Tuontitullit Kiinasta USA:aan ovatkin jopa 245 %, kun lasketaan yhteen kaikki mahdollinen.
245% China tariff causes market confusion By Investing.com
Täällä virallinen Valkoisen talon lausunto : Fact Sheet: President Donald J. Trump Ensures National Security and Economic Resilience Through Section 232 Actions on Processed Critical Minerals and Derivative Products – The White House
On tämä aika moista, suorastaan…
-tasoa.
CNBC’s The China Connection newsletter: Why China won’t call U.S. for now
Trump odottelee edelleen puhelua Kiinasta, pitkä juttu siitä miksi sitä ei ehkä koskaan tule.
Lyhyesti: Kiina on valmistautunut tähän, se on vähemmän riippuvainen jenkkien kanssa käytävästä kaupasta kuin 2018 jolloin Trump on körmyyttänyt sitä edellisen kerran. Kiina kärsii, muttei romahda.
”Big progress” mylvi Trump viime yönä käydyistä USA-Japani-tullineuvotteluista.
Vähänkään kriittisellä tarkastelulla näin ei ole. Kts. esim. artikkeli alla.
Silti kun tässä tässä kaikessa viime kädessä kyse yhden pellen performanssista, niin pitäisin plussan puolelle päädytyn. Ja että ehkä toivoa on?
Yhdysvalloissa Trumpia äänestäneiden bisnespamppujen katumus on kovaa.
– Yritykseni, 46 vuotta elämästäni, on vaakalaudalla, Larian sanoo CNN:lle.
– Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaksinkertaistaa hintamme.
Larian sanoo lehdelle, että Los Angelesissa sijaitseva yritys on maksanut kahdessa viikossa lähes 10 miljoonaa dollaria tullimaksuja tuodakseen tuotteitaan Kiinasta Yhdysvaltoihin.
On osia, joita ei saa kotimaasta rahallakaan. Pakko tilata, maksoi mitä maksoi. Tai myydä kaljuja nukkeja.
– Missään ei ole amerikkalaista tehdasta, joka voisi valmistaa hiuksia nukeille. Mitä minun pitäisi tehdä? Myydä kaljuja nukkeja? Toimitusjohtaja kysyy CNN:llä.
Kiinassa Yhdysvaltojen viennistä riippuvaiset yrittäjät ovat alkaneet myydä tavaroitaan Kiinalaisille. Jutussa mainitut alennukset ovat aika rajuja ja niitä ei varmaan moni tuottaja kauan kestä, mutta on luultavaa, että valtio tulee pian apuun.
Reutersin mukaan kiinalaisyrittäjät ovat käyttäneet Kiinassa huippusuosittua Rednote-somealustaa kerätäkseen myötätunto-ostoja kiinalaisilta Yhdysvaltain tullimaksujen keskellä.
Rednotessa on viime aikoina näytetty kymmeniä suoria lähetyksiä, joissa yrittäjät esittelevät alkujaan amerikkalaismarkkinoille valmistettuja tavaroita, joita heillä ei ole enää varaa myydä Yhdysvaltoihin tullien takia. Nyt tavaraa myydään kiinalaisasiakkaille jopa 90 prosentin alennushinnoilla.
En usko, että Trump voittaa kauppasotaa Kiinan kanssa. Kirjoitan asiasta varmaan tulevana viikonloppuna enemmän, jos aikataulut sallivat.
Tähän olen itsekin kallistunut. Tässä on kuitenkin se tilanne, että toinen osapuoli on valmistautunut tähän tilanteeseen jo vuosia (ja jossain mielessä ehkä vuosikymmeniä), kun taas toinen osapuoli lähtee soitellen sotaan tullirevolverit paukkuen ja samalla kaikille aiemmille liittolaisilleen vittuillen. Ja lisäksi hieman kärjistäen, tuotannon näkökulmasta ajatellen kauppasodan toisella osapuolella on tuotanto ja toisella taas kuluttajat. Ilman kuluttajia kyllä pärjää, jos valtio tulee erilaisin elvytyskeinoin väliin. Ilman tuotantoa ei pärjää, koska valtio ei voi mistään taikoa yhtäkkiä tuotantoa lisää, vaikka se juhlapuheissa niin yrittääkin kertoa. Ja eivät kaikki maailman kuluttajat ole USA:ssa, joten kiinalaisille (ja muuallakin tuotetuille) tuotteille tulee olemaan jatkossakin kysyntää, joka ei ole tuottajan näkökulmasta tullimuurin väärällä puolella.
