
Minä Helsingin pörssissä vuodesta 2018 lähtien.
7/10 löytyy. Tallinkista en tiennyt.
Mä olin isossa globaalissa yhtiössä tuollaisessa tilanteessa. Olin mennyt sinne töihin osittain ajatuksella, että pääsee etenemään, olin vertaisista yksi parhaista esihenkilöistä, sain arvostusta ja luottamusta - muutaman vuoden jälkeen eri funktioiden johtajat puhui suoraan ja muiden kuullen että menen hukkaan siinä tehtävässä. Lopputuloksena selvää että lopulta vaihdoin työtä ja ura lähti sen jälkeen kehittymään selvästi.
Yritin siellä vanhassakin duunissa hakea uusia rooleja, mut koen että heikko esihenkilö ei pystynyt tukemaan siinä.