Kiitos palautteesta ja erinomaisista lisäyksistä. Huomasin, että olet kokenut samankaltaisia vastoinkäymisiä (esim. konkurssi, vaikkakin eri yhtiöllä). Yksittäiset pieleen menneet sijoitukset eivät ole vaurastumisen este. Oppia kylläkin ja epäonnistumisia tulee taatusti matkan varrella!
Virtuaalivaluutat on mulle edelleen alue, johon en ole koskenut, mutta jokainen tekee omat virhepäätöksensä Ehkä tämänkin osoitus on, että kaikissa asioissa ei tarvitse olla ns. voittajan puolella, kunhan noudattaa monia muita tärkeitä vinkkejä ja hyviä neuvoja.
Tuohon koulutusasiaan haluaisin vielä tarkentaa omaa näkemystäni, koska olen super koulutusmyönteinen: Opiskeluaikaa voi tehostaa olematta ns. ohjeen mukaista täyttä mittaa koulussa/amk/yliopisto. Pieni tehostus omassa opiskelussa tuo helpostikin yhden voitetun vuoden opiskeluajassa. Se vaatii ehkä jostain kivasta vähän luopumista, mutta myöhemmin se ei haittaa. Itse pidin sitä positiivisena, kun hyppäsin yliopistosta pois ja sain nuorena jantterina päästä aikuisten oppiin työelämään, vaikka muut kaverit vielä jatkoivatkin hetken “opiskelijakivaa”. Kukin tässäkin tyylillään.
Hyviä vinkkejä mutta aina puhutaan miten voidaan säästää. Se on erittäin tärkeä juttu tietenkin mutta itse keskityn myös siiihen miten voin tienata enemmän. Nyt esim teen muutaman tunnin kiinteistöhuoltohommia kuukaudessa. Ei olisi pakko mutta se tarkoittaa sitä että voin sijoittaa 3000 ylimääräistä vuodessa. Ei tietenkään kaikilta onnistu mutta varsinkin nuorena niin onko ehkä mahdollista tehdä vähän ekstraa.
Fakta on kuitenkin, ettei vaurastumisen kiihtyminen ole pitkäjänteistä, jos lisäät työaikaa/tehdyn työn määrää, koska:
Verottaja vie aina osan tienatuista rahoista, ellet tee pimeänä, mitä en kyllä kannata vaikken itsekään veroista pidä.
Säästö on helppo toistaa tästä tulevaisuuteen. Esimerkiksi irtisanomalla turhat tv-palvelut, lehdet jne säästät tuon saman summan joka kuukausi passivisesti. Lisäksi voi olla terveysvaikutuksia, jos lopettaa vaikkapa tupakoinnin.
Raju työnteko yleensä laskee jo suht nopealla aikajänteellä työtyytyväisyyttä, tyytyväisyyttä elämään, aiheuttaa riitoja mahdollisessa parisuhteessa ja jopa uupumusta ja burnoutia. Tuollainen extra 3000€ palaa keskiluokkaiselta suomalaisperheeltä jo muutamassa kuussa, jos joudut sairaslomalle.
Bonus: Ei koske sinua, mutta fireä tavoitellessa säästäminen sekä nopeuttaa matkaa että tuo maalia lähemmäs.
TLDR: Suomen kaltaisessa korkean verotuksen valtiossa on järkevää maltillistaa kulutusta sen sijaan, että polttaa itsensä loppuun. Jos tuloja haluaa kasvattaa, kannattaa hakeutua ammattiin, jossa kompensaatio on parempi. Eri asia toki, jos ekstratulot tulevat esimerkiksi harrastustoiminnasta kuten erotuomarointi, mutta siinäkin kannattaa pitää maltti, jotta hommassa säilyy ilo.
Säästämistä ja lisätuloja ei toki kannata vastakkainasetella liikaa. Molempi parempi. Ja nuorena, jos jaksaa tehdä ekstraa ja tästä työstä sattuu vielä pitämään, niin aikajänne on puolellasi. 18 v:na tienattu ja sijoitettu extra 1000€ todennäköisesti tuottaa ajan yli paremmin kuin netflix-tilauksesta säästetty 1000€ joskus myöhemmin. Fyysinen työ vielä saattaa lisätä kuntoa ja opettaa työn teon arvostustakin. Toki kaikessa kohtuus.
Olen lukenut mielenkiinnolla kommentteja, ja vaikka olemme sijoitusfoorumilla, täytyy silti myöntää että yllätyin siitä kuinka vastakkaiset omat näkemykseni ovat keskimääräisesti rikastumisesta ja vaurastumisesta, sekä erityisesti näihin johtavista toimista nuoruudessa.
