On julkisten kiitosten aika.
Olen jo varmaan vuoden-pari miettinyt, että erään analyytikon haastattelut ovat alkaneet hipoa täydellisyyttä. Jostakin syystä en ole silti saanut kunnon kiitosta ravisteltua ulos itsestäni.
Kuitenkin, eilen kun kuuntelin saunassa (kyllä, kuuntelen toisinaan saunassa toimitusjohtaja-haastatteluja) tämän kaverin tekemää aivan fantastista haastattelua erään omistamani yhtiön toimitusjohtajan kanssa, päätin, että perjantaina on kiitosten aika.
Nimittäin @Juha_Kinnunen , sinun tekemät toimitusjohtaja-haastattelut ovat parasta, mitä analyysiyhtiö voi sijoittajalle tarjota!
Listataan ensin, että miksi Juhan haastattelut ovat niin ensiluokkaisia:
- Riittävän pitkiä ja perusteellisia
- Haastateltavaa ei keskeytetä, vaan päinvastoin, hänen annetaan vastata kysymyksiin jopa vähän pidempään kuin hän ehkä itsekään haluaisi
- Johdonmukainen rakenne haastattelun sisällä
- Sopivassa suhteessa peruskysymyksiä, syvällisiä liiketoimintakysymyksiä ja filosofis-laadullisia kysymyksiä vaikkapa toimitusjohtajan ajatuksista suhteessa johonkin tiettyyn tilanteeseen
- Kehdataan kysyä “tyhmiä kysymyksiä”
- Mukana sekä analyytikon kysymyksiä että yhteisön kysymyksiä
- Epäselviä vastauksia pyydetään tarkentamaan vaikka kolme kertaa jos tilanne niin vaatii
- Spontaanius ja osin lennostakin heitetyt kysymykset
- Kysytään myös pienistä asioista, jotka eivät ole nyt tärkeitä, mutta voivat olla myöhemmin
- Haastattelusta ja asetetuista kysymyksistä huokuu kova kiinnostus ymmärtää yhtiötä paremmin
- Haastattelutilanteissa on sopivassa suhteessa rentoa jutustelua ja haastateltavalle vaikeita kysymyksiä
On päivän selvää, että tälle tasolla päästäkseen pitää olla paitsi todella hyvä analyytikko, myös ymmärtää todella syvällisesti analysoimiensa yhtiöiden liiketoimintaa. Toisaalta luulen, että Juhan suurin salaisuus on itsevarmuudessa. Itsevarmuudessa, joka toki varmasti kumpuaa siitä, että osaaminen on niin perhanan kovalla tasolla.
Juha voisi jonkun Toijalan, Huhtalan tai Savolaisen kanssa istua lauteille vaikka suoraan herätyskellon pirahduksesta ja heti alkaisi tapahtua. Monissa haastatteluissa tuntuu melkein siltä, että Juha on isä ja haastateltavat poikia.
Siinä on sopivassa suhteessa sellaista maalaistuneen isämiehen itsevarmuutta ja välinpitämättömyyttä turhamaisia tyyliseikkoja kohtaan. 
En tiedä miten te siellä Inderesillä analyytikkoja koulutatte, mutta Juha voisi pitää kollegoille vähän haastattelukoulua. Tai ainakin jokaisen analyytikon kannattaa ottaa oppimismielessä Juhan haastattelut tarkkaan seurantaan. Eikä sillä, että muidenkaan haastatteluissa olisi mitään vikaa. Päinvastoin, olen haastattelujen suurkuluttuja melkeimpä analyytikosta riippumatta.
Mutta Juhan haastattelut on vain niin priimaa tavaraa, että jos tällaisia juttutuokioita saisi kaikista Helsingin pörssin putiikeista, niin se olisi jotain se.
Hyvää viikonloppua kaikille, mutta erityisesti Juhalle!