Puhelin soi öisin.
Hyvin miellyttävää iltalukemista Nokian historiasta ja henkilöistä kiinnostuneille!
Ei lainkaan puuduttavaa kuvausta, vaan aika nopeasti kerronta tempaa mukaansa Ison Bo$$in reissuille ympäri 
…
11 tykkäystä
Michael Lews - Going Infinite
Michael Lewisin kirja on aina Tapaus, kuten kulttuuripiireissä on tapana korostaa. Hänen aiempia bestsellereitään ovat olleet esimerkiksi Big Short ja Moneyball. Sijoitustarinat ovat usein Lewisin kirjojen pelikenttänä, mutta ne tarjoavat lähinnä kulissit tarinoiden päähenkilöille.
Going Infinite kertoo kryptoyritys FTX:n tarinan. Tarina noudattaa antiikin ajoilta tuttua kolmijakoa nousu-traaginen erehdys-tuho. FTX:n nousu ja romahdus ovat jo yleisesti tiedossa ja loppuselvittely yhä kesken kirjan päähenkilön, Sam Bankman-Friedin (lyh. SBF), oikeudenkäynnin ollessa parhaillaan pinnalla tuomioistuinkäsittelyn vuoksi. Siitä syystä kirja olisi helppo tuomita liian hätäisesti julkaistuksi.
Toisin kuin Big Short-kirjan konnat, roskaa myyvät investointipankkiirit ovat poissa ja tilalla eksentriset efektiiviset altruistit. Kyse on filosofiasta ja liikkeestä, jonka mukaan maailmasta tulisi tehdä parempi paikka maksimaalisen hyöty-panos-suhteen ja arvioidun tarpeen määrän mukaan. Jos esimerkiksi henkilö X on lahjakas investointipankkiiri, hänen kannattaa oman vapaaehtoistyönsä sijaan tehdä ylitöitä ja lahjoittaa miljoonatienestejään järjestöille.
FTX, kryptopörssi, perustettiin tällaisten altruistien start-upina, tarkoituksena skaalautua suureksi alalla, jolla se vielä oli mahdollista. Kryptokasino olisi sellainen mahdollisuus. Markkinapaikka tarvitsi laajentuakseen julkisuutta ja alkupääomaa, mutta lahjakas lautapelaaja ja todennäköisyyksien kautta maailman näkevä SBF oli bisnesmaailmassa kuin Seppo Räty Pariisin muotiviikoilla. Jotain ihan muuta. Täysi fiasko tai suuri suksee.
Rähjäinen olemus yhdistettynä Forbes-lehden artikkeliin hänen uskottavuutensa nuorena superkykynä nousi ja media halusi hänestä osansa. Hän oli jotain muuta, outoa ja käsittämätöntä, mutta siksi kiehtovaa. Ihmiset uskoivat häneen ja hänen kykyihinsä - muutkin näyttivät uskovan. Raha virtasi pörssiin sisään ja sijoitettavien rahojen tuli olla erillään yrityksen rahoista. Kuten voitte arvata, näin ei käynyt ja lopun tiedättekin.
Mutta miksi näin kävi? Jos Big Short kykeni vastaamaan tuohon kysymykseen, Going Infinite ei kerro, voittiko altruistit heidän oman ahneutensa vai se, ettei heidän oma päänsä sisäinen pelilautansa toiminut samoilla todennäköisyyksillä kuin ulkomaailman pelilauta? Oliko tuntemattomia muuttujia liikaa ja todennäköisyydet ja panoskoot arvioitiin väärin?
Vai tapahtuiko lopulta se klassisin virhe - luottamus johtajan erehtymättömyyteen ja nuoren neron myyttiin sokaistuminen? Ironista, kuinka kryptojen tarkoitus poistaa epäluotettavat välikädet johti lopulta rakennelmaan, jonka keskeisenä komponenttina oli luottamus. Yhtenä hetkenä 1, toisena nolla.
