Itselleni osakepoiminnassa melkenipä tärkeintä on ensin ymmärtää yhtiön kilpailuedut ja niiden kestäminen yli ajan. Vasta sen jälkeen tulee arvostus, markkinan kasvu, johto, strategia ym. Tietysti tällä tavoin missaan esim. houkuttelevat käänneyhtiöt, mutta tämä tyyli sopii itselleni paremmin.
PS. Mainostettakoon tässä jo alustavasti hieman, että ensi viikolla on tarkoitus käynnistellä uusi vakituinen videokonsepti. Nyt kun Vartitkin ovat tauolla, niin toivottavasti uudelle sisällölle on tilausta!
En yleisesti ottaen halua lähteä tällä palstalla saivartelemaan, vaikka muuten siitä tykkäänkin. Kuitenkin kaikki lähtee strategiasta, ilman sitä ei tule kilpailuetuja kuin täysin sattumanvaraisesti. Jos taas kilpailuedut tulevat tuolla tavoin, niin yhtiön johto, strategia yms. ovat tuolloin kolikonheittoa.
Ei tarvitse enää caravaanit turhaa olla huolissaan ilmaston lämpenemisestä kun pääsevät osallistumaan talkoisiin. Hyvä uudistus ja mikäli auto menee verojen vuoksi parkkiin on sekin pelkästään positiivinen asia.
Siis, tämähän on jo oivallettu. Oulussa tapahtui yksi ampuminen, missä testattiin juuri Temusta tai vastaavasta ostettuja luotiliivejä. Alkoholilla oli kyllä osuutta asiaan, mutta silti… Eikä muuten säilynyt hengissä.
Jännä, miten joillain humalatila laukaisee aivottomuusmoodin, tosin ei varmaan ole penaalin terävintä kärkeä moiset ihmisyksilöt selvinpäinkään. Terve järki sanoo kaatokännissäkin, että Temusta ostettu luotiliivi ei kestä luoteja ja testit jätetään testaamatta, vaikka päällä olisikin ihan oikea luotiliivi. Jos ei järki kolkuttele kupolissa kännissä, niin ei sitä ole siellä selvinpäinkään.
Mitä itse alkoholiin tulee, niin olen itse jo niin vanha, että humaltuminen on haittavaikutus laadukkaita oluita nautiskellessa, mutta viikonloppuiltana kun sen pari ottaa, niin säilyy yhä skarppina ja virkeää elämää on seuraavanakin päivänä.
Olin viimeksi krapulassa 14,5 vuotta sitten, senkin olotilan välttelyyn vaadittiin se yksi epämiellyttävä herätys ja lopullinen päätös vältellä jatkossa, hyvin on pitänyt. Olen sanani mittainen mies, kun jotain päätän, niin se pitää, pätee myös sijoitussuunnitelmaani.
Joskus se alkoholin kanssa vaan lähtee vaivihkaa lapasesta. Iltaan lähdetään selvällä suunnitelmalla, jossa alkoholin kuluttamisen hajautus on hyvin huomioitu lähtökohtaisesti. Muistetaan myös syödä aika ajoin, että se vähentäisi riskiä huonosta olosta.
Mutta sitten kun ottaa muutaman kaverien koohottaessa mukana, vauhti kiihtyy, vaaratilanteet lisääntyy ja järjenkäyttökin katoaa johonkin toiseen universumiin.
Lopulta saattaa huomata tilin olevan tyhjä, alkoholi ja ruuat ei pysy sisällä ja jostain syystä puolisokin on vihainen seuraavana päivänä. Ja se morkkis…
Minulla noi lapasesta lähtemiset loppui tuohon 14,5 vuoden takaiseen, ei sen jälkeen ole lähtenyt, koska päätös pitää. Nössöilenkin jo nykyään niinä harvoina viikonloppuiltoina, kun kavereiden kesken istutaan iltaa, että loppuillasta vaihdan veteen muiden jatkaessa alkoholilinjalla, ei ole paineita jatkaa muiden mukana alkoholilinjalla. Olen oppinut ja tiedän alkoholissa riskirajani aivan kuten sijoittamisessakin, eikä ne tule ylittymään enää.
Pakkomielteenäni on myös, ettei käyttötili mene ikinä alle tonnin (tämäkin pitänyt pian 15 vuotta putkeen) ja mikä menee suusta alas, jatkaa myös alas tullen luonnollisinta reittiä ulos, ei ikinä ylös.
Sanojani en syö, joten mörököllikään ei voi minua koskaan viedä!
Helppo samaistua. Kyllä siinä joku rauhoittuminen tapahtui itselläkin jahka 30-vuotiaaksi pääsi. Nykyään tulee hörpittyä kerran, pari vuodessa lähinnä oikeassa seurassa.
