Pitää taas tulla purnaamaan vaihteen vuoksi. Puoli Kiinaa suljettuna ja esim. Alibaba kolkuttelee pressä ATH-lukemia. Ok… Olisiko tämä se loppuhuipentuma?
Ei siinä mitään. Se vähäisinkin vipu mitä on tullut käytettyä on nyt käytännössä purettu. Ensimmäistä kertaa sijoitusuran aikana nyt ei ole ollenkaan tulonhankkimislainaa alkaen opintolainoista joskus toistakymmentä vuotta aikaa. Vähän erikoinen tunne, mutta hyvä sellainen 
e. ostohousut pysyvät toistaiseksi tiukasti kaapin perukoilla
Palasin ennen joulua takaisin osakemarkkinoille useamman vuoden ja muutaman taloprojektin jälkeen. Kokemusta osakekaupasta on jo 80-luvun puolesta välistä lähtien, mutta väliin mahtuu pitkiäkin taukoja. Seuraavaa projektia odotellessa käteistä oli päässyt kertymään sen verran että päätin rohkaista mieleni ja unohtaa varoitukset kuplan puhkeamisesta. Vaikkei historiaa saisi tuijottaa, niin sen verran kovia nousuja nähtiin viime vuoden aikana että innostuin tästä ja lähdin taas kerran Bullerona mukaan 
Inderesin mainiota foorumia seuraten ja sopivia osakepoimintoja tehden salkun arvo on kasvanut 16% kolmessa kuukaudessa. Jotain on siis tullut tehtyä oikein. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin, varovasti tilannetta haistellen ja sopivia ostopaikkoja etsiskellen.
Isossa osassa osakkeita osakekannan markkina-arvolla ja yhtiöiden liiketoiminnalla ei näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämä on tilanne josta olen lukenut mm. Intelligent Investor -kirjasta. Sama on toistunut historiassa aiemminkin. Lienee yhdentekevää kuinka paljon osakkeesta maksat, kun sen arvo nousee kohta joka tapauksessa. Keskeinen asia jonka sijoittajan pitää ymmärtää on, että vaikka omistettavan osakkeen arvonnousu on mukava asia, kallis hinta heikentää tulevia tuottoja fundamenttitasolla.
Osakemarkkinoita mainostetaan että ne ovat “7 % korkoa korolle” ja ainoa asia jota pitää miettiä on indeksirahaston tuottoja syövät kulut. Hajauttaminen ei ole ilmainen lounas jos kaikki ostettavat osakkeet ovat samalla tavalla kalliita. Indeksisijoittaminen on näkemys sen puolesta, että osakemarkkinoiden suurimpiin yhtiöihin virtaa jatkossakin enemmän rahaa.
Normaalisti osakemarkkinoilla vallitsisi tietty kauhun tasapaino. Mitä jos kassavirrat tulevatkin poikkeamaan merkittävästi ennusteestani? Miksi tämän listauvan yhtiön johto haluaa myydä osakkeitaan? Onko 1000 euroa nykyrahassa parempi kuin sadastuhannesosan omistus tappiollisesta tulevaisuuden lupauksesta? Selviääkö tämä yhtiö veloistaan markkinatilanteen heiketessä? Entä jos sijoittaisinkin vain vakuudellisiin velkakirjoihin? Minusta tuntuu ettei sijoittajat tässä markkinassa esitä itselleen tällaisia kysymyksiä. Riittää että yhtiön johto tai joku muu taho lausuu rohkaisevia sanoja tulevaisuudesta.
Mikä tilanteen muuttaisi? Muutos vaatisi sen, että EKP lopettaisi kuplan paisuttamisen valtavilla velkakirjaostoillaan, joiden vaikutus leviäää osakemarkkinoille ja kiinteistömarkkinoille. EKP:n logiikka on tämä: aiheutetaan ihmisille wealth effect, joka saa omaisuusarvojen kasvun myötä rikastuneet ihmiset kuluttamaan hövelimmin “talon rahoilla”. Tuotannon pysyessä samana investointien junnatessa tämä aiheuttaisi EKP:n toivomaa inflaatiota. Toinen asia on ihmisten käyttäytyminen. Markkinat ovat härkää niin kauan kuin sen laitamilla pyörii ihmisiä ostamassa dippejä. Huonosti asiat ovat vasta sitten kun dippiä ei pysty tai kannata ostaa (ts. vaihtoehdot ovat parempia). Markkinat eivät kuole vanhuuteen.
Jokos tässä alkaisi tapahtumaan vähäsen. Jonkinlaista sektorirotaatiota pitää luultavasti tehdä defensiivisistä (mm.REITit) syklisiin. Tai no ylipäänsä enemmän dippaaviin firmoihin. Toista vuotta aikaa tämä toimi loistavasti ja epäilemättä nyt pitää myös vähän vekslailla. Semit ainakin ostolistalla, kunhan alas tullaan vielä lisää. Lentoyhtiöistä en ole ihmeemmin innostunut, mutta liisaajista kyllä joista Air Lease suosikki.
