Mikäli Israel päättää iskeä avoimesti Iranin maaperälle, sen pitää ensin puskuroida ammusvarastoja, uudelleen-organisoida armeijaa, sekä odottaa uuden tukipaketin läpimenoa USA:ssa. Israel todennäköisesti myös haluaa tiettyjä asejärjestelmiä enemmän käyttöönsä, kuten uusia hävittäjiä.
Sinänsä Iranilla on niin paljon lonkeroita pitkin Lähi-itää, että vastaisku voisi tapahtua missä tahansa muualla: Irakissa, Syyriassa, Jemenissä tai Libanonissa. Ongelma vaan olisi tehdä niin iso isku näihin maihin, että se luokiteltaisiin vastineeksi, eikä vain tavanomaiseksi, viikottaiseksi operaatioksi.
Reaganin tähtiensotajärjestelmä oli disinformaatio-operaatio, jolla Neuvostoliitto saatiin satsaamaan omaan varusteluunsa niin paljon, että se meni nurin.
En ole puolustamassa Boltonia tässä, mutta “nuketus” lienee jo väärää tulkintaa. Ainakaan lähteeksi antamassasi Boltonin kirjoituksessa ei mitään tämmöistä vihjata, vaan hän vaatii iskua Iranin ydinohjelmaan kuten Israel teki (jutusta poimittuna) pommittamalla reaktoreita 1981 Irakissa ja 2007 Syyriassa.
Näinhän sitä monesti luemme. Varmaan olikin osittain. Ainakin siltä osin, että juuri kilpavarustelun kustannukset kaatoivat Neuvostoliiton sisäisesti. Toisaalta kyseessä oli myös satavarmasti Reaganin sisäpolitikointi.
Ja sitten kun tarkastelemme Israelin kykyä torjua Iranin ballistisiakin ohjuksia, niin kyllä se Reaganin hanke oli osittain myös totta. Kyllä USA siihen aika läjät ihan oikeaa rahaa laittoi. Ja tulokset näemme. Halpisohjuksilla ei ainakaan pieninä määrinä ole juuri virkaa.
Sinänsä hupaisaa, että kun Mathias Rustin lentely Punaiselle Torille Moskovassa sai Neuvostoliitossa aikaan kenraalien erottamisia ja muuta sisäistä sotkua, sillä siinä oli osoitus hirmuiselle haavoittuvuudelle risteilyohjuksille, niin nythän Ukraina torjuu risteilyohjuksia melko hyvin. Neuvostoliitto kehitti lopulta vastineeksi ilmasta maahan tutkia, joita toimitti mm. Irakille. Ja ne osoittautuivat aivan romuraudaksi, koska amerikkalaiset olivat saaneet vakoilijalta neuvostotutkien tekniset tiedot.
Että niin se pyörä pyörii. Hyökkäys kehittää puolustusta, mikä kehittää hyökkäystä, jne. ad infinitum. En tiedä, miten Lähi-idässä käy sotilaallisesti, mutta se on täysin varmaa, että kaikki asiaan sekaantuneet oppivat paljon vastapuolen asetekniikasta.
The hours-long war cabinet meeting ended Sunday night without a decision on how Israel will respond to Iran’s attack, an Israeli official said. The cabinet is determined to respond – but has yet to decide on the timing and scope. The official said the Israeli military has been tasked with coming up with additional options for a response.
Itse arvioisin että Israel iskee aikaisintaan ensi viikonloppuna ja myöhäisimmillään Trumpin mahdollisen uudelleen-valinnan jälkeen, tosin se voi viedä aikataulun vuoteen 2025, koska talvella pilviolosuhteet eivät ole ideaaliset. Se isku olisi sitten maksimaalinen ja tarkoituksena vaurioittaa Iranin ydinaseohjelmaa merkittävästi.
