Tämä on juuri tätä kirjallisuuskeskusteluun liittyvää fomoa, josta puhuin. Kumpaakaan en ole lukenut vielä ja sen verran fomo iski, että tiedän, mitä ottaa seuraavaksi työn alle, kun koittaa sellainen hetki.
3 tykkäystä
Seuraava steppi onkin sitten Inderes-foorumin lukupiiri.
9 tykkäystä
Juu… Hieman kevennystä yhtiötiedotteisen ja analyysien lukuun. Lisää lukunopeutta.
On kyllä ollut näiden vuosikertomusten ja tilinpäätösten kanssa hirmuinen homma. Siihen kaikki muu päälle. 
Hyvä, että on tekemistä.
3 tykkäystä
Koska viikko on alkanut ilman suurempia kriisejä, niin tähän voisi sopia yksi lukusuositus.
Sain inspiraation tämän lukemiseen kun luin uusimmasta Suomen Kuvalehdestä Viikon Hän-jutun. Jutussa mainittiin tämä kirja, jonka ole lukenut aiemminkin ja pitänyt paljon ja nyt sain kipinän tarikistaa onko se niin hyvä kuin muistin. Oli se.
Kirja on Ulla-Lena Lundbergin Leo-
Kuvaus Ahvenanmaasta ja talonpoikaispurjehduksesta 1800-luvulla. Kirjan kieli on rikasta ja kaunista, kerronta realistista. Elämä ei ollut herkkua menneinä aikoina. Kirja imaisi niin sisäänsä, että se meni käytännösä yhdellä istumalla.
Pakko mainita kun kerran sijoitusforumilla ollaan, että kirja sopii muös @Verneri_Pulkkinen , siinä jaetaan runsain mitoin osinkoja 
Ja kun purjehduksesta oli puhe, niin toinen kaupanpäälle.
Etelän suurisuun Ted Turnerin elämänkerta. Eälämänkerrat ovat yleensäkin mielenkiintoisia, mutta tämä on minusta vielä siitä paremmasta päästä.
7 tykkäystä
Hienoa, että foorumilla kuitenkin löytyy edelleen intoa lukea ja jutustella kirjallisuudesta.
Häpeäkseni myönnän, että minusta on tullut aikamoinen tietokirjamies. Ylivoimainen enemmistö lukemistani kirjoista on jonkinlaisia tietokirjoja, kuten aloituspostin kuvistakin huomaa. Lisäksi olen jossain määrin tarkka kirjan kirjoittajista. Mikäli tietokirjan kirjoittajalla on tunnustettua tutkimusosaamista kirjoittamastaan aiheesta, olen heti askeleen kiinnostuneempi. Jos taas kyseessä on jonkin yleisasiantuntijan/-toimittajan kirja aiheesta X, niin suhtaudun kriittisemmin. Silloin edellytän, että kirjoittaja on etsinyt käsiinsä parhaat asiantuntijat, eikä vain laskettele menemään omia luikureitaan.
En ole kovin hyvä katsomaan epätodellisia taru- ja scifi -elokuvia tai sarjoja, eikä myöskään näiden teemojen kirjat kiinnosta. Kuvitteellisissakin tarinoissa kaipaan sitä, että tarina on siinä määrin realistinen, että se voisi olla totta. En tiedä mistä olen tällaiseksi oppinut, mutta yritän kyllä toisinaan tehdä siedätyshoito.
Meidän paikalliskirjastossa otettiin vuosi-pari sitten käyttöön lainaushistorian tallennus. Pitää jossain välissä selata sitä läpi ja muistella pidemmältäkin ajalta parhaimpia kirjoja tänne muiden vinkiksi.
Sitä ennen kuitenkin kaipaisin yöpöydälleni inspiroivia ja innostavia “hyvän mielen kirjoja”. Mitkä ovat olleet teidän lukuhistorian innostavimpia teoksia? Mitkä kirjat ovat synnyttäneet ylitsepursuavimpia inspiraation, tulevaisuudenuskon ja toivon tunteita?
12 tykkäystä
Tähän voi auttaa jos tutustuu näistä genreistä tehtyyn yhteiskunnalliseen analyysiin. Scifihän sisältää melkein väkisin jonkinlaisen tulevaisuuden tutkimuksen näkökulman, ja esimerkiksi yliluonnollinen kauhu on usein ainakin jossain määrin yhteiskuntakriittistä.