Nooh, odotellaan ja ihmetellään
ootamma, taitaa olla ennemmin myyntihousut jalassa. Tai ainakin tänään oli.
Otin pensselin käteen ja vetelin isoja suuntaviivoja 6 kuukautta eteenpäin, jonne pörssi ennustaa. Kirjoitus blogissani: Warren Fyffet - Sijoituspäiväkirja: Ajatuksia koronan vaikutuksista talouteen isolla pensselillä
@nova18 tykkäsi tuosta yllälainatusta viestistäni, jonka kirjoitin 17.1.2020, mikä palautti tuon mieleeni… 
Jälkiviisaana tiedämme, että tässä on mennyt ihan hyvin lopulta, mutta tasan kuukausi tuon viestin jälkeen pörssi romahti ennätysnopeasti 40 %. Kuinka puskista se tulikaan?
“eikä tässä näy isompaa kriisiäkään, joka voisi laskea pörssiä aikuisten oikeasti isosti.”
Oma suhtautuminen on ollut enemmän tai vähemmän pessimistinen pitemmän aikaa, kuten myös niin monella muulla. Omien havaintojen mukaan useat sijoittajat ovat poistuneet kokonaan markkinoilta tai ovat vähintään toinen jalka oven välissä valmiina poistumaan. Samalla siellä täällä kohtaa kommentteja, kuinka lokakuussa ollaan aiemmin rommailtu ja kuinka kannattaa olla varovainen, etenkin presidentin vaalien kolkuttaessa ovea.
Pitkään pyöritellyt mielessä, että voiko markkinat puskea alaspäin kaiken tuon varovaisuuden lävitse? Etenkin kun markkinoihin kiinnitetään tällä hetkellä niin paljon huomiota. Vastaan tuli Artemis Capitalin 2012 vuoden teksti, jossa yksi kappale tarjosi itselle ainakin vastauksia ja soveltuu mielestäni meneillään olevaan hetkeen todella hyvin:
Vahvistaa omia käsiä pitää lapuista kiinni, kun ympärillä ollaan hyvin varautuneita ja keskuspankkiirit ovat jatkuvasti esillä vakuutteluineen ja “työkaluineen”. Vaikea nähdä, että kunnolla romahdetaan, kun poliittisesti ollaan valmiita reagoimaan negatiivisiin (markkina)tapahtumiin välittömästi. Perverssillä tavalla pelosta on tullut itselle se paras syy omistaa osakkeita.
Hyvä nosto!
Itselläni on vuosien varrella ollut paljon samanlaisia ajatuksia: siksi sentimenttiä tulee niin paljon seurattua.
Tosin kevät 2020 opetti, että huolimatta tästä yleisestä varovaisuudesta ja keskuspankeista pörssit voivat nopeasti romahtaa syystä X mikä saa sijoittajat pakenemaan käteiseen. Dippi jäi kylläkin lyhyeksi.
Nytkin on hyvä muistaa monien yhtiöiden kertoimien venymisessä, että niitä venymisiä ajaa enemmän vaihtoehtojen puute. Sijoittajat vastentahtoisesti ostavat kasvua kalliilla, koska se on ainoita paikkoja missä on luvassa tuottoja. Paikoitellen on tottakai ahneutta ja maniaa nähtävissä.
Hyvä pointti ja esimerkki, ettei tuo yleinen varovaisuus kuitenkaan tee markkinasta luodinkestävää. Omasta näkökulmasta hienoisena erona koen lisäksi, että tuolloin oli olemassa kuitenkin vahvempi yllätysmomentti, mitä tällä hetkellä.
Jep. Vaikka nämä FANGit ovatkin paisuneet niin kovalla vauhdilla, että on helppo ymmärtää vertaukset teknokuplaan, niin FANGien arvostustasot ovat kuitenkin vielä perusteltavissa, mikä onkin erona vuoden 2000 tilanteeseen. Siinä missä esim. Microsoftilla vuonna 2000 arvostuksen ollessa korkeimmillaan (n. 75 p/e) voitiin odottaa ~1,5% reaalituottoja, niin koroista oli samalla hetkellä tarjolla >4% reaalituottoja. Verrattaessa esim. nyt Appleen, josta voi odottaa saavan 2-3% reaalituottoja, korkojen tarjotessa reaalituottoja nollan alapuolelta.
Näin on. Toistaiseksi nämä ovat vielä rajoittuneet spekulatiivisempiin nimiin.
