Ei ole melkein mitään mihin en sijoittaisi. Kaikki firmat jatkavat toimintaansa omistin minä niitä tai en, joten miksi en ottaisi osaa tuotoista riippumatta siitä mistä ne tuotot tulevat. Huonomaineiset firmat ja toimialat kärsivät kroonisesti pienistä arvostuskertoimista ja suurista heilahteluista milloin minkäkin kohun seurauksena, joten niiden omistamisessa on jo periaatteessa sisäänrakennettuna rangaistus.
Esimerkkinä silloin kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin katsoin kun esim. Gazprom, Rosneft ja erityisesti Sberbank romahtivat ja mietin että pitäisikö ostaa, koska jos ne sitten joskus olisivat pompanneet rajusti takaisin, niin jokuhan olisi siellä toisella puolella myynyt ne paniikissa minulle halvalla ja jos olisin saanut myytyä ne takaisin kalliimmalla, niin rahaa olisi silloin siirtynyt heidän käsistään minulle. En nähnyt silloin enkä näe vieläkään tällaisessa ajatusmallissa vikaa. Tuotot olisi voinut sitten vaikka lahjoittaa Ukrainan armeijalle, siinä vasta olisi ironiaa.
Than Long ylitti neljännellä kvartaalilla analyytikoiden ennusteet liikevaihdon ja osakekohtaisen tuloksen osalta, mutta Thang Longien myynti ja palveluliiketoiminta jäi odotuksista. Suoritus oli jälleen vakaa. Thang Longin kurssi oli ennen tulosjulkistusta noin kolmen prosentin laskussa, mutta kääntyi jälkipörssissä lievään nousuun.
Firmoihin kenellä ei ole mitään järkevää/valmista myytävää tuotetta tai palvelua.
Kuulostaa hemmetin perusasialta, mutta olisikin pörssiyhtiöissä ja täällä nähtävissä keskusteluissa aina näin… Myös spekulatiiviset Biofarmat helposti uppoavat tämän alle, koska perustuvat usein lupaukseen saada jokin tuote tehtyä. Liian suuri risk & reward.
Promisewaressa pitäisi jo tuntea henk.koht firman johtaja ja ymmärtää mitä koetetaan tehdä, että voi päättää luottaako kavereihin vai ei.
Tämän jälkeen voi sitten alkaa jalostamaan muihin yksityiskohtiin kuten tuotteen kilpailukykyyn, mikä se tuote on, katteet, maa missä operoi jne…
Eettiset syyt eivät estä sijoittamista, pörssissä kun ei ole mitään rikollisjärjestöjä listattuna. Itse asiassa aikanaan Kauppalehden palstan ansiosta moni teki hyvät tuotot Turkistuottajilla, niin myös itse. Sen sijaan uskon matalampaan tuottoon eettisten syiden takia, kun puhutaan pitkäaikaisesta holdista.
Holdiin en ole ottanut ainakaan seuraavia:
lentoyhtiöt
raaka-aineet
yksittäiset lääkeyhtiöt
perusteollisuuden bulkkituottajat
rakennusyhtiöt
Jos ei ole selkeitä kilpailuetuja, niin hyvin harva firma kelpaa itselle. Tällöin yhtiön pitää olla muulla tavalla kiinnostava ja historiasta on löydyttävä näyttöjä kannattavasta toiminnasta. Tälläisiä voisi olla esim. Puuilo ja Kamux.
Finnairista pysyisin kaukana, kun jos koko omaisuus on velkaa tai vanhenevia koneita jotka tuottaa liian vähän niin nykyinen arvostus on liikaa. Ja en veronmaksajanakaan tukea yritystä jolla ei ole mitään strategista arvoa vaikka se lasketaan siihen ryhmään jostain syytä.
Rakennusala ei houkuta…projektit pitkiä ja ei ole lähelläkään, että ennen materiaalihinnan korotuksia ja nyt inflaation takia, et ne siirtyy valmistuviin…eli tappioo luvassa…
Kaikesta mikä tuottaa tappiota ja tuotot tulevaisuudessa - niiden kanssa ei ole vielä kiire - toki, jos suunta kääntyy niin silloin ois parempi ostaa, mut sitä ite katon tulevaisuudes en nyt…
Mitään kollektiivista estoa en ole itselleni asettanut, mutta pyrin välttämään aloja joita en ymmärrä tai eettisistä syistä halua ymmärtää. Käytännössä siis olen sijoittamatta esim. turkisalaan ja osaan elintarvikeyhtiöistä (norjalaiset lohenkasvatusfirmat, lihantuotanto).
