Mikäli on paljon harvennus/hakkuu-kelpoista metsää, kannattaa ehkä ottaa sellainen metsävakuutus joka kattaa myrskyvahingot. Sellainen voi onnistua ihan netistä naputtelemalla ja on 2C:ssa verovähennyksiin kelpaava.
Ensi viikolla voi toteutua kaikenlaisia ikäviä asioita metsälle sääennusteiden pohjalta, lisäksi suuri määrä kaatuneita puita laskee markkinahintoja.
Metsävakuutus on todella halpa, kattaa myrskytuhojen lisäksi metsäpalot ja ötökkävahingot.
Tässä hyvä recap Metsähallituksen kv-asiantuntijalta EU:n metsäaloitteista. Lyhyt lukea.
Terve kaikki!
Tämä on ensimmäinen postaukseni tähän vitjaan. En ollut huomannutkaan, että täällä on myös metsäsijoittamiseen keskittynyt ketju.
Olen itse aikanaan omistanut kohtuullisen määrän metsää, sanotaan 50-100 ha. Tein kuitenkin joitakin vuosia sitten yhteismetsäjärjestelyn, mutta alla omia mietteitäni metsäsijoittamisesta ja metsän omistamisesta.
Suora metsäomistus
Metsän omistaminen on yksi erikoinen sijoittamisen laji. Tuotot tulevat hitaasti ja epätasaisesti. Välillä kassavirta on negatiivinen vuosikausia, kun vakuutuskulut, tiemaksut ja mahdolliset hoitokulut juoksevat, mutta tuloja ei ole. Tasainen vuosittainen tuotto vaatisi minimissään noin 500 ha metsäomaisuuden ja harvalla on tähän mahdollisuutta. Metsänomistaja voi omalla aivotyöllään ja fyysisellä työllään vaikuttaa tuottoon ja samalla tulee ehkä kuntoiltua metsiä kiertäessä ja raivaussahan varressa. Moni sanoo pääsevänsä metsiensä kanssa hyvään tuottoon, jopa 7% per vuosi keskimäärin, mutta laskevatko he hintaa omalla työlleen? Epäilen. Ja maksavat ne sahat ja suojavarusteetkin jotain. Kun hoidat itse metsääsi fyysisesti, ei se ole enää pelkkää sijoitustuloa vaan pääomatulon ja työtulon yhdistelmä.
Itseni alkoi kismittämään tämä tuottojen epätasaisuus yhdistettynä siihen, että metsäni sijaitsivat liian kaukana asuinpaikastani. Lisäksi ajatus siitä, että suuri osa omaisuudestani sijaitsi pienellä alueella ilman hajautusta, alttiina kasvitaudeille, myrskytuhoille ja metsäpaloille, häiritsi minua, vaikkakin metsäni olikin vakuutettu. Parina kesänä putkeen oli känniläisten aiheuttama maastopalo. Samalla tunsin, etten pystynyt hoitamaan metsiäni niin hyvin, kun olisin toivonut. Aika ja taidot eivät riittäneet. Mieluummin olin vielä pienten lapsieni kanssa kuin yksin metsässä. Tähän päälle hieman hankalahkot mökkiläiset alueella, jotka kuvittelivat toisinaan metsieni olevan jotakin yhteisomaisuutta heidän kanssaan. Nämä ongelmat tulevat vieläpä kasvamaan tulevaisuudessa ilmastomuutoksen ja ihmisten itsekkyyden edetessä. Halusin siis hajauttaa riskejä ja saada parempaa sekä tasaisempaa tuottoa, jotta voisin paremmin hajauttaa omaisuuttani muihin omaisuuslajeihin.
Siksi päädyin tarkastelemaan seuraavia vaihtoehtoja: Myynti, metsän vuokraus ja yhteismetsään liittyminen
Myynti
Myynti olisi ollut helppo ratkaisu ja metsätiloista maksettiin/maksetaan myös aivan järjettömiä hintoja, mutta sillä olisi ollut suuret veroseuraamukset ja lisäksi olisi noussut kysymys, mihin sijoittaa rahat? Halusin jatkaa jollakin tapaa jatkaa metsäsijoittamista, mutta metsärahastot eivät ole minulle vaihtoehto järkyttävän suurten hallinnointipalkkioiden vuoksi. Jopa 2%, mikä syö ison osa tuotoista (4-5% per vuosi). Lisäksi metsäomistus jollakin tapaa tasaa riskeja ja parantaa hajaustusta. Siksi en päätynyt myyntiin.