Eiköhän tämä nyt ollut tässä. Iranin oli pakko tietenkin kostaa. varoitetaan 3 päivää etukäteen että Iran kostaa. Sitten lähetetään jotain drooneja Irakin ja Syyrian yli että varmasti saadaan kaikki alas ennen Israelia. Kumpikaan ei halua sotaa, ja USA vähiten
Iran sai kostonsa ainakin oman kansan silmissä, Israel sai voiton kun IT tiputti droonit. kaikki ohi, tarvittiin enää USAn näkemys että Isreal sai voiton
kaikki tyytyväisiä. kukaan ei edes kuolut Iranin iskussa
Minä en ymmärrä logiikkaa, että räjähdysherkkä ja pitkäaikainen vihanpito laantuisi sen seurauksena, että sekä Israel että Iran ovat ottaneet uusia askeleita pahempaan suuntaan sotilaallisessa toiminnassaan.
Ei kysymys ole mielestäni siitä, reagoiko Israel Iranin iskuihin. Kyse on vain mittakaavasta ja aikataulusta.
Kannattaa vilkaista karttaa. Israel ja Iran eivät ole naapureita tai edes naapureiden naapureita, joten mitään edellytyksiä vakavalle pitkäkestoiselle konfliktille ei ole.
Meidän kulttuurissa on tapana lähetellä jouluisin postikortteja, kun taas tuolla päin maailmaan on tapana lähetellä ohjuksia ja muita sotilaallisia hyökkäyksiä. Kuuluu paikalliseen kulttuuriin eikä meidän ulkopuolisena tarvitse asiaa sen syvällisemmin ymmärtää, kunhan hyväksyy että tuo on ihan tavanomaista käytöstä heille.
Toki asioiden ymmärtäminen ei ole nykymaailmassa muodikasta, kun eniten huomiota saa huutamalla maailmanloppua ja tekemällä klikkiotsikoita siitä, että öljyn hinta jostakin mystisestä syystä nyt nousee valtavasti ja muuta täysin perusteetonta schaibaa lähi-idän ruutitynnyristä, mikä syöksee maailman globaaliin konfliktiin
Se miksi Iran joutui varoittamaan etukäteen on se, että tuolla alueella on paljon siviili ilmailua ja se pitää tietenkin saada pois ennen iskua. Esimerkiksi tässä uutinen.
Toiseksi aika vähättelevästi sanottu “lähetetään joitain drooneja”, jos se isku oli Iranin mukaanmaailman suurin drone hyökkäys tähän mennessä. Eli edes veli venäläinen ei ole tehnyt yhtä isoa hyökkäystä Ukrainassa yhden päivän aikana.
Koska iskun tarkoituksena oli oman maan sisäpolitiikka, niin totta kai se pitää raportoida, että oli maailman suurin, kaunein ja onnistunein isku. Jos mietitään, että miten toimisi 1) taho, jonka tarkoitus kostoiskulle on tehdä maksimaalista tuhoa vs 2) taho jonka tarkoitus on näyttää omalle kansalle, että Minä olen yhä vahva johtaja. Mistään tietämättömänä luulisin, että taho 1) yrittäisi odottaa hetkeä, jolloin kohteella on valppaustaso laskenut ja puolustus alhaalla. Voisi koittaa hämätä jollain ja iskeä muualle. Isku olisi valmisteltu hyvin huomioiden vastustajan puolustus.
Jos taas motiivi on tahon 2) mukainen, niin tarkoitus on lähinnä luoda melua ja kerätä huomiota. Tällaisessa tilanteessa kannattaa pitää meteliä jonkin aikaa niin, että on varmasti saanut kerättyä huomiota isolle tempulleen. Sitten tehdä jotain, joka näyttää isolta välittämättä siitä, että mikä lopputulos on. Oikeastaan parempi, jos lopputulos on huono, sillä tällöin vastareaktio on pienempi.
Nähdäkseni lokakuun 7. päivän terrorihyökkäys oli tahon 1) motiivien mukainen. Siitä ei varoitettu etukäteen. Sen ajankohdaksi valittiin juhlapäivä, jolloin tiedettiin, että Israelin puolustus ei ole ihan täydessä iskussa. Sen toteutusta oli valmisteltu pitkään. jne. Ja seurauksena sillä saavutettiin tavoite siinä mielessä, että tapettiin tuhansia siviileitä. Iranin viikonlopun isku taas vastasi tahon 2) motiivia.