Jos Trump kävisikin jonkinlaista kauppasotaa vain Kiinaa vastaan eikä olisi polttanut siltoja oikealla ja vasemmalla, niin tässä olisi ehkä parempia menestymisen edellytyksiä. Nyt kuitenkin Valkoinen talo on kannanotoillaan myrkyttänyt ilmapiirin niin moneen suuntaan, että monet maat todennäköisimmin kerääntyvät Kiinan kanssa samalle puolelle kauppasodan rintamaa. Ja tätä ei USA lopulta tule kestämään. Kiinalle tämä tulee olemaan valtaisa voitto ja se kääntää globaalit voimasuhteet edukseen hyvin pitkäksi aikaa.
Uskotteko, että Trumpin hallinto lähtisi elvyttämään taloutta tarvittaessa?
Jollain konstilla varmaankin elvytetään, sitten kun homma alkaa sakata kunnolla ja ihmiset ovat kaduilla. Mutta on kyllä vaikea ennustaa, millainen pelikirja noilla on missäkin tilanteessa käytössä. Joka päivä kun luulee, että kaikki on jo nähty, niin taas tulee jotain entistä kummallisempaa.
Tähän hieman liittyen, kohta nimityskierroksella on vastassa FED:n seuraava pomo, joten sinne varmaan saadaan joku poliittisesti sopiva kaveri Powellin tilalle( Reuters):
U.S. Treasury Secretary Scott Bessent on Monday said the White House will start interviewing candidates this fall to succeed Federal Reserve Chair Jerome Powell, whose term ends in May 2026.
Bessent, speaking with Bloomberg TV during a visit to Argentina, said that would give the Trump administration about six months lead time before Powell leaves office. He gave no further details.
Jos FED otetaan nätisti poliittiseen ohjaukseen tätä kautta, niin enpä uskalla ajatella, millainen turbulenssi siitä on sitten tarjolla. Keskimäärinhän poliitikkojen ohjauksessa tehdyt keskuspankeille kuuluvat ratkaisut eivät ole johtaneet mihinkään hyvään vähänkään pidemmällä aikavälillä. Ja jos huomioi nykyisen hallinnon impulsiivisuuden ja kyvyn vältellä faktoja, niin ennuste ei ole kovin hyvä poliittisesti ohjatulle keskuspankkitoiminnalle.
Tuota kautta voidaan kyllä saada väännettyä elvytyksen kannalta esim. korkoruuvit juuri Valkoisen talon toivomaan asentoon. Lyhyellä tähtäimellä varmaan kiva, mutta…
Tällaiset ovat yksi Trumpin poppoolta huomioimatta jäänyt asia. Vielä kun tullit määrätään voimaan erittäin lyhyellä ajalla, niin yritysten on täysin mahdotonta ennakoida tilannetta. Tässä nukketapauksessa lienee mahdollista löytää vaihtoehtoinen hiustoimittaja esimerkiksi Intiasta tai muualta Aasiasta muutamassa kuukaudessa, kuinka moni yritys sitten selviää tuon ajan jää nähtäväksi. Lisäksi kun tullitasot eri maista vaihtelevat ja niihin voi tulla muutoksia jopa päivittäin, niin aika haastaavaa toimia järkevästi.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mitä olen pohtinut mielessäni paljon viime aikoina.
Vielä syksyllä ajattelin Trumpin olevan, ensimmäisen kauden ja puheiden perusteella, “moottori kuumana” presidentti jonka talouspolitiikka tulisi olemaan elvyttävää ja inflatorista: sääntelyn purkua, investointikannusteita, matalia tulleja, avokätisiä veronalennuksia.
Sen sijaan tähän asti olemme saaneet kosmeettisia mutta yksilötasolla dramaattisia DOGE-leikkauksia ja jokaisen rajuudellaan ällikällä lyöneen kauppasodan. Samalla Bessent puhuu hallinnon lisäleikkauksista.
Jos hallinto on tosissaan leikkaamisen kanssa (mikään ei toistaiseksi puhu sen puolesta, jos katsoo liittovaltion kulujen kasvua ja ennusteita tällä hetkellä) olisi se taloudelle karhuista.
