Esimiesasemassa jotenkin aina on helpompaa, jos itse on saanut kasata teaminsa. Minulla esimerkiksi on käynyt niin, että minulle on isompien pamppujen toimesta myyty erittäin pätevä alainen, joka todellisuudessa joutuikin liian vaikeaan tehtävään ja ei oikeastaan osannut hoitaa, kuin 95% tehtävistään. Hän toki pärjäsi tehtävässä, mutta ei pystynyt hoitamaan sitä aivan sillä vaaditulla tasolla. Minulla olisi ollut omasta teamistani tuohon tehtävään reilusti parempi tekijä, mutta heikommalla CV:llä.
Tuollaisessa tilanteessa politikointi on haastavaa ja vituttaahan se, kun tajuat, että myös tämä “oma mies” tajuaa tilanteen. Miten selität asian tälle omalle miehelle puukottamatta “isompien pomojen miestä” selkään?
Oma työaikakin on rajallista ja niitä omia tehtäviäkin pitäisi hoitaa, mutta tälläisessä tilanteessa on hyvin haastavaa löytää tälle “pomojen miehelle” riittävää tukea. Järjestät hänelle parhaita resursseja, viet päivittäisen ja pidempiaikaisen tuotannon suunnittelun entistä tarkemmaksi järjestät tähän aikaa ja rakennat systeemin tähän. Tehtävän ollessa vaativa ja myösa oman perseesi ollessa tulessa kaikesta huolimatta joudut osallistumaan hänen työtehtäviensä suorittamiseen aivan liikaa, jotta kerkeisit hoitamaan omat työtehtäväsi kunnolla.
Vähitellen ainoana ratkaisuna on jakaa omia pykälän verran vaativempia tehtäviä tälle “omalle miehelle”. No kuormitus tällä omalla miehellä alkaa olemaan varsin kova. Sen jälkeen alkaakin se politikointi, kun järjestät tälle “omalle miehelle” apua hänen vähemmän vaativempiin tehtäviin joltain toiselta henkilöltä, jolla hänelläänkin on vakuuttavempi CV, kuin tällä “omalla nousevalla tähdellä”. Tämän jälkeen politikointi jatkuu, jotta teamin henki ei kärsisi.
Missä muualla, kuin todellisessa elämässä tälläisiin tilanteisiin saa oppia? Joskus se vaan olisi helpompi olla täysi liero ja puukottaa alaisia selkään korjaamalla tilanne kertaheitolla collateral damagesta välittämättä.
Nyt on hyvä linjaus. Jokainen ‘married with children’ pystyy avautumaan tähän alle puolisostaan kunnes ketju suljetaan, eikä tee edes kipeetä. Sen sijaan:
‘50% of marriages end in divorce. The other 50%, of course, end in death. I hope you two die.’
Jaa tuota, onko se nyt niin kamalaa viettää lapsuutensa maalla?
Vaimoni on maaseudun tyttö ja minä olen kaupunkilaispoika, jos vaikka molemmat harmaahapsisia jo ollaankin, ja ei ole taantuvista paikkakunnista mitään hirmuista traumaa jäänyt. Ainakaan vaimo ei myönnä, että maaseutu olisi häntä jotenkin erityisesti syrjäyttänyt. Ihan ok akateeminen ammatti on hänelläkin, ja onni on ollut myötä, ettei työttömyys ole kolhinut.
Siellä vaimon kotitilalla me useitakin viikonloppuja ja jouluja ja sen sellaisia vielä vietämme, ja jo aikuiset lapsemmekin suostuvat edelleen välillä mukaan tulemaan. Poika jopa tekee metsätöitä, siitä kun saa rahnaa. Siellä hän nytkin traktoria ajaa. Ettei lapsillammekaan kovin kamalia muistoja maaseudusta näytä jääneen, vaikka onkin niin, että ovat lapsuutensa viettäneet kaupungin reunalla ja maalla taantuvalla paikkakunnalla on oleskeltu vain satunnaisesti. Joskin kyllähän tässäkin ihan lähellä peltoja on. Että oisko HSL:n bussilinjat, joilla pääsee stadiin, jotenkin suojanneet taantumukselta. Ei havaintoa.
Edelliseen viitaten uskoisin etten pääse lähellekkään eläkeen määrässä aiempien jo eläkkeellä oman alani työstä olevia. Olen omasta aloitteestani 56v iässä siirtynyt tekemään lyhennettyä työviikoa eli 80% työaikaa ja aion tehdä tätä lyhennettyä työviikkoa seuraavat 10 vuotta eläkkeelle asti. Tämä luonnollisesti vähentää aikanaan työeläkkeeni määrää. Monet samanikäiset samalla alalla työskentelevät päätyvät nykyään tällaiseen ratkaisuun.Omassa työpaikassani meitä on 6 yli 55 vuotiasta vastaavaa työtä tekevää kuin minä ja kukaan meistä ei tee tällä hetkellä 100 % työaikaa. Aiemmin oli tapana tehdä töitä viimeiseen asti vähintään 100% työajalla ja sitten vielä ylitöitä. Uskoisin, että tulevaisuudessa on yhä enemmän niitä joiden työeläke kertymä on pienempi kuin aiempien sukupolvien. Yhä useampi tekee vanhemmalla iällä töitä lyhyemmällä työajalla. Kompensaatiota eläkkeelle tulee sitten haettua tällaisesta kalliista harrastuksesta kuin osakesijoittaminen…
Olen itse sote-alalla huomannut täsmälleen saman ilmiön. Lähiesihenkilöiden ammattitaitoa arvotataan lähes ainoastaan sillä, kuinka mukavia ja joustavia he ovat. Tämä näkyy sekä kahvipöytäkeskusteluissa että (hlökunnan) palautekyselyissä.
