Aiemmassa kirjoituksessani oli kirjoitusvirhe joten täsmennän eli todellakin mulla on tapana, jopa rajoitteena se että luen kuin opiskelisin kirjaa. Siten, että tekstin sisältö on tarkoitus sisäistää (täydellisesti). Siten, että kirjasta voi pitää sujuvan referaattipuheen, mukaan lukien se mitä riveillä luki ja mitä kirjailija ehkä halusi kertoa mutta se oli vain rivien välissä.
Siis olen aivan pirun kankea filosofisesti ja psykologisestikin varmaan, mutta sen sijaan tosi jäykkä ja pedantti insinöörimäisesti (energia-alan DI koulussa tuli päntättyä rajusti). Niin hyvässä kuin tässä sitten pahassakin kun tekstiä en saa luettua nopeasti viihteenä vaan kaikki pitäisi ”opiskella”.
No ehkä harjoittelemalla saan tätä piirrettä pehmennettyä.
6 tykkäystä
Itse luin nuorempana satunnaisesti muutamia kirjoja, mutta teini-iässä tai varhaisaikuisuudessa en lukenut yhtään mitään. Kuitenkin vähän päälle parikymppisenä innostuin jostain lukemaan pari suomalaista kirjaa Räikkösen elämänkerta & Jani Aarnion eepos. Vuosi kaksi tästä tuli korona ja intaannuin eristyksen aikana kysymään Discordissa eräältä Inderesin henkilökunnan jäseneltä kirjasuositusta joka oli The Brave New World. Tuosta hetkestä meni vielä vajaa vuosi kunnes sattuman ja uusien ihmisten kautta hurahdin aivan totaalisesti klassiseen kirjallisuuteen.
Nykyään luen pääasiassa pelkästään klassista kirjallisuutta ja aina välistä kun yritän lukea jotain muuta genreä, huomaan kuinka silti sydämestäni annan niille kirjoille vähemmän tähtiä Goodreads sovelluksessa kuin klassikoille.
Yritän lukea aina fyysisiä kirjoja ja englanniksi pääosin. Äänikirjat on jees, mutta sopii tietyn keveyden teoksille ja miellellään vielä suomeksi niin saa sisäistettyä jotain vaikka lenkilläkin ollessa.
Muutama Suositus;
- The Picture of Dorian Gray - ylivoimainen suosikki
- The Stranger - Erittäin mielenkiintoinen filosofinen teos, odotan innolla että pääsen lukemaan lisää Camusia
- The Portrait of the Lady - Olen lukenut useamman Henry Jamesin teoksen vaikea sanoa mikä niissä erityisesti viehättää, eräänlainen miesversio Jane Austenista
- Les Miserables - sydäntä lämmittävää oikeamielisyyttä
- The Bell Jar - Useamman Sylvia Plathin teoksen ja runokokoelman lukeneena mainitsin nyt vain tämän tunnetuimman, ehkä olen jo liian vanha ko. teoksille.
@Verneri_Pulkkinen vaadin että teet inventaariovideon varttien taustalla piilottelevasta kirjakasastasi
8 tykkäystä
James Clavellin koko tuotantoa voin lämpimästi suositella lukemisesta pitäville, joita ei haittaa kirjojen sivumäärä. Todella hyvin kirjoitettuja järkäleromaaneita. Hyvien kertomusten lisäksi historiaa ja eri maiden ajattelutavat tulevat tutuksi. Kun kerran sijoittajapalstalla ollaan niin Aasiasagan Struanin kauppahuone perustuu edelleen hengissä porskuttavaan varsin merkittävään pörssiyhtiöön Jardine Mathesoniin.
2 tykkäystä
En tiedä miksi tämä oli niin jäätävän vakuuttava, mutta Maus on yksi unohtumattomimmista lukukokemuksistani. Vajaan sadan Goodreadsiin pisteyttämäni kirjan joukosta vain viidellä on 5 tähteä ja Maus on yksi niistä.
5 tykkäystä
Sarjakuvat on jotenkin Suomessa aliarvostettu taiteenmuoto. Varmaan siksi, kun lukeminen on helppo aloittaa niistä ja jatkaa sitten pidempiin teoksiin.
Mausissa hiiret symboliikkana on valittu kyllä hyvin.
V for Vendetta oli myös esimerkiksi hyvä.
Jätän kertomatta julkisesti olleeni kova Elfquest-fani. 
