Millaiset vaihtokulut tuosta tulisi? Fiksultahan valuuttojen hajauttaminen kuulostaa, jos haluaa pitää suurempia summia käteisenä.
Vai löytyisköhän Sveitsin pörssistä jotain kiinnostavaa? 
Miulle on valuuttahajautuksena toiminu hyvin dollareissa noteeratut jenkkiosakkeet.
1 tykkäys
Lueskelin vähän mitä CDS tarkoittaa. Haluan varmistaa, että kun puhutaan Credit Suissen CDS:n kasvavasta spreadistä, sillä tarkoitetaan sitä että Credit Suissen maksukykyyn ei luoteta?
Miten tämä toimii käytännössä?
Credit Suisse myöntää lainoja asiakkaille ja ostaa ulkopuoliselta toimijalta CDS:n sen varalle että asiakas ei maksakaan lainaansa? Nyt tämän vakuutuksen hinta on noussut?
Vai onko Credit Suissella itsellään velkoja, joihin lainan myöntäjä on hankkinut ulkopuoliselta toimijalta CDS:n. Nyt näiden CDS:ien hinta (jälkimarkkinoilla?) on noussut?
1 tykkäys
Saa korjata jos olen kahvilla, mutta ymmärtääkseni nämä ovat Credit Suisselle lainattua rahaa jonka turvaamiseksi on ostetu CDSiä (joiden myyjät pääsevät maksumieheksi jos Credit Suisse defaulttaa).
Eli markkina pistää kunnon preemiota sille jos haluat vakuuttaa moiset lainat. Eli toisin sanoen, riski Credit Suissen maksukyvyttömyydestä on koholla.
3 tykkäystä
Credit Suisseen liittyen aloin katsomaan mitä ETF riskejä voisi olla joka voisi kosahtaa omaan nilkkaan. Internet kertoo että ETFssä ei ole liikkeelelaskijariskiä jos vaikka Blackrock (ishares) tai Deutche Bank (x-trackers) menisivät nurin. Sen sijaan niissä on vastapuoliriski osakelainauksen kautta ja Swap sopimuksen kautta (vain synteettinen). Eli jos edellämainitut ETF:n liikkeelelaskijat ovat lainanneet osakkeita, bondeja jne Credit Suisselle niin sitten voisi kosahtaa. Eli kuvittelet että Sun ETF trackkasi SP500, mutta kun 10% lapuista oli lainassa CSllä niin voi tulla ylimääräistä tappiota. Vai voiko?
Lienee mahdoton selvittää ETFien riskejä koska osakelainaukset ei näy missään?
Olen katsellut 90 luvun laman ja GFC:n livenä. En ihan hirveästi luota finanssijärjestelmään ja finanssi-innovaatio on mulla synonyymi kusetukselle josta pankkiirit vetää voitot ja riskit kärsii piensijoittaja tai valtio.
Onko aika muuttaa kaikki sijoitukset fyysiseksi käteiseksi ja työntää patjaan?
Moi,
Stop Loss- työkalu ja siihen liittyvä kysymys.
Ostan joka kuukausi osakkeita samalla rahalla (dca). Olisiko järkevää aktivoida stop loss-työkalu myös ostoon, eli kun kurssit nyt sahaavat ylös alas kuukauden aikana, niin työkalu iskee kiinni sitten alhaisella hintatasolla. Onko tässä jotain riskiä mitä en ymmärrä?
Lähinnä siksi kyselen, että kun ostan aina manuaalisesti ja yleensä kuukauden kalleimpaan hintaan…
1 tykkäys
Ja toinen kysymys kuluista ja ajallisesta hajauttamisesta.
Dca sijoittaminen perustuu ajalliseen hajauttamiseen esimerkiksi kuukausittain. Käsittääkseni kuukausittain ostamalla saadaan paras hyöty ko. menetelmästä. Olen ostanut osakkeita suoraan 300€/kk, eli kulu on tässä tapauksessa 7€/kk eli 2,3%/kauppa.
Mitä mieltä foorumin kokeneet osaajat ovat, onko 300€ kuukausimäärä liian pieni tuolle kululle, eli pitäisikö luopua joka kuukausi ostamisesta ja siirtyä ostamaan esim joka kolmas kuukausi (900€, kulut 0,7%). Tässä tietysti luovutaan myös ajallisen hajautuksen hyödystä osittain.
1 tykkäys
Aivan päivänselvää on mielestäni, että 2,3% transaktiokulu on kk-säästössä liian korkea. Olisiko kustannustehokas indeksirahasto ilmaisella kuukausisäästöllä (esim. Nordnet) kuitenkin rationaalisempi valinta 300 euron kuukausisäästösummalle? (Tai mille vain summalle.) Harmi tosin, että jotkut ETF:t kuten SRX8 alkavat olla yksikköhinnaltaan reilusti yli tuon.
