Alkuun kiitän kaikkia foorumilaisia hyödyllisistä neuvoista, joita lukemalla olen päässyt alkuun omalla, vasta tänä keväänä alkaneella sijoittajan taipaleellani.
Koska ketjun aloittajan kuvaus sijoittamiseen skeptisesti suhtautuneesta ihmisestä osuu hyvin minuun, päätin tässä kohtaa avata hieman omaa ajatteluani.
Ennen koronakevättä sijoittaminen ei käynyt edes mielessäni, sillä pidin sitä monella tavoin arveluttavana toimintana. Edelleenkin olen luullakseni ainoa sijoittamista harrastava ihminen omassa vahvasti vasemmalle kallellaan olevassa kaverikuplassani.
Vuosien varrella pankki ja muutamat sijoituspalveluyritykset lähestyivät minua tarjotakseen palvelujaan, mutta heidän kanssaan käymäni lyhyet keskustelut eivät muuttaneet käsityksiäni. Yrittäessäni kysellä heiltä eettisen sijoittamisen mahdollisuuksista, olivat vastaukset ympäripyöreitä, ja “eettisyys” vaikutti lähinnä myyntipuheeksi muokatulta viherpesulta. Tuolloin en muista kuulleeni vielä mistään esg:stä tai vastuullisesta sijoittamisesta, jotka nykyisin tuntuvat olevan lähes kaikkien markkinamiesten huulilla.
Koronan myötä sijoittamisesta alettiin puhua enemmän valtamediassa, minkä myötä kiinnostuin käynnissä olevasta energia-alan muutoksesta ja piensijoittajan mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Skeptisyyteni sijoittamista kohtaan ei ole edelleenkään täysin hävinnyt, sillä moni asia siinä sotii vieläkin ajatusmaailmaani vastaan. Allekirjoitan edelleen osan tässäkin ketjussa mainituista perusteluista sijoittamista vastaan, etenkin sen että osakkeisiin sijoittaminen lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta. En myöskään halua Suomen muuttuvan amerikkalaistyyliseksi yhteiskunnaksi, jossa ihmisten on pakko kerätä varallisuutta tulevaisuuden varalle, eikä sosiaaliturvaan tai julkiseen terveydenhuoltoon voi luottaa.
Tiedän olevani etuoikeutettu, kun voin sijoittaa ylimääräisiä rahojani uusiutuvan energian osakkeisiin, joista parhaat ovat tuottaneet minulle puolessa vuodessa 400 prosentin arvonnousun. Samaan aikaan kohtaan viikottain ihmisiä, jotka joutuvat hakemaan ruokansa leipäjonosta. Tiedän että olemme eläneet koronan johdosta hyvin poikkeuksellisia aikoja, eikä meno osakemarkkinoillakaan tule jatkumaan samanlaisena, mutta kieltämättä olen kokenut näin “helpon” rahan tekemisen myös jossain määrin vaivaannuttavana. Päivittäisen toimeentulon kanssa tuskailevien kaverien kanssa sijoittaminen ei todellakaan ole ykköspuheenaihe.
Suurin syy joka sai minut lopulta sijoittamaan oli kuitenkin se, että pankkitilillä rahoja makuuttaessani joku muu olisi sijoittanut ne, ja vieläpä kohteisiin, jotka eivät minua täysin miellyttäisi.
Pyrin huomioimaan kaikissa osakevalinnoissani jollain tasolla ilmastonmuutoksen torjunnan. Vaikka sijoitusmaailma onkin tässä suhteessa uusine esg-kritereineen muuttunut, on osakkeiden valinta edelleen minun kaltaiselleni vasta-alkajalle haasteellista. Haluan edistää uusiutuvien energiamuotojen, tuulen, auringon ja vedyn vallankumousta, mutta isojen yhtiöiden verosuunnittelusta tai työntekijöiden kohtelusta en ole löytänyt riittävästi tietoa. Haluan edistää myös kasvissyöntiä ja vähentää lihankulutusta, mistä johtuen sijoitan eräänlaisena kompromissina “roskaruokaa” valmistaviin lihankorvikeyhtiöihin. Olen myös huomannut että monet “esg-seulotut” yhtiöt harjoittavat aggressiivist verosuunnittelua.
Kokonaisuutena uskon kuitenkin uuden ilmastomyönteisen ajatttelun vähitellen lyövän läpi myös sijoitusmaailmassa ja oletan että tänä päivänä yksikään yritys ei voi jättää esg-näkökulmia täysin huomioimatta. Sijoittamalla maapallon tulevaisuuteen myös pörssissä, koen voivani tehdä edes jotain ja käsitykseni mukaan koronan myötä monet muutkin ovat alkaneet ajatella samoin.