Aloin lukemaan niitä ala-asteiässä ja keräsin kaikki lukiolaisena. Silloin vasta ymmärsin edes, mistä ne kertoo. 
3 tykkäystä
Itse vedin muutamat kurssit yliopiston ranskaa ihan vaan siitä syystä kun harmitti että 1800luvun kirjoissa on paljon ranskalaisia huudahduksia joita ei ole suomennettu 
. Sen verran opin että nämä kyllä järjestään nyt ymmärrän.
Tämä on hyvä vinkki, koska faijani heitti ton joskus kouraan ja olen skipannut kun sieltä voi herkästi tulla jotain mallia Ii-joki sarja ja häpeäkseni menin epäilemään isäni suositusta. Pitää siis lukea.
Jos haluaa erittäin hyvän mutta myös viihdyttävän lähihistorian kertauksen niin valtsikan kurssikirjanakin ollut Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika on loistava 1900luvun elämänkerta. (En siis ole itse valtsikkaa käynyt mutta tuttavani sieltä aikanaan suositteli)
Muuten ei kannata stressata että lukee ns kirjoja jotka “kuuluu” lukea. Itse hamstrasin varmaan 7vuotta pelkkiä sarjamurhaaja kirjoja (Nesbot, Keplerit yms) ja sitten kun se lukeminen oli olennainen osa viihteen kulutustani niin siirryin hieman vaativampiin teoksiin. Tarkoitan tällä sitä että usein ainakin omien kouluvuosieni “pakotetut” kirjat oli sellaisia että ei siitå varsinaisesti kipinä lähtenyt sen enempää kuin voimistelutunneista liikuntaan. Ruotsin puolella taitaa kaikki lukea Jan Guilloun Pahuuden ja se on kyllä jo sellainen teos joka varmasti nuoria miehiä viekin kirjallisuuden pariin. Lukaisin uudelleen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja toimii kyllä vanhemmallakin miehellä.
11 tykkäystä
Hobsbawm oli historioitsija, mutta Äärimmäisyyksien aika ("lyhyt 1900-luku) on hänelle omakohtaisesti koettua elämää. Se tekee kirjasta jollain tasolla varsin persoonallisen historian kirjan. Toki kirja on kirjoitettu lähes välittömästi kylmän sodan päättymisen jälkeen mikä hieman näkyy, samoin kuin Hobsbawmin marxilainen arvomaailma.
Voinee kuitenkin suositella myös Hobsbawmin “pitkää 1800-lukua” käsittelevää teossarjaa.
5 tykkäystä
Hei! Lueskelin sun viestiä ja se muistutti mua omasta lukuhistoriasta. Meilläkin luettiin lapsena paljon satuja ja kirjoja äidin kanssa. Muistan vieläkin ne jännittävät hetket, kun äiti jätti juonen kesken ja meidän piti arvata, miten satu loppuu. Se oli tosi kivaa aikaa!
Mä itsekin olen ollut ajoittain innokas lukutoukka. Kun olin teini, luin lähinnä vain tietokirjoja ja oppikirjoja, koska halusin oppia uusia asioita. Myöhemmin opiskellessani huomasin, että kirjojen parissa viihtyminen oli yksi parhaista tavoista rentoutua ja päästä hetkeksi irti arjen kiireistä.
Nyt aikuisena luen kaikenlaista, mutta erityisesti kaunokirjallisuus ja elämäkerrat ovat lähellä sydäntä. Rakastan sitä tunnetta, kun uppoudun kirjan maailmaan ja unohdan hetkeksi kaiken muun ympärilläni. Lukeminen on myös hyvä tapa kehittää itseään ja oppia uusia näkökulmia asioihin.
Sun viesti oli tosi inspiroiva ja muistutti, että lukeminen on ihan super tärkeä harrastus. Ei tarvitse olla kirjallisuuden asiantuntija tai lukea joka päivä, mutta välillä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja antaa mielen levätä kirjojen parissa. Kiitos viestistä, se sai mut taas innostumaan lukemisesta tämän foorumin lisäksi!
12 tykkäystä
Yksi suositus tähän aiheeseen; Norman Daviesin White eagle, red star.
Puolan ja Neukkujen välinen sota reilu sata vuotta sitten tarjoaa paljon yhtymäkohtia tähän päivään, eikä vähiten koska sotaa käytiin myös syvällä Ukrainassa.
1 tykkäys
Vernerin Vartin inspiroimana.
