Näköjään melko suoraan vieläpä kopsattu VATT:n sivuilta. Tutkijat kirjoittaa asioita toisinaan varsin sekavasti.
Tuo viisinkertaistuminen koskee siis näitä lakimuutoksen alaisia enintään 5,5 % alkoholipitoisuuden juomia. Tässä nyt sekoittaa se, että puhutaan “vahvoista alkoholijuomista”, jolloin meillä taitaa mielleyhtymä olla väkeviin (yli 22% alkoholipitoisuus).
Niitä tuoteryhmiä, joita uudistus koski (korkeintaan 5,5 % alkoholia ja juomasekoitteita), myytiin päivittäistavarakaupassa noin viisinkertainen määrä verrattuna siihen paljonko näitä tuotteita myytiin Alkossa ennen uudistusta.
Näitä miedompien juomien sekä viinien ja väkevien myynti on kuitenkin laskenut, joten kokonaiskulutukseen tällä ei ole ollut vaikutusta.
EDIT: nythän tajusin kupletin juonen. Tällä viikolla valutaan tuonne 9000 pisteen tuntumaan ja sitten lähdetään varovaisesti ylös. Se on kai se Hesulin joulupukkiralli.
Meinaa käydä neliöt talossa jossain kohtaa vähiin ja varainsiirtoveroja vältelläkseen olis rakennusalan asiantuntijoille kysymys, johon riittää ihan suuntaa antava vastaus:
Jos harjakattoiseen taloon rakentaa tuollaisen asuttavan vedettömän “siiven” niin paljonko kannattaa varautua maksamaan urakasta. Urakkaan kuuluisi siis kattorakenteen muutos kuvaa vastaavaksi, koneelliseen ilmanvaihtoon liittyminen ja kaikki muu perustuksista, piirrustuksista, luvista lähtien, sisätöitä lukuunottamatta(lämmitys tiloihin lattiavastuksilla). Olisin erittäin kiitollinen jos joku osaisi antaa suuntaa antavan arvion 25 neliöiselle siivelle ja 40 neliöiselle siivelle.
Siis se on niin itsestään selvä asia, että valtaosassa Suomen ja koko läntisen maailman työsuhteissa työnantajan maksaa palkaa ensisijaisesti pohjautuen niistä tunneista mitä olet heidän käytettävissään eikä mistään konkreettisesta työpanoksesta, että en oikein tiedä miten tätä asiaa lähestyisi. On toki työnantajan (ja työntekijän) edun mukaista, että tämä aika käytetään mahdollisimman tuottavalla tavalla, mutta se toteutuuko tämä käytännössä on epärelevantti asia työsuhteen muodon kannalta. Kannustaakseen työntekijöitä tehokkuuteen työpaikoilla on usein erinäisiä työpanokseen pohjautuvia bonusjärjestelmiä, mitkä sitten tulevat tavanomaisen palkan päälle.
Julkisella on ihmisiä jotka eivät välttämättä vuosiin tuota minkäänlaista konkreettista työpanosta ja yksityiselläkin on erityisesti isoissa organisaatioissa kaikenlaisia koordinaattoreita ja käsienheiluttelijoita, joista on oikeastaan vain haittaa oikeata työtä tekeville ihmisille. Koska palkka maksetaan töissä käytettyjen tuntien perusteella, niin nämäkin ihmiset saavat palkkaa ihan samalla tavalla kuin tuotteliaat työntekijät.
Sinä itse päätät tekemällä vapaaehtoisen sopimuksen, että paljonko vapaa-aikaasi vaihdat ei-vapaaseen aikaan työnantajan direktio-oikeuden alaisuudessa, jolloin työnantaja ohjaa sinua ja toimintaasi. Jos et tätä faktaa halua hyväksyä niin se on tietysti oma asiasi, mutta todellisuuskriittisten kanssa keskustelu nettifoorumilla muuttuu usein varsin turhauttavaksi kaikille osapuolille
Kun vanhempaa liitetään uutta tulee liitoksesta lisäkustannuksia, joten kyllä paras arvaus on rakentamisen keskimääräinen neliöhinta vaikka varustelusta tai sisätöistä hiukan tinkisikin. Tarvii kuitenkin lähes kaikkien alojen asiantuntijoita, firmoja ja tekemisiä mitä talonrakentamisessakin tontilla käy. Jokainen käynti maksaa, pieni työ suhteellisesti enemmän kuin iso työ. Tuo 3000€/neliö ei liene kaukana, erittäin huolellisella suunnittelulla, kilpailutuksella materiaalivalinnoilla ja omalla työllä voi hiukan päästä alle mutta ei välttämättä siltikään.
