Perustetaan tästä ketju omasta mielestäsi parhaille/menestyneille sijoittajille. Ketju voi toimia myös hyvänä motivaationa piensijoittajille.
Laitetaan tähän nyt ketjun aloitukseksi suurelle osalle tuntematon Jason Hirschman. Tämä piensijoittaja alkoi laittamaan rahojaan Xpelin osakkeeseen, kun tuo oli 0.04$ hinnoissa. Ukko ei ole vieläkään myynyt koko positiotaan, vaan hänen omistuksen koko on vieläkin 71m $ Nykyään miehellä on oma rahasto Hudson 215 Capital. Ukko on kyllä todellinen diamond hand
Mielenkiintoinen aihe! Olisi mukava lukea juttuja hieman tuntemattomammistakin nimistä, jotka ovat pitkällä aikavälillä pystyneet tekemään ylituottoa hyödyntäen erilaisia strategioita.
Minulla ei itsellä ole moisia tarinoita kerrottavaksi, mutta peukku aiheelle ja ketju seurantaan
Li Ka-shingin tarinassa on mielestäni kiehtovia piirteitä. Hän on nykyään 95-vuotias muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt yrittäjä ja sijoittaja ja ollut Hongkongin rikkain mies vuosikymmeniä. Nykyinen varallisuus Forbesin mukaan $37 miljardia vaikka viime vuosina firmat ovatkin kärsineet mm. Hongkongin nihkeän tilanteen takia.
Li saapui Hongkongiin pakolaisena ~12-vuotiaana manner-Kiinasta vuonna 1940 ja ryhtyi hommiin 15-vuotiaana kun ei voinut isänsä kuoltua enää käydä koulussa.
“The most terrible experience during my childhood was witnessing my father’s suffering and ultimately dying of TB. I too was infected.
The burden of poverty and this bitter taste of helplessness and isolation sort of branded on my heart forever the questions that still drive me. Is it possible to reshape one’s destiny? Is it possible to minimize challenges through lessening complexities? And is it possible to enhance chances for success through meticulous planning?”
Ensimmäinen oma bisnes oli muovikukkia valmistavan yrityksen perustaminen vuonna 1950. Yrityksen nimeksi tuli vaatimattomasti Cheung Kong (viittaus siihen kuinka Jangtsejoki syntyy monista puroista). Kun Kiinan kommunistisen puolueen kannattajat aloittivat mellakoinnin tuolloin Brittien hallitsemassa Hongkongissa vuonna 1967 niin Li uskoi mellakoiden olevan ohimeneviä, pysyi rauhallisena ja osti runsaasti kiinteistöjä muiden kiireesti myydessä. Myöhemmin liiketoiminta laajentui satama-, kiinteistökehitys-, kauppa-, energia- ja infrastruktuurialoille sopivien tilaisuuksien tullen. Nämä liiketoiminnot ovat nykyään CK Hutchison Holdings -konglomeraatin ja CK Asset Holdings -kiinteistöyhtiön alla.
Tällä vuosituhannella Li on myös tehnyt runsaasti venture capital -sijoituksia etityisesti Horizons Venturesin kautta ja sijoittanut teknologiayhtiöihin myös pörssissä.
Kaikki opit eivät tietenkään sovellu piensijoittajalle mutta jokunen ilman muuta kyllä (sijoitustyylistä riippuen tietysti) esim. pitkäjänteisyys, rauhallisena pysyminen tiukan paikan tullen ja sijoitustyylin muuttaminen aikojen mukana. Ja tietysti:
“I am always vigilant about cash flow. I have adhered to a steady cash flow, high reserve and a healthy debt to equity ratio. “Seeking growth while maintaining stability” has always been my motto”
Tähän ketjuun sopinee tällainen video muistutukseksi miksi tollot ansaitsee paremmin kuin älykkäät.
Lyhyesti: Tollot ottaa suurempia riskejä kuin älykkäät, joku näistä arvauksista sitten osuu aikanaan ja koska tolloja on enempi sieltä nousee useampia rikkauksiin kuin älykkäistä. Älykkäät sijoittavat varovaisemmin, pärjäävät siis vain keskinkertaisesti, mutta todennäköisemmin ja tollojen enemmistöä paremmin.