Kaikkihan täällä ovat varmasti lukeneet Turhuuksien rovion, mutta nyt tarjoan Tom Wolfelta toista teosta: Täysi mies. Kirjan kehystarina kertoo Charlie Crokerista, kiinteistösijoittajasta (-kehittäjästä, -keinottelijasta?), joka joutuu vaikeuksiin lainojensa kanssa tuulten käännyttyä epäsuotuisaksi. Viimeinen suuri hanke kaatoi imperiumin. Samoin kuin roviossa, Wolfe tekee terävää ajankuvaa, joka osuu edelleen maaliinsa, vaika kirja on edelliseltä vuosituhannelta. En tiedä voisiko näin epäkorrektia teosta enää julkaistakaan, sen verran piikikästä teksti paikoitellen on. Jos olet lukenut Turhuuksien rovion, tyyli on tuttu.
Kuriositeettina mainittakoon, että romaanissa on myös kohtuullisen suuressa roolissa stoalaisuus, joka on viime vuosina noussut kovasti muotiin.
Vaikka itselläni on edellisestä lukukerrasta jo jokunen vuosi, niin suosittelen.
7 tykkäystä
Oma suhde kirjojen lukemiseen on nähnyt todella suurta muutosta koko elämäni ajan. Niiden asema on vuoristoradan tavoin käynyt korkealla ja matalalla. On ollut kirjattomia vuosia ja sitten taas kymmenien luettujen kirjojen vuosia. Ei minun mielestäni lukemista tarvitse pakottaa itsellensä. Minulle se tuli takaisin luontaisesti ja aika ”yhtäkkiä”. Ei tarvitse noudattaa jotain ”lue nämä kirjat ennen kuolemaasi” -listaa pakon kanssa, jotta olisi jollain tapaa sitten lukenut klassikot. Henkilölle ”epämukavien” kirjojen lukeminen voi myös pahimmillaan tukahduttaa kirjojen nautinnon. Itselleni ehkä kävi näin yhdessä kohtaa, mutta kerron tässä tämän edetässä myös mahdollisia syitä kirjattomaan hetkeen elämässäni.
Minulle ja sisaruksilleni on luettu todella paljon pienenä. Jossain kohtaa varmaan melkein jokainen ilta on ollut vaihtelevin kestoin lukuilta. Sitten on myös luettu koko poppoolle satuja yhdessä. Tästäkin tietty jossain kohtaa kasvetaan pois, mutta tämän ajan lukemiset eivät kyllä menneet minun mielestäni hukkaan. Vanhemman olisi helppo pitkän päivän jälkeen vain peitellä toinen sänkyyn, mutta omani eivät niin tehneet ja arvostivat tätä yhteistä aikaa. Aion tämän kyllä maksaa omille lapsilleni sitten joskus tulevaisuudessa takaisin.
Tykkäsin paljon sarjakuvista pienenä. Garfield ja akkarit olivat varmaan kovimmat. Aku Ankalle myös kiitos, koska veikkaan oppineeni lukemaan hänen avullaan. Tai no ainakin edes osittain. ”Todistin” ainakin lukutaitoni silloin akkarin lehdellä ja lukemalla siitä x sivulta tekstiä. Lehtiä muutenkin oli paljon erilaisia, kuten peliaiheisina ja esimerkiksi tietolehtiä dinosauruksista 
Syy tähän tulee varmaan siitä, että pidän asioiden visuaalista puolta korkeassa arvossa monessa asiassa ja opinkin helposti tätä kautta. Olen aina ollut yksityiskohtiin tarkkasilmäinen ja asioiden estetiikalla on ollut väliä. Minulle on myös helppoa esim. oppia videolta vaikka lätkämailalla tietty laukaisutekniikka tai pesäpallon heittämiseen oikeahko tapa ja tuottaa nopeasti pienellä harjoittelulla ”sama” liike. Tähän on lisäksi sitten hyvä motoriikka ja käden/silmän koordinaatio, mutta kuitenkin. Tästä syystä myös tykkäsin pikkuisena sarjakuvien lukemisen lisäksi elokuvista. Näitä on tullut katsottua myös tuolloin lapsena aika kovasti. Hyllystä napattiin ”kasetti” ja katsottiin milloin mitäkin jo useampaa kertaa laatikkotöllöstä. Elokuvien katsominen sitten kehittyi siitä siihen, että sai ikää tullessa pikkuhiljaa katsoa perheen kanssa ”rajumpia” actioneita ja muita klassikoita yhdessä.
