Oma suhde kirjojen lukemiseen on nähnyt todella suurta muutosta koko elämäni ajan. Niiden asema on vuoristoradan tavoin käynyt korkealla ja matalalla. On ollut kirjattomia vuosia ja sitten taas kymmenien luettujen kirjojen vuosia. Ei minun mielestäni lukemista tarvitse pakottaa itsellensä. Minulle se tuli takaisin luontaisesti ja aika ”yhtäkkiä”. Ei tarvitse noudattaa jotain ”lue nämä kirjat ennen kuolemaasi” -listaa pakon kanssa, jotta olisi jollain tapaa sitten lukenut klassikot. Henkilölle ”epämukavien” kirjojen lukeminen voi myös pahimmillaan tukahduttaa kirjojen nautinnon. Itselleni ehkä kävi näin yhdessä kohtaa, mutta kerron tässä tämän edetässä myös mahdollisia syitä kirjattomaan hetkeen elämässäni.
Minulle ja sisaruksilleni on luettu todella paljon pienenä. Jossain kohtaa varmaan melkein jokainen ilta on ollut vaihtelevin kestoin lukuilta. Sitten on myös luettu koko poppoolle satuja yhdessä. Tästäkin tietty jossain kohtaa kasvetaan pois, mutta tämän ajan lukemiset eivät kyllä menneet minun mielestäni hukkaan. Vanhemman olisi helppo pitkän päivän jälkeen vain peitellä toinen sänkyyn, mutta omani eivät niin tehneet ja arvostivat tätä yhteistä aikaa. Aion tämän kyllä maksaa omille lapsilleni sitten joskus tulevaisuudessa takaisin.
Tykkäsin paljon sarjakuvista pienenä. Garfield ja akkarit olivat varmaan kovimmat. Aku Ankalle myös kiitos, koska veikkaan oppineeni lukemaan hänen avullaan. Tai no ainakin edes osittain. ”Todistin” ainakin lukutaitoni silloin akkarin lehdellä ja lukemalla siitä x sivulta tekstiä. Lehtiä muutenkin oli paljon erilaisia, kuten peliaiheisina ja esimerkiksi tietolehtiä dinosauruksista
Syy tähän tulee varmaan siitä, että pidän asioiden visuaalista puolta korkeassa arvossa monessa asiassa ja opinkin helposti tätä kautta. Olen aina ollut yksityiskohtiin tarkkasilmäinen ja asioiden estetiikalla on ollut väliä. Minulle on myös helppoa esim. oppia videolta vaikka lätkämailalla tietty laukaisutekniikka tai pesäpallon heittämiseen oikeahko tapa ja tuottaa nopeasti pienellä harjoittelulla ”sama” liike. Tähän on lisäksi sitten hyvä motoriikka ja käden/silmän koordinaatio, mutta kuitenkin. Tästä syystä myös tykkäsin pikkuisena sarjakuvien lukemisen lisäksi elokuvista. Näitä on tullut katsottua myös tuolloin lapsena aika kovasti. Hyllystä napattiin ”kasetti” ja katsottiin milloin mitäkin jo useampaa kertaa laatikkotöllöstä. Elokuvien katsominen sitten kehittyi siitä siihen, että sai ikää tullessa pikkuhiljaa katsoa perheen kanssa ”rajumpia” actioneita ja muita klassikoita yhdessä.
Nykyään sitten voi olla, että olen katsonut viisi tuntia kestävän mustavalkoisen ja raskaan Japskielokuvan. Elokuvat ovat ”puhuneet” taiteen lajina aina minulle, koska niissä pystyy yhtä tunnettakin kuvaamaan eri musiikilla/ääniraidalla, näyttelyllä, kuvakulmalla/tavalla liikkua kameran kanssa, valoituksella ja itse kameralla. Mikään muu ei pysty samaan. Kirjailija voi kuvailla sitä kauniilla sanoilla ja taiteilija yksityiskohdilla, mutta kumpikaan ei silti pääsee kokemuksena samaan.
Sitten lueskelin pienenä tietysti aivan kaikenlaista, kun lukutahti nopeutui ja pystyi tarttua vaativampiin. Kirjahyllyssä oli paljon erilaista luettavaa ja tuli koluttua jopa mangaan saakka genrejä. Oli ihan tapana lukea iltaisin itse lukulampun kanssa jotain.
