Pienyhtiörahastoilla on kyllä tekemätön paikka operoida Hesulissa. Keskinkertaisesta ja rajallisesta yhtiövalikoimasta pitäisi löytää pari-kolmekymmentä sijoituskelpoista ideaa, jotka ovat vielä riittävän likvideitä ostettavaksi (ja tarvittaessa myytäväksi rahaston sääntöjen mukaan). Kaikilta Hesulin listoilta voisi löytää ehkä kymmenen sijoituskelpoista firmaa ylipäätään, joten herää kysymys, että onko noissa Suomi-pienyhtiöissä oikeastaan edes mitään pointtia.
Tuohon kun yhdistää sen, että merkittävä osa pienyhtiöistä on jonkin osinkohimoisen ja kasvulle allergisen pääomistajan hallussa, niin siinä ei juuri tarvitse toivoa, että pääset osakeannin kautta mukaan matkaan, vaan markkinasta pitäisi repiä parin kuukauden ajan lappuja saadaksesi minkäänlaista riviä salkkuun. En tuomitse yhtäkään salkunhoitajaa, joka ratkaisee ongelman joustamalla rajusti yhtiövalintojen kokoluokassa.
Osakepoimijalle tuo yhtiöiden orvoiksi jääminen on tietysti kiva tilanne, mutta on siinäkin ongelmansa: jos rahastot eivät pääse matkaan, niin kenen on tarkoitus ostaa pienyhtiön osakekurssi nousuun? Ei ole ideaalitilanne, että ostat halpaa yhtiötä, joka jää mörnimään silkasta epäkiinnostavuudestaan. Näitä kun tarpeeksi miettii, niin huomaa, ettei tämä olekaan niin helppo laji.
Evli Suomi pienyhtiöiden tilanne on vielä tukalampi. Rahaston koko on 346 miljoonaa.
Seitsemän yhtiötä top 10 yhtiöistä kuuluu omxh25:een, ja pienin näistä yhtiöistä on Harvia, joka sekin on yli 800 miljoonan firma.
Top 10 yhtiöistä vain neljä(Qt, Harvia, Terveystalo ja Puuilo) on alle 2 miljardin firmoja eli suurin osa ei ole pienyhtiöitä edes jenkkimääritelmän mukaan.
Edit. Ihmettelen, että tätä ei ole vielä yhdistetty Ruotsi pienyhtiöiden kanssa ja nimetty uudelleen “Evli Pohjoismaiset Pienyhtiöt”. Salkunhoitajakin on jo nyt sama molemmissa.
Evlin pienyhtiörahasto taitaa isoimmasta kokoluokastaan huolimatta olla yksi menestyneimmistä pienyhtiörahastoista. Ylituottoa on ainakin tehty selkeällä marginaalilla toisin kuin OP:n vastaava, joka on hävinnyt melkein joka vuosi indeksille.
Tässähän on vähän samaa ongelmaa kuin rahoitusalalla tuppaa muutenkin olemaan.
Ostat mitä tahansa vähänkään eksoottisempaa (kestävä kehitys, teknologia, esg) rahastoa niin niiden suurimmat omistukset ovat samat kuin SP500 eli Apple ja kumppanit.
Sijoittaminen on kuitenkin liiketoimintaa näille rahastoyhtiölle ja oikeasti asiaa palvelevat rahastot ovat vain huonompia rahastoyhtiölle, jos niiden kokoluokka on 20M€ eikä 200M€. Asiakkaalle se on toki helppo myydä kivalla nimellä, mutta meidän kaltaisille oman elämänsä Warren Buffeteille tämä kuulostaa hölmöltä.
Kuvittelin heti asianajajaksi ryhtyneen Jaakko Parantaisen laivan kannelle aloittamaan haastattelun perinteiseen tyyliinsä: “Aivan ensiksi täytyy sanoa, että juuri tämän laivan tilanteesta minä en tiedä mitään.”
Eduskunnan puhemies avautuu sijoituksestaan Ålandsbankenin asuntorahastoon ja vilauttaa ymmärrettävien pettymyksen tunteiden ohessa myös käsityksiään osakemarkkinoista.
Tämä kohta ansaitsee noston:
Osakesijoittaminen onkin kannattavaa, jos ymmärtää siitä jotakin, mutta tämä vaatii paneutumista ja perehtymistä, johon monella tavallisella tallaajalla ei ole aikaa eikä energiaa. Huijatuksi tulemisen vaara on suuri, ja ilman huijaamistakin riskit ovat amatöörille suuret, eikä useimmilla ihmisillä ole varaa riskien realisoitumiseen.
Eli näinkin korkeassa asemassa olevan päättäjän narratiivi on pahojen toimijoiden kusetusmarkkinat, joilla riskin ottaminen tarkoittaa lähtökohtaisesti negatiivista tuotto-oletusta. Kansankapitalismiin on totisesti vielä matkaa.
Kyllähän iso osa suomalaisista keksiessään ajatuksen sijoittamisesta menee ensitöikseen pyytämään apua siitä pankista, missä rahat muutenkin jo ovat.
Saavat sitten tuollaisia ehdotuksia sieltä vastalahjaksi. Parhaassa tapauksessa rahat päätyvät johonkin OP maltillinen rahastoon.