No sehän on kiva, jos Israelin ja Iranin välillä ei ole mitään vakavan pitkäkestoisen konfliktin uhkaa.
Mitä etäisyyksiin tulee, niin väkivallan muotoja on toki muitakin kuin räiskiä pyssyllä rajaviivojen molemmin puolin. Ja valtiolliseen väkivaltaan on muitakin keinoja kuin klassinen sodankäynti.
Israelin vastauksen muoto ja kohde on vielä kysymysmerkki. Entinen Israelin sotilastiedustelun johtaja Tamir Hayman oli vastaiskusta varma, ja painotti että se tulee kohdistumaan nimenomaan Iranin maaperälle.
Eri tahot puolestaan ovat puhuneet vastaiskun samansuhtaisuudesta. Nyt sitten voi miettiä, mitataanko sitä samansuhtaisuutta kuinka paljon tuhojen ja kuinka paljon iskun massiivisuuden kautta. Jos jälkimmäisen, niin Iran ei taida tiputella lähetystä taivaalta alas ihan samalla prosentilla kuin Israel, ja tuhot tulevat olemaan massiiviset.
On totta, että herkästi näitä ruutirynnyreitä paisutellaan liikaa.
Ja Israelin sekä Iranin maantieteellinen etäisyys (n. 1000 kilometriä linnuntietä) ja valtiolliset rajat (mm. Irak, Syyria ja Jordania ovat välissä) tietysti estää perinteisemmin kuvitellun perinteisen konfliktin.
Mutta kuten @JuhaR ylläkin totesi, ei tämä estä muita keinoja. Iranille tuttuja on tietysti välikäsien kuten Hamasin, Hizbollahin yms. kautta taistelu.
Myös pitkän aikavälin ratkaisu mietityttää. Israelille unelmaskenaario lieneisi Iranin muuttuminen jonkinlaiseksi ystävälliseksi demokratiaksi tai edes sinne päin, mikä tilanne oli ennen vallankumousta.
Irania ei voi sinänsä voittaa. Maa on ollut, nimien vaihdellessa sassanideista Persiaan, Rooman valtakunnan, Bysantin, arabien yms. piikki lihassa vuosituhansia. Maa on jo maantieteellisesti (vuoristoa sekä valtava koko) vaikea valloittaa kenenkään toimesta pysyvästi.
Iranin tavoitteita en tarkkaan tiedä, mutta “juutalaisten ajaminen mereen” tuntuu olevan ääripiirien fantasia olleen Israelin perustamisesta alkaen. Tämä lopputulema on vaikea saavuttaa, mutta jokseekin realistisempi kuitenkin kuvitella.
Vaikka tällainen “kasuaali” ohjustenvaihto menisi Lähi-idän modernien aikojen arkena (maanosalla on fantastinen historia myös kulttuurin, tieteen yms. saralla enkä halua liikaa leimata keskustelulla koko maanosaa vain viime vuosikymmenien valossa), on eskalaation riski todellinen pitkässä juoksussa. Tuskin Yhdysvallat seisoisi tumput suorana kuitenkaan, jos Israel olisi hengenhädässä.
Päättäjät eivät aina ole kovin rationaalisia. Alueella on monien toimijoiden vaihtelevia intressejä länsimaista Turkkiin ja Venäjästä Kiinaan.
Balkanin ruutitynnyriin vertaus ei ole täydellinen, mutta ei täysin aiheetonkaan. Balkanillakin sodittiin jatkuvasti, ja lopulta terroriteko Sarajevossa johti konfliktiin mitä kukaan ei osannut sellaisenaan odottaa.
Tämän pilakuvan tynnyriin voisi vaihtaa “Lähi-itä” ja noiden naamojen tilalle tutumpia nykyvaltioiden johtajia.