Jos niitä lukee tästä näkökulmasta, voi vinkeinkin scifi alkaa tuntua yhteiskuntapoliittiselta esseeltä.
5 tykkäystä
Kannattaa myöskin tiedostaa, että esim space opera ja hard science fiction lasketaan molemmat scifiksi, mutta ovat genreinä aivan erilaisia. Ja paljon muutakin on noiden lisäksi. Pakko ei silti ole tietenkään olla kiinnostunut.
Pohjimmiltaan kaikki fiktio on sitä, että otetaan totuudenvastainen tilanne ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Tieteiskirjallisuus ja fantasia eroavat tavanomaisesta kirjallisuudesta lähinnä sillä, millaisia totuuden vastaisia asioita otetaan tarkasteluun. Yhteistä kaikille on, että tarinoissa tutkitaan ns. inhimillistä totuutta eli miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa. Moni reaalimaailmassa arkaluonteinenkin aihe on helpompi käsitellä, kun se irroitetaan kontekstistaan.
Lajos Egri joskus kirjoitti, että tieteen ja kirjallisuuden ero on, että edellinen yrittää todistaa universaaliväitteen (Jos X niin aina Y) kun taas kirjallisuudessa todistetaan eksistentiaaliväittämää (Jos X niin on voisi olla Y). Ehkä turhan korkealentoista, mutta pitkälti totta: kirjallisuus kokeilee, mitä voisi tapahtua tietyissä tilanteissa.
Henkillökohtaisesti en jaksa innostua liian realistisesta proosasta. Siinä tulee liikaa kognitiivista dissonanssia sen suhteen että ei, tämä henkilö ei oikeasti ole olemassa, ja kuvatussa asunnossa asuu joku muu. Tieteiskirjallisuus sijaitsee lähtökohtaisesti eri maailmassa, joten dissonanssia ei tule, mutta temaattiset analogiat reaalimaailmaan toimivat silti.
Viimeksi loppuun lukemani kirja oli Sharon Lee & Steve Miller: Salvage Right. 
5 tykkäystä
Koska Mauri et ole kovin hyvä lukemaan scifiä, niin suosituslistalle sitä ensimmäisenä!
Alla olevat teokset eivät ehkä vaikututa ns. hyvää mieltä tai toivoa tuovilta kirjoilta, mutta saattavat jättää lukijaan syvän jäljen, kuin kokemuksen tai kuin muiston. Toisaalta luohan kirjallisuus jo itsessään toivoa paremmasta, kehittäähän se muun muassa empatiaa.
- Solaris, Stanislaw Lem. Lemiä voisi pitää ehkä älykkään scifin isänä Isaac Asimovin kanssa. Solaris kirjassa mielenkiintoisia teemoja, jotka saa ajatukset laukkaamaan. Esimerkiksi mitä jos rakastamasi ihminen kuolee, mutta palaakin takaisin kymmenen vuoden kuluttua täysin samanlaisena, kuin oli kuolleessaan. Voitko rakastaa häntä yhä? Tai pystytkö, koska olet itse kasvanut sinä aikana? Tuo voi kääntää vaikka siten, että voisitko rakastaa jotakuta, jota rakastit nuorena, vielä tänä päivänä, vai rakastaisitko vain muistoa siitä mitä hän silloin oli.
- Eedenistä itään, John Steinbeck. Huikea eepos, jossa ehkä kirjallisuushistorian ilkein, ja sitä kautta kiinnostavin naishahmo, eli Cathy.
- Vihan hedelmät, John Steinbeck, eli toinen samalta kirjailijalta. En osannut päättää kumpi, niin molemmat. Uskomaton, kuten edellinenkin. Lopun kohtaus, jossa Saaronin Ruusu pelastaa imettämällä nääntymässä olevan miehen on minusta kirjallisuuden huimimpia kohtauksia.
- 4321, Paul Auster. Kuinka pieni muutos jossain kohtaa elämää voi muuttaa koko elämänsuunnan. Kirjassa siis tavallaan neljä näytöstä yhdestä elämästä. Teos pistää miettimään kaikenlaista…
- Repäisen vähän ja suosittelen runoteosta, eli Göran Sonnevin Valtamerta. En itse juuri enää lue runoutta, mutta tähän ja Saarikoskeen palaan säännöllisesti. Luulen, että tämän luettuaan ihminen ei ole enää sama kuin ennen. On vaikeaa kuvailla teosta, sillä usein kaikkein vavahduttavimmista hetkistä ei jää kovin syvää muistikuvaa. Vaan enemmänkin vain se tunne.
