Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa
Viisikkoja. Niitä äiti luki meille usein iltasaduksi. Ei kirjojen lukeminen jokailtaista ollut, mutta jo ihan vauvasta alkaen yhteiset iltasadut sävyttivät useimpia lapsuuteni iltoja. Omia kirjojakin oli, mutta usein kirjoja haettiin hiljaisesta paikalliskirjastosta, jossa vietettiin jonkin verran aikaa myös päämäärättömästi hyllyjen välissä haahuillen. Olihan 90-luvulla kaikissa kodeissa myös kirjahyllyt, jotka kaikki notkuivat niitä samoja Valittujen Palojen luonto-, tieto- ja kotilääkäri-kirjoja. Joskus tylsyyspäissäni selasin niitäkin.
Lukeminen ja kirjojen tutkiminen oli minulle jo lapsena tapa tyydyttää loputonta uteliaisuutta. En kouluikäisenä juurikaan lukenut romaaneja, mutta jos halusin oppia jigi-kalastusta, niin pyöräilin oikopäätä kirjastoon hakemaan kaikki aiheeseen liittyvät tietoteokset.
Hieman vanhempana koululaisena illat eivät enää juuri koskaan päättyneet lukemiseen, vaan ennemminkin mopon kaasarin puhdistamiseen, uuden punttisaliohjelman suunniteluun tai keskinkertaisen amerikkalaisen rikossarjan katseluun.
Kirjoittaessani lukiosta meinasi kurssisuoritukset jäädä vajaaksi äidinkielen osalta. Olin kyllä käynyt kurssit, mutta kurssitöinä olisi pitänyt lukea umpitylsää kotimaista kansankirjallisuutta erilaisten kirjoitustöiden pohjaksi. Kaikki jäi rästiin.
Neuvottelin ymmärtäväisen äidinkielen opettajan kanssa diilin, jonka ansiosta sain valita kirjat täysin vapaasti ja kirjoittaa samasta kirjasta useita eri kurssien tekstejä. Luin Tony ”Viikinki” Halmetta ja Juoppohullun päiväkirjoja. Ei niitäkään illalla luettu, vaan lukion oppitunneilla takarivissä hihitellen. Sain kuitenkin tekstit kirjoitettua ja kurssit pakettiin, ja olin taas muutaman luetun kirjan verran ”sivistyneempi”.
Olin teininä ja vielä nuorena aikuisenakin kaikkea muuta kuin lukutoukka.
Lukion jälkeen jatkoin vähäisen lukemisen linjalla. Jossakin Aasian reppureissussa saatoin lukea Jarkko Sipilän rikosdekkarin tai pari, mutta muutoin lukeminen keskittyi ensisijaisesti pääsykokeisiin. Lapsuuden lukuinto palaili hetkittäin pääsykoe-projekteissa ja huomasin toisinaan lukevani vapaaehtoisesti ja täydentävässä mielessä joitakin pääsykoealueen aiheita syvemmin tutkivia kirjoja.
Lopullinen lukuinnon uusi tuleminen löytyi kuitenkin vasta opintojen loppuvaiheessa, jolloin huomasin, että hakeuduin useampana päivänä viikossa eri kirjastoihin lukemaan tenttikirjoja, kirjoittamaan gradua ja hakemaan inspiroivaa työskentely-ympäristöä. Kiertelin opiskelemassa eri kirjastoissa ja etsin niistä aina uusia paikkoja, joihin istahdin tekemään viimeisiä opintojani. Työskentelyn lomassa kiertelin hyllyjen välissä ja lueskelin kymmenien ja taas kymmenien kirjojen takakansia.
Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana olen lukenut sen verran runsaasti, että lukeminen on varmasti yksi aikaa vievimpiä ja rakkaimpia harrastuksiani. Luen pääasiassa kirjastosta lainattuja printtikirjoja, joskin ulkomaisia kirjoja joudun tilaamaan omaksi. Katsoin, että olen lukenut alkuvuonna 2023 kymmenkunta kirjaa, minulla on tällä hetkellä 25 kirjaa lainassa, 8 varauksessa, 2 varausta odottaa noutoa ja tein tänään kirjastolle myös yhden uuden hankintaehdotuksen.
Taidan olla lukutoukka ja rakastan lukemista. Jos aikaa olisi enemmän, niin lukisin mielelläni useamman tunnin joka päivä, mutta ruuhkavuosi-ihmiselle tuollaiset lukemat ovat usein rauhallisiin viikonloppuihin ajoittuvaa poikkeuksellista herkkua.
Sinä ja lukeminen?
