Voisi olettaa että tuollaisella 90 % maanpinnan ehjänä pitämiseksi nimenomaan auraus on se mikä kielletään, ja jätetään vaihtoehdoiksi laikutus ja mätästys ----> 0,5 m x 0,5 m * 2000 mätästä = 500 neliötä rikottua pintaa / hehtaari.
Ainakin omalla asuinalueella auraus on jo käytännössä jäänyt sivuun kun on tullut jatkuvatoimisia mätästys koneita jotka tekevät hyvää ja tasaista jälkeä nopeasti.
Ei aurausta ole maanmuokkauksessa juuri käytetty pitkään aikaan. Erityisen paksukunttaisilla mailla sen käyttö on edelleen perusteltua mikäli halutaan luoda optimaalisent kasvuolosuhteet seuraavalle puusukupolvelle. Huomattavasti kevyempi käsittely riittää esimerkiksi kangasmailla ja nämä ovat hyvin huomaamattomia tänä päivänä
Kuusen mätästyksessä voisi hyvinkin riittää 1300-1400 tainta/mätästä hehtaarille. Kasvupohja sen verran rehevä, että koivikkoa ym. tulee kuusien sekaan luontaisesti sen verran, että riittävä taimikontiheys saavutetaan. Varsinkin jos tavoitteena jonkinmoinen sekametsä
Joka tapauksessa jonkinlainen muokkaus on välttämätön. Muuten valtakunnan metsien kasvu hiipuu ja olemme samanlaisessa harsimiskierteessä kuin entisaikaan. Kunttainen maa on todella heikko uudistumaan ja tähän samaan ilmiöön vuosikymmenien päästä naureskellaan tahoille, jotka lobbasivat mm. jatkuvaa kasvatusta.
Perustuu omaan kokemukseen. Ja tuoreimmiltaan ihan tältä aamulta. Sorruin jänismetsällä pitkästä aikaa naapurin 15 vuotta sitten mätästettyyn taimikkoon. Ja surkeaahan sinne ja sieltä oli pois päästä. Alueen virkistyskäyttömahdollisuudet on tuhottu vähintäänkin kymmeniksi vuosiksi. Mainitsemasi aurausongelmat koskevat myös omia maitani. 1980-luvun alussa auratut maa-alat eivät ole ainakaan minun maillani tähän päivään mennessä palautuneet siihen kuntoon, että niissä voisi sulanmaan aikaan hermostumatta retkeillä. Eli kierrän jopa omilla maillani ao. kuviot. Noin 20 % maistani on auraamalla aikanaan tuhottu. Olen miettinyt, että jahka puusto pääsee siihen 1-2 tukin mittaan niin kaadatan pois ja tilaan catepillarin maita tasaamaan. Eli kääntömätästys tai laikutus ovat minun innokkaan ulkoilijan mieleen.
On totta, kuten sanoit, että voimakas maanmuokkaus nopeuttaa erityisesti alkuvaiheen kasvua (ja erityisesti oksiston). Mutta minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään erityistä kiirettä; 100 vuoden kiertoajan sijasta maltan odottaa 20 vuotta pidempään. Nykyisenlaisen metsätalouden tila ei myöskään huoleta. Selluteollisuudella on ollut liikaa päätäntävaltaa Suomen metsien suhteen. Mainittu näkyy myös hakkuiden tukkisaannossa, joka on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä. Taitaa tukkipuun osuus hakatusta puumäärästä olla enää noin 45 %, kun se vielä 70-luvulla oli likemmäs 70% (korjatkaa joku jos muistin väärin).
Aurauksesta vielä sen verran, että Lapissahan sitä vielä yksityismailla harjoitetaan. Jos haluaa nähdä oikein inhan esimerkin niin Itä-Lapissa toimivien yhteismetsien mailtahan niitä löytyy.
Surkeasta maapohjasta huolimatta saatiin se jänis. Pieni oli. Kevään poikasia.