Toisaalta matalien korkojen himo ja investointien haikaileminen viittaavat tällaiseen “turkkilaiseen” talouspolitiiikkaan. Ehkä uskon tähän skenaarion edelleen enemmän. Run it hot!
Se ei ole muuten osakkeille myöskään hauskaa pidemmän päälle… Katsokaa vaikka miten Turkin osakemarkkina, joka on kyllä kellunut inflaation mukana, kertoimille on käynyt. Tämä voi tietysti johtua yhtiöistä ja muistakin seikoista, mutta epäilen ettei korkeat arvostuskertoimet maistu samalla tavalla holtittoman talouspolitiikan maassa.
Tämä on ehkä jonkinlainen toivetila, mutta millä keinoilla Trumpin hallinto on tähän pääsemässä ja millaisella aikavälillä?
Powellia on yritetty varsin suorasanaisesti jopa julkisuuden kautta painostaa leikkaamaan korkoja, mutta samaan aikaan on tehty toimenpiteitä (esim. kauppasota), jotka varsin todennäköisesti kiihdyttävät inflaatiota ja tekevät korkojen leikkaamisesta FED:lle hankalampaa. Toisaalta jos talous vedetään sillä tavalla kyykkyyn, että työttömyys raketoi, niin tällöin kai FED joutuisi kaksoismandaattinsa nojalla harkitsemaan korkojen laskua työllisyyden tukemiseksi.
Suorempi tie tähän tosiaan olisi se, että otetaan FED tiukempaan poliittiseen kontrolliin Powellin seuraajan nimityksen avulla. Ehkä sitten voisi vähitellen lakata miettimästä kaksoismandaatteja ja päättää korkotason vaan suuren johtajan kulloisenkin mielenlaadun mukaan. Päivän tullien lisäksi myös päivän korko. 
Elvytyspuolella kai veronalennukset olivat tähtäimessä sitä kautta, että tulleista kertyneillä tuloilla alennettaisiin verotusta. Mutta sikäli kun tullit (ja muu kv-diplomaattinen toikkarointi) saavat koko talouden enemmän tai vähemmän sakkaamaan, niin onko tulleista saatavilla tuloilla enää riittäävä potentiaalia veronalennuksiin? Jos tuonti hyytyy pahasti, niin eipä niitä tullitulojakaan kerry samalla tavalla. Samaan aikaan myös vienti alkaa ottaa osumaa vastatullien takia ja ihan siksi, että ostajat siirtyvät muualle (esim. Kiinan öljyostot kanadasta, soijapavut Brasiliasta, lentokoneet Airbusilta Boeingin sijaan, jne.). Ja samalla myös pienemmät alat kuten turismi, yms. osoittavat alamäkeen tällä hetkellä.
Tavallaan jos veronalennuksia haluaisi siirtyä rahoittamaan tulleilla, niin kai hetken aikaa pitäisi kestää jonkinlaista tuplaverotusta: kun tulleja ajetaan ylös ja muuta verotusta ei vielä voida laskea, niin yhteiskunta on tuplaverotuksen kohteena. Ja tullien ylösajamisen jälkeen tuonti pitäisi saada jatkumaan riittävällä volyymilla, jotta verokertymä säilyy tolkullisena. Ja samalla pitäisi huolehtia, että talous ei muilta osin sakkaa pahasti, jotta verokertymä muualta ei romahda. Näiden ehtojen täyttyessä voisi kai sitten alkaa pienentää muuta verotusta, mikä olisi lopulta se elvyttävä toimi tämän edeltävän rytinän jälkeen.
Jos tuo olisi oikeasti haluttu tehdä, niin silloin kai järkevintä olisi ollut hilata tulleja asteittain ylöspäin, jokunen prosentti kerrallaan. Katsoa, mitä se vaikuttaa ja sitten kertyneillä tuloilla pyrkiä keventämään verotusta. Eli kohtuullisia liikkeitä ilman, että tuhotaan toimintaympäristö samalla. Nyt enemmänkin tuntuu, että tässä on tarve esittää suurta, vahvaa johtajaa.
DOGE:n piti kai osaltaan tukea veronalennuksia sitä kautta, että liittovaltion menoja karsitaan reilusti. Nyt kuitenkin taitaa näyttää siltä, että tosiaan menot ovat kasvaneet eivätkä suinkaan vähentyneet. Ja uhkana on tietysti myös se, että veropohja ottaa melkoisen kolauksen, jos talous ottaa rajusti osumaa näistä tullitouhuista. Sitä kautta verojen laskeminen menee vaikeaksi ja toisaalta verotuloilla rahoitettavien palveluiden leikkaus tulee kriittisemmäksi, jos ei haluta budjettiin syvempää alijäämää.