Metsän vuokraus
Yksi vaihtoehto ratkaista tulojen epätasaisuus olisi ollut vuokrata metsä tiettyä käyttöoikeutta vastaan esim StoraEnsolle/Tornatorille. Muutkin varmaankin tarjoavat tälläista palvelua. Kuitenkin sama alkuperäinen ongelma olisi ollut taas edessäni X vuoden päästä ja halusin asiaan lopullisen ratkaisun, ettei jälkikasvun aikanaan tarvitse sitä miettiä.
Liittyminen yhteismetsään
Lopulta päädyin ratkaisuun, jossa liitin metsäni suureen yhteismetsään
Etuja:
Haittoja
Tästä tuli ehkä vähän mainospuhe yhteismetsille, mutta itselleni se oli hyvä ratkaisu. Onko kukaan muu päätynyt samaan?
Niille jotka harkitsevat ostavansa metsää, annan yhden vinkin: Excel-käteen ja laskekaa, mikä on tuottopotentiaali. Monet myynnissä olevat metsätilat ovat aivan ylihintaisia, koska varsinkin Etelä-Suomessa jotkut vaan haluavat oman puuhapalstan/metsän eikä hintä merkitse mitään. Lisäksi metsärahastot ainakin vielä 1-2 vuotta sitten ostivat ylihintaan.
Aivan erinomainen kirjoitus Logitechilta. Asia on juuri noin. Nuo 6 -7 %:n tuotot vaativat sen oman jatkuvan työpanoksen ja toisaalta ”asumisen” niin lähellä palstaa, että voi nuo työt tehdä kotoa käsin. Mielekästä työtähän se on.
Minulla samanmoinen määrä metsää. Tunnesyistä en vaihda ”omistajuutta”, mutta ei minulla ole ylisuuria tuotto-odotuksiakaan. Kun kaikki hoitotyöt teettää MHY:llä (Metsänhoitoyhdistys), niin metsä on kunnossa, mutta jatkuva tuottotaso matala. Realistisesti.
Laskeeko monikaan pörssiosakkeisiin sijoittamiselle omalle työlle hintaa. Tätä ei sentää pysty kuntoiluksi laskea.
Se on kevyt harrastus, metsähommat ovat raakaa hommaa.
Ei varmasti laske. Pörssi on kuitenkin aika-ja paikka-vapaa, kun on kännykkä ja tietokone. Antaa valita mitä tekee ja milloin. Kuitenkin, itse en suoraan sanottuna näitä vertaile, koska kuten jo totesin, metsässä on tunteet pelissä. Lähinnä se on minulle harrastus ja pysynee sellaisena. Monille on toisin ja jokainen valitsee itse, eikö niin?
Mikä on tuotto-odotuksesi? Kaikki eivät sitä laske, eikä tarvitsekaan.
Itselläni on MHY:sta huonoja kokemuksia, varsinkin tilanteessa, jossa on paljon myrskypuuta. UPM:llä ja StoraEnsolla on resursseja reagoida, mutta MHY:llä ei.
Onko sinulla metsäperäkärryä tai teetkö hankintahakkuuna hommia?
Kalustoahan voi ostaa rahalla joka helpottaa fyysistä työtä.
Raivaussaha-hommat ovat taas hyvää kuntoilua, itse en ole vielä päässyt niitä tekemään.
Metsänhoitajaksi valmistuminen odottaa lähitulevaisuudessa, ja koen että itselläni on suhteellisen vahva substanssi niin töiden, omien (perityt) metsien, sekä yliopisto-opintojen pohjalta. Oma erikoistuminen kohdistuu kansainväliseen metsäekonomiaan, sekä metsäteknologiaan, joten metsänhoitoon/-suunnitteluun liittyvä osaaminen on hyvinkin yleisellä-tasolla, eli suurta lisäarvoa en koe kyseiseen aihepiiriin tuovani vaikka kaikki perusopinnot onkin tullut käytyä.