Luulen, että minun tarinan alku on hyvin tavanomainen ikätovereideni keskuudessa. Perhetaustasta riippumatta useimmille lapsille taidetaan lukea ainakin joskus. Useimmat myös vierailevat kohtalaisen usein kirjastossa. Jos ei oman perheen kanssa, niin sitten päivähoidosta tai koulusta. Ja koulussa voi olla omakin kirjasto.
Luulen, että myös tarinani keskivaihe on hyvin tavanomainen ikätovereideni keskuudessa. Monilla tuntuma lukemiseen katoaa teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Tilalle tulee kaikkea kiinnostavampaa, vauhdikkaampaa ja jännempää. Lukeminen ei ole muotia, vaan itse asiassa se taitaa olla nuorison keskuudessa kroonisesti jopa aika nolokin harrastus. Ja luulen, että minua nuoremmalla sukupolvella esimerkiksi fyysisten kirjojen lukeminen käy koko ajan entistä vaikeammaksi. Keskittymiskyky rapautuu ja pitkäjänteinen tekeminen käy mahdottomaksi. Ei vaan pysty.
Miten käy lukuharrastuksen, keskittymiskyvyn ja yleissivistyksen?
Sain ajatuksen tähän ketjuun, kun päätin julkaista kaikki tammi-maaliskuussa 2023 lukemani kirjat Twitterissä. Tuon Twiitti-ketjun tarkoituksena oli ehkä ensisijaisesti piilomarkkinoida lukuharrastusta ja tarjolla olevaa upeaa kirjallisuutta, mutta ehkä myös kirittää itseäni pitämään lukuharrastustani aktiivisena, joskaan ei minulla sen aktiivisuuden kanssa ole viime aikoina mitään ongelmaa edes ollut.
Henkilökohtaisesti olen huolissani ihmisten, ja sori nyt vaan nuoret miehet, erityisesti teidän lukutaidosta, keskittymiskyvystä ja yleissivistyksestä. Olen toki usein huolissani myös omasta lukutaidostani, keskittymiskyvystäni ja yleissivistyksestäni, vaikken ehkä enää nuoresta miehestä menekään. Lukeminen on yksi parhaista tuntemistani lääkkeistä kaikkien edellisten ominaisuuksien alennustilaan.
Kirjassa Kadonnut keskittymiskyky (Johann Hari) kuvattiin muistaakseni, että 54 prosenttia Yhdysvaltalaisista miehistä ei ollut lukenut yhden yhtä kirjaa edellisten 12 kuukauden aikana. Mielestäni luku on kauhistuttava.
Tästä sain ajatuksen kysyä, että mikä mahtaa olla tilanne Inderesin foorumilla. Ei sekään oikeuta mihinkään henkselien paukuttamiseen, mutta ei tilanne ihan yhtä katastrofaalinen ole kuin rapakon takana:
Mitä on lukeminen?
Olen itse ajautunut jo jonkinlaiseen henkilökohtaiseen kirjallisuuselitismiini ja mielestäni painettu kirja on lukemisen kaunein muoto. Jos olisin rikas, eikä kirjastoja olisi, tekisin itselleni oman kirjaston.
Olen toki antautunut myös muutamille äänikirjoille, eikä minulla sinänsä ole mitään niitä vastaan, mutta muistelisin, että tutkimuskin sanoo painetun kirjan muistijäljen olevan tehokkain ja vaikutuksen keskittymiskykyyn pysyvin. Vähän sama kuin se, että kynällä tehdyistä muistiinpanoista jää pysyvämpi muistijälki ja syvempi ymmärrys, kuin näppäimistön hakkaamisesta.
Äänikirja yhdistettynä yksinkertaiseen fyysiseen toimintaan on varmasti toimiva, mutta luulen, että aika monet kuuntelevat äänikirjaa siksi, että se mahdollistaa niin sulavasti kaikenlaisen yhtäaikaisen multipaskingin. Mielestäni tämä on äänikirjan mahdollisuuksien väärinkäyttöä ja johtanee keskittymiskyvyn kannalta lopulta mieluummin negatiiviin kuin positiivisiin vaikutuksiin. Voin olla jälleen kerran väärässä.
Itse kuuntelen podcastit 1x -nopeudella ja äänikirjoissa saatan kaahailla 1,25 X-vauhdilla, koska ne lukijat on niin uneliaita. Usein tosin lenkkeilen ihan vain lintujen laulua kuunnellen. Tylsyys, hiljaisuus ja oleminen ovat aliarvostettuja asioita.
