Nojoo, mitä nyt jatkuvasti kiusaavat esim Filippiinejä. Mikä olisi uutisointi jos esim venäläiset estäisivät pääsyn suomalaisillle ulkosaarille ampumalla vesitykeillä niin lujaa että ikkunat hajoavat laivasta? Tätä käy kokoajan Kiinan puolesta. Ja nämä ovat siis YK:n vahvistamia atolleja joista Kiina hävisi oikeusjutun.
Myös heidän diplomaatit eivät tosiaan ole ilman ”turhaa mekkalaointia”, tässä hyvä wikepedia linkki Wolf warrior diplomacy - Wikipedia
Hyviä pointteja @Twnfinn . Kiitos niistä. Seison ojennettuna.
Vedin kieltämättä mutkia suoriksi. Kiina osaa kyllä järjestää kaikenlaista hässäkkää ja erikokoista mekkalaa eri rajanaapuriensa (tällä hetkellä ainakin Bhutan, Filippiinit, Intia, Japani) kanssa.
Kuumimpana provokaatioiden polttopisteenä tietysti Taiwan, joka Kiinan näkökulmasta on sen oma sisäinen asia ja Taiwanin ja sen ylivoimaisesta puolijohdetuotannosta toistaiseksi riippuvaisten länsimaiden - voimakkaimmin USAn - mielestä puuttumista suvereenin valtion asioihin.
Kirjoitukseni pointti oli, että Kiina osaa mekkaloinnin ohella myös istua käsiensä päällä. Ja odottaa rauhassa omaa vuoroaan.
Kiina odotti 99 vuotta Hong Kongia, josta itse saarta ja Kowloonin niemeä sen ei alunperin pitänyt edes saada Briteiltä takaisin. Koskaan. Toisin kävi.
Kiinan ylivoimaisesta tulemisesta on puhuttu ainakin 80- ja 90 -luvuilta lähtien ja se on kyntänyt kärsivällisesti sieltä asti. Nyt käytiin jo todella lähellä. Tähän tosin saattoi tulla muutamien vuosien tai vaikka parin vuosikymmenen hidastus muun muassa aiemmassa kirjoituksessa listaamieni ongelmien (jotka kaikki Kiinaa seuraavat tietävät) vuoksi.
Kiina jatkaa jo omimiensa arvoketjujen (sähköautot, akut, aurinkopaneelit ja näihin liittyvät harvinaiset maametallit) kahmimista ja panostaa samalla rajusti uusiin avauksiin (puolijohteet, AI ja whatnot). Ja pelaa pitkää peliä. Edelleen omaa vuoroaan odottaen.
Tässä asiassa on tapahtunut olennainen muutos aiempiin vuosikymmeniin. Kiinan hallintomalli on ollut eräällä tavalla samankaltainen vanhan Neuvostoliiton kanssa. Puolueen johtaja on ollut maan nokkamies mutta hän ei ole ollut yksinvaltias. Näissä järjestelmissä on ollut kaksi tai useampi sisäinen blokki, joiden kanssa on pitänyt neuvotella ja saada aikaan jonkin sortin yhteisymmärrys valtion toiminnan suunnasta. Yksi henkilö ei ole päättänyt kaikkea ja valtakausi oli enemmän tai vähemmän rajattu. Neuvostoliitoss siksi, että Politbyroon johtajaksi nousi yleensä vanha kurppa, jolla oli jo toinen jalka haudassa ja luonnollinen poistuma hoiti valtakysymyksen varsin kätevästi. Kiinassa oli maan johtajalla monesta länsimaasta tuttu kausien enimmäismäärä, joka oli kaksi. Siinä missä Neuvostoliitto oppi Stalinista, Kiina oppi Maosta.
Paradoksaalisesti, kumpikin valtio on näyttänyt unohtaneen vanhat viisautensa ja itsenäisesti kiertäneet - jos ei täyttä kehää - ainakin mutkan kautta tulleet takaisin lähtöpisteeseen, jossa valtion johdossa on yksinvaltias. Siinä, missä Putin on poistanut vuosien varrella mahdolliset kilpailijansa, Xi on neutralisoinut vastavoimansa, Shanghain klikin. Kumpikin johtaja istuu vielä presidenttinä, vaikka kummankin olisi pitänyt luopua vallasta kahden kauden jälkeen. Loppua ei kummallekaan ole näköpiirissä.