5 tykkäystä
Moi @Kaffi!
Tuon DCA-menetelmän hienoutena on, että mekaanisesti ostaminen aina samana päivänä kuukaudesta tasaa kivasti ostot pitkällä aikavälillä. Ostamalla joka kuun 15. päivä, ostat välillä kuukauden kalleimpaan, välillä halvimpaan hintaan. Keskihinta asettuu kuitenkin näiden väliin.
Olisiko järkevää aktivoida stop loss-työkalu myös ostoon, eli kun kurssit nyt sahaavat ylös alas kuukauden aikana, niin työkalu iskee kiinni sitten alhaisella hintatasolla.
Ajoittaminen ei yleensä onnistu ja tuottaa vain turhaa stressiä.
Käsittääkseni kuukausittain ostamalla saadaan paras hyöty ko. menetelmästä.
Tämä taas riippuu siitä, mitä tarkoitetaan “parhaalla”. Ostojen frekvenssiä kasvattamalla (ts. kuinka usein ostat) ostohinta hakeutuu lähemmäs keskiarvoa eli pienentää hajontaa. Jos ostat 12 kertaa vuodessa on ostohintasi todennäköisesti jo aika lähellä 12kk keskimääräistä kurssia. Jos ostat kerran vuodessa, on ostohintasi mitä tahansa 52-week high:n ja low:n välillä.
Käytännössä tuota kerran kuukaudessa suositellaan sen takia, että suurinosa saa palkan kerran kuukaudessa.
Mitä mieltä foorumin kokeneet osaajat ovat, onko 300€ kuukausimäärä liian pieni tuolle kululle, eli pitäisikö luopua joka kuukausi ostamisesta ja siirtyä ostamaan esim joka kolmas kuukausi (900€, kulut 0,7%).
@Dollarijanis vastasi tähän, eikä lisättävää
Tässä tietysti luovutaan myös ajallisen hajautuksen hyödystä osittain.
Ymmärtääkseni ajallinen hajautus ei tuota hyötyä, vaan päinvastoin laskee kokonaistuottoa. Hajonta, eli riski isoimmista tai pienimmistä tuotoista, toki pienee, mutta osakemarkkinan positiivisen odotusarvon takia ei rahaa kannata makuuttaa tilillä. Tämä ei huomioi psykologisia vaikutuksia, vaan perustuu kylmän rationaaliseen toimintaan, johon tuskin yksikään ihminen kykenee.
3 tykkäystä
Moro @DarkRoast ja @Dollarijanis ja kiitos hyvistä vastauksista.
Unohdinkin aiemmassa viestissä kertoa, että hyödynnän Nordnetin ETF kk- sopimusta suoran osake säästämisen lisäksi (hajautuksen vuoksi) ja sieltä meneekin SRX8 rahastoon vähän enemmän kuin suoraan osakkeisiin. Eli kokonaisusumma osakkeisiin ja rahastoihin yhteensä on luokkaa 700€/kk.
Olen pyrkinyt ostamaan suorina osakkeina yhtiöitä jotka maksavat hyvää ja kasvavaa osinkoa, joten ehkä tässä kohtaa minun täytyy viilata omaa strategiaa niin, että jatkan edelleen ETF-kuukausisäästöä, mutta osakkeiden kohdalla kerään vähän suuremman potin, esim juurikin tuon 900€.
SRX8 rahasto on tosiaan valitettavan kallis yksikköhinnaltaa, mutta mielestäni ainut etf-matalilla kuluilla, joka sijoittaa S&P500 indenksin yhtiöihin ja on saatavilla kuukausisoppariin. Pyritään saamaan tuota kuukausittaista summaa hieman isommaksi kun saan henkilökohtaiset “puskurit” omasta mielestä riittävälle tasolle…
On myös mahdollista tehdä kk-sopimus 300€ summalle SXR8 ja automaatti jättää vain ostamatta silloin kun rahaa yhden osuuden ostamiselle ei ole tarpeeksi ja ostaa sitten seuraavana etf-kuukausisäästöpäivänä, kun tilillä on jo 600€. SXR8 hinnan ollessa tällä hetkellä noin 400€ jäisi siis noin joka neljäs kerta kk säästö toteutumatta ja silloin ei myöskään mene sitä 2,5€ kulua.
6 tykkäystä
Vähän viilaan pilkkua, tuo pätee silloin kun on könttäsumma sijoitettavana. Jos kuukausittain säästää palkastaan ja sijoittaa ne, niin silloin välttää rahojen makuuttamisen. Kuitenkin @Kaffi n kysymyksessä ostojen tekeminen hieman harvemmin taitaisi laskea kuluja enemmän kuin tuottoa kun ostosvälin tiputtaminen kolmeen kuukauteen laski palkkioprosenttia 1,6 %-yksikköä.