Ehkä kaikesta edellä mainitusta voi jo päätelläkin, että pyrin sijoittamaan vain pitkäaikaisiin, kestävän kehityksen kohteisiin. Mikäli yhtiön toiminnassa kuitenkin ilmenee jotain arvojeni vastaista, olen valmis luopumaan omistuksesta riippumatta osakkeen tuotto-odotuksista.
Sijoitusstrategiani saattaa kuulostaa naiivilta, mutta tähän mennessä se on ylittänyt reippaasti asettamani tuotto-odotukset. Opiskellessani kuluneen vuoden aikana alkeita sijoittamisesta, on minulle samalla avautunut uusi kiinnostava maailma.
Tästä olen kyllä hieman erimieltä. On totta että sijoittaminen lisää tuloeroja keskiluokan(ja siitä ylöspäin) ja alimpien tuloluokkien välille. Mutta yhtiöiden omistus on kuitenkin nollasumma peliä. Jos tavalliset ihmiset eivät sijoittaisi niin ainostaan jo valmiiksi rikkaat ja instituutiot sitä tekisivät ja tuloerot kasvaisivat muiden ja yhden prosentin välille.
Eriarvoisuus saattaa vähentyä sillä että kaikilla olisi yhtä kurjaa mutta hyvinvointia se ei ainakaan lisää.
Eikös osakesijoittaminen ole yksi tasa-arvoisimmista asioista maailmassa. Jokainen voi aloittaa sen milloin tahansa kunhan on pankkiyhteys ja joku toimeentulo. Edes kateellinen naapuri ei voi sitä estää. Ja voit sijoittaa juuri sinne, minne oma arvo-maailma ohjaa. Eriarvoisuus on syntynyt jo sitä ennen, on edelleen merkitystä sillä mihin satut täällä pallolla haikaralta tipahtamaan ja näin ollen lähtökohdat sijoittamisen aloittamiselle ovat erilaiset. Mutta se on sitten eri juttu.
Tuosta olen vahvasti eri mieltä. Lähes kaikilla on mahdollisuus edes jonkilaisiin sijoituksiin, kyseessä on valinta. Jos ryhmälle ihmisiä antaa tonnin kullekin, niin yksi käyttää sen päivittäiseen elantoon, toinen uusii kodinkoneita, yksi pistää pankkiin pahan päivän varalle, joku sijoittaa, joku matkustaa ja joku ryyppää ne. Kukin varmasti on tehnyt omasta mielestään perustellun valinnan. Kornia on sitten jälkeenpäin olla kateellinen eri valinnan tehneelle.
Omasta mielestäni ei ole johdonmukaista luonnehtia sijoittamista, tai ainakaan kaikkia sijoittamisen muotoja plussummapeliksi ja riskiseksi samaan aikaan. Tai vaihtoehtoisesti riskiseksi ilman reunaehtoja.
Jos tiedetään, että “riittävän pitkällä aikavälillä” markkinat keskimäärin tuottavat voittoa, voiko laajaan markkinaindeksiin sijoittamista tällaisella aikavälillä luonnehtia riskiksi? Jos voi, niin silloin kaupankäynnin pitäisi teoriassa olla mahdollista muuttua pysyvästi kannattamattomaksi keskimäärin. Onko ruletin pyörittäminen riittävän matalalla panoskatolla ja kyllin suurella pelaajamäärällä kasinolle riski?
Suurin osa väittämistä ei silti pidä mielestäni paikkaansa. Asuntosijoittamisesta tosin en tiedä, eikä tukijärjestelmä vaikutuksineen edes ole mielipidekysymys. Pörssiyhtiön yksisilmäinen voitontavoittelu on oikea ongelma, mutta liittynee enemmän yhtiömuotoiseen tai ihmisen toimintaan kuin niiden omistajarakenteeseen. Ihmisten sikailutaipumuksen vuoksi lakeja on.
Ihmisen eläminen tekemättä työtä on hieman mutkikkaampi kysymys, ja sekin lienee irrallinen pörssistä. Eläminen pääomatuloilla ei kai automaattisesti tarkoita samaa kuin eläminen ansiotta. (Tosin pääomarikkaita harvemmin tuo ansiopuoli kiinnostaa, mitä perintöihin tulee.)
Nuo muut perusteet alkavat mennä asiavirheen puolelle.