Olen viimeiset vuodet ollut opiskelija, niinkuin iso osa muistakin ikäisistäni. Opiskelijana minulla ei ole ollut kovinkaan paljon rahaa käytössäni, sillä en ole kyennyt enkä halunnut käydä samanaikaisesti niin paljon töissä, että rahaa olisi sitä kautta jäänyt yli muuhunkin kuin elämiseen. Olen sattunut saamaan jonkin verran rahaa ja muuta varallisuutta sukurasitteena, ja sitä kautta olen sijoittanut pörssiin. Paljon enemmän olen kuitenkin sijoittanut muihin asioihiin, kuten harrastuksiin ja muuhun hauskanpitoon. Kertaakaan en ole ajatellut, että jos näinä nuoruusvuosina olisin nämä rahat sijoittanut, olisin ollut sitten vanhana rikkaampi. Se on täysin totta, mutta itse näen kykenevän nuoren kroppani ja ajankäytön mahdollisuudet niin hetkellisinä tapahtumina ihmisen elinkaaressa, että en millään uskoisi elämän netto-onnellisuuden olevan korkeampi, jos olisin toiminut toisin. Ei minusta ole vanhana ja raihnaisena harrastamaan niitä asioita joista nyt nautin ja joita muistelen ilolla. Nämä asiat on siis tehtävä nyt ja hyväksyttävä traaginen vähempi varallisuus tulevaisuudessa.
Tulevaisuudessa korkeakoulutus toivottavasti takaa minulle kohtalaiset ansiotulot, jotka niinikää takaavat paremmat (kuukausi)sijoittamismahdollisuudet. Nään tämän huomattavasti paljon korkeampana mahdollisuutena vaurastua, kuin opintojen ohella matalalla palkalla tehdyistä töistä säästettyjen rahojen sijoittamisen. Erityisesti käytetyn oman aikani näkökulmasta tämä vaikuttaa vain järkevämmältä, erityisesti kun aikaa vaurastua on vielä vaikka kuinka.
Unohdat korkoa korolle ilmiön. Mitä nuorempana aloittaa, sitä vähemmällä panostuksella saavuttaa saman lopputuloksen.
Alla olevassa esimerkissä Martin Paasi kertoo asiasta hyvin esimerkein.
En missään nimessä kannata ääri-ilmiöitä (jos ei niistä erikseen nauti), mutta mitä nuorempana ymmärtää rahan merkityksen elämässä sitä parempi. Jos sinulla ei ole rahaa, se on koko elämäsi. Joka ikistä päätöstä ja valintaa ohjaa silloin raha. Mitä enemmän sitä on, sitä vähemmän sillä on merkitystä elämän valintoja tehdessä. Mikä on kellekin riittävästi, on sitten vielä ihan oma juttunsa.
En unohda korkoa korolle- ilmiötä, vaan pohdin asioiden eri puolia. Mielestäni ylimääräinen työnteko ei kannata, jos siihen liittyy ajallinen menetys ihmisen parhaissa vuosissa. Korkeakoulut kestävät tyypillisesti 5-6v. Tänä aikana sivutoimisesta työssäkäynnistä saadut varat ovat huomattavasti pienemmät, kuin silloin jos sama aika työtä olisi tehty valmistumisen jälkeen. Työtä ei myös usein ehdi tehdä kovinkaan paljon, eli saatu sijoitettava varallisuus jää aika minimaaliseksi, kun suurin osa menee usein vielä elämiseen. Valmistumisen jälkeen kykenevyys sijoittaa per tehty työtunti kohenee merkittävästi, ja näitä tuntejakin ehtii tehdä enemmän. Siksi henkilökohtaisesti koen, että itsensä sitominen ajallisesti liialliseen työntekoon on opintojen ohella typerää. Toki voidaan pohtia, että oman alan työt voivat johtaa nopeampaan palkkakehitykseen valmistumisen jälkeen, mutta esimerkiksi omalla alallani näin ei ole.
Jos tienesteilleen haluaa korkoa korolle näiltä hukatuilta vuosilta, kannattaa satsata työntekoon kesällä, jolloin opiskelu ei vie tienaamiseen tarvittavaa arvokasta aikaa. Tämän lisäksi voi ja kannattaa nostaa kesän opintolainat. Näin voi tehdä myös menettämättä tukikuukausia, kun peruu kuukaudet sen jälkeen kun laina tulee tilille. Näin halpaa sijoituslainaa on lähes pakko hyödyntää.
Monia ajatuksia yllä voi allekirjoittaa ja ne tuntuu hyvin järkeviltä. Mites sitten kun korkeakoulut on suoritettu ja se ensimmäinen kivitalo alla ja lainanlyhennykset? Moniko oikeasti siinä vaiheessa ajattelee aloitella pörssipelin, kun kurssitkin taas ath pikavilkaisulla?