15 tykkäystä
Kiitos hyvästä yhteenvedosta tuosta Going Infinite kirjasta. Itse en ole vielä kirjaa lukenut ja mietin ylipäätään haluanko lukea. Tähän liittyen tosin The Economistissa oli arvostelu tuosta kirjasta ja
samaa aihetta käsittelevästä toisesta kirjasta, jossa annetaan vähemmän imarteleva kuva Michael Lewisistä ja miten hän oli julkisesti käyttäytynyt SBF:n seurassa (imarteli SBF kovasti). Tuo toinen kirja on siis Zeke Faux’in “Numbers Go Up”. Tosin hyvä myös kysyä kuinka paljon kyse kilpailusta samalla markkinalla kirjailijoiden kesken.
Oliko tuo kirja sinusta lukemisen arvoinen? Antoiko kuinka luotettavan kuvan SBF persoonasta vai onko tuo kuitenkin liian paljon SBF:n näkemyksiä ymmärtävä?
Mielenkiintoista että valitsit tämän ketju etkä sijoituskirjallisuus ketjua tälle viestille. Oliko tämä tarkoituksellista vai vahinko?
2 tykkäystä
Hyviä kysymyksiä ja mietin näitä omaa arviota kirjoittaessa. Tekstiä tuli jo melko paljon, joten ajattelin, ettei porukka jaksa lukea enää pidempää settiä…
Omasta mielestäni kirja ei ole Lewisin parhaimmistoa - aiemmin luetuissa Lewis on osannut kaivaa esiin villakoiran ytimen esiin. Siksi moni lukija odottaa Lewisin kertovan oliko SBF syyllinen vai ei? Nyt vastaus jää ilmaan ja se ärsyttää monia. Myös itseäni.
En tunne SBF-casea kovin hyvin ja siten en tiedä hänestä tai aiheesta juuri tätä kirjaa enempää. SBF:n taustatarina sai tilaa ja Lewis ei ole ainakaan viskomassa ensimmäisiä kiviä, mutta ei pese myöskään puhtaaksi SBF:n pyykkejä.
Hänen näkökulmansa ei ole helpoin (tai suosituin) ja kun kirjassa todetaan FTX:n ostaneen julkisuutta Bradylta ja muilta julkimoilta, niin miksei ostaisi PR-työtä tunnetulta kirjailijalta? Maineen tahriutumisriski on ilmeinen.
Puntaroin kumpaan ketjuun sen sijoittaisi, eikä Sijoituskirjallisuus-ketju olisi ollut huonompi vaihtoehto. Rajatapaus, kuten Lewisin kirjat yleensä. Oma puntarini kääntyi tähän ketjuun, kun en osannut kategorisoida sitä selkeäksi sijoituskirjaksi.
5 tykkäystä
Kiitos hyvästä ketjusta! Useampi kirja meni lukulistalle.
Myytyjen lisäksi irjaston lainaustrendit voisi olla mielenkiintoinen lähde lukemisen määrää arvioitaessa.
Alla pätkä avi:n tiedotteesta kirjastojen käyttöön liittyen. Ehkä kaikkea toivoa ei olla menetetty:
“2022 ei vieläkään ollut kirjastoille täysin normaali toimintavuosi, sillä viimeiset koronarajoitukset olivat voimassa helmi-maaliskuuhun saakka. Vaikka kirjastojen käyttö ei ole 2022 palautunut koronavuosia edeltäneelle tasolle, ovat kaikki keskeiset kirjaston käytön mittarit valtakunnallisesti noususuuntaisia, mikä lupaa hyvää vuodelle 2023.”
5 tykkäystä
Kohtuullisen kova lukutahti:
Lukemisen ohella on ehtinyt tuottaa omaakin tekstiä. Suosittelen lukemaan hänen kirjoittamansa “Sabotaasia ja kerskakulutusta”. Kertoo Thorstein Veblenistä, joka kuuluu mm. taloustieteen klassikoihin, joskin hieman valtavirrasta poikkeaviin. Ja valtavirrasta kannattaa aina silloin tällöin poiketa sivummalle.