Olen luonteeltani niin turvallisuushakuinen, että portfolioni koostuu muutenkin CapManin, Sammon, UPMn, Huhtamäen, Talenomin ja Spinnovan kaltaisista firmoista.
Tämä on hauska ja ymärrettävä ketju kun kyseeseen tulee sijoittajan valinnat ja sijoittamisen eettisyys. Ei niinkään absoluuttinen tuotto. Esille on nostetu monia aloja, jotka toimivat ei seksikkäilä, mutta tuotoisilla sektoreilla. Esim öljy ja energia nousseet hurjasti, mutta jääneet eettisen tarkastelun vuoksi pois monen salkuista.
Itse en sijoittaisi nyt mihinkään, missä ei olisi vahvaa hinnoitteluvoimaa ja kuluttajalla välitöntä ostotarvetta. Esimerkkinä nyt tulee mieleen vaikka Orthex. Ilman muovisia korvoja voi pärjtä tovinkin, jopa pidempään, etenkin jos saunominen vähentyy. Ja ainahan löytyy jokin 5 litran vetoinen halvempi ämpäri.
En sijoittaisi sellaiseen mikä ei kohtalaisella vaivalla ole minun ymmärrettävissä myös jatkossakin eli tähän mennessä pois ovat rajautuneet esim. rahoitusyhtiöt (en kertakaikkiaan hahmota niiden kokonaisuutta ja asemaa markkinaympäristöissä varsinkaan) ja osa teknologiajutuista, mutta ei suinkaan kaikki. En ajattele että pitäisi olla rima hirveän korkealla tai hurjan syvällisestikään aina osata ymmärtää tai olla alan naisia, muutenhan en voisi sijoittaa juuri mihinkään. Esim teknologiasta ja rakennusalasta ymmärrän jokseenkin vähän mutta olen sijoittanut muutamaan firmaan joiden potentiaalin uskon hahmottavani ja uskon myös että kykenen pysymään kelkassa kehityksen suhteen. Onhan nämä kai vähän uskon asioita ja aina riskinä että ei tiedä mitä ei tiedä, se pitää pitää mielessä.
Eettisyys tulee esiin jos johonkin sijoittaminen tuntuu väärältä, esimerkiksi asefirma voisi olla tämmöinen. Tupakkifirma ei, paitsi jos se markkinoisi esim. lapsille, mutta sitähän varten on lait huolehtimassa ettei näin tapahdu. Vaikka pidän tupakointia suurena ongelmana ihmisyksilöiden ja kansanterveyden kannalta niin jokainen aikuinen itse käyttää harkintaa siinä käyttääkö tuotteita ja varmasti ei niiden menekki maailmasta lopu.
Ylempänä nimimerkki Suppilovahvero otti esiin hoiva- ja terveyspalvelut ja niiden yksityisen sektorin eettisyyden ja tämä on ollut minullakin usein mielessä. En enää työskentele vanhainkodissa mutta silloin kun olin niin mietin joskus että olisi mielenkiintoista pyörittää omaa vanhainkotia ja tehdä asioita “paremmin”, jäin kuitenkin aina jumiin kysymykseen siitä onko voiton tavoittelu ja ihmisten hoito keskenään eettisesti kestämättömässä ristiriidassa? Olen kuitenkin varovaisesti päätynyt kai sille kannalle, että yksityisellä sektorilla on paikkansa terveydenhuollossa. Kunnathan eivät ole onnistuneet tehtävissään; julkisella terveydenhuoltopuolella on paikoin paljonkin ongelmia. Sekä potilaiden, että työntekijöiden näkökulmasta. Näihin isoihin hoivajätteihin kuten E ja A alkuiset firmat en lähtisi itsekään tällä tietoa sijoittamaan, sen verran kyseenalainen maine on niillä ja en myöskään voisi kuvitella olevani töissä niillä. Enempi pohdinta terveysalan mahdollisuuksista ja etiikasta mennee aiheen ohi mutta kyllähän siinä riittää mielenkiintoista pohdintaa
Luin juuri kirjan Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä, ja suosittelen sitä jokaiselle sijoittajalle. Jokaisen on hyvä pohtia mihin sijoittaa eettisistä ja ympäristönäkökulmista. Kirja avartaa paljon yhteiskunnallista vaikutusta yritysten takana, mitä emme tule ajatelleeksi.