Eli kun valitsetta henkilöpalvonnan kohdetta niin analysoikaa vähän hänen kaikkia sijoituksiaan ja niiden menestymistä. Onko siellä yksi onnenkantamoinen vai löytyykö useampia onnistumisia ja muulloinkin kuin järjettömissä nousumarkkinoissa.
Pari vähemmän tunnettua mutta kiinnostavaa sijoittajaa ovat mielestäni Shelby Davis ja Peter Cundhill, joista sattumoisin luin hiljattain kirjat: Davis dynasty ja There’s always something to do.
Molemmilla on äärimmäisen pitkä track record, Davis taisi päästä yli 20% vuosituottoihin ja Cundhill 15%, molemmat useiden vuosikymmenten ajan. Ihan kiva korkoa korolle.
Davis oli siitä kiinnostava että hän oli vakuutusalan spesialisti aiemman taustansa vuoksi ja sijoitti käytännössä pelkästään vakuutusyhtiöihin. Hän myös periaatteessa sijoitti omia rahojaan vrt. Cundhill, joka oli kanadalainen rahastonhoitaja.
Cundhillin track on lähempänä ajassa (1975 - 2008) ja hän oli nykyään epäsuositun asset based / ben graham -tyyppisen arvosijoittamisen kannattaja. Äärimmäisen halpoja yhtiöitä siis, mielellään reilusti alle likvidointiarvon. Myös Davis oli arvosijoittaja - niin ikään Grahaminsa lukenut ja jopa Grahamin analyysiorganisaation puheenjohtaja yhdessä välissä. Molemmat sijoittivat periaatteessa hyvin tylsille toimialoille ja yhtiöihin, välttelivät sitä mikä oli muodissa ja perkasivat tilikirjat tarkkaan.
Enivei, pari vähemmän tunnettua kiinnostavaa sijoittajaa. Hyviä myös vahvistamaan omaa arvosijoittajan biasta - kyllä se roskakorien kaivelukin voi kannattaa.
Kyllähän tämä ketju ansaitsee yhden ihan tavallisen (puolan)Markun! Puhun nyt siis kaikkien kanadalaisten microcappien (mm. (anti)menestystarinat Oroco ja Voxtur) isästä, Mariusz Skoniecznystä.
“Markku” valmistui Indiana Universitysta vuonna 2003 rahoituksen tutkinnolla. Vuosina 2003–2008 mies oli kaupallisen kiinteistöalan alalla arvioijana ja välittäjänä. Talouskriisin aikana 2008/2009 hän jätti alan ja perustin Classic Value Investorsin.
Diclaimer, seuraava perustuu Markun omiin sanoihin:
Vuonna 2009 ukkeli aloitti sijottamisen 10 000 dollarilla. Vuoteen 2019 mennessä tilin saldo nousi 1,1 miljoonaan dollariin. Koronavirus pudotti sen 500 000 dollariin. Vuosina 2009–2019 sijoitustuotto (Markun omien sanojen mukaan) oli noin 100-kertainen. Maaliskuuhun 2021 mennessä tilin saldo oli 4 miljoonaa dollaria, mikä tekee siitä 400-kertaisen. Hänellä ei ole hajuakaan, miten tämä vertautuu Dow’hun tai S&P:hen, koska mies ei seuraa niitä. Indeksien seuraaminen miehen omien sanojen mukaan voi viedä fokuksen omista keisseistään.
Markku on erityisen kiinnostunut pienissä pörsseissä treidaavista osakkeista. Erityisesti kanadan TSXV on lähellä miehen sydäntä. Noiden räkäisten pörssien pikkufirmoihin ei pahemmin rahastot yms. koske, joten kilpailua ei ole. Markku se vaan koettaa löytää sieltä kasvavaa kultamunaa.
Markku monesti järjestää noihin firmoihin private placementteja, joista saa finders fee -palkkioita. Uskoisin että mm. näiden takia Markku voinee olla naimisissa myös huonompien keissien kanssa pidempään kuin haluaisi.
- kyllä se roskakorien kaivelukin voi kannattaa.
tästä sai kyllä päivän parhaat naurut.