11 tykkäystä
Vähintään kerran vuodessa teen laajemman divari / kirjakauppa reissun. Mielestäni käytettyjen kirjojen ostaminen on siitä mielenkiintoista, että harvoin tiedät etukäteen minkä kirjojen kanssa poistut divarista. Huomaan, että kun teen Adlibriksestä tilauksen, tiedän tarkalleen mitä haluan ja ostan ne. Divareissa saa antaa mielikuvitukselle vallan ja tutkia mitä ihmeellisempää kirjallisuutta. Tässä pieni raportti löydöistä 
Ex tempore ostoista esimerkki oli Edward de Bonon kirja Lateral Thinking. En ollut koskaan edes kuullut kyseisestä henkilöstä, mutta kirja sattui olemaan esillä ja se kiinnitti huomioni. Lateral Thinking on kirja ajattelusta ja miten sitä voi kehittää. Varmasti hyödyllinen taito osakeanalyysissä.
Katherine Graham puolestaan on tuttu kaikille jotka ovat lukeneet Buffettia. Todella mielenkiintoista päästä lukemaan hänen elämänkertansa ja etenkin siitä miten hän johti Washington Postia. Kiva femman löytö.
Alfred Rappaportin Creating shareholder value on kai jonkin sortin klassikko. Kirjailija on tunnettu myös kirjasta Expectations Investing. 6€ tämä tarttui mukaan.
Stephen Hawkingista olen halunnut lukea enemmän, onhan hän mielenkiintoinen henkilö ja Daniel Pinkin ajatuksiin on tullut tutustuttua koulun kautta, kun eri Ted Talkeja ollaan katsottu.
In Search of Excellence voi olla hauska kirja lukea, mutta en oikein usko näihin kirjoihin jossa valitaan menestyneitä yhtiöitä ja tutkitaan miksi ne onnistuivat. Siinä on niin paljon kompleksisuutta sekoitettuna että on voi olla vaikeaa löytää yhdistäviä tekijöitä jotka eivät olisi satunnaisia. Mutta, annan kirjalle mahdollisuuden.
Alarivin kirjat löytyi Akateemisesta kirjakaupasta. Mielestäni heillä on erinomainen valikoima englannin kielistä tietokirjallisuutta ja siksi teen ihan mielelläni välillä tukiostoja, jotta kyseinen kirjakauppa säilyisi. Edward Chancellor on kirjoittanut erinomaisen kirjan nimeltä Devil take the hindmost, joten kun huomasin, että hän on viime vuonna kirjoittanut uuden kirjan, oli heti saatava tämä koron historiasta kertova kirja. Lisäksi Sebastian Mallabyn The Power Law kiinnitti huomioni. En ole hirveästi lukenut VC:stä niin tämä jotenkin kutkutti.
Sellaiset kirjakauppa reissut tällä kertaa 
30 tykkäystä
Loistava ketju ja hyviä nuo Ailin mainitsemat lukulistat. Lukemisella pääsee hyvin irrottautumaan arjesta. Jos jollain intoa vaihdella kirjoja tai haluaa päästä eroon kirjoistaan, niin voi minulle laittaa yksityisviestiä - viesteillä voi myös ehdottaa hyviä kirjoja. Olisi myös mahtavaa pitää jonkinlaista lukupiiriä, esim. niin, että molemmat valitsee kirjan jonka toinen lukee - ja keskustella jälkikäteen kirjasta. Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille kirjojen ystäville.
6 tykkäystä
Pitää varmaan itsellekin koittaa löytää hetki, jolloin voisi hieman irrottautua arjesta.
On ollut esimerkiksi tuo Lovely Bones pitkään mielessä.
Harmikseni olen nähnyt elokuvan. Toivottavasti en muista siitä tarpeeksi.
