En ole sinänsä mikään akkutekniikan asiantuntija, mutta kovasti olen yrittänyt selvittää ihan sellaista perustietoa, että kuinka monta lataussykliä yksi akku kestää (lataussykli = yksi lataus nollasta täyteen + yksi purku täydestä nollaan). Aika monenlaisia lukemia löytyy eri lähteistä, mutta otetaan sieltä vaikka luku 2000. Voi olla yläkanttiin, ehkä pahastikin, sillä jopa vain 500 lukemaakin löytyy.
Jos tuo uusimman investointipäätöksen akku maksaa 15 miljoonaa (+ infra päälle, mutta se infra ehkä kestää kauemmin kuin akku), niin yhdelle lataussyklille tulee hintaa 15 000 000 € / 2000 = 7500 €. Tuo on siis yksinkertaistettuna kannattavuusraja sille, että akun purusta pitää saada tuon verran enemmän kuin latauksesta. Koska kyseinen akku on 38,5 MWh, niin yhden MWh:n hintaeron pitää olla vähintään 7500 € / 38,5 MWh = 195 €/MWh. Kyllähän sellaisia päiviä on, joissa tuollaisiakin hintaeroja päivän sisäisesti tulee, mutta aika vähän vuositasolla kuitenkin. Välillä saa odotella jopa viikonkin tai kaksi, että tuollaisia hintaeroja on edes koko jakson halvimman ja kalleimman tunnin välillä. Olettaisin kuitenkin, että akku kuluu myös ajan funktiona, eli se ei kestä ikuisesti vaikka sillä ei tehtäisi mitään, eikä sinänsä voida olettaa että näitä hintaeroja voitaisiin metsästää välittämättä siitä kuinka harvoin niitä tulee. Eikä tuossa laskelmassa ollut edes huomioituna mitään huoltokuluja tai rahoituskustannuksia tai muita vastaavia, ja kai sille infrallekin pitää joku kustannus asettaa.
Jos näillä viimeisen parin vuoden spot-markkinan hintavaihteluilla olisi tehnyt niin, että joka päivä halvimmalla tunnilla lataa ja kalleimmalla purkaa, niin tuloja voisi saada 20 000 € luokkaa per vuosi per yksi MWh. Jos vielä lisää toisen lataussyklin, olettaen, että yöllä ladataan, aamulla puretaan, iltapäivällä ladataan ja illalla taas puretaan, niin tulot voisivat nousta johonkin 25 000 € - 30 000 € välimaastoon, ja lataussyklejä olisi 2 per päivä eli noin 700 per vuosi. Akku siis kestäisi tällaisella käytöllä kolmisen vuotta, rahaa tulisi karkeasti 100 000 € per yksi MWh, ja akun hinta vaikuttaa olevan jotain 400 000 - 500 000 € per MWh luokkaa. Aika paljon pitäisi vieläkin hintavaihtelujen kasvaa, akun hinta halventua tai syklikestävyys pidentyä, jotta tällainen toiminta kannattaa. Voi kuitenkin olla, että tietyissä pienen skaalan tilanteissa ikään kuin lisätuloja voi saada siirtomaksupuolelta, jos akun avulla voi esimerkiksi huipputehoja leikata. En tunne tämän puolen taloudellisia potentiaaleja.
Vertailuna taajuusohjatusta häiriöreservistä tai vaihtoehtoisesti taajuusohjatusta käyttöreservistä olisi voinut saada sellaiset noin 300 000 € per vuosi per 1 MW. Näille markkinoille osallistumalla akku myös kestää selvästi kauemmin kuin 3 vuotta. Mielestäni selvä peli mihin akkuja kannattaa myydä. Toinen tarina on, että mitä näiltä taajuusohjatuilta reservimarkkinoilta pitäisi sitten tuloja saada, jotta investointi on kannattava. Tulevaisuuden hintatasoja voimme vain arvailla, mutta akuista tulee varmasti paljon lisää tarjontaa. Nykyisen hintatason jatkuessa kannattavuutta on. Näitä akkuja on nyt sen 60-70 MW markkinoilla, ja uusia investointipäätöksiä on tähän päivään mennessä julkaistu päälle 200 MW. Kaikki niistä ei mene FCR-markkinoille, mutta mielestäni voidaan pitää realistisena, että keskimäärin 150 MW per tunti tulee näistä lisätarjotaa, ja tämä tarjonta on molempisuuntaista. FCR-N markkinan koko on 120 MW luokkaa, FCR-D ylös 350 MW ja FCR-D alas 250 MW, ja tosiaan nämä kaikki ovat varsin vesivoimavaltaisia tällä hetkellä, kulutusta noin puolet FCR-D ylös markkinasta ja muuta pientä löytyy joka markkinalta. Markkinoiden kysyntä saattaa vähän kasvaa seuraavan ehkä 10v aikana, mutta ei tuplaannu, ellei koko Pohjoismainen sähkönkulutuskin tuplaannu ja ellei rakenneta vielä isompia tuotantolaitoksia kuin Olkiluoto 3 tai isompia rajasiirtoyhteyksiä kuin olemassa olevat.
On epäselvää, väistyykö vesivoima ja kulutus FCR-markkinoilta akkujen tieltä sopuisasti, vai tuleeko kuinka paha ylitarjontatilanne, hintakilpailu ja markkinahintojen putoaminen. Jonkin verran on kapasiteettia, joka ei kykene vastaamaan markkinoiden tiukentuneisiin teknisiin vaatimuksiin, ja tämä kapasiteetti poistuu tarjontapuolelta. Voi kuitenkin olla, että etenkin kuluttajia tulee markkinoille myös lisää. On edelleen paljonkin raskasta teollisuutta, jota ei ole ainakaan tähän mennessä reservimarkkinat paljonkaan kiinnostanut, koska esim. miljoonan euron vuosittaiset lisätulot ovat liian pieniä tuloja, jotta homma kiinnostaa. Tiedän myös, että tuulivoimalle ja aurinkovoimalle tutkitaan mahdollisuuksia FCR-D -markkinoilla. Ruotsissa onkin jo käytännön kokemuksia, joten ei ole epäselvää etteikö Suomessakin näitä resurssityyppejä liity mukaan markkinoille jossain vaiheessa. Toki nämä eivät markkinalle pysty osallistumaan silloin kun ei tuule tai paista, mutta varsin merkittävä osa tunneista kyllä joko tuulee tai paistaa.
