Käsittämätöntä, että tilannekuva on kvartaalista toiseen ja vuodesta toiseen hukassa. Yllätyksiä ja ongelmia ilmenee kuin sieniä sateella. Aina todetaan, että on X kpl ongelmaprojekteja, mutta no worries, ongelmat ovat ohimeneviä ja kohta kelkka kääntyy. Sama asia myös SRV:llä, joka on krooninen alisuorittaja, jossa omistajien varallisuutta poltetaan vuodesta toiseen. Yhtiöitä hinnoitellaan 0,5-0,8 price to book-valuella eli ovat “kuolleena arvokkaampia kuin elävänä”, kuten Oksaharjun Jukka leikkisästi sanoo.
Rakennusalalla on myös hyvin johdettuja, kestävästi tulosta tekeviä pieniä ja keskisuuria yhtiöitä. Niitä ei vain jostain syystä tunnuta haluttavan tuoda pörssiin, vaan ne pysyvät perheyhtiöinä tai yksityisessä omistuksessa.
Lehdossa on käytännössä pettänyt moni osa-alue: hinnoittelu ja riskienhallinta, panoshintojen hallinta, projektien valmistelu ja projektien läpivienti. Lisäksi heillä on korkeat kiinteät kulut tehtaista ja tuntuu, että kasvua haettiin hinnalla millä hyvänsä - ja siitä aikanaan palkittiinkin avokätisesti.
Uskon, että tulee merkintäoikeusanti tai muu järjestely, jossa haetaan oman pääoman ehtoista rahaa ja uusi raha tulee ottamaan vallan yhtiössä. Sama kuin SRV:ssä. Toki on mahdollista, että pystytään hoitamaan vieraanpääoman ehtoisella rahoituksella pahimman yli. Olisi mukava kuulla Hannu Lehdon ja Juuso Hietasen selkeä suunnitelma ja ajatukset, millä kelkka käännetään ja mikä muuttuu. Kenties Myllymäet ja Koivukoski intoutuisivat ostamaan parhaat palat, kun tuntevat, onko firmassa vielä jotain arvokasta jäljellä? Myös itsenäni mietityttää, mitä tilaajat, vakuudenantaja ja rahoittajat mahtavat miettiä Lehdosta. Samoin vieläkö löytyy hyviltä työntekijöiltä luottoa ja uskoa, että on kehitysmahdollisuuksia, eikä lasikatto tule vastan (ainakin ns. “palkkatyöläisiltä”, joilla ei esim. osakkeellista tai uskonnollista vakaumusta, joka pitäisi talossa). Tiedän, että tämä on vähän arka aihe, mutta turha kiistää, miten toimiala ja piirit toimivat. Vielä luottoa löytyy, että pystytään suoriutumaan kunnialla velvollisuuksista.
Ongelmien syvyys on tainnut yllättää sekä Hannun että uuden tj. Juuson. Vielä tovi sitten Hannukin vakuutteli, että kyllä kelkka kääntyy. Lehto ei ole varsinaisesti tunnettu prosessijohdettuna, digitalisoituneena tai muuten hyvin riskejä hallitsevana talona. Vakioitu asuntotuotanto ja moduulituotanto ovat kyllä hyviä ratkaisuja, samoin insinööritoimisto Mäkeläisen osto, mutta ehkä kasvu ja rönsyt ovat vieneet fokuksen. “Back to basics” liiketoiminnassa suhteen ja avainomistajilta “skin in the game” voisivat muuttaa uskoa.
Uskallan merkitä vasta sitten, kun rahoitustilanne selkeytyy ja sitä myötä mahdollinen omistamisen diluutio. Firmassa on varmasti paljon hyvää osaamista ja taitoa, kun strategia rakennettaisiin niiden kyvykkyyksien varaan.