Kuulostaa enemmän siltä, että naapurin palsta ei ole nähnyt raivaussahaa vähään aikaan. Ei kyllä oman kokemuksen mukaan mätästetyllä maalla kovin huono kulkea
Kainuussa päin tuota maatyyppiä on, johon auraaminen soveltuu hyvin. Pölkky Oy siellä tukkia taitaa ostaa, mutta kuitu mennyt heikommin kaupaksi. Ehkäpä sillekin jatkossa enemmän kysyntää
Metsäkeskustelussa yleensä ottaen hieman häiritsee jonkinlainen NIMBYily. Puhutaan, että pitäisi korvata esimerkiksi rakentamisessa terästä jalostetuilla puutuotteilla. Samaan aikaan tietyt tahot haluavat iskeä keppiä pyörän pinnojen väliin ja estää tehokasta puuntuotantoa
Ei suojelussa mitään vikaa ole, mutta mikäli elintasosta ei tingitä ja saada kaikkien hyödykkeiden tuotantomääriä alas olemme siinä tilanteessa, että meillä kasvatetaan täällä kotopuolessa risua ja jostain muualta tuodaan puuaines. Voin aika isosta summasta lyödä vetoa, että siellä toisessa maassa ei olla uudistamisketjua mietitty yhtä pitkälle kuin täällä ja luontokato vain voimistuu tämän seurauksena
Mutta eikös sitä sanottu, että poissa silmistä on poissa mielestä!
Hyvä kooste @zyippi! Kyllä tässä itsekin metsäsijoittajana huolissaan on, että miten jatkossa sijoittamistoiminnan kannattavuus kärsii kun rajoitteita tulee lisää. Ei ole tullut pariin vuoteen lisättyä metsäpinta-alaakaan. Tämä on itsellä näkynyt jo siinä, että olen tinkinyt esimerkiksi uudistamistoimenpiteistä ja luottanut siihen, että kyllä luonto hoitaa uuden metsän. Sinälläänhän hiilinieluja, monimuotoisuutta ja muita luontoarvoja saataisiin nimenomaa lisää sillä, että kannustettaisiin metsänomistajia niihin eikä lisättäisi heidän riskejään. Mutta pelataan tätä peliä sitten niin kuin päättäjät haluavat ja minimoidaan omat riskit…Usein päättäjiltä unohtuu se, että metsän kiertoaika on 60-100 vuotta ja alkuinvestoinnin tekijä saa olla aika nuori, jos haluaa elinaikanaan sen itse saada takaisin. Jos vielä riskiä kasvatetaan, niin pahoin pelkään että moni jättää hoitotyöt minimiiin…
Vielä tuosta taksonomiasta ja sen tuomista rajoitteista. Sehän ei pakota metsänomistajaa mihinkään, mutta toki jos puunostaja haluaa rahoitusta taksonomian mukaisilta toimijoilta niin silloin se ohjaa myös puunhankintaa niille tiloille, missä metsänomistaja noudattaa taksonomian velvoitteita.
Hienoa, että täältä myös löytyy omistajuuteen/sijoittamiseen liittyvä ketju,johon myös metsää omistavat tahot kirjoittavat ajatuksiaan. Mielenkiintoista lukea ja oppia, kiitos siitä.
Itselläni varmasti perinteisistä perinteisin tilanne Suomessa, että omistan perintönä 15 hehtaaria kaavatusmetsää Suomen maaseudulla(Keski-Suomi). Itse asun pääkaupunkiseudulla. Olen kuitenkin kotoisin tuolta alueelta, ja ennen täysin toisen alan yliopistokoulutusta opiskelin aikoinaan metsuriksi. Tuttuja myös töissä maasutualoilla, ja asuvat maaseudulla.
Kaiken lukemani, oppimani ja kokemani perusteella ja mitä mahdollisia rajoituksia metsätalouteen Suomessa tulevaisuudessa liittyy, en ikinä ostaisi metsää tai sitä omistaisi. Kuitenkin, kun olen sitä ylisukupolvisesti perinyt, niin panostan siihen, että voin sen tulevaisuudessa myös entistä ehompana lapsilleni perintönä siirtää.
Mieluummin nimenomaan sijoitusmielessä omistan kuitenkin, Sampoa, Nokiaa ja Harviaa. Näistä voi nopeasti luopua ja saada myös jatkuvaa osinkomuotoista tuottoa. Metsä on enemmän tunnesiteitä ja hyvää liikuntaa marjastuksen, sienestyksen ja ajoittainen metsänhoidon muodossa. Näilläkin on oma vahva, mutta ei taloudellinen,arvonsa.