3 tykkäystä
Sain eilen luettua 660-sivuisen järkäleen The Earth Transformed Frankopanilta loppuun. Teos on mittakaavassaan eeppinen kun se käy koko ihmisen historian läpi ilmaston ja ympäristönkäytön näkökulmasta läpi, mutta valitettavan raskas ja loppua kohden synkkäsävyinen. Etenkään eurooppalaisten maailmanraiskaus 1400-luvulta alkaen ei ollut, tai eihän se koskaan ole, mieltä ylentävää luettavaa. Perspektiivi on niin globaali kuin mahdollista. En itsekään välitä eurosentrisestä historiankirjoituksesta, joten tämä on tervetullutta. Toisaalta kirja osaa olla paikoitellen sekava, kun samassa kappaleessa (ne etenevät kronologisesti) saatetaan hyppiä milloin Välimerellä, milloin Väli-Amerikassa, milloin Kiinassa ja milloin vaikkapa Songhain valtakunnassa Afrikassa. 
Kokonaisuutena ihmiskunta on kukoistanut aikana, kun maapallon elinolot ja ilmasto ovat olleet harvinaisen vakaita ja otollisia. Ilmastonmuutos on tietysti pikapikaa tätä edeniämme pilaamassa.
Ilmaston ja ympäristön huomioiminen on tärkeä lisäperspektiivi historiassa, mistä iso plussa kirjalle. Esimerkiksi Kleopatran asema Egyptissä saattoi osiltaan heikentyä, kun Okmok tulivuori purkautui Alaskassa 43 eKr., viilentäen lämpötilaa maailmassa ja heikentäen satoja myös Egyptissä. Tämä ajoi Egyptiä Rooman syliin. Kleopatran oma loppu selittyi kuitenkin sisällissodassa väärän miehen veikkaamiseen.
Tai perunan rikkaan ravinteen ja vitamiinien vaikutus väestöön esimerkiksi Euroopassa (näkyy esimerkiksi ranskalaissotilaiden pituuskasvuna) sen tultua Amerikoista maailmalle Amerikoiden valloituksen myötä 1500-luvulla. Perunoita on tehokkaampi myös viljellä ja säilöä.
Tai oluen suosion nousu uuden ajan alussa saattoi johtua osin ainakin Euroopassa vallinneessa ns. pienestä jääkaudesta, kun viinin viljely ei onnistunutkaan niin hyvin.
Esimerkkejä on loputtomia, miten tulivuorenpurkaus paikassa X viilensi tai muokkasi ilmastoa paikassa Y, aiheuttaen yhteiskunnallista painetta muutokselle ja sopeutumiselle. Tai miten paraneva ilmasto saattoi avittaa. Esimerkiksi mongolien puolen maailman valloitus sattui tapahtumaan aikana, kun Keski-Aasian laidanmaat olivat harvinaisen vehreitä ja hevosia syntyi kuin sieniä sateella kunnes ilmasto taas kuivahti…
Kirjan loppu on hyvin pessimistinen. Historioitsija Frankopan ei ole kovin optimistinen sen suhteen, miten ihminen saa taklattua ympäristön tuhoamisen ja ilmastonmuutoksen tuomat haasteet. Hänen sanoin historia opettaa, miten jotkut muut (yhteiskunnat, tai lajit) nappaavat pudonneen sauvan entiseltä voittajalta. Toisaalta ilmastonmuutoksessa on myös voittajia. Lopussa on huomio, miten Venäjän suhteellisen aseman esimerkiksi maanviljelyksessä vahvistumisessa saattoi olla osa laskelmia hyökätä myös viljelyrikkaaseen Ukrainaan, kun raaka-ainerikkaan maan johtaja arvioi maan aseman ja kyvyn hyökätä todellisuutta paremmaksi.
Itse mietin, että vaikka monet yhteiskunnat ovat epäonnistuneet ympäristömuutoksiin sopeutumisessa, on historian valossa toisaalta ihmiset myös sopeutuneet monenlaiseen muutokseen. Sen lisäksi meillä on resurssit, raha ja teknologia ilmastonmuutoksen torjumiseen: kyse on tahtotilasta, politiikasta ja liiasta laiskasta ahneudesta. Malthus pelkäsi väestön nälkiintymistä väestömäärän kasvaessa: ihmiskekseliäisyys on ainakin siirtänyt tätä tuomiota kauemmas. Otsonikato saatiin pysäytettyä ja ympäristöregulaatio on parantunut valtavasti. Mitä enemmän ihminen on selkä seinää vasten, sitä kekseliäämmäksi pakon sanelemana muutumme.
