Kun Kiinaa on paljon kurmootettu plagioinnista, nyt siellä on tehty ihan oikeasti keksintö, jonka voisi kopioida myös meille. Mitä jos diabetes löytyisi ennen kuin heppu menee koomaan?
https://twitter.com/chris__pc/status/1782245409857102262?s=19
Kun Kiinaa on paljon kurmootettu plagioinnista, nyt siellä on tehty ihan oikeasti keksintö, jonka voisi kopioida myös meille. Mitä jos diabetes löytyisi ennen kuin heppu menee koomaan?
https://twitter.com/chris__pc/status/1782245409857102262?s=19
Ylipäätään testaamisen helppous, hinta ja arkipäiväisyys. Tuossa bisneslogiikassa tai ainakin ajattelumallissa näkisin potentiaalia myös laajemmin. Toisaalta on täysin toinen asia tehdä siitä kannattavaa. Miten esim. Nightingale saisi laskettua testiin menemisen kynnystä? Siis jopa tasolle “Ai kappas, tollainenkin on. No minäpä kokeilen tässä ohi mennessä.”
Tältä kuulostaa mies, joka noudattaa strategiaansa.
Coeuksessa alkoi häiritsemään treidaamisen lisäksi se, että yötä myöten etsittiin uusia ja parempia sijoituskohteita. Jos salkku on kunnossa ja strategian mukainen, tärkeintä on vahtia niitä
Suunnitelmana on myydä se osuus, joka on myytävä, jotta saa bulletlainan kuitattua.
Haastoin toimaria juuri tästä asiasta, eli siitä, että meidän on varmistettava se, että palvelun taso säilyy ja paranee vielä pääomasijoittajan exitinkin jälkeen.
Kotikatu on hyvä esimerkki siitä, että palvelun taso on aivan ratkaisevasti heikentynyt pääomasijoittajan myötä. Hyvästä palveluntuottajasta tuli selvästi surkeampi, työntekijät lakkasivat välittämästä. Syystä tai toisesta. Kasvoton omistaja ehkä ja tehostaminen sekä palvelutason mittaaminen? En tiedä, mutta ilmiö on aivan selvä.
Meidän nykyinen toimari oli sielläkin aikanaan hääräämässä, ja tunnisti ongelman ja piti sitä keskeisenä, lupasi huolehtia, että ilmiö taklataan meillä.
Näen tässä paljon potentiaalia, kun kaikki innostuu talon sisällä pyörivästä sloganista, ”aiomme olla maailman paras suomalainen isännöintialan konserni (ja vaikutamme jokainen eniten omalla asenteellamme juuri siihen)”.
Jos näen että asiat kääntyvät väärään suuntaan myöhemmin, se toki vaikuttaa omistushaluihin. Nyt suunta on kuitenkin erittäin vahvasti oikea.
Olen pitkään pohtinut miten jonain päivänä meillä on aivan varmasti jotain äly-WC:tä ihan kotonakin. Olisin innokas seuraamaan erinäisiä biomarkkereita.
Ominaisuuksia laitteelle:
Kuka sijoittaa startuppiin?
Erinomainen haastis ja paljon hyviä näkemyksiä Andersilla.
Minulla särähti korvaan, että peräti puolet hänen työajasta menee asiakkaiden kanssa jutusteluun. Ehkä kuulin väärin?
Käsittääkseni salkunhoitajilla menee tyypillisesti aikaa asiakkaiden kanssa toki myynnin/asiakaspalvelun kannalta tärkeään kanssakäymiseen, mutta se on pois itse osaketutkimuksesta.
Särähti se itselläkin, mutta rahaston suorittaminen huomioituna, rauhallinen liikehtiminen ei ole ollut ainakaan huono valinta. Tykkään tyylistä, koska se on omasta hosumisestani vahvasti poikkeavaa.
Phoebus on vielä suurin rahastosijoitus, reilun viikon päästä rahastopodium siirtyy Elitelle. Phoebusta lisätään kuitenkin aktiivisesti sitäkin.
Selvästi Suurin uhka sijoitusvarallisuuteni kehittymiselle olen minä itse.
Pyrin vähentämään sen riskin merkitystä seuraavien vuosien aikana määrätietoisesti.
Tätä @SijoitusSeppo:n tekemää biisiä on tullut kuunneltua ripittinä tänään, niin nyt kulkee hyvin!
+1 Nordea täältä bingo takarivissä. Melkeen kuin mallisalkkuefekti männävuosina.
Verneri on postannut pörssin suuntaan viestin ja siinä annetaan ymmärtää, että USA osakkeissa on heikko tuotto-odotus eteenpäin
Asteikko 0,2…0,55 ja selitykset
Mikko Mäkisen haastattelusta Alokas haastattelee-ketjussa sai uskonvahvistusta omaan tekemiseen. Mukava huomata onnistuneensa tekemään samoja peliliikkeitä kuin Mikko💪🏼
Kirjoitetaan nyt taas ajatuksia tänne, jos tästä apua itselle on. En tiedä lukeeko näitä kukaan
Pian tulee 4kk tuosta synkästä hetkestä, kun irtisanouduin vakituisesta työstä ilman uutta työtä odottamassa. Tuo päivä ja siitä koituneet seuraukset pyörivät edelleen mielessä joka hetki. Näin jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten ihminen ajautuu tuohon tilaan. Olen yrittänyt sitä järjellä perustella itselleni, mutta en kaiketi koskaan tule löytämään vastausta. Näin jälkikäteen luovutin kyllä uskomattoman helpolla, mutta jotain siinä ihmisessä täytyy olla, kun ajauduin tuohon pisteeseen asti. Enkä ollut ensimmäinen.