Tilanne on siinä mielessä hieman koominen että tiedämme kyllä mitä tapahtuu jos Israel oikeasti on hengenhädässä. Se alkaa sillä että Teheran muuttuu lasitasangoksi. Eli kumpikin osapuoli on sellainen ettei sitä oikeasti voi vallata toisen osapuolen toimesta. Iran varmaan ihan käytännön tasolla liian iso, liikaa väkeä. Muutoksen pitäisi tulla omasta kansasta joka vaihtaa johtajat. Israel ydinasevaltiona loppupeleissä mahdoton vallata ilman että omaan leukaan sattuu aivan liikaa. Korkeintaan voidaan saada tilanne jossa molemmat osapuolet pistetään sileäksi. Lisäksi Israelilla on suhde USAn kanssa joka käytännössä tarkoittaa että USA on tiukassa paikassa paikalla joka käytännössä estää konventionaalisen sodan voittamisen Iranin muskeleilla vaikkei ydinaseita lopulta käytettäisi. Tälläkin kertaa alueen lentokalusto oli mukana torjuntatehtävissä.
Iran on loogisesti pyrkinyt myös ydinasevaltioksi, en tiedä mikä on todellinen tilanne tällä hetkellä, mutta kovasti havittelevat tarvittavaa teknologiaa. Käytännön tasolla tosin tämä ei välttämättä juuri muuta yhtälöä koska en jaksa uskoa että Israel missään tilanteessa tekisi ydinasein ensi-iskua johon vastattaisiin samalla mitalla, eikä Israelilla ole ymmärtääkseni myöskään suunnitelmissa konventionaalinen invaasio käytännön syistä jota kenties ydinpelote Iranin suunnalta voisi olla estämässä.
Kuvio on jokseekin ratkaisematon, ainakin nykyisen Iranin johdon ollessa kuvioissa. Joten eiköhän siellä jatku tämä ohjusten, dronejen nakkelu ja Iranin proxyjen terrori-iskujen sarja jolla todennäköisesti pääasiassa pönkitetään savijaloilla huojuvaa Iranin johtoa joka esittää kuinka kova luu on, lähinnä omalle kansalleen. Ja aina kun Iran tekee jotain merkittävää, Israelin on sisäpoliittisista syistä pakko vastata jotenkin ja yrittää ainakin pistää hintalappua sikailulle - niin kuin tälläkin kertaa kun iskettiin Iranin sotilasjohtoa vastaan siellä lähetystössä.
Mun on pakko opponoida. Venäjä säätää Transnistriassa parhaillaan. Ruotsi pelkäsi ennen Nato jäsenyyttä venäläisiä vihreitä miehiä. Kiina hamuaa Taiwania. Yhdysvallat on sotinut Irakissa ja Vietnamissa. Aikanaan Englanti valloitti melkein koko maailman. Kenelläkään näistä ei ole rajaa keskenään.
En itsekään usko että tuo Israel v. Iran nyt tuosta enempää sodaksi muuttuu, mutta yhteisten rajojen puute ei ole mikään este sille.
Uskon tämän eniten rajoittavan Iranin ja muiden aggressioita. Yhdysvaltojen ja lännen tuen, en niinkään. Koska nimenomaan sekä Venäjä, Iran että Kiina ovat käytännössä jo rivien välistä ilmoittaneet että sotatoimien kohteena on Yhdysvallat ja tavoitteena sen maailmanherruuden lopettaminen.
Balkanin ruutitynnyrissä ei missään vaiheessa ollut kyse Balkanien mitättömien maiden mitättömistä ongelmista. Kyse oli siitä, että Euroopan suurvalloilla oli hinku lähteä sotaan ja piti vain keksiä tekosyy millä tämä toteutetaan. Itävalta-Unkarilla ja Venäjällä oli halu laajentua Osmaanien jättämään tyhjiöön. Nousevalla Saksalla oli tarve saada kokoaan vastaava asema Euroopassa. Ranskaa kaiversi Elsass-Lothringen ja Brittien täytyi säilyttää Euroopassa strateginen tasapaino ja erityisesti estää Saksan nousu johtavaksi suurvallaksi.
