Saat…… tämä valokuidun toimimaan saaminen aina yhtä vaikeaa operaattorin vaihdon yhteydessä
Alkaako nuo muuten yleensä toimimaan pyhäpäivänä vai voiko olla, että pitää odottaa maanantaihin? Muistan vain, että viimeksi oli myös hirveä tappelu ja taisi alkaa toimimaan, kun nollasin reitittimen ja kuituboksin. Nyt ei tapahdu mitään, vaan reitittimessä palaa koko ajan punainen
Näiden asennusta ei ole suunniteltu idiootteja varten. Ainoastaan tulostimen yhdistäminen on vaikeampi prosessi 
Jos olette liikkeellä Lahden ja Kouvolan suunnalla, niin kannattaa ehdottomasti ajaa Vuolenkosken kautta. Maisemat ovat hienot ja varsinkin Vuolenkoskella (kuvassa sinisellä merkityn 26 km pätkän puolivälissä) ja siitä itään sellaiset, joita ei näe missään muualla Suomessa.
Tekstissä oli kotiseuturakkautta - asun tuon suuremman punaisen pallukan kohdalla.
Kilkkilän farmi on nasta paikka, elukoita löytyy montaa eri sorttia ja paikasta jää kiva fiilis
Täytyykin lopetella työt tehtaalla, että ehtii vielä Rantamestaan burgerille. Todella iso suositus annokselle jos joku tosiaan innostuu ajelemaan siellä päin.
Mainioita huudeja! Parisen viikkoa sitten pyörittiin pojan kanssa vähän pidempi rundi siellä strutsiburgereiden voimin 
Edit.
Siellä onkin ollu tarkoitus käydä! Mutta täytynee jättää sillon poika kotiin niin voi ihan ajan kanssa nautiskella ja ihan parin 
kera
Täytynee pitää kiirettä kun paikka mennee tietty kiinni talven tullen.
Aateloin itseni tittelillä inderesPodi200 survivor 
Tässä tapahtumakuvaus, kuinka mahdutin tuon podcastin yhteen viikonloppuun.
Spotifyn play-nappia painettiin lauantaina noin klo 11 aikaan. Edessä oli puolen tunnin matka viemään junioria pariin futispeliin. Myös esikoiseni altistui siis podcastin ensipuolituntiselle. Kuuntelu jatkui perillä otteluiden ajan samalla kannustaen junnupelaajia. Kuuntelu tapahtui tosin kuulokkeiden välityksellä, joten muiden altistuminen jäi tässä kohtaa väliin.
Kotimatkalla autossa juniori altistui lisää podcastille. Näin niitä sijoittamisen ensisiemeniä kylvetään: vaivihkaa ja paikoissa, jotka eivät tarjoa muuta vaihtoehtoista tekemistä 
Lauantain mahdollisuudet oli kuitenkin tässä kohtaa käytetty, joten saldoksi jäi noin 2 tunnin siivu.
Tänään sunnuntaina edessä oli parin tunnin matka sukuloimaan. Yhteensä siis 4 tuntia ajoa. Matka käytettiin kuuntelemiseen, mutta tällä kertaa vain itse ja omista kuulokkeista, sillä nuorempien junioreiden saati vaimon kärsivällisyys ei olisi valitettavasti riittänyt. Kuitenkin avoin valtatie ja podcast tarjosi itselle yhden kivuttomimmista pidemmän siivun ajokokemuksista tälle kesälle.
Kotiin palattua oli jäljellä vielä 40 min loppuhöyryjä, joten keksin lähteä lenkille kun muksut olisi saatu syötettyä ja iltapuuhat kohtuullisen valmiiksi. Hölkätessä nautittiin siis loput minuutit tästä elämyksestä!
Kaikkineen erittäin kivuton, suorastaan jopa nautinnollinen kokemus. Omasta puolesta kiitos tästä elämyksestä. Olen toki kohderyhmää, mutta myös erittäin avoin jatkossakin ottamaan vastaan vastaavia mammutteja, jos ne ovat laadultaan edes suurin piirtein tätä tasoa.