Paljon pohtinut myös omaa toimintaani liittyen tuohon pisteeseen ajautumiseen. Olinko hyvä työntekijä? Jossain määrin kyllä, ja toisaalta taas en. Tuo tietynlainen stressitila ja jatkuva varuillaan olo odottaen, että koska tulee taas huudot ajoivat kaiketi aivot tietynlaiseen hälytystilaan. Jossain kohtaa aloin välttelemään tämän esihenkilön kanssa kommunikaatiota, sillä jos esimerkiksi esitti kysymyksen, tuli vastaus melko todennäköisesti todella tylyyn sävyyn. Jonkinasteinen depressiokin tuosta seurasi, eikä siinä tilassa ole parhaassa iskussa tietenkään. Viimeinen niitti oli julkinen nöyryytys muiden läsnäollessa. Olin kyllä tehnyt jonkinasteisen virheen, mutta ei tuo silti oikeutettu ollut. Pahimpia itselle oli juuri nuo tilanteet, jossa lytättiin muiden kuullen eli ns julkinen nolaaminen.
Tuossa tilanteessa rationaalinen ajattelu sumeni täysin ja “taistele tai pakene” reaktio aktivoitui. Pikkuhiljaa nk. ahdistuksen astia alkoi täyttymään ja yhtenä hetkenä läikkyi yli. Siinä hetkessä ei näe menneisyyttä, eikä tulevaisuutta, vaan haluaa vaan pois tilanteesta. Tuo hetki pyörii päässäni edelleen lähes joka hetki. Tuntuu, että mieli jäi tuohon päivään ja ylipäänsä edelliseen työhön, joka oli siis muuten melko mielekästä. Sen menettäminen ainakin osittain omasta syystä tuntuu todelta pahalta. Todella kova ikävä vanhaa työyhteisöä ja harmittaa todella paljon, että tuli lähdettyä tuolla tavalla. Tietyllä tapaa hävettää oma toiminta myös.
Järjellä ajateltuna erittäin huono ratkaisu, mutta ihminen on valitettavasti tunteiden vietävissä monien päätösten suhteen. Nyt jälkikäteen tiedän, miten olisi tullut toimia missäkin tilanteessa ja miten lähteä asiaa ratkomaan. Se harmittaa todella paljon, mutta ajassa ei pääse taaksepäin. Tärkeintä olisi ollut hakea apua kollegoilta/työterveydestä ja HR:stä jne. Jää ikuiseksi kysymysmerkiksi, että miksi en osannut toimia yhtään paremmin tuossa tilanteessa. Sulkeuduin ja jähmetyin täysin. Jälkikäteen en tunnista itseäni tästä tarinasta, ja toisinaan vaikea uskoa tätä todeksi. Edelleen toivoisin herääväni, ja kaikki olisi vain unta. Ajatuksissani pyörii jatkuvasti kysymys “miten näin tapahtui”. Tiedän toki pitkälti syyt, mutta tuskin koskaan löydän tuohon kysymykseen täydellistä vastausta.
En täysin syytä esihenkilöäni tapahtuneesta, sillä toimin itse jälkikäteen ajateltuna todella väärin tuossa tilanteessa, kun en asiaa ottanut puheeksi. Katumus tunteena syö kyllä ihmistä todella paljon, mutta sen kanssa on vain elettävä. Jonain päivänä se laimenee varmasti ja tämäkin asia unohtuu. Voi toki viedä jopa vuosia. Ammattilaisen kanssa olen käynyt tätä työstämässä ja omassa päässä tottakai päivittäin.
Kirjoittelen tästä tapauksesta myös siitä syystä, ettei joku toinen tekisi samaa virhettä. Kivulias kokemus kokonaisuudessaan, mutta tästä voi vain ottaa opiksi. Nyt siis uudessa työssä ja ihan hyvin menee. Ei kovin mieluisa työ, mutta onneksi on töitä. Pienessä firmassa koeajalla talouden taantumassa saa toki melkoisessa jännityksessä elellä
Älä nyt ainakaan sitä häpeä että irtisanouduit ja vaihdoit työpaikkaa. Ei sinulla ollut mitään velvollisuutta jäädä ja työpaikkaa nyt voi vaihtaa ihan mistä syystä itse lystää. Olen muutenkin sitä mieltä että välillä on hyvä vaihtaa työnantajaa niin ”näkee vähän maailmaa”.
Ratkaisu oli täysin oikea, mikäli ajautuu tuollaiseen tilaan niin on parempi lähteä. Jälkikäteen tietysti voi ajatella mitä olisi voinut tehdä toisin, kuitenkin kun entinen esimiehesi sai sinut voimaan henkisesti huonosti, niin silloin ei voi odottaa sellaista toimintaa kuin kunnon rauhoittumisen jälkeen. Mikäli olisi sinne jäänyt, niin tuskinpa se tilanne olisi paremmaksi muuttunut, todennäköisesti paljon huonommaksi.
Uskon että ainoa ja oikea päätös! Tunteet käyvät laidasta laitaan ja alemmuuden/ huonommuuden tunteista puhumattakaan. Asian käsittelyyn voi mennä vuosiakin. Vihantunne pahin jos luottamus on menetetty, mutta kyllä sekin jossain kohtaa hiipuu. Oppii myös tietämään rajansa mikä sopii ja mikä ei. Tsemppiä uuteen. On niitä toimitusjohtajia pubiinkin töihin mennyt ja hyvin pyyhkii henkisesti, rahahommat ja stressaavan ympäristön jäätyä.