Viennin osalta jonkinlaista elvytystä voisi kai harrastaa valutaan arvoa polkemalla. Mutta mikä tuon merkitys sitten on, jos poliittinen ilmapiiri on myrkytetty niin, että ostajat lähtökohtaisesti pyrkivät karsimana kaikkea riippuvuutta USA:sta? Vaikka USA-tuote voisi olla hetkellisesti edullisempi kuin muualla tehty, niin epävarmuudet koko USA:n poliittisen sirkuksen ympärillä ovat sellaiset, että toimitusketjujaan ei ehkä kannata perustaa USA:n varaan, ellei ole täysin pakko. Ja jos valuutalla lähtee kovasti kikkailemaan, niin sitten korissa painavat äkkiä myös USA:n velkojen uudelleenrahoituksen kustannukset ja dollarin asema reservivaluuttana (ja ilmeisesti kuitenkin USA:n toive, että näin olisi myös jatkossa).
Ajatus ehkä oli tosiaan tuo mainitsemasi “run it hot”, mutta kaupankäynti, joka tuon mahdollistaa, edellyttää kai jonkinlaista luottamusta ja vakautta. Nyt näitä kahta asiaa on nakerrettu monelta suunnalta Trumpin hallinnon toimesta, joten enpä tiedä, miten todennäköisesti talous saadaan tästä punahehkuiseksi taas.
Ja jos talous alkaa ottaa osumaa merkittävästi nopeammin kuin näistä tulleista ja muista realisoituu mitään potentiaalista hyvää, niin vähän on se riski, että kansa alkaa protestoida niin, että sitten tehdään jotain elvyttäviä paniikkiratkaisuja.
No, enhän minä mitää taloudesta tiedä, mutta hullulta tämä kuitenkin vaikuttaa. 
Tullien inflatoorinen vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen. Jos ne astuvat voimaan esim. huhtikuussa niin inflaatiossa on piikki maaliskuu–>huhtikuu, mutta huhtikuu–>toukokuu muutos onkin taas nolla tai viimeistään toukokuu–>kesäkuu.
Tuo inflaatiopiikki näkyy kuitenkin talouskasvussa pitkän aikaa, talous hiipuu kun hinnat ovat nouseet vaikka hintojen nousu onkin jo pysähtynyt.
Eli kesällä ei inflaatiota, mutta talous hiipuu → korkoja lasketaan.
Eikö elvytyksen ongelma ole se, että elvytyksessä käytännössä joudutaan lisäämään velanottoa. Nyt kun viimeaikoina tuo jenkkien velanotossa on nähty haasteita ( markkinoilla epäilyä), mitenhän tuo velanotto ( millä hinnalla) onnistuu, kun oletettavasti tilanne ei ainakaan lisää luottamusta jenkkeihin kansantaloutena?
Varmastikin näin, jos tullit ovat kertaluontoisia eivätkä merkittävällä tavalla häiritse esim. tarjontaa.
Mutta jos yhtäkkiä isketään tuommoiset yli 200% tullit, joita Kiinan suuntaankin tällä hetkellä efektiivisesti on joissain kategorioissa, niin alkaako tuo vaikuttaa jo siihen, että tuonti Kiinasta käytännössä pysähtyy ja ainakin pienempiä tuontifirmoja menee nurin? Voiko se puolestaan johtaa siihen, että tavaran tarjontaa on vähemmän kuin kysyntää, mikä sitten alkaisi ajaa kysynnän ja tarjonnan välisen epäsuhdan aiheuttamaa inflaatiota? Eli vähän samaa kuin mitä nähtiin korona-aikana, kun alihankintaketjut menivät sekaisin, kun Kiinassa oli sulkuja päällä.
Jos tarjontapuoli sakkaisi jotenkin näin, niin olisiko tuolla pidempiaikaisia vaikutuksia ajallisesti myös inflaation osalta?
En sano, että noin välttämättä käy, mutta kunhan pohdin ääneen.