Eli tuollaisia tuli mieleen. Toivottavasti noissa on jotain kiinnostavaa ja uutta.
10 tykkäystä
Olen monesti pakottanut itseni lukemaan kirjoja, jotka eivät erityisemmin kiinnosta. Harvemmin se on kaduttanut jälkikäteen. Huonoja kirjoja ei kannata lukea.
Viime aikoina muun kuin itseäni kiinnostavan kirjallisuuden lukeminen on tosin vähentynyt vaikka aikaa minulla on enemmän kuin koskaan. Vanheneminen tekee laiskaksi tai valikoivaksi – tai jotain.
Mutta kirjojen lukeminen kannattaa. Siitä on monenlaista apua tällaisinakin aikoina.
9 tykkäystä
Olikos @Mauri lla lapsia? Ei lastenkirja, mutta kielenkäytöltään myös ääneen lapsille luettavaksi sopiva olisi Stanislaw Lemin (omasta mielestäni tärkein) teos Kyberias. Tämä on hyvänmielen kirja, mutta samalla menee syvälle vaikeisiin teemoihin.
Lyhyitä, mukavia, nokkelia tarinoita, joissa kaksi toisilleen kiukuttelevaa tiedemiesystävystä kohtaavat erilaisia haasteita. Lem käsittelee näissä, osin perinteisten satujen tapaan kirjoitetuissa tarinoissa hyvin ironisesti ja välillä absurdistikin mm seuraavia teemoja:
- Byrokratia ja sen vaikutus yhteiskuntaan, erityisesti kuinka se voi hukuttaa yksilöitä ja estää innovaatioita tai muutosta.
- Vallan keskittyminen ja sen väärinkäyttö sekä vaikutukset yksilöihin ja yhteiskuntaan.
- Kateus ja kilpailu sekä niiden rooli ihmisten välisissä suhteissa, etenkin tiedeyhteisössä ja politiikassa.
- Informaation, kommunikaation ja tiedonsaannin rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa.
- Koneiden autonomia ja itsetietoisuus, sekä niiden mahdolliset eettiset kysymykset.
5 tykkäystä
Kannatan! Ja nimenomaan suomennettuna. On todella oivaltava suomennos siinä.
Toki jos alkutekstiä osaa lukea niin olisi mielenkiintoista kuulla vertailua.
4 tykkäystä
olen usein miettinyt, että tässä olisi syy opetella puolaa. Muiden syiden puuttuessa en ole opetellut.
7 tykkäystä
Olen lukenut pienestä lähtien todella paljon, mutta lähinnä vain fantasiaa ja kauhua. Muutama vuosi sitten jotenkin havahduin siihen, kuinka vähän klassikoita olen lukenut. Päätin aloittaa haasteen, että luen aina vuorotellen jonkin itseäni kiinnostavan kirjan ja sen jälkeen jonkin klassikon. Enpä ole minäkään katunut.
Tuostakin olen samaa mieltä, että aikaa ei kannata tuhlata huonojen kirjojen lukemiseen. Itselleni huono kirja tarkoittaa enemmänkin huonosti kirjoitettua, kuin varsinaista sisältöä.
Hyvänkin tarinan voi pilata huonolla kirjoitustyylillä, kun taas hyvin kirjoitettu kirja voi tehdä tylsästä tai typerästä aiheesta upean.
9 tykkäystä
En tahtoisi pa**oa ketjua pahasti, mutta kaipaisin vinkkiä kirjoista mitä huono lukija ehtii lukea kirjaston laina-aikana ja muutenkin pystyy lukemaan viihteellisellä mielellä loppuun asti.
Itse olen aika huono lukemaan pl. tekninen materiaali. Ehkä DI koulutus on syynä etten osaa oikein lukea kaunokirjallisuutta ja sillätavalla mwnnä rullaavaati kirjassa eteenpäin. Ruuhkavuosien stressaantuneena ajatus harhailee lukiessa tai sitten jää yhtäkkiä pohtimaan ”ymmärsinkö varmasti mitä juuri luin”? Saatan palata aukeaman alkuun jos en aivan muista kaikkea lukemaani.