Nykyään sitten voi olla, että olen katsonut viisi tuntia kestävän mustavalkoisen ja raskaan Japskielokuvan. Elokuvat ovat ”puhuneet” taiteen lajina aina minulle, koska niissä pystyy yhtä tunnettakin kuvaamaan eri musiikilla/ääniraidalla, näyttelyllä, kuvakulmalla/tavalla liikkua kameran kanssa, valoituksella ja itse kameralla. Mikään muu ei pysty samaan. Kirjailija voi kuvailla sitä kauniilla sanoilla ja taiteilija yksityiskohdilla, mutta kumpikaan ei silti pääsee kokemuksena samaan.
Sitten lueskelin pienenä tietysti aivan kaikenlaista, kun lukutahti nopeutui ja pystyi tarttua vaativampiin. Kirjahyllyssä oli paljon erilaista luettavaa ja tuli koluttua jopa mangaan saakka genrejä. Oli ihan tapana lukea iltaisin itse lukulampun kanssa jotain.
Kirjojen lukeminen näkikin tästä sitten kuitenkin ala-asteen lopulla ja yläkoululaisena sen tiputuksen. Oli esimerkiksi mopo mitä duunailla ja ajella kaverien kanssa, elokuvat mitä katsella kirjojen sijaan, pelit mitä pelata yhdessä ja vaikka jääkiekon pelaaminen talvella tai jalkapallo kesällä. Yksi syy taitaa myös olla, että tässä kohtaa annettiin lukutehtäviä suppeasta kirjavalikoimasta. Valitsin aina ”helpoimman” tai ehkä enemmänkin edes jollain tapaa kiinnostavan kirjan. Mikään niistä ei silti vain uponnut ja silloin huijasinkin niin, että katsoin elokuvan siitä kirjasta tai jollain ihmeen tavalla onnistuin kahtena vuotena putkeen valitsemaan saman kirjan luettavaksi. Sivut yksinkertaisesti painoi liikaa ja niihin tarinoihin turhautui.
En kuitenkaan nää tätä pahana. En jäänyt ns. mistään paitsi ja en usko muidenkaan tuossa iässä kauheasti lukeneen… Mutta tästä mentiin hieman taas eteenpäin ja jotkut kirjat alkoivatkin aina silloin ja tällöin työntämään päätänsä puskasta. Muistan lukeneeni esimerkiksi fight clubin laittomasti pdf-muodossa. Se oli mielenkiintoinen lukuhetki ja se ei tuntunut pakonomaiselta. Tässä kirjatahti sitten oli varmaan semmoista max 5 kpl vuoteen. En yhtään osaa sanoa, joten voimme kelata hieman taas eteenpäin.
Aiheina alkoikin kiinnostamaan esimerkiksi ihmisen psykologia, filosofia ja vaikka nämä talous/raha-asiat. Talouden kohdalla tietty oltiin aika pimennossa ja alkoi olla halu tajuta asioista enemmän kuin koulussa käyty peruskaura. Lukiossa filosofian tunneilla kanssaopiskelijoilta kuullut asiat eivät ihan miellyttäneet tai menneet läpi jonain ”totena”. Halusin kiinnostuneena saada aiheesta lisää irti eri kautta, joten tilasin Marcus Aureliuksen Meditations teoksen ihan vain ”entten tentten” tyylillä. Valinta ei ollut huono ja ajoi positiivisesti lukuharrastusta taas eteenpäin, koska sain jotain oikeasti arvokasta tietoa kirjasta. Tästä luin sitten seuraavaksi psykologiaan liittyvän teoksen ja boom, taas positiivinen ja rikastava kokemus kirjan äärellä.
Sijoittaminenkin alkoi sitten hieman myöhemmin, kun oli saanut luettua raha-asioista lisää näiden sivussa ja kaikkialla mainittiin osakesijoittaminen. Homma pyörähti parin sadan salkulla käyntiin ensin ja lukeminen aiheesta kasvoi tästä syystä taas entisestään. Olin tässä kohtaa käytännössä löytänyt tykkäämäni aiheet ja lumipallo lähti mäkeä alas.
Nykyään luenkin päivittäin ja 98% ajasta ns. ”tietokirjallisuutta”. Nautin siitä, että minulle jää aina lukemastani aiheesta jotain hyödyllistä käteen ja voin käyttää näitä asioita itseni eteen tai saan ymmärtää jonkun näkemyksen. Tätä en saanut silloin aikoinaan koulun tarjotuista satukirjoista. Minun piti vain löytää se uusi kiinnostus, koska lapsena luetut kirjat eivät tietenkään enää tuon ikäisenä kiinnosta.