Kiina onkin ollut monella tavalla kärsivällinen maailman politiikassa, lähinnä siksi, että kukaan johtajista ei ole saanut taakseen niin voimakasta tukea, että olisi voinut sanella dramaattisia muutoksia maan sisä- tai ulkopolitiikassa. Lisäksi Kiinan taloudellinen ja sotilaallinen mahti ei ole ollut kehuttava, miesmääräisesti suuresta armeijasta huolimatta. Lisäksi, Kiinan valloitushaluja on luonnollisesti hillinnyt vanha riitakumppani, Intia, jolla on myös ydinaseita ja joka ei ole ainakaan edesauttanut Kiinan laajentumispyrkimyksiä, jos niitä on siellä aiemmin ollutkaan Taiwania lukuunottamatta. Tämä on nyt muuttunut. Samoin kuin Putinia, Xi:tä ei aja henkilökohtainen rikastuminen - heillä on kaikkea mitä ihminen voi toivoa - vaan ulkoisen suurmies statuksen hankkiminen. Siinä, missä Putin haluaa olla Pietari Suuri - aka Putin Suuri - joka palautti Venäjän loiston ja suuruuden, Xi haluaa olla Qin Shi Huang, Kiinan ensimmäinen keisari, joka yhdisti maan sotivat kuningaskunnat ja loi suuren imperiumin.
Mitä Kiina tarvitsee yhdistyäkseen, ainakin Xi:n mukaan?
“The reunification of the motherland is a historical inevitability,” Xi said, though the official English translation of his remarks published by the Xinhua news agency used a more simple phrase: “China will surely be reunified”.
– Xi Jinping
Kummallakin on nyt tavoite, joka pitää saada aikaiseksi oman uran aikana. Putin on jo heittänyt nopat, mutta Xi ei vielä. Xi täyttää 71 vuotta ensi kuussa. Putin on häntä puoli vuotta vanhempi ja täyttää syksyllä 72. Mikäli Taiwan ei kohta osoita halukkuutta yhdistymiseen Kiinan kanssa - ja Hong Kongin brutaalin alistamisen jälkeen tämä on yhtä todennäköistä kuin Ukrainan rauhanomainen yhdistyminen Venäjän kanssa - uskotteko, että Xi jättää Taiwanin seuraajalleen? Siis henkilölle, jollaisen nousemisen estämiselle hän on nähnyt vähintään yhtä paljon vaivaa Kuin Putin.
Kirjaimellisesti biljoonan dollarin kysymys on: Kuinka kauan Xi jaksaa odottaa?
Joku @Verneri_Pulkkinen (tunteeko kukaan? Voiko tähän jeppeen luottaa? 
) onkin tehnyt vartin aiheesta, joka läheisesti liittyy tähän:
Kannattaisi välillä ehkä keskustella taloustarkastelun lisäksi myös syvällisemmin siitä, mitä on olla osa kiinalaista totalitaristista järjestelmää.
Juurikin kokemukset on tietysti rajalliset ja rajautuvat vain lyhyisiin tapaamisiin ja yhdessä elämisiin, mutta muutamat pointit ehkä valaisee.
Tavallisen kiinalaisen elämää määrittää pisteytys. Monesko olet omassa koulussasi on iso juttu. Ketä kiinnostaa, mutta sen numeron saa kyllä aina kuulla, jos on tekemisissä välkkyimpien kanssa. Kuulemma pisteyttävät muutakin, mutta niistä ei ole millekään hiton Juurikille kerrota.
Tavallinen, myös länsimaassa koulutusta saanut kiinalainen on taikauskoinen. Voiko länsimaissa menestyksellisesti tiedettä tekevä henkilö jättää seurustelukumppaninsa, kun oman kotikylän ennustaja sanoi, että ennustuksen mukaan on no-go? Juurikin ystävä toimi niin.
Mieti sitä.
Seen that, been there.
Hämmästyttäviä lukuja alla olevassa tviitissä, vaikka tavallaan ei sillä tavalla pitäisi yllättää. 
Kiina on vielä antanut tukeaan uusiutuvan energian hyödyntämiselle ja on julistanut lisää toimenpiteitä puhtaan energian edistämiseksi. Tämä voi lisätä esim. aurinkopaneelien määrää ja tuottoa alan toimijoille. Kiina pyrkii edelleen ilmeisesti vähentämään energiankulutusta ja päästöjä.
Why EV Tariffs Won’t Stop Chinese Cars (youtube.com)
CNBC:ltä tullut video siitä miksi tullit eivät estä kiinalaisten autojen maailman valloitusta.