3 tykkäystä
Mietin kun ei ole paljon tulosvaroituksia vielä tullut, että milloin tulosvaroitus tulee antaa (mikäli sellaiseen siis on aihetta)? Alkaa tuloskausi jo vahvasti lähestyä.
Se tulee antaa heti, kun siltä näyttää. Usein nämä tulevat, kun yhtiön hallitus on ehtinyt pitään kokouksensa. Ei ole varsinaista aikaa milloin se on liian myöhään, on näkynyt varoituksia jotka on annettu samana päivänä, hetkeä ennen tulosjulkistusta.
3 tykkäystä
Tässä yhdistyy kaksi kysymystä. Itseä kiinnostaisi myydä optioita, mutta sijoitusyhtiön byrokratiaan ei ole mielenkiinto toistaiseksi riittänyt.
- Salliiko IB tai muut optioita kohtuullisilla kuluilla välittävä taho yksityishenkilöille optioiden kirjoittamisen, vai täytyykö tässä käytännössä olla yritystunnus?
- Onko joku ehtinyt jo käytännössä kokeilla käytännössä verottajan uutta tulkintaa, jonka mukaan standardoitujen optioiden tappiot ovat henkilön pääomatuloverotuksessa vähennyskelpoisia?
Ja jos nyt joku osaa järkevästi perustella miksi sijoitusyhtiö vähentäisi matalavolyymisen optiokaupan byrokratioita niin toki senkin saa kertoa 
Kysyin toisessa ketjussa alla olevaa, mutta kaikessa siinä kohinassa ei ole toivoakaan vastausta saada, ja asia jäi painamaan mieltä, joten ehkä paremmin valittu ja hiljaisempi ketju auttaa…
Taustaksi näkemys jonka olen saanut ilman talousalan koulutusta vain vaihtelevia internet-kirjoituksia lukien:
Suunnilleen 90%:ssa (lukemissani) englanninkielisissä teksteissä aiheesta erotetaan tiukasti toisistaan sanat “money” ja “credit”, kun taas suomalaisessa talouspuheessa käytetään sanaa “raha” tarkoittamaan sekä kansan ymmärtämää raha-sanaa (käteinen, tilillä olevat eurot, mutta lainaa tai velkaa en osaa kadunmiehenä kutsua rahaksi) että luottoa/velkaa. Englanninkielisissä teksteissä korostetaan että yksityiset liikepankit eivät siis oikeastaan luo nimenomaan “rahaa” vaan “luottoa”. Luottoa voi kierrättää edes takaisin niin että se lisääntyy, mikä saa jotkut sanomaan että “pankit luovat rahaa tyhjästä”. Mutta homma toimii vain niin kauan kun kansa ei keksi tulla samalla hetkellä kysymään pankilta saisivatko he käteistä, tavaroita ja palveluita koko tilinsä saldon ja pankilta hankittujen velkakirjojen arvon edestä. Silloin raha, oli se sitten kolikoita, seteleitä tai bittejä, olisi tultava keskuspankin kautta “rahaa printtaamalla”, koska pankeilla ei ole omia setelejä joita jakaa tai jotka saisi kelpaaman kaupan kassalla.
Miten väärin olen asian käsittänyt? Onko useissa teksteissä toistuva “pankit luovat uutta rahaa” juttu money/credit-semantiikkaa? Vai tajuanko rahan käsitteen ja keskuspankin osuuden sen luomisessa/hävittämisessä jotenkin väärin?
Jossain yhteydessä alkuperäisen kysymäni kysymyksen jälkeen kaivoin netistä esiin ajatuksen siitä, että pitäisi ajatella toisesta suunnasta: kansanmiehen ymmärtämä käteinen rahakin on luottoa, eli kolikko ja seteli on keskuspankin lupaus että sitä vastaan saa tavaroita ja palveluita. Vastaavasti luottokortti ja tilillä olevat bitit ovat lupaus siitä, että niitä vastaan saa tavaroita ja palveluita - tai keskuspankin bittejä, kolikoita ja seteleitä. Hämmentävää… Mutta mielestäni on aika iso ero sillä, maksanko Maken allekirjoittamalla velkakirjalla vai keskuspankin virallisella setelillä. Ja mielestäni niille pankkienkin taseissa oleville biteille on löydyttävä alunperin keskuspankista tulleet bitit, muuten pankilla on niiden loppuessa tarjottavana vain velkakirja jonka ovat saaneet vastineeksi “luomastaan rahasta”.
2 tykkäystä
Hyvää pohdintaa. Rahaseteli on oikeastaan velkakirja, jossa keskuspankki on velkaa setelin haltijalle. Voisit viedä setelin keskuspankkiin, mutta saisit vain toisen velkakirjan eli setelin takaisin. Valuutan arvossa on kyse ihmisten luottamuksesta keskuspankin kykyyn pitää huolta rahan arvosta ja ostovoimasta. Toisaalta raha on myös arvon mitta siinä mielessä että vaikka kaasun rahassa mitattava hinta on korkea, kun sitä on markkinoilla paljon vähemmän kuin kaasun tarvitsijoita.