Yksinkertaista, en puhu sijoittamisesta ihmisille joita aihe kiinnosta tai suhtautuvat siihen negatiivisesti. Eppu Normaalia lainaten: “Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan”. Tää ei sovi kaikille, joten miksi myöskään tuputtaa aihetta.
Mielenkiintoista päästä lukemaan eri tavalla ajattelevien ajatusmaailmaa. Tuntuu vain vieraalta, että “Sijoittaminen lisää eriarvoisuutta”. Niinhän se lisää. Niin lisää opiskelu, lukeminen, liikunnan harrastaminen, terveellisesti syöminen tai ylipäänsä minkään asian harjoittelu tai itsensä kehittäminen. Ymmärrän ja allekirjoitan toki eriarvoistumisen ongelmat, mutta jotenkin tuntuu, että fraasista on tullut jälleen yksi uusi mitään tarkoittamaton fraasi, jolla leimataan milloin mitäkin. Asioita, jotka eivät aiheuta eriarvoisuutta, ei käytännössä ole, jos aletaan oikein tarkastelemaan asioita.
Moni perustelee sijoittamisen hyödyllisyyttä sillä, että yritysten voitot pysyvät Suomessa, eivätkä vuoda ulkomaille. Tämä on totta, mutta eikö sen voi nähdä myös melko itsekkäänä ja nationalistisena? Onko Suomi niin tärkeä paikka maailmassa, että on parempi, jos rahat ovat meillä (luomassa hyvinvointia), eivätkä jossain muualla?
Tämän takia sijoittamisen perustelu arvomaailmalla kalskahtaa hieman omaan korvaan, koska siinä tulee väkisin älyttömiä ristiriitaisuuksia. Pragmaattisena ihmisenä ajattelen, että sijoittaminen on järkevää, toimiva pääomamarkkina edistää taloudellista hyvinvointia kokonaisuutena ja se on täysin vapaaehtoista, joten siinä ei viedä keneltäkään mitään pois. En väitä, että tämä on oikea tai paras tapa ajatella ja toki tiedostan sen, että monet ihmiset suhtautuvat asioihin enemmän tunteella, eikä tällaisille rationalismin ilosanoman jankkaaminen tuo mitään muuta, kuin ärtymystä molemmin puolin.
Eli ehkä ideologisista syistä sijoittamista vieroksuville on tosiaan parasta tuoda tarinoita eettisen sijoittamisen mahdollisuuksista. Kuten jotkut “vastuullisiin ja tasa-arvoisiin” yrityksiin sijoittavat ETF:t, AY-liikkeen Kojamo tai muut vastaavat. Aika monelle pörssiyritys taitaa olla synonyymi monikansallisille megakorporaatioille ja saattaa yllättää, että joku 50 hengen aurinkopaneeleita väkertävä puljukin voi olla pörssiyritys.
Eikö tämä ole aika vahvasti arvoihin nojaavaa perustelua kuitenkin? Ei arvoperustelussa mitään pahaa ole, vaan se on jopa välttämätöntä. Eli että jotkut asiat ovat mielestäsi edistämisen arvoisia. Niin pitää ollakin.
Totta, pragmaattisuus ja rationaalisuus on arvoja siinä, missä muutkin. Käytin hieman huonosti valittuja termejä.
Kun olen puhunut sijoittamisesta muille, olen tavannut neljää eri tyyppiä. Poliittinen kanta ei ole vaikuttanut ollenkaan asiaan omasta kokemuksesta, löytyy laidasta laitaan jokaiseen lokeroon.
Ensiksi, ne joiden mielestä pörssi on uhkapeliä ja siellä menettää vain rahaa. Toisena ne (keskiluokkaiset ihmiset) ketkä eivät mielestään voi säästää tarpeeksi, että kannattaisi edes aloittaa koko hommaa. Tai että keskellä työuraa on “liian myöhäistä” enää aloittaa. Sitten on niitä uteliaita, joille olen sanonut suoraan laittaa rahat indeksirahastoihin. Tietäen, että heidän aika/mielenkiinto ei riitä yhtiöiden analysoimiseen. Tulee parempi lopputulos. Viimeisenä harvat, joiden kanssa keskustelu siirtyy suoraan yhtiövalintoihin vaikka en olisi tavannut kyseistä ihmistä aikaisemmin.
En jaksa saarnata sijoittamisesta kenellekään, joko ymmärrät jujun tai ei. Kerron vain lopputuloksen, jos heidän aloitteesta aloitetaan keskustelu omasta taloudesta. Itse en ala puhua osakkeista kenellekään omasta aloitteesta.
