Hirvituhoaihe on mielenkiintoinen, eikä lainkaan niin yksiselitteinen asia kuin oletetaan, ja jokaisessa VMI:ssä lisähavaintojen pohjalta tulee uusia hypoteeseja. Lukella on muutama asiaan perehtynyt tutkija, joiden julkaisuista saa hyvän yleiskuvan (mm. Juho Matala, Ari Nikula) aiheen kehityksestä. Itsellä tuli viimekesänä vastaan n. 2 hehtaarin ensiharvennusalue, jossa hirvi oli etuhampaillaan kuorinut ajourien vierestä noin 200-250 (25 -vuotiasta) kuusta siihen kuntoon, että tuli suorittaa ensiharvennus uudelleen poistaakseen nämä puut, jolloin tiheys jäi auttamatta alitiheäksi. Ensisijaisesti hirvelle, kuin kaikille hirvieläimillekin maistuu lehtipuut (haapa, paju, koivu). Hirven jäädessä poikueensa kanssa samalle alueelle talvehtimaan, saattaa se syödä käytännössä täysin 2 hehtaarin alueelta T1/T2 taimikon. Jos lehtipuita tai mäntyä löydy välittömästä läheisyydestä, maistuu hirvelle myös ensiharvennuskypsän kuusen kuori.
Tästä pääsee lukemaan viimeisen (2023) SORKKA-raportin. chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://tapio.fi/wp-content/uploads/2023/10/SORKKA-raportti-08102023.pdf
Tässä muutama aiheeseen liittyvä sitaatti:
Nykyisellään tiedetään, että lehtipuusekoitus lisää tuhoriskiä mäntytaimikossa, etenkin mikäli lehtipuut pääsevät varjostamaan mäntyjä ja näin lisäämään niiden alttiutta joutua hirven syömäksi. Tämän riskin vuoksi metsänhoidossa on järkevää pyrkiä kasvattamaan männyntaimikot mahdollisimman täystiheinä ja estämään etukasvuisen lehtipuuston muodostuminen niihin. Hirvituhoille alttiissa mäntytaimikoissa myös lehtipuut tulevat syödyiksi, joten lehtipuustoisuuden merkittävä edistäminen on näissä kohteissa vaikeaa.
Metsikön puulajikoostumus vaikutti tuhojen määrään. Herkimpiä tuhoille ovat metsät, joissa haapa on valta- tai sivupuulajina. Haapavaltaisissa metsiköissä hirvituhoriski oli mallin mukaan 17-kertainen mäntyvaltaisiin metsiköihin verrattuna. Mäntyvaltaisissa sekapuustoissa oli enemmän tuhoja kuin puhtaissa männiköissä. Mänty- ja koivuvaltaisissa metsiköissä hirvituhoja oli suunnilleen saman verran. Hirvituhoja esiintyy enemmän viljelemällä syntyneissä metsiköissä kuin luontaisesti syntyneissä metsiköissä. Muita hirvituhoriskiä lisääviä tekijöitä ovat metsikössä suoritettu maanmuokkaus ja todettu harvennustarve. Kivennäismailla esiintyi enemmän tuhoja kuin turvemailla. Kasvupaikan viljavuuden ja hirvituhojen välillä ei havaittu suoraa yhteyttä
edit. huomiona osassa tekstissä puhutaan hirvistä, osassa hirvieläimistä!