Onneksi tämä mitalittomuus ei ole kenenkään suomalaisen syytä, ei edes niiden joiden tehtävänä on hankkia mitaleita Olympialaisista, joten kukaan ei eroa tai ota vastuuta Suomen historian surkeimmasta Olympialaistuloksesta:
Lääkkeeksi tähän huonoon menestykseen tarjotaan tietysti lisää valtion rahaa urheilupomojen jaettavaksi huippu-urheiluun. Kuinkas muutenkaan 
– Syksyllä isojen lajiliittojen ja ministeriön on pohdittava Olympiakomitean tulevaa roolia. Vahvaa panostusta huippu-urheiluun tarvitaan. Suomalaisten liikuttaminen on tavoitteena äärimmäisen tärkeä, mutta se tulee jatkossa jättää lajiliittojen harteille.
Pakarinen peräänkuuluttaa mallia, jossa räätälöidysti tuetaan ”absoluuttisia huippuja”.
– Tällaista mekanismia olympiakomitealta ei vielä löydy, Pakarinen huomauttaa.
– Yleisurheilussa puhuttiin vielä jokunen vuosi sitten siitä, että suomalaisen yleisurheilun realistinen taso menestyä on EM-kilpailuissa. Olen itse ollut eri mieltä. Meidän tulee tähdätä globaalille tasolle.
Pakarisen mukaan Suomen julkinen rahoitus on tehotonta, ja lajiliittojen varainkeruu on heikkoa.
Suomalaiset ovat vihdoin ymmärtäneet olympialaisten idean 
Olympialiikkeen perustaja, paroni Pierre de Coubertin, korosti, että olympialaisissa tärkeintä ei ole voitto, vaan osallistuminen. Hän sanoi: “The most important thing in the Olympic Games is not winning but taking part; the essential thing in life is not conquering but fighting well.”
Nyt sai kyllä kupattua tietokoneelta aika hyvin monopolirahaa Toimispa yhtä hyvin REITeillä…
Fyysisessä lautapelissä on mukana 20 580 monopolidollaria
Loistavaa viikon alkua! Megapodia on vielä katsomatta ja kassassa on (vielä) rahaa. Tulkoon viikosta erinomainen 
Mistähän kaikista lajeista ruotsalaiset sai mitaleja kun itse en kerennyt havaita muuta kuin seiväshypyn kultamitali. Suomessa huippu urheilussa on hankala menestyä kun pitäis olla rahaa ja aikaa urheilulle sekä vielä tilat missä urheilua harrastaa sekä vielä onnistua saamaan kuljetus urheiluhallille.
Inderesin väelle haluaisin muistuttaa, että tällainen palaute kumpuaa välittämisestä. Jos ketään ei kiinnostaisi Inderes ja yhteisö, niin ei kukaan jaksaisi näin ajatuksella antaa kritiikkiäkään.
Miitissä oli myös puhetta siitä, kuinka tällainen kritiikki ei tunnu oikein menevän läpi, vaan se usein kimmotetaan takaisin kahdella vaihtoehtoisella kommentilla: 1.) huono markkinasentimentti se vain ketuttaa tai 2.) emme haluakaan samanlaista menoa kuin vuonna 2021.
Seuraa Heiskaspapan tarinatuokio 
Harrastan luovaa kirjoittamista, ja joskus vuosia sitten tilasin tekstilleni maksullisen palautteen ammattilaiselta. Tilauksen yhteydessä sanoin, että en kaipaa tyhjää tsemppausta, vaan haluan saada kritiikkiä, jonka avulla voin kehittyä.
Palautteen antaja tulkitsi ohjeistukseni niin, että hanskat pois ja nyrkkirauta tilalle. Sain useamman A4:sen verran täyttä brutaalia lyttäystä, jonka lukeminen oli sen verran kamala kokemus, etten useisiin päiviin pystynyt miettimään koko palautetta saati sitten puhumaan siitä.
Kun muutama päivä kului, palautteesta aina lause sieltä täältä popsahteli mieleeni ja arvioin niitä yksi kerrallaan. Lopulta luin palautteen pari kertaa uudestaan.
Lopputulemani palautteesta oli se, että se oli hyvin ilkeämielisesti kirjoitettu ja 75 %:ia siinä esiin nostetuista pointeista oli vain kirjoittajan omaa näppäryyttä, jonka ainoa tarkoitus oli loukata. 25 %:ia, joka sisälsi ne palautteen keskeisimmät pointit, oli kuitenkin täyttä totta.
