Voisiko tuollainen leimahduspisteen kynnyksellä oleva teknologia olla SMR (Small Modular Reactor), joka on siis “miniatyyrinen” ydinvoimala. Tähän astihan noita on nähty lähinnä ydinsukellusveneissä ja lentotukialuksissa. Suomessa näitä on kuitenkin kaavailtu esimerkiksi kaukolämpölaitoksiksi.
HS:lla mielenkiintoinen artikkeli (valitettavasti maksumuurin takana):
Muutamia pointteja niille kenellä ei tunnareita ole:
-
Ranska luvannut miljardi euroa kehitykseen. Briteissä Rolls-Royce ja Yhdysvalloissa GE Hitachi ja Nuscale
-
Kiinalla kehityksessä nykyisistä poikkeavia reaktoreita.
-
VTT ja LUT kehittävät konsepteja kaukolämmön tuotantoon ydinvoimalla.
-
Venäjällä on kelluva 70MW SMR-lautta, joka perustuu sukellusveneiden teknologiaan.
-
SMR voisi sopia myös laajemmin merenkulkuun, jolloin rahdin päästöt pienenisivät
-
Perinteinen ydinvoimalupa on ollut reaktorikohtainen → kannattanut rakentaa mahdollisimman iso → turvajärjestelyt ovat vaativat
-
Isot reaktorit ovat aina ainutlaatuisia projekteja, kun SMR:t voitaisiin valmistaa sarjatuotantona vakiintuneilla prosesseilla.
-
SMR sähkötehot esim 60-300MW vrt. OL3 1600MW.
-
SMR olisi luonteva osa vihreää energiapalettia ja se tasaisi ydinvoimalle tyypillisesti auringon ja tuulen puutetta.
-
SMR:n etu on perinteiseen ydinvoimalaan on sen pieni koko. Jonkun mennessä vikaan, on prosessi helpommin hallittavissa
-
Kiinassa on jatkokehitetty saksalaista SMR-konseptia, joka tuottaa normaalia kuumempaa höyryä (jopa 500asteista), jota voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevissa hiilivoimaloissa.
Ydinvoiman lisääminen olisi sikäli myös huoltovarmuuden kannalta järkevää, koska uraanista saadaan merkittävästi enemmän energiaa per kilo kuin esimerkiksi hiilestä. Suhde jopa luokkaa 1:100 000.
Omasta mielestä (pien-)ydinvoima on juurikin leimahduspisteen kynnyksellä yleisen ilmapiirin muuttuessa ydinvoiman ympärillä suotuisammaksi. Sitä en osaa arvioida, että millä yrityksillä tästä trendistä pääsisi mahdollisesti hyötymään