Lähi-idässä ei ole suurvaltojen taistelukenttää, eikä kenelläkään pienemmällä maalla edes ole hinkua lähteä isompaan sotaan. Koko muu Lähi-itä on käytännössä Irania vastaan ja Yhdysvallat pitää Iranin heikkona, joten keinovalikoimassa jäljelle jää pitkälti vain terroristien rahoittaminen minkä merkitys jää kuitenkin varsin vähäiseksi, vaikka osa alueen maista saadaankin näin käymään sisäistä konfliktia omaa väestöään vastaan.
Jos katsotaan toista klassista epävakauden lähdettä Lähi-Idässä, niin Israelin brutaali hyökkäys Gazaan olisi vanhoina huonoina aikoina aiheuttanut kauppasaarron, öljyboikotin ja mahdollisesti sodan. Nyt Arabimaailman reaktiot ovat olleet varsin laimeita ja palestiinalaiset on hylätty. Saudeissa on vieläkin halua saada aikaiseksi sopimus Israelin kanssa suhteiden normalisoimisessa, joka olisi varmaankin jo tehty ellei Gazaa olisi tapahtunut.
Eli mikä siellä on nyt niin räjähdysherkkää, että pitäisi huolestua? Ihan höpöä jengiltä selittää jostain Israelin ja Iranin välisestä sodasta, kun pysyttään korkeintaan tekemään muutamia ilmaiskuja ja satunnaisia proxyhyökkäyksiä terroristien kautta. Väittäisin jopa, että Lähi-Itä ei ole koskaan aiemmin ollut näin vakaalla pohjalla
Tilanne ei varsinaisesti ole vakaa kun kaksi a) sotilaallisesti vahvaa ja b) joukkotuhoaseita omaavaa valtiota käyttää ilma-aseita toisiaan vastaan ja joista c) toinen on diktatuuri jossa sisäpoliittisia ongelmia ja hallinon vastaista mieli-alaa. Ohjus- ja ilmaiskuja tässä “hiljaisessa sodassa” on tehty toki jo lukemattomia, mutta nyt Iran iski ensimmäisen kerran suoraan Israeliin. Toki sodan eskalaatio tällä hetkellä hyvin epätodennäköinen. Todennäköisin lopputulema on tällä hetkellä lisää rajoitettuja iskuja Iran vs Israel, mm. syistä jotka @Pohjolan_Eka totesikin.
Iranin ilmaiskua voisi pitää kohtuullisen tehottomana. Mutta mitä tapahtuu sitten kun Iranin risteilyohjus osuu kunnolla Israelilaiseen siviilikohteeseen ja uhreja tulee urakalla? Vaikka suora maahyökkäys ei tule ihan kyseeseen niin mittava vastaisku ilmasta on hyvin todennäköinen.
Vaikka Iran ampuisi yhden ballistisen ohjuksen per päivä Israeliin, sekään nyt ei asioita hetkauttaisi. Riskinä tässä nähdään se, että Iran alkaa sanella kuka saa käyttää meriväyliä ja uhkaa tuhota alueen öljyjalostamoita, ellei vaatimuksiin suostuta.
Ainakaan Biden ei halua nähdä 200+ dollarin barreli-hintaa vaalivuonna.
Ilmeisesti Israelin sotakabinetti puoltaa vastaiskua, mutta ei ole päässyt sopuun sen mittakaavasta.
Niin. Sodissa tuppaa olemaan sellainen ikävä piirre, että eskalaatiot voivat tapahtua kovin ennustamattomasti. Joku päättää jossain jotain, ja yhtäkkiä ollaankin jännän äärellä, kun myös joku toinen päättää jossain muualla jotain muuta.
Ilmeisesti Jom Kippur -sodassa oltiin oikeasti aika lähellä ydinaseen käyttöä. Iran on niin lähellä valmista jos vaikka yksinkertaista uraanipommia, että ei tarvita kovin hääppöisiä virheliikkeitä, kun pääsemme näkemään ihan oikeaa joukkotuhontaa.
No jos nyt ajatellaan, että mitä vaikutusta muutamalla hiroshimakokoluokan paukulla on sotilaallisesti, niin ei oikeastaan mitään. Mutta sen jälkeen voi olla hana auki maailmanlaajuiselle kilpavarustelulle.