Jotakin poimin videosta, kattokaa loput ite:
Kiina tehdaskapasiteetti riittää tuottamaan puolet maailman autoista, 25 miljoonaa omille markkinoilleen ja 15miljoonaa vientiin. (vrt jenkeissä myydään n. 17miljoonaa autoa vuodessa)
Koska ylikapasiteettia on noin paljon heillä on valtava kilpailu keskenään ja se painaa hintoja alas, tuotannon tehokkuutta ja laatua ylös. Lisäksi valtio auttaa niin omia kuin yksityisiä autovalmistajia.
Kiinalaiset ovat jo nyt merkittävä tekijä kaikkialla muualla paitsi USA:n ja Kanadan markkinoilla. Eivät ole yhtä riippuvaisia pohjoisameriikan markkinoista niinkuin Japanilaiset ja Korealaiset valmistajat olivat aikoinaan. Kiinalaiset auton valmistajat ovat jo tulleet tutuiksi Amerikkalaisille ja moni, varsinkin nuorempi, olisi valmis ostamaan sellaisen.
Kiina myös kontrolloi 80% tietyistä raaka-aineista joita tarvitaan sähköautojen valmistuksessa.
Ameriikan autoteollisuus kannattaa tietenkin tulleja, mutta skeptikoiden mielestä tällainen kauppasota nostaisi amerikkalaisten autonvalmistajien tarvimien Kiinalaisten raaka-aineiden/osien hintoja ja Kiina voi kiertää niitä helposti siirtämällä tuotantoaan Kiinan ulkopuolelle ja se vain kiihdyttäisi Kiinan maailmanvalloitusta.
Lopussa ehdotetaan ettei estettäisi Kiinalaisia tulemasta jenkkimarkkinoille vaan vaadittaisiin heitä siirtämään myös tuotantoaan sinne ja perustamaan yhteisyrityksiä amerikkalaisten yhtiöiden kans.
Omana huomionani, jos Amerikkalaiset autonvalmistajat eivät pärjää Kiinalaisia vastaan omilla kotimarkkinoillaan ilman 100% tuontitulleja niin miten ihmeessä he voisivat pärjätä maailmanmarkkinoilla niitä vastaan? Siinä mielessä tuo ehdotus kumppanuudesta kuulostaisi kilpailua ja kilpailun rajoittamista järkevämmältä idealta.
Laitan tänne tämän OP:n tuoreimman markkinapodin, jossa käsiteltiin paljon Kiinaa.
Miten geopolittinen vääntö Kiinan ja Länsimaiden välillä vaikuttaa valtioiden sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä yhteiskuntaan? Millainen vaikutusmekanismi on ja millaisia keinoja siihen on liitetty? Millaisen jännitysnäytelmän Yhdysvaltojen presidentinvaalit muodostavat ja millaista politiikkaa tulemme ehdokkaiden osalta näkemään? Onko Trumpilla ässä hihassa? Muun muassa näistä asioista keskustellaan Markkinapodin uusimmassa jaksossa. Vieraana strategi ja salkunhoitaja Jussi Hyöty.
Kiina pyrkii kasvattamaan taloutta vähentämällä pankkitalletusten houkuttelevuutta, mikä on johtanut talletusten ennätysmäiseen vähenemiseen. Raha siirtyi pääasiassa joukkovelkakirjoihin ja varainhoitotuotteisiin, vaikka tämä on lisännyt riskinottohalukkuutta, kulutus tai osakesijoitukset eivät ole kuitenkaan kasvaneet merkittävästi.
Trendi voi jatkua, vaikka pitkän aikavälin luottamus talouteen on heikko, ja kotitaloudet saattavat palata pankkitalletuksiin, jos markkinavoitot eivät säily.
https://www.bnnbloomberg.ca/china-s-538-billion-deposit-exodus-supercharges-rally-in-bonds-1.2076908
Tässä on tviitti aiheeseen liittyen.
https://x.com/Barchart/status/1800350818690052431
EDIT:
Hongkongin kiinteistömarkkinoilla on mielenkiintoinen kehitys, koska lainojen arvo, jotka ylittävät kiinteistöjen arvon ovat nousseet 20 vuoden korkeimmalle tasolle.
Tämä viittaa samalla merkittävään hintojen laskuun ja mahdolliseen asuntokuplaan, mikä lisää riskiä sekä lainanottajille että pankeille. Tämäkin tilanne voi heikentää luottamusta markkinoihin ja johtaa isoihin taloudellisiin vaikeuksiin, jos kiinteistöjen hinnat jatkavat laskuaan.