Jaa a itse tekisin pesäeroa vasemmalla viihtyviin, mutta jos se ei ole vaihtoehto niin entiedä. Kaikki ismit ja uskonnot ovat pahasta ja uskovaista ei järjellä käännytetä.
Monissa tilanteissa sijoittajien ja työntekijöiden tai yhteiskunnan edut menevät ristiin. Siitä näkökulmasta ymmärrän kyllä kritiikin. Mutta ei minulla silti mitään sijoittamista vastaan ole, sijoitanhan itsekin. Kaikkea ei vain pidä tehdä sijoittajien ehdoilla enkä itse halua sijoittaa kaikkiin yrityksiin.
Mutta kyllä minä tätä rahan takia teen, enkä hyvää hyvyyttäni Suomen etua tai ympäristöasioita edistääkseni. Rahalla tässä maailmassa saa asioita ja vapautta. Muita tavoitteita varten on politiikka ja hyväntekeväisyys.
Itsellä on hyvin pieni vähemmistö kiinni kotimaisissa osakkeissa. Silti, jos ihmiset sijoittaisivat enemmän ja vaikka helsingin indexiin jakaantuisi hyvinvointia ja taloudellista hyvää varmasti entistä tasaisemmin. Puhumattakaan siitä että ihmiset oppisivat ostamaan kotimaisia tuotteita eikä kaikkea tarvitsisi aina saada ilmaiseksi kiinassa tuotettuna
Juu, näin se vähän menee itse kullakin. Ennen vanhaan oli nk. neutraaleissa kokoontumisissa sääntö, että ei saanut puhua politiikasta, uskonnosta eikä rahasta. Neutraalina pidettiin taloyhtiön pihatalkoita, koulun vanhempainiltaa, urheiluseuran vuosikokousta ymv.
Taitaa olla hyvä sääntö edelleen 
Masse-setä, FA, “kel onni on, se onnen kätkeköön” 
Oma avaimeni tähän lukkoon on melko simppeli: myy osakesijoittamista marxilaisesta näkökulmasta, jossa työntekijät omistavat työnsä panoksen osakkeiden muodossa. Tässä tapauksessa omistat toki jonkun muun työntekijän panoksen jollain toisella alalla (jollet tee töitä pörssilistatulle yhtiölle ja ostat sen osakkeita), mutta mahdollisesti tätä omistussuhdetta voidaan laajentaa poliittisilla päätöksillä niin, että työntekijät voivat ostaa oman firmansa pörssilistaamattomia osakkeita. Eihän se ihan sama asia ole kuin neuvosto-kolhoosit, mutta eipä tässä tehdäkään levysepästä hillanpoimijaa vaan levyseppä saa valita mitä omistaa ja hyvä niin.
Toinen valttikortti osakeomistamisessa on se, että sijoittamalla voi tukea esim. ilmastonmuutoksen vastaista taistelua, koska sijoittamalla firmaan X, sen osakkeen hinta nousee (mahdollisesti), mikä tarkoittaa sitä, että tämän yhtiön on helpompi kasvaa esim. myymällä omistamiaan osakkeita parempaan hintaan tai saamalla halvemman lainan, jotka voivat taas uudelleen sijoittaa kasvuun.
Emmehän me tiedä tuottaako pörssi pitkällä aikavälillä tulevaisuudessa voittoa. Nyt osakkeet ovat suuressa suosiossa, mutta yhtä hyvin suosiossa voisi olla kiinteäkorkoiset obligaatiot, joita herrasmiehet aikoinaan omistivat osakkeiden ollessa järjettömän riskisiä. Benjamin Grahamin Security Analysis keskittyykin lähinnä velkapapereihin. Osakkeisiin liittyy myös makrotalouden riski, kuten kasinoesimerkissä kilpailun tai sääntelyn kiristyminen.
Suhtaudun itse osakesijoittamiseen neutraalisti. Osakeinnostukselta katoaa terä kun kysytään yksinkertaisia diskonttokysymyksiä: ottaisitko mieluummin 1000 euroa tänään vai 50 euroa vuodessa hamaan tulevaisuuteen, kun 1000 euron panostuksesi markkina-arvo voi olla 500-2000 välillä vuoden sisällä?