Voihan se noinkin tehdä, kuten myös sen että hinnan tuplaantuminen poistaa joltakin tuotteelta kysynnän kokonaan ja kun tavaraa alkaa happanemaan varastoihin hintoja lasketaan että saadaan pois käsistä.
Ei auta kuin odotella ja katella, oma veikkaus on että savun hälvettyä jenkit jatkaa korkojen laskuaan inflaatiopiikeista välittämättä.
Nyt on nähty sekin päivä, kun Amerikan presidentti haaveilee keskuspankin johtajan irtisanomisesta somessa:
Ehkä ei siis tarvitse odottaa Powellin siirtymistä syrjään ensi kevääseen asti, kun joku innokas magailija tällä menolla vielä tulkitsee someviestit toisenlaiseksi terminointipyynnöksi ja lähtee toteuttamaan virkatien ohi. Kuten aiemmin sanoin, niin aina kun luulee jo nähneensä kaiken, niin heti tulee jotain hullumpaa.
Mutta aiempaan elvytyskeskusteluun: selvästi siis Trumpin hallinnolla olisi halua leikata korkoja enemmän kuin mihin keskuspankki tällä hetkellä on Powellin johdolla taipumassa.
Kauppasotaan liittyen sijoitusmessuilla 8.5.2025 on tällainen paneelikeskustelu:
Trump ja Meloni vakuuttelevat, että sopimus syntyy Usan ja EUn välillä.
Powell puhui pari päivää sitten Chicagossa, siitä on video:
Loppupuolella käydään keskustelua siitä, onko keskupankin itsenäisyys säilymässä Trumpin hallinnon paineiden keskellä. Jerome argumentoi asiaa niin, että Fedin itsenäisyydellä on vankka Kongressin tuki. Kongressi on antanut Fedille kaksi päätehtävää: täystyöllisyys ja hintavakaus. Tuossa videossakin Jerome toteaa, että tariffit lisää inflaatiopainetta. Ei ole ihan läpihuutojuttoa Trumpillekaan Fedin ohjaaminen, juurikin sen takia, että Kongressi on määritellyt Fedin tavoitteet ja hyvin selkeästi (täysyöllisyys ja hintavakaus).
Amerikan taloudessa on viime vuosina ollut selkeä työnjako; markkinatalous luo työpaikkoja ja hyvinvointia ja Fed toimii ylilyöntien säätelijänä. Kokoajan on ollut kaksi pääosapuolta, markkina ja Fed. Trumpin kaudella tuli kolmas osapuoli, eli Trump. Koska kolmas osapuoli on talousosaamiseltaan ihan hukassa, niin talouselämä eli markkina alkaa yskiä. Korkojen laskeminen on keino, jolla Trump yrittäisi paikata tuhoja. Mutta ei ohjauskorkojen laskeminen edes auta; inflaatio alkaa kiihtyä ja pitkät korot nousevat minun mielestä 100% varmasti. Fed jää taka-alle pitämään korot nykytasolla, ja varsinainen taistelu käydään markkinan ja Trumpin kesken. Trumphan pitää itseään kiinteistöosajana. Vaikuttaa siltä, että ei hän ymmärrä yhtää markkinoiden päälle. Markkinoiden näkyvin osa eli lähiaikojen taistelevat osapuolet ovat samalla puolella pörssikurssit ja pitkä korko, ja niiden yhteisenä vastustajana on Trump. Puolitoistaviikkoa sitten USA:n pitkä korko alkoi sanoa Trumpille, että nyt tää tullihomma ei vetele, ja valtiovarainministeri Scott Bessett varmaan kertoi Trumpille, että “höllää vähän”. Pörssimarkkinahan myös teki töitä pitkän koron rinnalla, maanantaina 7.4. levis tunniksi huhu, että Trump siirtää tulleja 90 päivää. S&P lähti heti ylös. Ja sitten Trumpin assari sanoi, fake news ja pörssi pakitti. Ja kuitenkin hölläys tuli muutaman päivän päästä. Eli USA:n markkina kertoo kokoajan Trumpille, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Itse ole edelleen all in USA:ssa, koska arvelen maailman likvidimmän pörssi- ja lainamarkkinan kestävän tämä hullun jakson yli ja osoittavan lähiaikoina Trumpille kaapin paikan. Eli mun skenaariossa markkina on Trumpia vahvempi, ja vahvempi kuin oppositio eli demokraattinen puolue, joka tuntuu olevan hukassa itsensä kanssa.