Nyt on tullut luettua lakia, elämänkertoja, sijoituskirjoja, filosofisia teoksia, psykologian kirjoja, brändäykseen liittyviä, johonkin historialliseen tapahtumaan liittyviä kertomuksia, kaikkien poliittisten puolten näkemyksiä, muutamat sekoboltsien manifestot ja vaikka mitä.
Olen myös lukenut viimeisen kahden vuotena varmaan enemmän kuin koskaan ja en nää syytä lopettaa tätä.
Jokainen kirjoja lukeva päätyy siihen itselle nautinnolliseen tapaan omalla ajallaan ja tavallaan. Minä henkilökohtaisesti katson elokuvina kaiken sellaisen tarinamaisen ja käytän kirjoja kehittymiseen (vaikka klassikoitakin on tullut luettua).
Toivottavasti sain nyt edes jotenkin selkeällä tavalla tämän aikajanan ja selitettyä asiat. Aika moneen kertaan ”kumitin” useamman lauseen ja laitoin eri tavalla.
13 tykkäystä
Tässä Kurzgesagtilta kaunis ja selkeä kirja aihetta sivuten. Eikä ole edes kallis.
1 tykkäys
Nostaisin yhden omasta mielestäni hauskan ja kiinnostavan kirjan esiin. Wolter Kilven kirja Alastalonsalissa kuuluu suomalaisen kirjallisuuden klassikko teoksiin mutta monet pitävät sitä raskaana lukena. On totta että kirjan kerronta on hidasta mutta mielestäni se kyllä palkitsee lukijansa jos vain jaksaa lukea sen loppuun asti. Henkilöiden mielenliikkeitä ja persoonaa kuvataan taitavasti. Tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään jolloin erilaiset ihmiset käyvät merkitsemässä osuuksia kauppalaivaan. Siten kirjan tapahtumat sivuaa myös sijoittamista.
10 tykkäystä
Olen nyt melkein puolivälissä Alastalon salissa -kirjassa. Olen lukenut luku kerrallaan ja heti perässä kuunnellut Esko Salervon lukemaa äänikirjaa saman luvun. Yle Areenasta löytyvä äänikirja on kyllä mahtava.
9 tykkäystä
On siinä miehellä ääni. Eli tällä Eskolla.Hyviå lukijoita on vähän, mutta Salervo on roolissaan mahdottoman hyvä.
3 tykkäystä
Mielestäni tämä viimeisin lukemani kirja kuuluu tälle puolelle, vaikka voisihan sitä perustellusti miettiä myös sijoituskirjallisuuteenkin. Puhun nyt tästä kirjasta:
Eli tuon Peter Zeihanin youtube videoita seurattuani heräsi uteliaisuus mitä hän on noissa kirjoissaan tarinoinut ja miten perustelee näkemyksiään. Ajattelin täältä löytyvän muitakin uteliaita ja kirjoitan nyt kokemuksiani tuon yhden luetun kirjan perusteella.
Aihe on siis geopolitiikka ja tämähän on siis maantieteen ja sen vaikutusta politiikkaan tutkimista. Eli tarkastellaan eri maiden pinnanmuotoja, luonnonvaroja sekä demografiaa. Ja sitten lisäksi miten muiden maiden toiminta vaikuttaa kohdemaan politiikkaan. Eli hyvin ylätason tarkastelua.
Miksi tuo kirja voi olla kiinnostavaa luettavaa? Kirja tuo erilaisen tavan tarkastella maailmaa ja tuo uudenlaisia näkökulmia maailman kehityksen seuraamiseen. Ja miksi voisi mahdollisesti luokitella sijoituskirjallisuudeksi? Teoksessa käydään hyvinkin paljon taloudellisen toiminnan historiallista kehitystä ja miksi tietyissä olosuhteissa pääomat kertyvät ja siten tehostavat taloutta. Ja antaa kirja myös paljon ajattelemista lähitulevaisuuden maantieteellisiä allokaatioita pohtivallekin.
Kaikille tämä kirja ei luultavasti toimi kovinkaan hyvin. Jos on kovin taipuvainen tarkastelemaan asioita yksityiskohtien ja niiden oikeellisuuden kautta, tätä kirjaa ei luultavasti kannata lukea. Kirjasta saa luultavasti enemmän irti, jos pystyy sivuuttamaan tiettyjä seikkoja ja katsomaan asioita hivenen suuripiirteisemmin. Itse kuitenkin lopulta koin tuon lukemisen arvoiseksi.