Sattuneesta syystä ainakin idän historia kiinnostaa. Lainasin juuri Putinin sisäpiirissä -kirjan, mutta enhän minä kiireineni millään saa luettua 550 sivua kuukaudessa! Kuka saa??
Tsernobyl kirja on omana josta vuodessa olen lukenut noin 100 sivua. Aina homma jotenkin jää…
Saa ehdottaa helppoa lukemista aloittelijalle, ainakin liittyen ”historiaan”.
5 tykkäystä
Historia ja lyhyt teos taitaa olla jonkinasteinen yksisarvinen?
Tämä ei ole lyhyt, mutta niin se vain meni minulta runsaassa viikossa: Peter Frankopan Silkkitiet; uusi maailman historia. Se ei ole ihan niin pitkä kuin mainostetaan (hakemisto, viitteet ja viittaukset taitaa kattaa parisataa sivua). Ja vaikka ei saisi luettua yhdessä kuukaudessa loppuun, ei se oikeastaan haittaa. Siinä käydään eri aikakausien historiaa ja aika nopeasti iso kuva voi sieltä hahmottua. Eli voi ajatella ikäänkuin kokoelmana tarinoita.
Myös Geoffrey Cain Totaalinen poliisivaltio on hyvin mielenkiintoinen kirja. Ja lisäksi huomattavasti lyhyempi. Tämäkin koostuu lyhyemmistä kertomuksista, eli tässäkin kesken jääminen ei välttämättä ole niin vakavaa.
Oikeastaan kaikki historiaa käsittelevät kirjat taitaa olla luettavissa myös osittain. Pääasia taitaa olla saada uutta ja hivenen erilaista näkemystä asioihin. Eli rohkeasti vain lukemaan. Lukemalla se lukunopeus kasvaa ja nuo edellä mainitut olivat ainakin itselle mukaansa tempaavia. Näin ei aina ole (keskenkin jääneitä teoksia löytyy minultakin).
Edit: vielä kun pidät lukupäiväkirjaa, niin sinnehän voit merkitä sitten haluatko myöhemmin jatkaa teoksen kanssa. Tuo päiväkirja voi myös auttaa seuraavalla kerralla vauhtiin pääsyyn. Itse aloin vastikään kirjoittamaan yhdelle sivulle tärkeimmät havainnot/ajatukset kirjasta ja kuinka kauan siihen meni aikaa.
Edit2: haluan tähdentää etten ole mitenkään nopea lukemaan, joskaan en nyt aivan hidaskaan. Ja ajatuksen harhailusta: jos kyse kirjan aikaansaamista, niin sehän on tavoitekin. Ja jos muusta, niin sen takia onkin syytä harjoittaa keskittymistä 
. Ja sitten tuo @Aili lista toi mieleen myös Hans Rosling Faktojen maailma - ei varsinaisesti historiaa, mutta tavallaan sitäkin. Hyvin mukaansatempaava ja innostava kirja.
5 tykkäystä
Tähän varmaan ketju tarkoitettukin.
Nuo esimerkit ja jos ehtii keskittymään vain harvakseltaan paremmin, suosittelen jotain ”novellikokoelmaa” tai jotain jossa on lyhyempiä tarinoita, joita lukea aina kun on aikaa. Itsellä ainakin häiritsee paljon, jos lukemisessa tulee pitkiä taukoja ja joutuu heti ensimmäiseksi muistelemaan, mitähän kirjassa lukikaan.
Ei ole myöskään lainkaan noloa suosia painoksia, joissa on isompi fontti ja enemmän sivuja. Kovat kannet mieluummin kuin pokkarit.
Historiallisia hauskoja
- Ihmiset: Näin munasimme kaiken
- Tuhansien mokien maa: Tunaroinnin Suomen historia
- Maailman historian kukoistavimmat kaupungit
- Rikos ja Rahastus
Nämä ovat itsenäisiä tarinoita historiasta. Kaksi ensimmäistä käsittelevät tuttuja tarinoita häviäjän näkökulmasta. Rikos ja rahastus kertoo kuuluisimmista talousrikoksista.
Novellikokoelmia
- Tyhjäntien Paratiis - Rosa Liksom
- Yhden yönpysäkki - Rosa Liksom
Sarjakuvista voisi nostaa mm. Maus.
