En oikein keksi sopivaa ketjua tälle viestille, joten kirjoitan tänne.
Nyt menee kuukausisäästökuviot uusiksi 
Olen vajaan vuosikymmenen ajan kuukausisäästänyt indeksi-ETF:eihin. Säästösummat ovat aina olleet kohtuullisen suuria tuloihini nähden, joka on tarkoittanut jonkinasteista kituuttamista tietyissä asioissa. Olen myös jo yli 20 vuoden ajan harrastanut kilpaurheilua kansallisella tasolla. Laji vaatii rahaa, jotta kehittyminen olisi optimaalista eikä varusteissa annettaisi tasoitusta. Sitä tasoitusta olen koko aikuisikäni antanut, kun olen uskonut vakaasti vapauteen, jonka saavutan jonain päivänä ahkerasti sijoittamalla.
Ehkä jossain vaiheessa on kuitenkin jäänyt älyämättä se, että jos käytän keskimäärin päivässä noin kolme tuntia tullakseni lajissa mahdollisimman hyväksi, niin ehkä siihen kannattaisi myös panostaa kaikilta osin parhaansa mukaan, myös taloudellisesti. Olen koko nuoren ikäni kilpaillut, enkä enää tule nuoremmaksi. 60-vuotiaana taloudellisesti vapaana tätä unelmaa ei tällä tasolla enää voida toteuttaa. Niinpä olen päättänyt aloittaa kolmen vuoden urheiluprojektin, jonka tavoitteena on saavuttaa kansallinen huippu. Maailman huippu on aivan utopistisella tasolla tässä lajissa, eikä minulla olisi ikinä sinne geenit riittäneet.
Olen työssä, joka mahdollistaa etätyön ja joustavat työajat. Voin työskennellä ulkomailla samalla kun olen harjoittelemassa hyvissä olosuhteissa. Saan riittävästi palkkaa, jotta pystyn leireilemään ja hankkimaan parempia varusteita. Jälkikasvuakaan ei vielä ole arkea vaikeuttamassa. Minulla on kaikki olosuhteet toteuttaa tämä projekti nyt eikä myöhemmin.
Sijoittamisen kannalta tämä projekti tarkoittaa sitä, että reilun tonnin kuukausisäästöpotti pienenee muutamaan sataseen. Kun olen kuitenkin vasta kolmekymppinen, niin korkoa korolle -ilmiön myötä tälle projektille tulee valtava hinta (satoja tuhansia euroja pitkällä sijoitushorisontilla). Tuntuu hullulta, että olen valmis uhraamaan niin paljon jonkun amatööriharrastuksen puolesta. Ehkä kuitenkin koen, että kaikista kallein hinta olisi se, että joutuisi vanhana jossittelemaan käyttäneensä koko nuoruuden vapaa-ajan urheilulajiin, eikä koskaan edes yrittänyt siinä parastaan.
Ammatistani en sentään ole valmis luopumaan, kun jollain tämä lystii täytyy kuitenkin maksaa. Kansallisella tasolla voi pärjätä amatöörikin. Niin hullu en ole, että laittaisin salkun lihoiksi 