Varmasti oikea päätös ainakin sillä hetkellä. Ainahan voi jossitella… Oletko miettinyt vaihtoehtona hakea sinne vanhaan duuniin takaisin? Siinähän sitä joutuu oiekasti pohtimaan olisiko se sen arvoista? Plussat ja miinukset, niin pisteet kertoo suuntaa antavasti.
Itsellä ollut jo vuosikymmeniä sitten erilainen tapaus. Syynä oli puhtaasti palkka ja edut, minkä takia lähdin todella hyvästä työyhteisöstä. Sitten kävi vielä, niin että uusi työ loppui laman takia aika nopeasti. Itse en hakenut takaisin vanhaan paikkaan vaikka mieli teki. Jotenkin en vain “kehdannut”, kun uusi ura oli loppunut ja halusin jotain uutta. Monesti sitä irtisanoutumista mietti jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt vaan jäädä. Kyllä se alkuun kävi muutamanakin vuonna mielessä, mutta sitähän ei koskaan tiedä miten asiat olisivat menneet. Kyllä se oma ura ja työpaikat löytyivät jatkossa ihan hyvin tällä valinnalla. En kadu!
Mahdotonta tietenkin sanoa, oletko ollut hyvä vai huono työntekijä, kun en sinua tunne. Mutta sen sijaan kirjoittamasi perusteella on helppo olettaa, että sinulla on ollut kerrassaan surkea esimies, eikä se tilanne muuksi muutu jonkun työvirheen takia. Mulkeroista ei yleensä tule mukavia, kun antaa ajan kulua. Päinvastoin. Ja omaa terveyttään ei kannata riskeerata mulkeron esimiehen vuoksi. Tai ylipäätään työn vuoksi.
Itsellä tulee kohta huonosta duunista irtisanoutumisesta 23 vuotta. Sinällään kuvioiden muutos oli ennalta suunniteltu, mutta lopullinen irtisanoutumishetki sittenkin itsellekin yllätys. Siitä lähtien on sitten eletty yrittäjäelämää. Eikä ole kaduttanut päivääkään. Semminkin, kun duuni on mennyt aika mukavasti päällekkäin harrastuksen kanssa.
Tämä on pahimpia virheitä, mitä esihenkilö voi tehdä. Rakentava palaute pitää aina antaa kahden kesken. Mielestäni teit oikean päätöksen - life is too short to work with jerks. Tuollainen tapaus voi olla myös voimaannuttava, huonosta kohtelusta voi jäädä sellainen kyllä minä teille vielä näytän -fiilis, joka voi olla yllättävänkin hyvä motivaattori. Kiva kun avauduit ja hyviä jatkoja uuteen työhön!
Kyllä tuo minun mielestä oli täysin väärä päätös. Mutta jokainen tekee virhearvioita ja asioita, joita katuu jälkikäteen. Kyse on tällä hetkellä siitä, että miten tästä eteenpäin ja miten tämän katumuksen voi selättää. Kuten kirjoitin, niin ammattiavulla ja ajan kanssa laimenee varmasti.
En usko voivani tuohon samalle toimipisteelle palata vaikka kysyisin. Sain siis melko negatiivisen palautteen esihenkilöltäni ns exit keskustelussa.Toki samassa firmassa on toinenkin toimipiste jossa aikanaan olin monta vuotta ja sinne olisi hyvät välit. Sitä vaihtoehtoa voi jossain vaiheessa harkita mikäli siellä itselle sopivia töitä joskus on tarjolla.
Ei viitsisi muutenkaan heti lähteä uudesta paikasta, kun oppinut hyvin hommat ja pieni firma käyttänyt aikaa perehdytykseen. Toki jos lähtöpassit tulee muista syistä niin sitten voi harkita.
Luonnollisesti muodostat itse mielipiteesi ja analysoit tilannetta tämän hetken lähtökohdista ja pähkäilet erilaisia skenaarioita mitä ois voinu olla ja mitä ois voinut tehdä toisin.