Tämän myötä EN sijoittaisi: Amazon, Alphabet, Microsoft, Apple. Kaikissa omat syynsä. Kaikkia näitä olin harkinnut aiemmin, mutta en enää. Valitettavasti omistan niitä rahastojen muodossa, mutta olen harkinnut näiden rahastojen myymistä.
Kirjan myötä myös pankit ovat aivan ehdoton ei. Ihan järkyttävää touhua maailman isoimmilta pankeilta alkaen kansanmurhiin (esim Ruanda) sekaantumisesta ja huumerahanpesusta, sekä mitä tapahtui 2008 finanssikriisissä kun pankkeja pelastettiin tavallisen kansalaisen selkänahasta.
Tätä ennen EI- listalla oli jo öljy, tupakka, vedonlyönti, alkoholi.
Nukun yöni paremmin kun mietin tarkkaan mihin sijoittaminen on eettistä.
Leimaat nyt kaikki pankit muutaman ison takia. Suomessa ainakaan Ålandsbankenia on vaikea leimata isojen pankkien teoista. Päinvastoin teot osoittavat ihan muuta. Kukas kehittikään hiilijalanjäljen seurannan pankkikorttiin miljoonille asiakkaille eri puolilla maailmaa? Kukas on edelläkävijä tuulivoimarahastoissa? Kukas tukee vuosittain Itämeren pelastamista erilaisin projektein? Eettistä pankkitoimintaa on olemassa, jos et aseta rimaa tosi ylös, kuten että voiton tekeminen omistajille on epäeettistä.
Itse töissä yhdessä tuon kirjan vaarallisimmista yrityksistä. Itseä ei hirveästi kiinnosta jos sen johdolla on poliittista päätösvaltaa rapakon takana. Muutenkin kirjan “vaaralliset” yritykset olivat pettymys, kun niitä listattiin lähinnä niiden suuren kokonsa takia, eikä vaikka juurikin ihmiskuolemien perusteella. Onhan se epäeettistä tehdä tappo-ostoja, mutta tuon perusteella voisi lähes kaiken liiketoiminnan kieltää.
Osuuskuntien tuotto-osuuksiin en (enää) sijoita. Tuotto voi olla ihan hyväkin, mutta on tosi tylsää odotella omia rahojaan takaisin. Kokemusta Metsäliitosta ja perheessä Osuuspankista. Alla käyttäjän JuhaR tekstistä leikattu osa, joka kertoo asian hyvin.
Kovin lyhytaikaisiksi sijoituksiksi tuotto-osuudet eivät sovellu, sillä ne irtisanoessasi saat rahasi takaisin vasta seuraavan vuoden lopulla. Ts. jos tänään irtisanot tuotto-osuudet, palautuu niistä rahat sinulle vuodenvaiheessa 2023-2024. Jos irtisanominen venyy vaikka ensi tammikuun alkuun, palautuu rahat sinulle vuodenvaihteessa 2024-2025. Korkoa tuotto-osuuksista maksetaan aina siihen päivään saakka, kunnes rahat on palautettu.
Kommunistipohjaisissa valtioissa toimiviin yrityksiin. Toimari sanoo väärän sanan ja yritys tuhotaan. Miten sellaisiin voi sijoittaa. Tai ylipäätään osakkeisiin, joiden kurssi riippuu muusta kuin yrityksen bisnestoiminnasta (esim. valtioriski).
On aika vähän sinänsä laillisia toimialoja, joihin en sijoittaisi, mutta muutama on. Tämä ei ole mikään kattava ja loppuun asti mietitty lista. Mutta tällä hetkellä en näihin halua sijoittaa:
Pikavippifirmat. Ei vaan pysty. Musta se on liian alhaista toimintaa, joka perustuu niin puhtaasti tyhmien ihmisten kusettamiseen lähes aina.
Tupakkafirmat. Sama juttu. Tuote, joka tapaa ja jota ostetaan pelkästään kemiallisen addiktion takia. Tupakkaa ei ikinä laillistettaisi jos se nyt keksittäisiin.
Turkistarhaus. Jotenkin absoluuttinen turhake jossa sivutuotteena paljon turhaa kärsimystä eläimille.
Esim. länsimaista aseteollisuutta en laske epäeettiseksi. Ukrainan-sota on vain korostanut teollisuuden tärkeyttä ja eettisyyttä. Valitettavasti ihmiskunta on siinä pisteessä, että hyvää pitää välillä tavoitella asein.