Tämä tietysti johtaa siihen, että “hiiret hyppii pöydillä” kun kissa on suorastaan lammas, eikä uskalla/halua/osaa vaatia eikä pitää hommaa kasassa. Mutta eihän se mitään, kun esihenkilö saa kuitenkin (niiltä hyppiviltä hiiriltä) tosi hyvää palautetta niissä palautekyselyissä, joten ylemmän johdon väkikin on tyytyväinen tilanteeseen
Mä olin isossa globaalissa yhtiössä tuollaisessa tilanteessa. Olin mennyt sinne töihin osittain ajatuksella, että pääsee etenemään, olin vertaisista yksi parhaista esihenkilöistä, sain arvostusta ja luottamusta - muutaman vuoden jälkeen eri funktioiden johtajat puhui suoraan ja muiden kuullen että menen hukkaan siinä tehtävässä. Lopputuloksena selvää että lopulta vaihdoin työtä ja ura lähti sen jälkeen kehittymään selvästi.
Yritin siellä vanhassakin duunissa hakea uusia rooleja, mut koen että heikko esihenkilö ei pystynyt tukemaan siinä.
Rikhard Wackerin juttu appelsiinialasta, jonka lukee muutamissa minuuteissa.
Kahvi ei ole kuitenkaan ainoa elintarviketeollisuuden raaka-aine, josta on ollut pulaa. Viimeisen vuoden aikana on nähty pulaa appelsiineista. Kuten monen muun puutteen kanssa, myös appelsiinipulan takana on useita erilaisia syitä, jotka ovat pahaksi onneksi kasaantuneet tapahtuvaksi samaan aikaan.
Alaotsikot:
Luonnonilmiöt kiusaavat appelsiinialaa – tuotanto heikointa sataan vuoteen
Appelsiinifutuurien hinnat rajussa nousussa
Saatavuusongelma aiheuttaa tyhjiä hyllyjä ja nousevia hintoja
Aikoinaan kun yksi palaveri oli mennyt pitkäksi ja kahvipömpeli kylmäksi, mutta asiaa olisi riittänyt, niin pomo sanoi tarjoilijalle, jonka työaika oli pääija : ttynyt jo aikoja sitten.
Voisko saada lisää kahvia?
Tarjoilija: Se on kylmää
pomo: Kylmä kahvi kaunistaa
Tarjoilija: Tuohon pärstään tarvitaan useampi ämpärillinen.
Tulipa vielä luettua Viisas Sijoittaja ihan kirjana vaikka äänikirjan kuuntelin joskus kesällä. Toimi kyllä luettuna vieläkin paremmin ja itse pidän kirjasta paljon.
Jonkinlaista frameworkia omia sijoituspäätöksiä varten kasaneena tästä sai taas uutta materiaalia.
Lasketaanko mandariinit ja klementiinit tähän kärsivään appelsiinialaan? On jo kaksi kertaa kuukauden sisään tullut lähikaupasta huonoja mandariineja. #ruokakriisi
Onnea että sinulla on vielä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja keventää työtaakkaa. Nykyisestä hallituksesta kun ei koskaan tiedä vaikka seuraavaksi säätäisivät lain jossa lyhennetty työviikko kielletään.
Kahvihuoneella ei ole taaskaan hetkeen juteltu kahvinkeittämisestä, niin miten ihmiset annostelevat kahvin purujen ja veden suhteen?
Omassa lähipiirissä on paljon vääräuskoisia jotka keittävät kahvia laittamalla vaikka aina 1:1 puruja ja vettä - eli 4 mitallista puruja ja 4 kuppia kahvia tai sitten 8 ja 8.
Omasta mielestäni taas purujen suhde veteen pitäisi laskea jatkuvasti, koska kun veden määrää lisätään, se saa “kahvia” (tai vaikka kofeiinia) myös aiemmista puruista, joten absoluuttinen kofeiinin määrä kasvaa.
Eli jos 2 mitallista puruja ja 2 kupillista vettä tuottaisi sopivaa kahvia, jonka kofeiini pitoisuus olisi 1 määrä / kuppi, eli yhteensä 2 kofeiinia. Jos purut pidettäisiin kahdessa ja vesi nostettaisiin 4:ään, absoluuttisen kofeiinin määrä nousisi 3:een, mutta kupillisessa olisi enään 3/4 osaa eikä 1 kofeiinia.
Jotta 4 kupilliseen saataisiin tuo tarvittava 1 (tai 1/4 osa) kofeiinia lisää, pitäisi puruja lisätä vain n. 1/3. Tällöin 4 kupilliseen vettä tarvittaisiin vajaa 3 mitallista puruja - 6 kupillista varten ehkä n. 4 jne…
Eli miten kaffehuonelaiseet keittävät parhaat kahvinsa?