Metsätila-arvioita on tullut nähtyä tässä pienen elämäni aikana niin paljon, ja huomaa että suurella osalla ei ole käytännössä mitään alan osaamista, vaan tekevät arviot seuraavalla tavalla:
Tämä pätee tyypillisesti julkisilla markkinoilla myynnissä oleviin metsätiloihin. Rahastot ym. ulkoistavat metsätila-arviot mm. Suomen Sijoitusmetsille, joilla arviot ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Tapion summa-arvomenetelmätaulukoita kohtaan voisi esittää tällä hetkellä sellaisen kritiikin, että ne ovat hieman aluekohtaisesti 2.0 - 3.0% diskonttokoroilla lasketut arvot, ja perustunut siihen että kyseisellä odotusarvolla/taimikon arvolla saisi tyypillisen metsäntuotto odotuksen. Ei saa. Tähän tulee laskea vielä oma tuotto-odotus päälle. Nyt kun korkotaso on noussut, pitäisi odotusarvo/taimikonarvojen diskonttokorkokin vähintään tuplaantua, joka vetää karkeasti n. 1/3 näiden arvoista pois riippuen metsän matureetista.
Yhä enemmän kuljemme kauppa-arvomenetelmää kohti, joka on asiana sitten täysin eri. Ruotsissa toiminut jo pidempään, ja mm. Tornatorkin siirtynyt tähän menetelmään omien metsiensä arvoa julkaistaessa. Hannun hintaseuranta antaa hyvää pohjaa.
Käytännössä pyrin plussalle ja plussalla olen tämän n. kymmenen vuoden ”harrastukseni” ajalta niin, että kun reilun viiden vuoden kuluttua tehdään isompi leimikko, niin sitten on jo kohtuullinen tuotto. Jos kuitenkin olisin ajatellut vaihtoehtoistuottoja noille metsään sijoittamilleni rahoille (esim. pörssi). niin aika paljon parempi tuotto pörssissä rahoille olisi tullut😀ne tunteet, ne tunteet…kaikkea ei mitata rahalla.
Jos myisin palstan, tuotto olisi hyvä. Sitä en tee.
Oli ja joskus tein, mutta myin pois 
Tuttuja juttuja, nuo tunteet.Samaa asiaa käyty lävitse suvussa. Ensin vaarini, sitten isäni. Itse kuitenkin laitoin pisteen tuolle ja “jalostin” suvulta saatua omaisuutta ja ohitin tunteet, koska on pakko. On vain tunnustettava, että yhteiskunta muuttuu…
Onko suosituksia pankeista, joiden kanssa on helppo toimia metsäasioissa ja erityisesti, jos tarkoituksena on lisätä ostamalla metsäomaisuutta? Vakuutusyhtiöistä suositukset ovat myös tervetulleita.
OP on Suomessa maa- ja metsätalouden suurin rahoittaja, sieltä kannattaa kysellä. Tosin nyt kun korot ovat nousseet, niin rahoitusta ei saa niin helposti varmaankaan enää, koska korot alkaa olla saa tasoa kuin metsän tuotto. Järkevän hintaiseen kohteeseen saa varmasti kuitenkin ainakin osarahoituksen.
LähiTapiola on taas markkinajohtaja metsävakuutuksissa. Ainakin 5-10 vuotta sitten heidän vakuutusehdot olivat paremmat kuin muilla, ero taisi olla kasvitautien korvauksissa. Itse käytin aikanaan LähiTapiolaa ja IF:ä metsävakuutuksessa. Vakuutusten hinnat ovat nousseet aika lailla viime vuosina ainakin Etelä-Suomessa, kun leutojen talvien vuoksi talvimyrskyt tekee entista suurempaa tuhoa (koska ei ole routaa kuten ennen)
Metsän arvottaminen on hankalaa. Yhteismetsä, jossa olen osakkaana hakkaa noin 70-75% puuston kasvusta vuosittain. Eli puustopääoma lisääntyy joka vuosi ja siten lisää tulevaisuuden tuottopotentiaalia. Kuitenkin sijoittajana muodostan pääosin arvioni yhteismetsäosuuteni arvosta omaan kirjanpitooni siten, millaista osinkotuotto se on tarjonnut viimeisen 5-10 vuoden aikana ja vain vähäisemmin huomioin tuon tulevaisuuden tuottopotentiaalin kasvun.