Korossa on taas kyse lainaamisen riskisyydestä. Pankit eivät maksa korkoa talletuksille, koska eivät ihmiset kuitenkaan ota talletuksiaan pankista pois. Jotkut vertaislainapankit maksavat kyllä korkoa talletuksille, mikä kertoo niiden vaikeudesta hankkia rahoitusta markkinoilta. Pankkitalletus on nolladuraation velkakirja. Pankin pitää heti maksaa pyydettäessä rahat pankkitilin omistajalle.
Vakuuden on tarkoitus säilyttää velkakirjan arvo. Jos lainaat 100 000 euroa, tämä ei äkkiseltään vaikuta riskiseltä, koska voisit heti maksaa rahat takaisin lainaajalle. Lainaaja kuitenkin kysyy, mihin aiot käyttää rahat. Kertoessasi järjestäväsi rahoilla eeppisimmät peijaiset koko kirkonkylällä, lainaaja huolestuu, koska sinulla ei enää peijaisten jälkeen olisi sitä lainattua rahasummaa maksettavaksi takaisin. Jos aiot käyttää rahat johonkin ostokseen, joka säilyttää paremmin arvonsa, lainaaja vaatii ostokohteen lainan vakuudeksi.
Tämä on tavallaan paradoksi, koska asunnoilla ja osakkeilla ei ole mitään yhtä tiettyä arvoa joka niillä pitäisi aina olla. Esimerkiksi asuntojen hinnat riippuu siitä miten paljon ja millä ehdoilla pankit ovat valmiita lainaamaan asunnon ostajille. Finanssikriisissä lainaaminen loppui, mikä johti asuntojen arvojen romahdukseen. Asuntojen arvon lasku tiukentaa entisestään lainoittajien pussin nyörejä. Ei ole järkevää ostaa velkavivulla kohdetta, jonka arvo laskee vain. Velkavipu moninkertaistaa tappion. Samasta syystä kiinnelainojen arvot heikentyivät. Tarvittiin valtiota ja keskuspankkia takaamaan markkinoita. Huono velkakirja myydään ja saadaan vahvempi keskuspankkivelkakirja tilalle. Likviditeetti parani.
8 tykkäystä
Tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta kysynpä nyt kuitenkin. Olen ensi kertaa myymässä sijoitusasuntoa ja sanotaan että siitä tulisi tuottoa vaikka 30 000 (*0.30 = 9000 veroa).
Tällä hetkellä on salkussa realisoimattomia tappioita ~10 000.
Kannattaako tässä tapauksessa myydä tappiolliset osakkeet (ja mahdollisesti ostaa takaisin myöhemmin) ja siten nämä tappiot vähennetään automaattisesti tuosta myyntivoitosta?
Pääomatulosta maksetaan vero vasta lopullisessa verotuksessa eikä heti asunnon myynnin yhteydessä ja molemmat ovat samaa tulolajia, niin voinko olettaa vähennysten toimivan automaattisesti? Kiitoksia jo etukäteen jos joku pystyy vaikka priva viestillä tämän vahvistamaan. 
1 tykkäys
Juu, tuolleen tuo mekaniikka menee. Tappioitahan kannattanee realisoida kyllä riippumatta tuosta luovutusvoitosta (kunhan on verotettavaa, josta vähentää).
Jos luovutusvoitto on suuri, niin verottaja tehnee ennakkoveropäätöksen automaattisesti, eli et silloin pääsisi odottamaan ensi vuoteen veron maksun kanssa. Itselläni hyökkäsivät tuoreeseen lihaan 2 pv kuluttua myynnistä murto-osalla tuosta luovutusvoitosta. En muista ennakkoperinnän rajaa ulkoa, muutamia tuhansia muistaakseni.
2 tykkäystä
Kiitokset! Oho, joskus verottajakin toimii nopeasti!
Tuota juuri pohdin, että jos joudun maksamaan luovusvoitosta verot jo ennakkoverona, tuleeko vähennykset sitten lopulliseen verotukseen jossa “liikaa maksettu” vero hyvitetään. Eli rahat makaa verottajalla sen aikaa kun vähennykset todennetaan…
Sulla on aina mahdollisuus itse hakea ennakkoveropäätöstä (tai muutosta aiempaan päätökseen) samalla tavoin kuin verokortinkin tapauksessa. Jos on hakemushetkellä kelvollisia vähennyksiä niin ne toki myös huomioidaan. Kesken vuotta ne pitää ilmoittaa itse, pörssiosakkeista datan kun saavat vain jälkikäteen.
2 tykkäystä