Kirjojen lukeminen näkikin tästä sitten kuitenkin ala-asteen lopulla ja yläkoululaisena sen tiputuksen. Oli esimerkiksi mopo mitä duunailla ja ajella kaverien kanssa, elokuvat mitä katsella kirjojen sijaan, pelit mitä pelata yhdessä ja vaikka jääkiekon pelaaminen talvella tai jalkapallo kesällä. Yksi syy taitaa myös olla, että tässä kohtaa annettiin lukutehtäviä suppeasta kirjavalikoimasta. Valitsin aina ”helpoimman” tai ehkä enemmänkin edes jollain tapaa kiinnostavan kirjan. Mikään niistä ei silti vain uponnut ja silloin huijasinkin niin, että katsoin elokuvan siitä kirjasta tai jollain ihmeen tavalla onnistuin kahtena vuotena putkeen valitsemaan saman kirjan luettavaksi. Sivut yksinkertaisesti painoi liikaa ja niihin tarinoihin turhautui.
En kuitenkaan nää tätä pahana. En jäänyt ns. mistään paitsi ja en usko muidenkaan tuossa iässä kauheasti lukeneen… Mutta tästä mentiin hieman taas eteenpäin ja jotkut kirjat alkoivatkin aina silloin ja tällöin työntämään päätänsä puskasta. Muistan lukeneeni esimerkiksi fight clubin laittomasti pdf-muodossa. Se oli mielenkiintoinen lukuhetki ja se ei tuntunut pakonomaiselta. Tässä kirjatahti sitten oli varmaan semmoista max 5 kpl vuoteen. En yhtään osaa sanoa, joten voimme kelata hieman taas eteenpäin.
Aiheina alkoikin kiinnostamaan esimerkiksi ihmisen psykologia, filosofia ja vaikka nämä talous/raha-asiat. Talouden kohdalla tietty oltiin aika pimennossa ja alkoi olla halu tajuta asioista enemmän kuin koulussa käyty peruskaura. Lukiossa filosofian tunneilla kanssaopiskelijoilta kuullut asiat eivät ihan miellyttäneet tai menneet läpi jonain ”totena”. Halusin kiinnostuneena saada aiheesta lisää irti eri kautta, joten tilasin Marcus Aureliuksen Meditations teoksen ihan vain ”entten tentten” tyylillä. Valinta ei ollut huono ja ajoi positiivisesti lukuharrastusta taas eteenpäin, koska sain jotain oikeasti arvokasta tietoa kirjasta. Tästä luin sitten seuraavaksi psykologiaan liittyvän teoksen ja boom, taas positiivinen ja rikastava kokemus kirjan äärellä.
Sijoittaminenkin alkoi sitten hieman myöhemmin, kun oli saanut luettua raha-asioista lisää näiden sivussa ja kaikkialla mainittiin osakesijoittaminen. Homma pyörähti parin sadan salkulla käyntiin ensin ja lukeminen aiheesta kasvoi tästä syystä taas entisestään. Olin tässä kohtaa käytännössä löytänyt tykkäämäni aiheet ja lumipallo lähti mäkeä alas.
Nykyään luenkin päivittäin ja 98% ajasta ns. ”tietokirjallisuutta”. Nautin siitä, että minulle jää aina lukemastani aiheesta jotain hyödyllistä käteen ja voin käyttää näitä asioita itseni eteen tai saan ymmärtää jonkun näkemyksen. Tätä en saanut silloin aikoinaan koulun tarjotuista satukirjoista. Minun piti vain löytää se uusi kiinnostus, koska lapsena luetut kirjat eivät tietenkään enää tuon ikäisenä kiinnosta.
Nyt on tullut luettua lakia, elämänkertoja, sijoituskirjoja, filosofisia teoksia, psykologian kirjoja, brändäykseen liittyviä, johonkin historialliseen tapahtumaan liittyviä kertomuksia, kaikkien poliittisten puolten näkemyksiä, muutamat sekoboltsien manifestot ja vaikka mitä.
Olen myös lukenut viimeisen kahden vuotena varmaan enemmän kuin koskaan ja en nää syytä lopettaa tätä.
Jokainen kirjoja lukeva päätyy siihen itselle nautinnolliseen tapaan omalla ajallaan ja tavallaan. Minä henkilökohtaisesti katson elokuvina kaiken sellaisen tarinamaisen ja käytän kirjoja kehittymiseen (vaikka klassikoitakin on tullut luettua).
Toivottavasti sain nyt edes jotenkin selkeällä tavalla tämän aikajanan ja selitettyä asiat. Aika moneen kertaan ”kumitin” useamman lauseen ja laitoin eri tavalla.