Ehkä nytkään ei tarvitse niellä TJT:n palautetta sellaisenaan. Ja jos on jostain yksittäisestä kohdasta eri mieltä, niin ei sitä tarvitse kokonaisuutena heittää roskiin. Löytyykö viestistä kuitenkin joitain kipeitä totuuksia, joita on todella vaikea itselleen myöntää? Ehkä niitä on parempi tarkastella myöhemmin ajan kanssa. Silloin oma ego (ei puhekielisessä merkityksessä) on helpompi siirtää sivuun.
Tiedättekö, mistä tunnistaa, että pörssiyhtiö ei ole listattuna Hesuliin? Posaria tulee posarin perään, toimari tankkaa säännöllisesti kaksin käsin ja yritysostokortti laulaa, mutta vain järkeviin kohteisiin.
Meitä taitaa myös olla useampia täällä kommentoimassa jotka ihan päivätyökseen miettivät asiakasymmärryksen keräämistä, analysointia, sen jalkauttamista organisaatioon, sekä palvelujen tuotteistamista ja tuomista osaksi arjen prosesseja eri kokoisissa organisaatioissa. Kaikella rakkaudella, kuten pari kertaa aikaisemminkin todettu, ulospäin tämä näyttää kovin tutulta ja Inde ei ole yksin vastaavien haasteiden kanssa. Tuo Ekan toisessa threadissa nostama kalvoilla ollut “foorumi/yhteisö on kypsä” on signaali (sekä sisäiselle että ulkoiselle kohderyhmälle) jämähtämisestä ja tyytymisestä nykytilanteeseen. Salkku elää omaa elämäänsä, mutta tuskin yhtä hyvin tulevaisuudessa jos yhteisö tästä lähtee hitaaseen alamäkeen.
Ainakin itselleni viime vuoden kesän jälkeiset linjaukset ovat olleet sen verran jämäköitä, että pessimismi alkaa vallata mieltä tämänkin osalta. Analyytikot ovat kiireisiä, vanhemmat analyytikot vielä kiireisempiä ja kukaan muu ei talossa tunnu uskaltavan tuohon analyysipuoleen myöskään tökätä sormeaan. Näitä samoja asioita on nostetu esiin vuodesta toiseen. Nämä asiat vain eivät tunnu olevan talossa mitenkään esillä kuin ainoastaan, että tehtiin arvio politiikasta ja mitään ei tarvinnut muuttaa. Viestinä yhteisön suuntaan tuntuu siis olevan, että rapsa on täydellinen ja nyt seuraavaa kvartaalia tekemään.
siis tarjotaan lisää valtion rahaa urheilupomoille jaettavaksi. 
(Koska näinhän se menee)
Siis noin niinkuin palkkioksi hyvin tehdystä työstä
– Ihmisillä, joilla ei ole mitään tekemistä harjoittelun ja suoritusten kanssa, elävät yltäkylläisyydessä. Ne, jotka tuovat maalle menestystä, joutuvat kustantamaan reissunsa itse. Se on täysin järjetöntä.
Tähän aiheeseen piti kaivaa vanha haastattelu.
Todennäköisesti tämä lisärahoitus sitten todellisuudessa valuu uusiin työryhmiin, konsulttien palkkoihin ja kokoushuoneiden viineritarjontaan. Itse urheilijoille ja valmentajille sitten muruja pöydältä.
Suomessa kyllä osataan tämä vastuunpakoilu päättäjien toimesta eikä lammasmainen media uskalla näissä tapauksissa ketään kasvotusten kunnolla haastaa.
Erinomainen nosto. Kun nyt tässä reilun parin vuosikymmenen aikana tämä johtoportaan herrakerho on näyttänyt kyntensä niin olisiko nyt jyrkän rakennemuutoksen aika?
Palkanmaksut seis näille pomoille ja puretaan nämä himmelit, eri lajien päävalmentajille kustannetaan jotkut sihteerit jotka hoitaa paperinpyörityksen ja kilpailuihin ilmoittautumiset mutta muuten lopetaan kaikki sälä itse urheilun ulkopuolelta.
Tuetaan suoraan itse urheilijoita jotta heille taataan parhaat mahdolliset eväät menestyä.
