Lifelinehan oli tosiaan Tuomo Vähäpassin puheiden mukaan tutkinut Canatua jo vuonna 2021, kun liikevaihto oli muutaman miljoonan. Kiinnostus heräsi kuulemma uudestaan, kun Canatu osoitti selkeästi kykynsä kasvaa ja kaupallistaa tuotteensa. Aina voi spekuloida, että liikevaihtoa on hätäpäissään kasvatettu, että firma saataisiin myytyä tai paras diili tehtyä, mutta vahva marginaali, 30 kuukauden lock-up vanhoille omistajille, 100 miljoonan liikevaihtolupaus 2027 ja osakekurssiin sidotut kannustimet, eivät mielestäni tätä hirveästi puolla. Nopeastihan sijoittajat havaitsevat oliko puheissa perää.
Ostajia riittänee yleensä hyvää marginaalia tuottaville kasvaville teknologiafirmoille, joten kysymys kuuluu, mikä olisi pääomasijoittajana se hinta minkä olisit valmis maksamaan koko firmasta, mutta riskinä olisi, että osa vanhoista omistajista tietotaitoineen häviäisi kokonaan kuviosta tai heidän motivaatio laskisi. Toki pelkkien Canatun patenttien arvo voisi olla merkittävä kilpailijoille.
Lisäksi voi myös arvioida, mikä on se hinta mihin vanhana omistajana olisit tyytyväinen, jos kaikkea ei tarvitsekaan myydä ja pienemmästä osasta yritystä saataisiin kuitenkin käypä korvaus. Tällöin määräysvalta säilyisi edelleen vanhoilla omistajilla, eikä tarvitse luopua 15-18 vuoden kehitystyöstä kokonaan tai edes pilkkahintaan. Uskoisin, että Canatun omistajat eivät todennäköisesti halunneet myydä koko firmaa juuri tässä vaiheessa, kun taas yhdistyminen Lifelinen kanssa tarjosi pitkien neuvottelujen jälkeen mahdollisesti sen win-win kompromissin.
On totta, että Lifelinella oli kiire saada yhdistyminen maaliin, mutta toisinpäin ajateltuna ensi syksynä kyseinen tarjous olisi myös lähtenyt pöydältä ja mm. tarjottu rahoituspaketti olisi jäänyt saamatta. Uuden (paremman tai edes yhtä hyvän) tarjouksen saamisesta ei olisi ollut mitään takeita. Lifeline tarjoaa myös oman tukensa ja laajan osaamisensa, josta on varmasti uudelle pörssifirmalle hyötyä.
Firmaa olisi myös voinut kasvattaa ilman Lifelinea, mutta yleisesti useimmilla firman perustajista/sijoittajista siintänee haaveena saada firmaa riittävästi kasvatettua ja sen pörssiin vieminen sopivassa kohtaa on luonnollinen tapa, jolloin esim osakkeiden vähäinen myynti helpottuu, kuten myös rahoituksen saaminen.
Yhdistyminen ja helpompi listaus tuo mielestäni enemmän etuja, kuin koko yrityksen tai enemmistöosuuden myyminen. Tällöin myös kaikilla omistajilla on sama päämäärä, eli kasvattaa firmaa tehokkaasti kohti tulevaisuutta. Pörssiyhtiö saa myös enemmän näkyvyyttä (pääoma)sijoittajien ja asiakkaiden keskuudessa ja toiminta on läpinäkyvämpää ja se tuo mahdollisesti lisäkasvua. Tie listatuksi yhtiöksi SPAC:n kautta on nopea sekä kevyt ja yhtiölle saadaan selkeä markkina-arvo, jolloin se voidaan myöhemmin ostaa pois, mutta valuaation päälle täytynee maksaa toki preemio. Vanhat omistajat voivat myös listattuna helpommin myydä osan yrityksestä ja allokoida pääomia muihin sijoituksiin kaventaen riskiä ja saada reilun korvauksen pitkäjänteisestä työstään. Kukaan ei tietääkseni kuitenkaan tehnyt totaalista exit:iä Canatusta tässä yhteydessä.
Tässä yhdistymisessä vanhat omistajat ovat edelleen sitoutettu firmaan, mikä on kyseisen kaltaisissa kasvufirmoissa erityisen tärkeää. Firma saa lisäksi tärkeää kasvurahoitusta ja rahan hinta on tunnetusti eri kuin vuonna 2021. Vastapuolena tulee sitten pörssiyhtiön ylimääräiset velvoitteet. Elokuun alussa ilmestyvästä yritysesitteestä saadaan toivottavasti tarkennuksia kysymyksiin.
Jos olisin Canatun vanha osakkeenomistaja, olisin mutustellut diiliä varmasti pitkään ja luultavasti päätynyt melko vastaavanlaiseen lopputulokseen ennemmin, kuin olisin myynyt firman muutaman miljoonan kalliimmalla (tai halvemmalla) pääomasijoittajille tai kilpailijalle. Yhdistyminen ja sen ehdot sekä Lifelinen pidempi seuranta tavallaan luo myös uskoa, että Canatun teknologia on toimivaa ja siinä on potentiaalia. Rahoitusjärjestelyihin kuuluu myös tuo lisäosakkeiden laukeaminen, jos tietyt kurssitasot ylittyvät, jolloin kaikkien päämäärä on yritysarvon kasvattamisessa.
Minusta tämä SPAC toimi, kuten SPAC:t on alun perin tarkoitettu toimimaan. Jenkeissä tilanne karkasi kuplassa täysin käsistä ja se tuhosi SPAC:ien maineen melko pitäksi aikaa. Ei ole siten mahdotonta, että kyseessä olisi todellakin Vähäpassin mainitsema win- win diili ja onnistunut kompromissi. Hyvään kompromissiin kuulunee, että neuvotteluvaihe on hieman kivulias ja lopussa hetkellisesti kaikilla on lievä paskan maku suussa.
(oma arvaus, ei faktaa).