Ei ehkä teillä, meillä maksetaan. Ihan tuntipalkan muodossakin, se nousee jos yritys tekee hyvää tulosta. Lisäksi bonarit tietysti päälle
Tämä keskustelu työnhausta ja vapaista paikoista on kimuranttia. Tilastot ovat oikeastaan ainoa asia mitä voi seurata. Aika huonolta tilanne niiden valossa näyttää. Ihmisten omat kokemukset eivät luonnollisesti kerro missä mennään. Ei meillä ole rekryt helpottuneet juurikaan. Suurin este on se ettei kunnon koulutusta enää alalle ole ja osaavat kaverit ovat poistuneet eläkeyhtiöiden listoille. Ihan koulutettavankin ottaisi mielellään, mutta asenteet ovat parin vuosikymmenen aikana muuttuneet.
Jos joku kävisi meillä töissä vain palkan takia, ei siitä mitään tulisi. Tätä työtä on pakko rakastaa, on oltava loputon halu oppia uutta ja suurin palkinto pitää ainakin jossain mielen sopukoissa saada valmiiksi saadusta työstä ja asiakkaan tyytyväisyydestä lopputulokseen. Hommasta ei muuten tule mitään. Urheilun voisi ottaa tähän vertaukseksi, miten luulette joukkueen menestyvän jos pelaajat tulevat harjoituksiin ja otteluihin vain palkan takia. Panos voi olla 80%, mutta sillä ei menestytä. Toki siellä on muutama huippulahjakas joka voi ottaa muutaman luistelupotkun ja tehdä silti älyllään tulosta mihin muut ei pysty. Näitä @Pohjolan_Eka :ja löytyy harvinaisina tapauksina. Jos meillä on kaveri 80% panoksella tekemässä projektia, saa hän helposti kulumaan siihen 2x jopa 3x ajan verrattuna siihen joka oikeasti haluaa panostaa työhönsä. Tuosta on melko helppo päätellä kuinka paljon se vaikuttaa palkanmaksukykyyn.
Omalla ehkä väärälläkin filosofialla olen lapsilleni sanonut, että valitkaa ammatiksi sellainen mistä pidätte todella paljon. Itse ammatilla ei ole lopulta suurta merkitystä, loputon mielenkiinto tartuttaa opin päähän huomaamatta. Nykyinen ansiokeskeisyys saa nuoret tarttumaan aloihin, mitkä eivät sitten lopulta olekaan se oma juttu.
Raapustelin eilen työkuvioistani ja tarkoitin sen keskustelun avaukseksi yleisesti töistä ja sille, miten ihmiset niihin suhtautuvat. Kiitoksia kaikille teille, jotka jaoitte omia ajatuksianne ja kokemuksianne täällä Kahvihuoneella tai yksityisviestein
Olen hidas ajattelija. Kun teen suuria päätöksiä, keräilen kaikenlaisia ajatuksia ja datapisteitä, ennen kuin tiedän, mitä itse asiasta ajattelen. Kirjoituksistanne sain paljon uudenlaisia näkökulmia, joita punnitsen tulevaisuudessa, kun mietin, onko parempi muuttaa työpaikkaa vai omaa asennetta.
Tai sitten sain vihdoin myytyä isomman potin, kun kirjoitin teaserin eilen . Mutta faktoihin palatakseni, enpä vielä lisäillyt, jotenkin idea ei tuntunut aamulla enää yhtä hyvältä kuin illalla. Huomenna voi tulla kyllä liputusilmoitus, jos tuon blokin ostajana oli Varma. Yli 10% osuudella voi myös vaatia vähemmistöosinkoa eli kyllä se lisäisi todennäköisyyttä, että Sonae lopulta lunastaa Varman osakkeet ja siinä sivussa sitkeimmät tuulipuvutkin. No, toivottavasti joku saa tästä hyvän sijoituskeissin hiukan isommilla panoksilla kuin minä
Ei siinä silti mitään huumoria ollut. On minullakin kollegoja monissa isoissa firmoissa ja aika monella firmalla on käytössä palkkausmalli, jossa henkilökohtaisen tuntipalkan päälle saa muuttuvaa tulospalkkiota. Mielestäni tuo on ihan järkevä malli.