Orwelin Animal Farm on ensimmäinen englanniksi lukemani kirja. Neuvostokritiikkiä.
Yksi lempikirjailijoistani on parhaimmillaan novelleja kirjoittaessaan. Alle 10sivun tarinoihin kukin reagoi omalla tavallaan: kauhuissaan tai nauraen. Romaanit on aivan roskaa.
Aloitin eilen kymmenen jälkeen Linnunradan käsikirja liftareille. Alkoi lupaavasti. 
Vaikuttaisi siltä, että tämän saan nopeasti luettua.
Melkein yhdeltä istumalta on tullut luettua myös mm. DaVinci-koodi, Uhrilampaat, Kymmenen pientä neekeripoikaa, Miehet, jotka vihaavat naisia.
Kultahattu. Tiedät paremmin mihin tämä meemi juontaa. Leffoissa ei kerrota kaikkea
Hienoimpia tähtitieteeseen liittyviä lukemiani kirjoja on ollut Hawkingin ”Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin”
Vanhoista klassikkokirjoista, mikäli niitä tarkoitit historiallisina, mieleenpainuvin vankilakuvaus oli Dumasin Monte Criston kreivissä. Toisen osan melkein saa heittää silti roskiin. Kysehän on lähinnä kostosta. Yleisesti ottaen vanhat kirjat on kirjoitettu yleensä aika raskaasti. Kannattaa aloittaa siksi modernista kirjallisuudesta. Niitä on helppo lukea.
Modernia filosofiaa/historia näkemystä käsittelevä Yuval Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Frankopan Silkkitiet haastaa kaiken, mitä olet oppinut koulussa historiasta.
7 tykkäystä
Roald Dahlin nobellikokoelmat sopisivat hyvin, esimerkiksi Helppo nakki.
3 tykkäystä
Ei ole pitkä aika kun olen tämän avannut ja suositellut sitä kaikille, jotka viitsii kuunnella.
Aivan kertakaikkisen loistava teos.
Mutta en kehdannut laittaa tuohon, kun musta tuntuu, että hehkutan tasaisin väliajoin aina Gapminderia ja Faktojen maailmaa!
Edit. Esimakua Faktojen maailmasta
1 tykkäys
Tuosta kirjaston laina-ajasta, itselläkin venyy lainat ja tähän apuna ainakin PK-seudulla on loistava kirjastosovellus Taskukirjasto.
Lasten kirjat käyn siellä uusimassa, kun tulee sähköpostiin muistutus. Helppoa kuin mikä, uusinta onnistuu yhdellä klikkauksella. Maksimi laina-aika täällä on 6kk.
Kannattaa tsekata omasta kirjastosta onko vastaavaa mahdollisuutta uusia helposti.
Ei sinänsä auta jos kirja ei kiinnosta. Mutta vielä tähän pakko sanoa, että ainakin monilla lukemaan (uudestaan) opettelu on myös keskittymiskyvyn elvyttämistä, joka kiinnostavan lukemisen lisäksi tarkoittaa lukemista estävien rutiinien (älypuhelimen vilkuilu) siivoamista.
Lukuhistoriasta.
Skidinä luin hulluna, jopa sata kirjaa kuukaudessa. Voiton luokan lukemiskilpailun niin ylivoimaisesti, että kilpailua ei jatkettu. Kirjastonhoitajasta tuli kaveri, joka piti minua kiinnostavat uutuudet tiskin alla, kunnes tulin käymään kirjastossa ja sain ne ekana lainaan.
Tästä innostuneena oli pakko nostaa esille, miten te muut luette?
Itse huomaan nopeasti lukiessani lukevani ns. intuitiivisesti, eli luen samanaikaisesti 3-5 riviä tekstiä, silmäillen, jolloin kirja etenee todella vauhdilla. En kiinnitä huomiota tekstin yksityiskohtiin vaan ahmin tekstiä kuin syömiskilpailija, hitaan pureskelun sijaan. Tässä tilassa lukeminen menee flow-tilaan ja en kiinnitä ympäröivään maailmaan juuri mitään huomiota.
Lukemisnopeus vastaa noin 2-3 kertaista nopeutta äänikirjassa.
Osin tämän vuoksi tykkään kuunnella äänikirjoja, tulee tekstin pienet yksityiskohdat paremmin esille kuin lukiessa.
5 tykkäystä