Ehkä se joku tuulifirma tulee ja pelastaa vaivalta. Pahimmassa tapauksessa myllyt menee naapuriin, sähkölinja vedetään oman palstasi kautta ja saat siitä pysyvän rasitteen käytännössä ilman korvausta 
Älkääpäs nyt noin pessimistejä olko. Tänä vuonna on osake-, korko- ja asuntomarkkinat laskeneet. Metsätilojen hinta näyttää sen sijaan edelleen kasvavan. Tämä melkoinen yllätys (laina)korkojen kasvaessa ja poliittisen riskin kasvaessa.
Hauska huomata miten pohjoisemmassakin hinnat nousseet huomattavasti. Itse asiassa eniten koko maassa esimerkiksi viime vuonna. Ilmeisesti etelässä maa jo niin kallista, että ylimääräinen raha valuu vähän ylemmäksi
Periaatteessa kainuu sekä lapin lounais- ja eteläosat voivat olla hyvinkin otollista kasvatusaluetta tulevaisuudessa mikäli lämpenee vielä lisää. Hinnan puolestahan palstat ovat murto-osa etelän hinnoista. Toteutunut ja ennustettu kasvu kovinta tällä alueella ja ei niin huolta kasvitaudeista ja ötököistä, vaikka vähän lämpenisikin
Tuulifirma tuli lähestulkoon kysymättä minun maille. Ja kuten manasit niin se mylly tulee näillä näkymin tosiaan siihen naapurin puolelle. 50 metriä minun rajasta! Tieyhteyksistä ja linjoista 0,5 eur/ neliö. Kyllä se sijoittelupäätös vaan kovasti korpesi… 5 cent/kwh hinnalla naapurin arvioin saavan noin 12 000 euron korvauksen/ vuosi pelkästä myllystä ja pinta-ala -korvaukset sen päälle. No jotakin hiluja minullekin, mutta myönnettävä on, että naapurin/ serkun maille osunut mylly vei unet muutamaksi yöksi. Jos joku joutuu näitä tuulivoimakuvioita miettimään niin lähettäkää viestiä. Voin pistää tulemaan kopion sopimuksesta, johon jouduin itse tyytymään.
Eihän noista käytännössä saa mitään korvausta. Puut myydään X-hintaan ja ilmeisesti hehtaariperusteinen muutaman satasen korvaus pysyvästä haitasta. En tiedä onko viime vuosina parantunut, mutta tuskinpa
Noiden vuokrien hinnat ovat nousseet parina viime vuotena. Taitaa jo olla enemmänkin kuin 12 000 euroa/mylly. Näissäkin tapauksissa maanomistajien pitäisi yhdessä ruveta ajamaan asiaa ja palkata asiansa osaava lakimies hoitamaan asiaa niin ei mene liian halvalla maat
Oli tuossa vähän ylempänä keskustelua Suomi vs. Baltia puun hinnoista. Lisääntymään päin nyt siis on ollut tuo tuontipuun määrä Baltiasta, ja hinnassakin ollut aika räikeä ero. Näillä hinnoilla kannattaisi melkein jo perustaa yritys Suomeen joka vie raakapuuta Viroon myytäväksi Suomalaisille metsäfirmoille. Nyt sielläkin alkaa tosin laskutrendi voimistumaan.
Kuvitellaan että mäntykuidun hinta on suomessa tienvarressa 40 euroa kuutiolta + alv, ja viron satamassa saisi tuon 80 euroa kuutiolta (Siellä mittaus kuoren alta, täällä päältä). Erotus on 40 euroa viron hyväksi, en usko että rahti Etelä-Suomesta Viron satamaan maksaa 20 euroa enempää. Lasketaan autokuljetus kustannukseksi satamaan vaikka 10 eur/m3, ja laivakuljetuksille ja mahdollisille satamamaksuille toiset 10 euroa/m3
(Autokuljetuksen tehtaalle yksikkökustannus oli 7,93 €/m3. Nousua oli 3,0 % edellisvuodesta (reaalinen kustannusmuutos −5,6 %).