Vanha viisaus (ja fakta) on se, että osakemarkkinoiden hyvät tuotot tapahtuvat usein muutamina erinomaisina päivinä. Allaolevassa taulukossa nähdään, että 20 vuoden aikana jos oli 20 parasta päivää pois markkinoilta menetti kaikki tuotot, lopputuloksena olisi ollut nollatuotto. Fear of missing out on sikäli ihan perusteltua, koska tosiaan muutaman lyhyen mutta kovan nousun missaaminen alentaa tuottoja ratkaisevasti:
(Kuvassa $10 000 sijoituksen arvo 20 vuoden jälkeen ja annualisoitu tuotto).
Lyhyellä aikavälillä (tyyliin 1-3 vuotta) en usko, että pystyy tai kannattaa yrittää ajoittaa veivaamalla rahojaan ulos / sisään markkinoille, juuri tuon missaamisefektin takia*. Silloin, jos uskoo isoon yliarvostukseen kannattaa ehkä pysytellä rauhassa poissa markkinoilta kunnes ne joskus korjaavat isommalla kädellä alas. Kuukausisäästäjä taas on mukana nousuissa ja laskuissa, hänen ei tarvitse asiaa juurikaan miettiä.
Olen aivan surkea kurssien ennustaja, joten en heitä sen kummempaa tarkempaa arvausta, mihin kurssit menevät. Skenaarioita on kuitenkin muutama:
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, idea on kuitenkin se, että vasta jälkikäteen näemme esim. sen, olivatko aikamme arvostustasot suhteessa tulevaisuuteen kuinka korkeita (kun näemme toteutuneet tulokset ja toteutuneen korkotason).
*(Toki jos on määritellyt salkun painot prosentteina niin jonkin verran pitää nousussa myydä, että saa pidettyä käteispainon kohdillaan.)
Lähde: What Happens When You Miss the Best Days in the Stock Market? | The Motley Fool
Tuo “kun missaat x parasta päivää” on melkoista tilastokikkailua, jonka tarkoitus on pitää sijoittajat osakkeissa kaiken aikaa. Lausumaton implikaatio on, että sijoittaja missaa parhaat päivät eikä mitään muuta. Siis osakkeet myydään juuri ennen parhaita nousupäiviä ja ostetaan heti sen jälkeen takaisin. Parhaat nousupäivät nähdään yleensä keskellä volatiilia syöksylaskua, tai sen pohjilla.
Tavalliselle sijoittajalle on paljon oleellisempi tieto, että jos nyt pörssi tekee 30 % korjausliikkeen ja sen jälkeen nousee 5+5 % (parhaat päivät) niin omaisuuden arvo on paljon pienempi kuin jos korjausliikkeen olisi alun perinkin välttänyt ja ostanut vasta kun nousua olisi jo tapahtunut pohjilta. Pointti ei ole olla mukana parhaissa nousupäivissä (ellet ole päiväkauppias), vaan kasvattaa varallisuutta kestävästi pitkällä aikavälillä. Riittää kun on enimmäkseen oikeassa.
Pörssissä ollaan tällä hetkellä sitä mieltä kuin mitään talouskriisiä ei olisi ollutkaan ja tulevaisuuden näkymät ovat samalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa. Itseäni huolestuttaa eniten julkisen sektorin voimakas velkaantuminen. Se tietää kaikenlaisten verojen ja maksujen korotuksia ja tukien leikkauksia (esim. asumistuki), eli E-komponentti voi kärsiä pitkällä aikavälillä ja riskit kasvaa. Yhtiöiden menestys riippuu lopulta siitä, miten heidän asiakkaillaan menee.
Totta kai näin, jos oikeasti uskoo ennustavansa oikein korjausliikkeen ja vielä osaa hypätä oikealla hetkellä kyytiin. Käytännössä vaan paljon vaikeampi toteuttaa kuin yksinkertainen holdaaminen.
Tuossa esimerkissä sijoittaja oli mukana kahdessa isossa (ja parissa pienemmässäkin) kriisissä, silti missaamalla hyvin pienen määrän todella hyviä päiviä olisi pilannut tuottonsa. Eli se “enimmäkseen oikeassa” ei riitä - tutkitustikin sijoittajat saavat paljon huonommat tuotot kuin mitä markkina antaa ja yksi iso syy siihen on ajoittaminen (toinen iso syy on kulut). Mm. Peter Lynch sanoi, että yllättävän iso osa hänen rahastonsa sijoittajista teki tappiota, vaikka rahaston menestys oli loistava, koska yrittivät parantaa tuottojaan ajoittamalla markkinaa.
Kysymys on viime kädessä se, että nykyisillä arvostustasoilla osakemarkkinoiden tulevat tuotot ovat todennäköisesti heikommat kuin aiemmin. Jos heikommat tuotot eivät riitä korvaukseksi riskistä pitää miettiä, haluaako ylipäänsä sijoittaa osakkeisiin.
Hyvä yritys oikealla hetkellä noin optimaalisesti.