Parempi kai sekin kuin ei mitään, mutta eipä ihme jos monelle tulee huijattu olo.
Poliitikoilta, jotka mm. sijoitusten verokohtelusta ja sääntelystä päättävät, olisi kohtuullista odottaa edes vähän perehtyneempää käsitystä osakemarkkinoista uhkakuvien maalailun sijasta. Koulutus ja keskustelu sijoitusten riskeistä ja mahdollisuuksista on tärkeää, jotta näihin pankkien puhalluksiin ei jatkossa langeta.
"Sijoittaminen on riskipeliä – ilmaista lounasta ei ole. Murheellista kyllä, tätä ei politiikan huipulla tunnuta tajuavan. Ehkäpä olisi aika perustaa pakollinen Eduskunnan Sijoituskoulu?
Kun asuntomarkkina porisi kuumana ja media täyttyi tarinoista firettävistä asuntosijoittajista, oliko oikea hetki sijoittaa asuntorahastoon? No ei todellakaan. Jälkiviisaus on aina parasta viisautta – mutta oppiiko kansa tästä mitään? Todennäköisesti ei. Nyt sijoitetaan pää märkänä jenkkiteknoihin.
Nyt rahastoyhtiöt yrittävät pelastaa Suomen kiinteistömarkkinaa. Jos asuntorahastojen lunastukset vapautettaisiin, rahastot joutuisivat myymään asuntoja pilkkahintaan. Mitä silloin tapahtuisi? Asuntojen hinnat syöksyisivät kuoppaan, ja me muut – ahneet sijoittajat – rynnäisimme ostamaan niitä sieltä pohjalta.
Mutta hei, säännöt ovat sääntöjä. Rahastoyhtiöt estävät lunastukset juuri siksi, ettei rahastosijoittajien paniikkimyynti tuhoaisi markkinaa ja rahaston arvoa täysin. Ja nyt, riskin ottaneet maksavat viulut, kuten pitääkin.
OP:n kyseisissä rahastoissa hallinnointipalkkio on 1,90 % vuodessa ja varallisuutta noin 1,5 miljardia euroa. Tämä tekee 28 miljoonan euron hintalapun vuodessa. Kallista? No ei oikeastaan, kun vertaa siihen, että sillä estetään koko asuntomarkkinan romahdus. Halpa hinta kansantalouden vakaudesta, vai mitä?"
Kauppalehti kertoi 3.1.2025, että Suomessa on 20 kiinteistöihin ja kaksi tontteihin sijoittavaa avointa erikoissijoitusrahastoa. Rahastojen kokonaisarvo (GAV) oli kesäkuussa 2024 noin 10,0 miljardia euroa, kun se kesäkuussa 2023 oli 11,4 miljardia euroa.
Mutta eikö tämä silti ole vähän jännä ajatusmaailma ja tapa toimia? Siis että keinotekoisesti ei anneta markkinoiden toimia niin kuin ne toimisivat? Myyjien ei anneta myydä vaikka ne haluaisivat.
Estetään keinotekoisesti markkinoiden luontainen alaslasku ja yhtä keinotekoisesti huijataan (vähintään itseään) uskomaan, että markkina-arvoa on enemmän kuin onkaan. Luulen, että kertakirpaisu tässä olisi ollut lopulta terveempi tapa edetä. Se oli jotain 70 miljoonaa mitä olisi pitänyt (OP:n siis) haalia kasaan lunastuksia varten. Aika marginaalinen summa miljardien rahastossa. Käy vielä niin, että kun sen tulehtuneen varpaan hoidosta ei suostunut maksamaan, niin kohta keskustellaan koko jalkaterästä…
Tässähän siis lähinnä suojellaan muita rahaston omistajia. Ei kai näihin ilman tätä kannattaisi oikein kenenkään sijoittaa, kun silloin tilanne olisi myydessä “kuka ehtii ensin” -tyyppinen, kun rahasto-osuuden arvo laskisi pakkomyyntien mukana.
Tämä on varmasti fiksu toimenpide rahastoyhtiöltä, mutta pitäisikö tässä pohtia pankin markkinointi- ja myyntipuolta. Onko tarpeeksi selvästi tuotu ilmi uudelle rahastosijoittajalle, että asuntomarkkinan kyykätessä tästä rahastosta ei saa rahoja ulos? Veikkaan ettei kovin moni tuonne rahojaan sijoittajava ymmärrä kiinteistörahastojen likviditeettiongelmista tuon taivaallista. Varsinkin kun noihin rahastoihin tuntuu sijoittavan enemmän ne henkilöt, joiden kokemus markkinoista on matala.
Lumipalloefekti saattaisi lopulta johtaa rahaston alasajoon ja pysyviin tappioihin niin tätä kai tuossa sulussa mietitään ja yritetään suojella omistajia.
Tuskinpa on pankista osattua tätä riskiä kertoa sijoittajille ja kuinka moni lukee ne esitteet oikeasti? Arvokasta oppia varmasti omistajille.
Kuriositeettina tuli joskus muuten itsekin mietittyä tuota rahastoa, mutta koska en silloin kirjoittanut päiväkirjaa, en muista miksi en sijoittanut. Varmaankin kulujen vuoksi.
Aijaijai.
Arvokasta oppia varmasti omistajille.