Sehän tarkoittaisi, että tuotoksen laskiessa myös tuntipalkan pitäisi laskea jos tuotoksen mukaan mennään. Sitä ei ilmeisesti tapahdu? Uskoisin, että lähinnä termien tulkinnassa eroa. Kyllähän meilläkin voi nostaa erilaisin keinoin omaa tuntipalkkaa, samoin työnantaja voi niitä joskus harvoin pullauttaa ylöspäin. Vaikka silloin onkin yleensä mennyt hyvin tuotoksen osalta, niin ei siltikään makseta ns tuotoksen mukaan. Jos jatkossa menee huonommin niin korotettu tuntipalkka säilyy voimassa.
Sulla oli hyvät perustelut ehkä myydä. Katsotaan keväällä, olit ehkä oikeassa.
Parhaat tuottoni olen tehnyt väärillä perusteluilla, eli vaikka oon tehnyt tuottoa joillakin osakkeilla joskus hyvinkin, niin ne ovat olleet lähinnä vain hyvää tuuria.
Minulla on teille molemmille ilosanoma jonka ansiosta voitte lopettaa kehän kiertämisen
Molemmat olette oikeassa mutta kumpikaan ei väärässä, puhutte vain samasta asiasta eri sanoin. Se tapahtuuko työnteko ilman ajan käsitettä tai tehdäänkö töitä työajan ilman tuotoksen määritelmää ei tarkoita sitä toinen riittäisi ilman toista.
Mikäli työntekijä tekee ääritehokkaasti normaalin työpanoksen puolessa tunnissa ja lähtee kotiin tai tekee täyden päivän ilman että saa mitään aikaan, johtaa kumpikin nopeasti potkuihin yli 90% työpaikoista joten molempia tarvitaan. Sekä käytettyä aikaa että itse tekemistä. Jes, nyt voidaan mennä jutin kanssa eteenpäin
Jos minun työpaikassani joku tekee päivän hommat puolessa tunnissa (ja on tarpeeksi tyhmä sanoakseen tämän ääneen) hän ei saa kenkää vaan lisää vastuita ja huolehdittavia asiakokonaisuuksia. Ainakin meillä linjastoa täytetään juuri niin pitkään kuin se vetää, ja vasta kun yskiminen alkaa, hiljennetään tahtia.
Siksi ainakin itse olen opetellut “täyttämään päiväni” sopivasti; työelämässähän ei ole tärkeintä mitä tapahtuu vaan miltä asiat näyttävät.
Tässä on ongelman ydin. Ajatus, että työstä maksetaan käytetyn ajan mukaan, on perua teollisen tehdasyhteiskunnan ajalta. Tuolloin tuottavuus perustui suoraan koneiden käyntiaikaan: liukuhihna pyöri tasaisesti, ja mitä pidempään työntekijät olivat paikalla, sitä enemmän tasalaatuisia tuotteita valmistui.
Nykypäivän tietotyöläiselle pelkkä työaika ei enää ole oikeastaan lainkaan olennainen mittari, mutta toisaalta sitä on hankala korvata muilla menetelmillä. Kuvitelkaa tilanne, jossa yksi henkilö suoriutuu päivän työtehtävistä 30 minuutissa, kun taas toisella saman urakan tekemiseen kuluu 13 tuntia. Tästä seuraisi varmuudella valitusta ja vaatimuksia tasapäistää molemmat työntekijät samanvertaisiksi, vaikka heidän tehokkuutensa eroaisi toisistaan huomattavasti. Tehokkuus syntyy tietotyössä pääosin korkeasta osaamisesta.
Samalla on edelleen monia aloja, joilla työhön käytetty aika on merkityksellinen mittari. Niiden edustajista voi vaikuttaa epäreilulta, että tuottavimmat ”konttorirotat” lopettavat urakkansa jo aamuysiltä ja suuntaavat loppupäiväksi lähimpään kuppilaan seuraamaan kännykästä Hesulin liikkeitä.
