Se on totta kai ollut ensisijaisesti kustannuskysymys, miksi tämäntyyppinen valmistus on lähtenyt Suomesta pois, ei Marimekko tässä mikään poikkeus ole. Kuten Hammaskeiju totesikin niin Arabiakin on jo vuosia sitten siirtänyt tuotantonsa pois Suomesta koska:
Jos jossain voi valmistaa tuotteita kolmanneksella siitä hinnasta, joka valmistukseen kuluu Suomessa, niin vaikeahan tuotannon siirtämistä on estääkään.
Mitä tulee vaatteiden ja tekstiilien valmistamiseen mitkä on kuitenkin se Marimekon ydinbisnes niin vaikka tämä Fashion Finlandin jutun otsikko väittääkin rehvakkaasti että “Vaatteita valmistetaan kannattavasti myös Suomessa” niin itse juttu kertoo kyllä aika ankeaa tarinaa Suomen tekstiiliteollisuuden tilasta.
Ensimmäisiksi esimerkeiksi Suomessa vielä valmistavista yrityksistä on nostettu Sidoste (liikevaihdoltaan n. 3-4M€ sukkavalmistaja), Tam-Silk (n. 3M€ alusvaatevalmistaja) ja Jokipiin Pellava (n. 4M€) Kaikki ovat 30-40 hengen “nyrkkipajoja”. Seuraavat esimerkit ovat tästä vieläkin pienempiä. Tämä kertoo siitä kuinka pienimuotoista Suomessa jäljellä oleva valmistava vaate-/tekstiiliteollisuus enää nykypäivänä on. Marimekon vuoden 2022 liikevaihdon kasvu oli jo enemmän kuin näiden kolmen “suuren” valmistajan koko liikevaihto yhteensä.
Ei oteta kantaa siihen onko Marimekolle ollut virhe lopettaa tuotanto Suomesta aikanaan vai olisiko sen pitänyt taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta jos katsotaan ihan vain nykypäivää ja mitä nykyjohto voi tehdä niin vaikka Marimekko nyt yhtäkkiä päättäisikin, että ei väliä että tuotantokustannukset on moninkertaiset Suomessa me pystytään kyllä laittamaan se hintoihin (ottamatta kantaa onko tämäkään realistista vai ei), niin se ei edes olisi mahdollista koska ei Suomessa ole mitään piilevää osaajakapasiteettia että yhtäkkiä voisit ruveta valmistamaan täällä tekstiilejä kymmenien miljoonien edestä ja pyörittämään teollisen mittakaavan vauhdilla kasvavaa toimintaa josta sitten jakelet tuotteita ympäri maailmaa. Tuossa linkkaamasssani jutussa on hyviä esimerkkejä tästä että näillä pikkupuulaikeillakin on asian kanssa haasteita kuten:
Muotikuulla oli teollisen silittäjän työpaikka auki kaksi vuotta, mutta paikkaan ei löytynyt työntekijää. Sama toistui, kun yrityksen leikkaaja jäi eläkkeelle.
Pätevien osaajien, kuten ompelijoiden, puute on vaikeuttanut tuotantoamme kotimaassa. Aukeaviin työpaikkoihin ei ole enää osaavia hakijoita. Suomessa on kokonaisia eläköityviä ammattikuntia, sanoo Varkki-Terho.
Kun valtaosa tekstiiliteollisuudesta katosi Suomesta, ei tekstiilien tuotantopuolelle kouluttautumista ole nähty enää järkevänä vaihtoehtona. Alan opetustarjontaa on supistettu, ja nykyään tekstiilialan koulutukset painottuvat suunnitteluun.
– Mallimestarimme kertoi, ettei opiskelijoista löydy ensimmäistäkään, jota hän voisi suositella. Valmistuvilla ei yksinkertaisesti ole vielä riittäviä taitoja.
Ja nyt puhutaan siis ihan yksittäisistä työntekijöistä. Mielestäni on epärealistista kuvitella, että tuotantoa voitaisiin Suomessa ruveta tekemään isommassa mittakaavassa lyhyellä aikavälillä, se juna meni jo vuosia sitten. Tuotanto on ajettu alas, osaavat ihmiset ovat eläköityneet tai menneet muihin hommiin aikapäiviä sitten ja alan koulutus on myös ajettu alas. Muutamat jäljellä olevat yrityksetkin on hiipumaan päin.
Siinä olisi Marimekolle aikamoinen vuori kiivettäväksi kun tätä kuollutta toimialaa alkaisi yksinään Suomessa herättelemään henkiin.