Hyvä ketju miten Kiinan ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta ei mitenkään voi verrata muihin talouksiin. Kiinalla ei ole ns. kovia budjettirajoitteita koska komentotalous allokoi pääomia mihin lystää kustannuksista ja tuotoista viis. Kiinan BKT reflektoi puolueen tavoitteita, ei ”orgaanista” talouskasvua kuten lännessä.
https://x.com/michaelxpettis/status/1799374624188219588?s=46&t=2ioRmPR9E06CY7pIWMMRqA
Norway discovers Europe’s largest deposit of rare earth metals (cnbc.com)
Norskit löytäneet harvinaisten maametallien esiintymän/esiintymiä jotka uhkaa Kiinan valta-asemaa niiden saralla.
Juan on heikentynyt USA:n dollaria vastaan alimmalle tasolleen sitten marraskuun.
Tämä saattaa viitata taloudellisiin haasteisiin Kiinassa; tämä heikentää ulkomaisten sijoittajien luottamusta ja saattaa lisätä jänniteitä. Jatkossakin merkittävässä roolissa näissäkin asioissa on keskuspankkien toimet ja toki monet muutkin vaikuttimet… “yllätys”.
https://x.com/Barchart/status/1802530250754081247
EDIT:
Toukokuussa maan asuntojen hinnat laskivat nopeammin, uusien asuntojen hinnat 0,71 % ja sitten käytettyjen asuntojen hinnat prosentin % huhtikuusta.
Suurissa kaupungeissa helpotettiin asukkaiden edellytyksiä ostaa asuntoja, mutta kysyntä ei kuitenkaan elpynyt. Analyytikot odottavat erilaisia lisätoimia markkinoiden elvyttämiseksi, mutta näkymät ovat edelleen epävarmat asuntojen ylitarjonnan ja ostajien taloudellisten tilanteiden (tulonäkymät, velat jne.) vuoksi.
https://www.bnnbloomberg.ca/china-home-price-slump-accelerates-despite-more-stimulus-1.2085889
Yuanin osuus maailman kaupasta kasvaa, mutta toiveikkaita odotuksia hitaammin. Jutussa mainitaan mm. käyttökohteiden puute, osake- ja bondimarkkinat.
En huolestuisi siitä, että Yuanin osuus kasvaa maailmankaupasta. Yuanista ei voi tulla maailman reservivaluuttaa niin kauan, kuin se ei ole vapaasti vaihdettava valuutta. Dollareita voi vaihtaa vapaasti ympäri maailman Yhdysvalloista riippumatta.
Furthermore, official reserve holdings are a small part of the dollar’s international dominance. Its role in private business — as the currency in which exports are invoiced, bank claims and liabilities are denominated and so on — is much more important.
Imagine that you want to exchange two relatively small currencies — say, convert Bolivian bolivianos into Malaysian ringgit. Will you search for a counterparty who wants to make the reverse transaction? That might take a long time. Far simpler and cheaper to convert bolivianos into dollars, then use those dollars to buy ringgit.
And there are also some China-specific problems that inhibit its currency’s global role. Any suggestion that the yuan might soon become a major international currency runs up against the reality that China maintains capital controls: Money can’t be freely moved in or out of the country. Capital controls aren’t always a bad idea, but they’re a major barrier for a nation that wants to own a global currency: Who will want to hold lots of assets when they never know whether they’ll be able to withdraw them as needed?
Ja sitten on vielä poliittisia “asioita”. Niin Kiinamyönteinen kuin Elon Musk onkin, kuka uskoo, ettei hän olisi Kiinassa kaltereiden takana, jos hän sanoisi yhden poikkipuolisen sanan?
And for that matter, while you might want to learn Mandarin to do business in China, how much business do you want to do in a country that seems increasingly willing to arrest foreigners on charges of espionage?
Yuan on sopimusten valuutta kansainvälisesti siellä ja vain siellä, missä Kiina on sen voinut pakottaa.
Kiinan joukkovelkakirjojen tuotto laski lähes 22 vuoden alimmille tasoille talouden elpymisen ja osakemarkkinoiden myynnin paineissa. 10-vuotisen lainan tuotto putosi 2,47 %
Maa on kärsinyt asuntomarkkinoiden laskusta ja heikosta kulutuksesta, mikä lisää odotuksia siitä, että tulisi rahapoliittista elvytystä.
Amid a slew of steps to bolster sentiment, Beijing has also pledged to open up its bond trading toolbox to overseas investors this month, a move which should expand the universe of potential buyers. Officials vowed to expand foreign access to the onshore market in so-called repurchase agreements — a popular instrument for traders to borrow and lend short-term funds using yuan bonds as collateral.