Vanhempana tuntuu myös käyneen niin että yhdestä “hauskasta” illasta joutuu kärsimään seuraavan viikon huonona olona niin ei se treidi motivoi tietenkään hirveästi litkimään.
Nyt muuten selvisi millä hinnalla tuo ihmisarvoinen elämä järjestyy:
Kallein palvelupaketti on ympärivuorokautiseen hoitoon, joka maksaa noin 10 000 euroa kuussa. Siihen kuuluu esimerkiksi jalkahoitoa, kampaaja ja päiväretkiä. Jotkut lisäpalvelut voivat nostaa hintaa entisestään. Halvempi ja suositumpi ympärivuorokautinen paketti maksaa reilut 8 000 euroa kuukaudessa.
Yöt voisi pötkötellä sähköllä säädettävissä sängyissä, jotka paikan toimitusjohtaja on itse testannut ja valinnut.
Ruokaankin on satsattu. Toisinaan tarjolla on pöytiintarjoiltuja teema-aterioita, joiden aikana saa maistella viiniäkin. Omassa huoneessa on lupa siemailla vaikka konjakkia.
Molemmissa kerroksissa on oma sauna, alakerrassa spa-osaston ja poreammeen kanssa.
Tuohon tarvitsee vain luokkaa 3,5 M€ salkun 5% osinkotuotolla, joten kyllä tuo ihan säästettävissä on ylemmän keskiluokan työntekijän elämän aikana mikäli sijoittaa hyvin. Siinähän sitten saavat köyhät kateellisina kuihtua Attendon hoivakodissa sänkyyn sidottuina ja rauhoittavien lääkkeiden alaisuudessa, kun itse viettää kultaisia eläkevuosia konjakkia siemaillen täyden ylläpidon hoitolassa
Pakko avautua. Minulla on addiktio. Addiktio hurahtaa erilaisiin keräilyprojekteihin, mihin menee sekä rahaa että aikaa.
80-luvun lopulla postimerkit. Onneksi tällöin ei vielä ollut juuri varallisuutta, niin projekti ei kauaa kestänyt eikä siihen paljoa palanut rahaa. Luovutin myöhemmin postimerkkikokoelman ilmaiseksi sukulaislapselle.
92-96 jääkiekkokortit. Näitähän nyt keräili kaikki, eikö niin? Näihin sitten menikin jo rahaa, useamman kesätyön tienestit. Taisin 2000-luvun alkupuolella myydä kokoelmat pois murto-osalla siitä, mitä niihin aikanaan rahaa laitoin.
90-luvun loppu ja 2000-luvun alku; tyhjät tölkit. Kyllä, luit oikein. Näitä roudasin ulkomailta saakka sekä kaupassa piti ostella tuotteita sen pohjalta, että sai kokoelmaa kerrytettyä. Olihan se kokoelma lopulta mahtava sillä yksiötä koristi useamman seinän osalta tölkkirivi. Lopulta pantilliset palautin kauppaan ja loput meni metallikeräykseen.
2000-luvun alussa alkoi pitkäaikaisin projekti eli keräillä erilaisia vanhoja rahakokoelmia ja juhlarahoja. Projekti kesti on/off-vaiheittain aina vuoteen 2020 saakka. Rahaa on palanut tähän ihan mielettömästi, mutta osittain olen jo realisoinut kokoelmaa käteiseksi hankinta-arvolla. Etenkin vanhat hopeamarkat osoittautuivat hyviksi hankinnoiksi. Mutta nuo eri tapahtumien juhlarahat tulevat menemään pienellä tappiolla.
Varmasti aika on kullannut muistot ja en edes jokaista aloittamaani keräilyprojektia muista. Mutta ylläoleviin on mennyt rahaa ja aikaa ihan perskuleesti. Voi kun olisi keräillyt vaikka Helsingin pörssin mörnijöitä.
Vuoden 2020 jälkeen menikin muutama vuosi ilman keräilyprojektien aloittamista ja luulin jo parantuneeni. Kunnes tänä keväänä hairahdin; vanhat moottorisahat 60-80 -luvuilta. Älä edes kysy miksi, en osaa vastata
Tappiolliset osakkeet.
Kokoelmissa vähän Nestettä, Kamuxia, Hyzonia ja Embraceria. Joskus näitä säilyttää salkussa vuosia kunnes tajuaa kierrättää arvottomina.
…toisaalta ei Michael aina osu lankulle. Kiva tietty hänen kannaltaan, että on osunut pari kertaa sitten vähän isommin, niin saa pelimerkkejä pidempiin turnauksiin.
Tietysti tällä tavoin missaan esim. houkuttelevat käänneyhtiöt, mutta tämä tyyli sopii itselleni paremmin.