Megatrendit ja Venäjän sodan vaikutukset todellakin nostavat metsän arvoa Suomessa. Vaikka on laskusuhdanne, puusta on jonkinlaista pulaa ja aikanaan, kun noususuhdanne alkaa, puusta on todella kova pula. Kaikki Suomessa nykyään toimivat jalostuslaitokset eivät tule selviämään, puuta ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikille. Koska puuta ei tule samaan Venäjältä seuraavaan 5-20 vuoteen. Mutta metsänomistaja tulee tienaamaan seuraavan 5-20 vuoden aikana paremmin kuin ennen sotaa. Antakaa kaikki muutkin osa metsätuloistanne Ukrainan sodan uhreille, he ansaitsevat sen
No, kyllä ymmärrys kasvun tuotosta on olemassa. Metsäsuunnitelmat on, lannoituksia tehdään jne. Ehkä tärkein pointtini viesteissäni on, että ihan kaikkea en mittaa jatkuvasti rahana ja toiseksi, merkittävän tuoton lisäyksen saa, jos itse pystyy perusjutut palstalla hoitamaan. Tähän lasken raivausten lisäksi istutukset jne. Samoin satojen kilometrien päässä oleva palsta aiheuttaa matka- yms. kustannuksia nykyisin kasvavassa määrin.
Kiitos erinomaisesta viestistä Logitech!
Aihe on itselleni ajankohtainen myöskin. Olisi mielenkiintoista kuulla millä parametreilla päädyt tuohon 10-20 yhteismetsään, joihin voisit itse lähteä mukaan? Mitä näissä erityisesti kannattaa katsoa jne.
Olen hieman analysoinut yksittäisten yhteismetsien kokojen kehitystä ja missä metsät sijaitsevat. Ja näin minulla on lista kasvavan pinta-alan tarpeeksi isoista yhteismetsistä. Haluaisin mielellään välttää kaikkein pienimmät yhteismetsät, mutta mikä tässä on hyvä raja? Alle 500ha? Ja onko jotain ylärajaa koolle, minkä jälkeen ei olisi niin mielekästä liittyä mukaan?
Seuraavaksi ajattelin hieman katsoa missä kunnissa näillä yhteismetsillä on maansa (onko hajautusta, kuinka nopeaa puun kasvua, metsän arvo jne) sekä hieman lisätietoja nykyisistä puumääristä ja -laaduista eri yhteismetsissä.
Koitin talouslukuja näistä myös saada, mutta aika heikosti näiden lukuja saa mistään ulos.
Tuleeko mieleen jotain näiden lisäksi jota voisi olla hyvä katsoa?
Omat valintaperusteeni:
Yhteismetsän rahankäyttö ja hoitokunnan ammattimaisuus on tärkeää. Netistä löytää kauhutarinoita, kuinka joissakin yhteismetsissä hoitokunta tekee esim. virkistysmatkoja Tallinnaaan osakkaiden rahoilla.
Ennen liittymistä yhteismetsään kannattaa selvittää, onko omissa metsissä esim Metso-kelpoisia suojelukohteita. Ne kannattaa itse suojella ennen liittämistä, että niistä saa rahat. Yhteismetsät eivät yleensä ota näitä huomioon arvostuksessa.
Lisäys: Yhteismetsätoimituksessa kannattaa perustaa haamutila ja ottaa yhteismetsäosuudet haamutilan rekisteriin. Tässä yhteydessä voi suunnitella myös perintökuvioita eli perustaa niin monta haamutilaa kuin on perillisiä ja jakaa yhteismetsäosuudet tasan eri haamutiloille.