Kun puhutaan osakkeilla tienaamisesta, tarkoitetaan usein näitä markkina-arvon muutoksia ja siitä kritiikki kasinotaloudesta tulee. Kun joku salkussa oleva osake kymmenkertaistuu, eikö tämä herätä häpeän tunteita? Ansaitsenko minä työläisen vuosipalkan sillä että painoin osta- ja myyntinappeja? Auta armias kun mediassa luonnehditaan osakesijoittamista vielä “fiksuksi”, että fiksu jättää kahvilayrittäjän tukemisen välistä ja laittaa rahansa rahastoon. Ymmärrän osakesijoittamista kritisoivia.
Osakesijoittamisen kansantaloudellinen merkitys on tukea yrityksiä oman pääoman ehtoisella rahoituksella. Kun Finnair ajautui matkustajamäärien romahdettua vaikeuksiin, tappiot paikattiin merkintäoikeusannilla, eli osakkeenomistajien rahoilla. Tämän ansiosta yhtiö ei ole ainakaan toistaiseksi mennyt konkurssiin ja pystyy tarjoamaan palveluitaan. Tämä on minusta paras argumentti osakesijoittamisen puolesta. Pankit ja muut tahot keskittyvät pelkästään tuottoon, unohtaen etteivät kaikki ole rahanahneita. Yhteiskunta tarvitsee tasapainoa. Jos keskiluokan tulot menevät kulutuksen sijasta osakkeiden ostamiseen, markkinat ajautuvat kuplaan.
Nämä printattuna naaman eteen ja viikon päästä sitten kahvipöydässä palataan osakkeisiin. Josko alkaisi kiinnostaa?
Emme kai varmaksi tiedäkään. Tuossa viestissä on kuitenkin kyse siitä, voiko pörssi samalla olla plussummapeli ja ilman reunaehtoja riskinen. Nähdäkseni ei voi, koska plussummapelissä jokainen keskiarvotoimija (indeksisijoittaja) lopulta voittaa, eikä varmaan voittoon sisälly riskiä.
Korkeintaan voidaan sanoa, että riskinen tietyin ehdoin. Tai sitten ei plussummapeli.
Jos keskustelussa lähtisi aivan peruslähtökohdista. Kun joku saa rahaa, esimerkiksi palkkana, niin ensimmäinen päätettävä asia on kuluttaako sen vai säästääkö, ja missä suhteessa. Periaatteessa kaikki nopeasti käytettät ostokset ovat kulutusta, lo japut säästämistä. Esimerkiksi kestokulutushyödykkeet - kodinkoneet ja kulkuvälineet ovat kotitalouden tuotannontekijöitä joiden tavoitteena on säästää aikaa, vaivaa ja rahaa, verrattuna esimerkiksi pesulapalveluihin verrattuna ja niiden hankinnan mielekkyys on tapauskohtaista.
Esimerkiksi asunnon osto on säästämistä sen arvioitu hyöty on esimerkiksi arvioidut alemmat asuinkustannukset pitkällä aikavälillä, arvon nousu ja haluamallaan sijainnilla asuminen. Asuntoon kohdistuvien lainojen hoitaminen on säästämistä jälkikäteen.
Mikäli jää ns. irtonaista rahaa välttämättömiksi koettujen kulujen jälkeen sen voi kuluttaa johonkin kivaan tai säästää. Esimerkiksi pankkitalletus on sijoittamista, riippumatta saako siitä korkoa tai ei, se on varsin riskitöntä. Sijoittamalla korkopapereihin tuotto on kenties suurempi, mutta niin on riskikin. Rahaa voi sijoittaa myös muihin omaisuuseriin esimerkiksi tauluihin, kirjoihin, metsään tai osakkeisiin. Ne voi yrittää myydä halutessaan ja niistä saa paremman tai huonomman hinnan kuin ostettaessa. Osakkeita ostettaessa ostetaan pala yritysta ja sen liiketoimintaa se joko tuottaa tai ei tuota. Sijoitetun summan menettämisen riski on sen tuottaman hyödyn (osinkojen ja arvonmuutoksen) hinta. Kaikissa tapauksissa joku omistaa aina minkä tahansa omaisuuserän, se voit olla sinä tai joku muu.
Avausviestissäni tarkoitin plussummapelillä sitä, että yhden sijoittajan tuotto ei automaattisesti merkitse tappiota kenellekään muulle, toisin kuin vaikkapa pokeripöydässä. Ja pääomaverotuksen kautta myös muu yhteiskunta hyötyy. Yksittäisen sijoittajan näkökulmasta tilanne on toki mutkikkaampi, sillä osakkeilla voi myös hävitä rahaa. Toki jos aikajänne on riittävän pitkä ja hajautus sekä muu riskinhallinta kunnossa, plussan puolelle jääminen on käytännössä varmaa.