Suosittelen kirjaa historiasta ja ilmastosta kiinnostuneille, joilla on vahvat istumalihakset, tahdonvoimaa ja aikaa lukemiselle.
Mainittakoon kuriositeettina, että kirjan ympäristövaikutuksen vähentämiseksi massiivinen 200 sivun lähdeviitteistö on julkaistu vain netissä, jottei kirja lähentelisi 900 sivua.
47 tykkäystä
Onkohan tuota keretty suomentamaan vielä?
1 tykkäys
En tiedä, oletko ehtinyt jo lukemaan tämän, mutta Frakopanin ”Silkkitiet” on yksi mielenkiintoisimmista ”vaihtoehto” historian kirjoista.
Siinä on keskiössä kaupankäynti sotahistorian sijaan ja historiaa käydään läpi hyvin Lähi-Itä keskeisesti.
Frankopan tuo hyvin esille näkemyksensä, joka voi olla hyvin oikea, että juuri tuo Lähi-Idän alue oli rikas kulttuurin kehto ja Eurooppa barbaarinen takapajula.
Kirjan nimi tulee mitä ilmeisemmin siitä, että siinä käsitellään mm. miten lähi-itä rikastui sillä, että eurooppalaiset halusivat kovasti silkkiä ja kiinalaiset diplomaattiyhteyksiä. Lähi-itä rikastui siinä markkinapaikkana ja uutta reittiä Intiaan lähdettiinkin etsimään, ettei heille tarvitsisi aina maksaa marginaaleja.
Lähi-idässä myös monet tieteenalat kehittyivät kaupankäynnin vuoksi mm. kirjoitustaito, laskenta, hallitusmuodot.
Hänen mielestään myös globaalit voimasuhteet varsinkin nykypäivänö pyörivät sen ympärillä, kuka hallitsee energialähteitä.
Selkeästi pessimistinen käsitys tosiaan eurooppalaisesta ihmisestä. Ei nosta ylpeyden tunteita, mutta kriittisestä otteesta eurooppalaiset pitääkin.
Pitääkin lukea sinunkin opuksesti. Mukavaa, että häneltä on julkaistu uutta.
12 tykkäystä
Tai jopa “Uudet silkkitiet”:
Tein viime viikolla vähän listaa ja katsausta vuonna 2023 lukemiini kirjoihin. Pitää tässä joku päivä laittaa lista tänne ja tehdä sieltä pari nostoa.
Aloitin viime viikolla selaamaan myös vuoden 2024 kevään kirjauutuuksia. On kyllä mahtavaa selata tulevia kirjoja ja laittaa niitä kirjastoon jo etukäteen varausjonoon. Tai jos kirjoja ei vielä löydy kirjaston listoilta, niin tehdä hankintaehdotuksia. Näyttää siltä, että tänä vuonna tulee luettua ainakin sotahistoriaa, Neuvostoliittoa, geopolitiikkaa, työelämän jargonia, tekemättömyyttä, ilmastonmuutoksen fysiikkaa ja sydämen sivistystä. Tein itselleni myös lupauksen, että astun ulos tietokirjakuplastani ja luen ainakin jonkin verran kaunokirjallisuutta.
Mitkäs oli muiden foorumistien parhaat kirjakokemukset 2023 ja mitä aiotte lukea 2024?
Täältä löytyy 2024 kevään uutuuksia aika kattavasti:
18 tykkäystä
Itse hurahdin vuoden 2023 aikana stoalaisen kirjallisuuden pauloihin, kun luin Marcus Aureliuksen: Itselleni. Seuraavaksi ajattelin lukea Senecaa ja koittaa myös lukea jonkin verran kaunokirjallisuutta. Itselleni (kirja) oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatukset hyvin sovellettavissa nykypäivään. 4/5 suositus.
11 tykkäystä
Käsi ylös myös täältä!