Sanon kuitenkin uudelleen, että katso viestejä mitä kirjoitit tilanteen oikeasti ollessa päällä. Pidän todennäköisenä, että mikäli olisit pysynyt aiemmassa paikassa niin olisit parhaillaan erittäin pitkällä sairaslomalla mielenterveyssyistä. Mikäli katsot sulle kirjoitettuja kommentteja nyt ja tuolloin tilanteen ollessa päällä, niin kannattaa miettiä miksi käytännöllisesti katsoen kaikki kommentoineet forumistit pitävät lähtöä aiemmasta paikasta viisaana ratkaisuna.
Omasta mielestäni aiheutat itsellesi aivan turhaan pahaa mieltä vatvomalla tuota. Nyt vaan eteenpäin, vanhat unohtaen.
Samaa mieltä yllä olevan kanssa, nyt vain katse eteenpäin.
Olen itse lähtenyt työpaikasta samasta syystä, haukkuminen, julkinen nöyryyttäminen, lopulta kyyristyy työpöydän taakse piiloon aina kun kyseinen henkilö lähestyy.
Ihmisen on tapana unohtaa kivun/epämukavuuden tunteet nopeasti ja jälkeenpäin ajatellen tulee miettineeksi, että oliko se nyt kuitenkaan niin paha, koska se nöyryytyksen tunne ja pelko unohtuu mielestä nopeasti. Todellisuudessa jos palaisit sinne huomenna, tajuaisit taas kuinka paha se olikaan.
Ihmiselämään kuuluu vastoinkäymiset, ne on vain nieltävä ja mentävä eteenpäin.
Tämä on hyvä uudistus, kuitenkin ihan perustyökalu ja helppo lisätä rapsaan, kun analyytikko on kuitenkin syvällisesti perehtynyt liiketoimintaan. Oletan siis, että on uudistus, en muista törmänneeni aiemmin Inderesin raporteissa.
Vaikka Teslaan sijoittamisen potentiaaliset rahalliset hyödyt tulevat aina hautautumaan aivoja ja sielua syövyttävän keskustelun haittojen alle, täytyy jälleen kehua yhtiön esitysslaideja.
Nätti kooste kehityksestä kvartaali- ja vuositasolla ja hauskoja kuvia.
Tähän liittyen tuli mieleen @Alex_af_Heurlin1 kirjoittama juttu Hesarista muutaman vuoden takaa. Ackmanin Herbalife-sijoituksen lisäksi ROIBD esimerkkinä käytettiin Sammon omistusta Nordeasta:
Suomessa Sampo on havahtunut siihen, että liiallisesta vaikeudesta saa vain miinuspisteitä.
Sampo teki suursijoituksen pankkikonserni Nordeaan finanssikriisin jälkeen vuonna 2009. Sijoitus on osoittautunut todelliseksi riippakiveksi. Pankkien regulaatio on tiukkaa, kilpailu kireää ja kannattavuus heikkoa. Merkittävä osa Sammon johdon ajasta on mennyt Nordean ongelmien ratkomiseen ja Nordea-sijoitusta karsastavien sijoittajien tyynnyttelyyn.
Sammon suuromistajaksi viime vuonna noussut aktivistisijoittaja Elliott Management julkaisi vastikään sivuston simplifyingsampo.com. Sivustolla Elliott maalaa Sammosta kuvaa monimutkaisena yritysryppäänä, joka huseeraa vailla selvää suuntaa vakuutusyhtiönä, pääomasijoittajana ja heikosti kannattavan pankin pääomistajana.
Elliott haluaa tehdä rönsyilleestä finanssitavaratalosta yksinkertaisemman ja näkee Sammon osakekurssissa nousuvaraa, jos se muuttuu takaisin tylsäksi vakuutusyhtiöksi.
Elliott siis uskoo, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan korkeampaa hintaa sellaisesta yhtiöstä, joka ei rasita heidän pääkoppaansa.