Keskimääräinen kaukokuljetusmatka lyheni 3,5 % ja oli 161 km. Autokuljetuksen tehtaalle keskimääräinen kuljetusmatka oli 101 km (−0,9 %).) (Metsätehon vuositilastoista 2021)
Jos olisi valmiiksi ostaja satamassa kyseisille puille, ja kulurakenne selvitetty ja sopimukset esimerkiksi MHY:n kanssa täällä päässä ja pätäkkää saada homma pyörimään, niin tollaisella tupakka askilaskelmalla voittoa kertyy ihan mukavasti. Mietitään että laivataan isoja määriä kerrallaan esimerkiksi 5000 tai 10000 motin erissä niin erotus olisi jo 100 - 200 tuhatta euroa voitollinen.
Ei näytä hyvältä metsänomistajan omaisuudenhoidon kannalta, jos harvennetaan lyhytnäköisesti. Ja tehdään niin säännönmukaisesti.
“Kaikki tutkitut 86 kohdetta oli harvennettu liian vähäpuustoisiksi.”
Lainaus jutun lopusta:
Partanen sanoo, että yhtiö ei ohjaa korjuuyrittäjiä konekaluston hankinnassa, esimerkiksi nykyistä pienempien harvennuskoneiden saamiseksi käyttöön.
”Urakoitsijat tekevät investoinnit itsenäisesti. Luotamme heidän ammattitaitoonsa tässä asiassa.”
Juu eipä ohjaa ei, muutenkuin hinnalla.
Vain maksimi tehokkuudella saa puuta
huilaamaan kauhan läpi, niin että rahat riitää.
Ensiharvennuksen kun tekisi pienkalustolla,
Ei jäisi ajouria lainkaan.
Ne saisi sitten kahtella oikeaan kohtaan kun aletaan tekemään laatuharvennusta.
Ja runkolulu/ha olisi tasainen. Ja pinta-ala tehokkaamassa käytössä.
Eikä niin kuin jutussa että melkein kolmasosa on auki.
Mutta kun se maksaa €nemmän silloin ensimmäisellä kerralla…
Ei tuo asia ole niin yksioikoinen. Esimerkiksi kuusikoissa metsätuhojen riski kohoaa joka kerta, kun motolla mennään kolistelemaan ja puihin tulee lommoja ja juurenniskat vaurioituvat. Paljon puhetta, että ensiharvennukseen mentäisiin myöhemmin ja pienemmällä runkoluvulla, jotta saataisiin kannattavuutta. Siitä sitten päätehakkuu tämän jälkeen
Toinen tekijä on tietenkin tilakokojen pieneneminen. Samalla kuviotkin varmasti pienenevät ja ei millekään muutaman hehtaarin kuviolle kannata paria puuta lähteä otttamaan pois mikäli ei ilman halua antaa niitä pois
Monen asian summa
Ruotsissa tutkittu itsestäänselvyyksiä. Hakkuiden vähentäminen lisää puuntuontia muualta ja hyöty katoaa siltä osin
Millähän tapaa pöljälässä tajuttaisiin tämä asia? Joku professori tästä Suomessakin huomautti, mutta sai osakseen lähinnä paheksuntaa
Liian tiheitä metsät pääsääntöisesti omaan silmään ovat, puu ottaa kyllä ympärillä olevan tilan haltuun ja metsänomistaja tähtää nimenomaa tukkipuuhun jolla se tili tehdään. Riittävän tomerasti kun touhuaa raivaussahan kanssa, niin pääsee toisesta harvennuskerrasta kokonaan eroon.
Ensiharvennusta ei yleensä tehdä pienellä koneella, koska urat eivät sen jälkeen sovi isolle koneelle joka tekee viimeisen harvennuksen. Tai tämä on ainakin annettu selitykseksi.
Kyllähän tuon taitava Excelin pyörittäjä laskee minkälainen malli toimii parhaiten. Mutuna veikkaisin, että etelän ravinteikkailla mailla erityisesti kuusella kannattaisi mennä ensiharvennukseen suht alhaisella runkoluvulla maksimoiden tukki ja siitä päätehakkuu. Kierto saadaan hyvinkin lyhyeksi jalostetulla taimella.
Kannattaako hirveästi tuhlata resursseja ja aikaa siihen, että tuotetaan huonoon hintaan kuitua sellunkeittoon?