Sitten hivenen tarkempaa käsittelyä spoilerin taakse, eli tätä loppua ei kannata lukea jos tuo edellä oleva herätti kiinnostuksen lukea tämä kirja (tai lukeminen omalla vastuulla):
Itse kirja nimensä mukaisesti käsittelee miksi Yhdysvallat ovat päätyneet johtavaan asemaan ja miksi muut historiassa suuren vallan keränneet vallat/valtiot ovat romahtaneet. Tästä sitten jatketaan nykyisen maailman (kirjan julkaisuajankohtana 2014) tilanteen käsittelyyn ja mitä johtopäätöksiä voidaan vetää maailman tulevaisuuden kehityksestä.
Kirjassa ennustetaan melko hyvin Ukrainan ja venäjän välinen sota. Ja miksi venäjä sisäisesti kuvittelee tämän sodan tarpeelliseksi (tässä ei mitään uutta hänen youtube videoitaan katsoneille). Kirjassa käsitellään myös monien muiden maiden tulevaisuuden kehitystä ja ertyisesti keskittyen tiettyihin mahdollisiin ongelmia aiheuttaviin maihin.
No kannattaako tuon kirjan sisältöä sitten uskoa? Jossain määrin ehkä. Itse havaitsen kirjan argumenteissa pari ongelmaa:
- Kuten jo aiemmin viittasin kyseessä hyvin ylätason geopoliittinen tarkastelu.
- Kirjassa on mielestäni koko joukko faktuaalisia virheitä, mutta en ole mitenkään asiantuntija. Eli voin olla väärässäkin. Mielestäni vähintään voidaan sanoa että mennyttä historiaan ja sen mekanismeja tulkitaan melko lavealla pensselillä. Muuttaako tämä sitten analyysiä kokonaan? Tämä onkin mielestäni kinkkisempi kysymys. Kenties joitakin osia?
- Tietynlainen historiallinen determinismi. Eli koska Japani tai Saksa on ollut aggressiivinen historiassa, niin tulee oleman myös tulevaisuudessa (joo, maantiede). Karl Popper (taisi olla avoin yhteiskunta ja sen viholliset) hyökkäsi tällaista ajattelua vastaan erittäin hyvin argumentein (sen lukemisesta on tovi, joten saatan sekoittaa asioita).
Mutta mikä tärkeintä kirja tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta ja antaa selkeitä vinkkejä myös sijoittajalle mitä asioita tarkkailla.
Itselleni merkittävimmäksi pohdinnan aiheeksi tuli narratiivien ja faktojen/datan välisen keskustelun uudelleen tarkastelu. Ja nimenomaan niin että kenties narratiivit ovat sitten kuitenkin hyvin arvokkaita ja niitä ei kannata heittää tyystin sivuun. Toki niitä tulee tarkastella kriittisesti ja miettiä mitä seikkoja narratiivi(e)n takana on ja voiko siellä olla jotain todellistakin takana. Ja sijoittamisen kontekstissahan aina fundamenteilla ei ole edes merkitystä (pitkällä aikavälillä enemmän, mutta voihan narratiivitkin kantaa melko pitkiä ajanjaksoja). Tämä osio oli siis enemmänkin meta tason tarkastelua kirjasta.
6 tykkäystä
Kurt Vonnegut Titanin seireenit, melkoinen teos ja kirjailija Robertson Davies (Canada)…Esim. viides rooli häneltä. Mestarillista menoa. Dickens Kaksi kaupunkia. Maailma on täynnä hienoja kirjoja jos vain lukijoita riittää.
6 tykkäystä
Kiitos tästä äänikirjavinkistä! Kirja oli jo ennestään lukulistalla, mutta nyt sain vihdoin aloitettua, kun lukija veti heti esiluvun niin vakuuttavasti. Ja nyt on Härkäniemikin saanut jo piippunsa valittua 
4 tykkäystä
Hei, tässä kiva lista vähän uudemmasta kirjallisuudesta perusteluineen. Itse ole lukenut niistä viisi ja Jalosen taivaanpallo on vielä omalla lista lukematta. Tuntuu että näin kesällä kaipaan itse vähän kevyempää luettavaa. Montako näistä olet lukenut? Tässä tulee 50 kirjaa, jotka jokaisen kannattaisi lukea edes kerran elämässään - Vapaalla - Ilta-Sanomat
2 tykkäystä