Jokin aika sitten julkaistiin tehokkuuskirja, jossa kerrottiin äänikirjan kuuntelusta tupla- vai jopa triplanopeudella. Samalla tehtiin askelkyykkyä ja pestiin hampaita. En keksi yhtäkään syytä miksi kukaan tekisi näin. Kuulostaa sekä fyysisen että psyykkisen terveyden pahoinpitelyltä.
Sitä paitsi on tutkittu, että jopa ammattimaiset “pikalukijat” antavat tasoitusta tekstin ymmärtämisessä. Nopea lukeminen, huono luetun ymmärtäminen. Rauhallinen lukeminen, syvä luetun ymmärtäminen. Eikö tämä ole ihan loogista?
Yhtään e-kirjaa en ole koskaan lukenut, koska en halua tuijotella näyttöruutuja yhtään nykyistä enempää. Mutta jos e-kirjat sopii sinulle, niin sehän on ainoastaan hieno asia.
Mitä me luemme?
Tein aiemmin talvella mielenkiintoisia havaintoja Suomessa myytävistä printti-, ääni- ja e-kirjoista. Ensinnäkin, printtikirjoja myydään nykyään todella vähän ja trendi on jyrkästi alas. Äänikirjoja tuntuu taas menevän enemmän, mutta kulutettavat sisällöt ovat ”kevyempiä”. Henkilökohtainen johtopäätökseni on, että raskaat kirjat ja itse lukeminen vähenee, mutta viihde ja kuuntelu lisääntyy.
Ihmiset eivät taida kerta kaikkiaan jaksaa lukea, tai vielä pelottavampaa, pysty lukemaan. Mielestäni trendi ei ole kovin hyvä, mutta tästä voi toki olla montaa mieltä.
Tässä poimintoja tilastoista:
Vaikka en mikään äänikirjojen suurfani olekaan, niin olen kyllä iloinen, että lapset ja nuoret näyttävä kuuntelevan näin paljon äänikirjoja. En tiedä onko se sitä, että nämä korvaavat printtikirjan, vai kuunnellaanko äänikirjoja printtikirjojen lisäksi. Pelkään pahinta, mutta toivon parasta.
Aikuisten ääniformaatin ”tietokirjat” ovat lähes pelkkää true crime -genreä ja “julkkis-fanitusta”. Tämä ei ollut yllätys, kun on perehtynyt kotimaisten äänikirjojen suppeaan tarjontaan, mutta kyllä se silti vähän laittaa mietityttämään.
Kaikki tilastot:
Lukemisen ja lukutaidon elvytysopas
Ennen kuin tämä menee ihan katkeraksi pessimismiksi, niin otetaan eväät lukuharrastuksen elvyttämiseksi tai vinkkejä lukemisen lisäämiseksi. Lukeminenhan on tapa tai harrastus siinä missä mikä tahansa muukin, ja sekin tottelee harjoittelua.
Saanko muuten antaa tässä välissä kirjavinkin? Tavoista on ihan ensiluokkaisia kirjoja: James Clearin Pura rutiinit atomeiksi ja Charles Duhigin Tapojen voima.
Voin paljastaa salaisuuden. Kurinalaisilta vaikuttavat ihmiset eivät ole oikeasti yhtään kurinalaisempia kuin muutkaan. Heillä vain sattuu olemaan paremmat tavat. Kurinalaisuudella saa liikevoimaa vain hetkeksi, mutta tavanalaisuudella saa muutettua koko elämän. Toisin sanoen, jos et halua syödä joka päivä herkkuja, niin olisiko aika luopua herkkukaapista.
Lukemisessa voisi toimia esim. seuraavat tavat:
1. Lue (pääasiassa) kirjoja, jotka kiinnostavat
Kukaan ei jaksa lukea kirjoja, jotka eivät kiinnosta. Lainaa ainakin aluksi vain ja ainoastaan kirjoja, jotka kiinnostavat ja jotka vetävät sinua puoleensa. Voit myöhemmin ripotella sekaan myös ”hyödyllisiä” kirjoja tai kirjoja, joilla haluat leveillä sosiaalisessa mediassa, mutta sen aika on myöhemmin.
2. Pidä kirjoja aina käden ulottuvilla
Ihminen on laiska ja tekee sitä, mikä on helppoa. Jos kirja on kaupassa tai kirjastossa, ei sitä tule luettua. Jos kirja on kirjahyllyssä tai kaapissa, niin ei sitä tule silloinkaan luettua. Mutta kun yöpöydällä on pari, sohvapöydällä pari ja vaikka tyynyn alla vielä yksi, niin ihan varmasti sitä jossain vaiheessa jo ihan kiusallaankin lukee edes takakannen.