Yllättävän valaisevaa oli kuitenkin tutustua myös Plutharkoksen ajatuksiin. Isojen stoalaisten kanssa samaa aikakautta elänyt keskiplatonisti. Eli vaikutteita myös stoalaisuudesta, mutta silti myös kriittisyys stoalaisuutta kohtaan. Kevyttä mukavaa lukemista ja tuo varsinkin stoalaisuutta lukeneelle varsin valaisevia toisia perspektiivejä.
4 tykkäystä
Ei käsittääkseni! =)
2 tykkäystä
Teidän erinomaisten lukusuositustenne jälkeen rohkenen suositella tähän kohtaan kirjallista kevennystä.
Suositukseni ei ole aivan uusi, mutta silti tällä hetkellä ajankohtainen, keskustellaanhan Kahvihuoneessakin länsinaapurimme sodan uhasta
Arto Paasilinnan esikoisteos vuodelta 1972: Operaatio Finlandia. Kuvitteellinen kertomus Suomen ja Ruotsin keskinäisestä sodasta. Nämä synkät ajat kaipaavat piristystäkin. Vaikka Paasilinna “hieman” urautuikin uransa loppupuolella, niin älkää lukematta dissatko hänen varhaista tuotantoaan.
10 tykkäystä
Voi vitsit… Pitää kyllä ehdottomasti ottaa lukuun kun ehtii.
Ensimmäisessä tosiaan oli todella paljon uutta liikaa sotahistoriaa lukeneelle.
Kaupnkäynnistä ja monesta muustakin saisi kirjoittaa paljon enemmän. Kun lukee historiaa liian sotahistoria painotteisesti muodostuu yhtä kattava kuva menneisyydestä kuin lukisi nykyhetken maailmasta pelkän Putinin ja Bidenin kautta.
5 tykkäystä
Vastaavanlainen ja aikoinaan omanakin yliopiston pääsykoekorjana ollut Verkottunut ihmiskunta on vastaavanlainen yleistajuinen yleisteos.
Se käy ihmiskunnan historiaa läpi painottaen vaihdantaa ja tiedonkulkua, mutta käytännössä näppärä ihmiskunnan historia yksissä kansissa. Ei eurosentrismiä, sodat kuitataan muutamille virkkeillä osana isompaa kokonaisuutta.
Lämmin lukusuositus!
Sen verran pätevä että jos olisi oikein sluiba ollut niin tuolla yksin olisi jo päässyt vähän älyä käyttäen yliopiston läpi. Jäi sitten enemmän aikaa monen muun asian lukemiselle ja opiskelulle, kuten sijoittamiseen. 
11 tykkäystä
Tuosta Uudet Silkkitiet kirjasta sen verran että luin sen ja mielestäni se ei yltänyt ollenkaan samalle tasolle kuin Silkkitiet kirja. Eli suosittelen laskemaan odotuksia kirjan suhteen, mutta silti lukemaan sen
Kenties suurin ongelma kirjassa on että ainakin omassa ajattelussa monesti historioitsijoiden tulkinnat lähihistoriasta ovat hivenen vähemmän loistavia kuin mitä tekevät kaukaisemmasta historiasta. Selittävänä tekijänä voisi olla objektiivisuuden katoaminen, koska ovat itse jo asioiden tapahtuessa muodostaneet subjektiivisia näkemyksiä. Vaihtoehtoinen selitys onkin sitten lukijan päässä tapahtuvaa toimintaa ja vähemmän yleistettävissä olevaa - arvostaisin jos historiaa lukevat vaivautuisivat kommentoimaan omia ajatuksiaan/kokemuksiaan lähihistorian tutkimuksen laadusta.
Kirjan antia on kuitenkin tarkastelut käynnissä olevista kehityksistä eri valtioiden näkökulmasta. Pohdiskelin kirjan luettuani että laittavatko geopolitiikan tutkijat/tulkitsijat liikaa painoa isojen valtakeskittymien toimille ja unohtavat että maailma on muutakin kuin nykyisessä tilanteessa muutama isoin maa? En tiedä, mutta tällaista hajanaista pohdiskelua kirja kuitenkin herätti.
6 tykkäystä