3. Pidä vaihtoehtoiset viihdykkeet käden ulottumattomissa (ts. elä eri huoneessa kuin internet)
Mitä teet, kun sinulla ei ole mitään tekemistä ja koet olosi tylsäksi? Useimmat räplännee puhelinta. Mitä jos opettelisit elämään eri huoneessa kuin puhelimesi. Voisit elää myös eri huoneessa kuin tietokone tai kaukosäädin. Jos asut yksiössä, niin revi johdot seinästä, sammuta puhelin ja laita sim-kortti vessan peilikaappiin. Mene sen jälkeen puistoon lukemaan. Kovat keskittymisvaikeudet, kovat keinot. Alla olevassa kuvakaappauksessa yksi ajansäästökohde.
4. Lue samanaikaisesti useita kirjoja
Mieliala ja fiilis vaihtelee päivän aikana lukemattomia kertoja. Pidä erilaisia kirjoja käden ulottuvilla ja nappaa niistä auki se, joka kulloinkin tuntuu kiinnostavimmalta. Vaikeisiin hetkiin jotain kevyttä ja inspiroivaa, virkeisiin hetkiin jotain vaativaa ja monimutkaista, tylsiin hetkiin jotain virkistävää ja virittävää.
5. Hae inspiraatiota kirjastoista, kirjatilastoista tai kirjaesitteistä
Eikö mikään kiinnosta? Etkö keksi mitään luettavaa? Selaa kustantajien verkkosivuja ja uutuus-katalogeja, vieraile eri kirjastoissa, lue kirjatilastoja ja -esitteitä, hukkaa itsesi kirjaston hakukoneeseen tai selaa läpi Amazon ja divarit.
6. Ensisijaisesti nautinto, toissijaisesti hyöty
Lukemisen on useimmiten tarkoitus olla mukavaa. Voi lukemalla optimoida toki hyötyjäkin, mutta usein optimointi ja hyödyn tavoittelu tappaa kiinnostuksen ihan mistä tahansa tekemisestä. Voi olla, ettei haitarin korjaamisesta lukeminen ole elämässäsi hyödyllistä, mutta jos nautit lukemisesta, niin se on jo enemmän kuin tarpeeksi. Välillä voi toki lukea myös nimenomaan siksi, että haluaa oppia jotain, joka on hyödyllistä, mutta joka ei ehkä niin kamalasti kiinnosta, mutta silloin kannattaa huomioida, että se on ehkä enemmän opiskelua kuin lukemista.
7. Harjoitus tekee mestarin
Ihmisestä tulee hyvä siinä, mitä hän tekee. Oli kyse sitten iltakaljan lipittelystä, sijoitusmeemien tekemisestä, päässälaskusta tai kirjan lukemisesta. Harjoittele niitä asioita, joissa haluat olla hyvä.
Bonusvinkki:
Jos lukeminen ei itseä kiinnosta, niin voit silti kannustaa muita.
Törmäsin jokin aika sitten tutkimukseen, jonka mukaan erityisesti isien lukemisella on merkittävä vaikutus poikien lukutaidon kehittymiseen. Sen lisäksi, että luet lapsille (omille tai muiden), niin teeskentele myös itse lukevasi heidän nähden.
Kyllä, olen tosissani.
Jos et itse jaksa lukea, niin mene ihan pokkana olohuoneen sohvalle lasten eteen makaamaan ja esitä lukevasi. Sellainen 3*60 minuuttia per viikko vaikkapa kahdeksan vuoden ajan, niin kuka tietää, ehkä jälkikasvusi lukuinto ja -taito nousevat aikanaan korkeammalle kuin olisi noussut ilman esimerkkiäsi. Harjoitusta voi tehostaa antamalla kirjoja lahjaksi ja viemällä päiväretkelle kirjastoon.
Jatkan seuraavissa viesteissäni vaikkapa faktasta ja fiktiosta tai mistä tahansa, mutta sitä ennen: puhukaa lukemisesta.
Kaikenlainen keskustelu lukemisesta ja kirjallisuudesta on tervetullutta. Kirjavinkit, keskustelu lukemisesta, kirja-arvostelut, lukutottumukset, suosikkikirjailijat, foorumistien omat kirjoitusharrastukset, tutkimukset lukemisesta ja niin edelleen. Muistakaa kuitenkin, että sijoituskirjoille on olemassa oma ketju.
Lukemisesta oli kuitenkin hyötyä, olin edelleen erittäin nopea lukija ja pystyin hyvin vähällä vaivalla ja pänttäämisellä kirjoittamaan mm. historiasta ja biologiasta hyvät arvosanat.
(jollain tasolla toki olin tietoinen). Arvostettuja klassikoita molemmat.