Jos jotain haluaisin muuttaa omassa toiminnassani, se olisi pitkäjänteinen säästäminen tuottaviin sijoitusjohteisiin, osinkokoneisiin, joka olisi alkanut jo opiskeluaikana. Tätä menetettyä tuottoa en saa enää kiinni, vaikka korkeakoulutausta, ktm, ja ikää vain karvan alle 40v
Hyviä pointteja tässä. Ja niinhän se on, että etenkin korkean veroasteen Suomessa ei ylitöiden tekeminen ihan valtavan tehokasta ole. Jo selvästi alle mediaanituloisen palkansaajan marginaaliveroprosentti on yli 48%, mikä tarkoittaa sitä, että ylitöistä ja muista lisätuloista jää todellisuudessa vain 51% nettona käteen. Keskimääräisen palkan marginaaliverotus kohoaa jo yli 50 prosenttiin. Näin ollen onkin järkevää miettiä sitä, onko omaa vapaa-aikaansa kannattavaa myydä työnantajalle ylitöiden ym. tekemiseen, kun tästä jää vain puolet nettona käteen.
Toisaalta, koska korkoa korolle on tehokas positiivinen lumipalloefekti, on sillä pitkällä tähtäimellä isokin merkitys, jos saat sijoitusurasi alussa esimerkiksi ylimääräisen 15 000€ sijoitettavaksi - olkoonkin ne sitten ylitöitä tai muita saamisia. Esimerkki: Jos ajatellaan, että alat sijoittamaan nyt nollan euron pääomalla versus 15 000€ pääomalla saaden 7,5%/v tuoton, on erotus 45v päästä ~390 000€. Eli etenkin sijoitusuran alussa sijoitetun alkupääoman ja uuden pääoman lisäämisellä voi olla valtavan suurikin merkitys. Tämä “ylimääräisen” pääoman saaminen kuitenkin luonnollisesti kannattaa hankkia niin, ettei esimerkiksi niillä ylitöillä polta itseään loppuun.
Tätä ajatusta käyttäen olen itse nyt sijoitusuran alussa yrittämällä tienata “mahdollisimman paljon”, ja toisaalta yrittämällä pitää myös säästöasteen kohtuullisen korkeana - vähentämällä menoja. Toki siten, ettei tämä elintasoon vaikuta negatiivisesti, eli kohtuus kaikessa. Ja kuten sanoitkin, on menojen vähentäminen tärkeämpää kuin bruttotulojen kasvattaminen, koska säästetty 1€ = 1€, mutta ylitöillä tehty 1€ = vain ~0,5€.
Kannattaa kyllä kokeilla alan töitä opiskelujen aikana. Mitä jos opiskelema ala ei kiinnostakkaan? Itse löysin oman kiinnostuksen kohteen kesätöiden kautta ja kerkesin vaihtaa pääaineeni maisterivaiheeseen. Töiden ohella saa suuntaa mitä itse oikeasti haluaa tehdä tulevaisuudessa. Motivaationi opiskeluun on ihan erinlainen nyt kuin kandi vaiheessa, kun tiedän että tulevaisuuden työni on minulle merkityksellinen. Bonuksena salkku alkaa olemaan mielyttävällä tasolla, eikä raha asiat ahdista.
Itse ajoin takaa lähinnä sitä, että jos on mahdollisuus säästää pieni osa niistä kertyneistä tuloista nuoresta asti, kasvaa kokonaisuudesta ajan kanssa iso summa vs jos aloittaa säästämisen negatiivisesta nettovarallisuudesta lähempänä kolmea kymppiä.
Työkokemus on sinänsä oma juttunsa, mutta näin kärjistäen jos sinulla asiasta x todistuksessa vitonen tai vuosi työkokemusta ja ykkönen, niin helposti se jolla on työkokemusta ajaa ohi. Todistuksia ei ole kysytty kuin pari kertaa, mutta työkokemusta ja sitä kautta kertynyttä osaamista kysytään aina.
En tiedä miten asia on nykyään, mutta ainakin silloin kun aikoinaan itse opiskelin, olivat opintotuen tulorajat aika tiukat, ja käytännössä tietyn rajan yli ei vain kannattanut tehdä töitä, koska sitten olisi pitänyt palauttaa opintotuet.
Oman alan kesätöissä tuo raja tuli nopeasti täyteen.
Näin ollen oli parempi keskittyä opiskeluun, ja tehdä se rajallinen määrä töitä kesäisin mitä oli mahdollista tehdä rajoja ylittämättä.
Aina ne tulorajat kuitenkin paukkui, ja lisätyöpanos meni lähinnä harrastustoiminnan puolelle.
Mielenkiintoista keskustelua. Itse olen taas elänyt tähän mennessä juurikin niin että olen aina ajatellut pidemmälle tulevaisuuteen. Käytännössä uhrannut armeijan jälkeen hyvin paljon vapaa aikaa töiden vuoksi ja yrittänyt vain säästää ja sijoittaa ja uskotella itselle, että lopussa kiitos seisoo. Teen töitä matalapalkkaisella-alalla missä palkat ei päätä huimaa, mutta teen töitä niin paljon, että olen sen perusteella päässyt ihan ok tuloihin. Kaikki rahat aina sijoitettu pörssiin. Ostin myös asunnon johon paloi merkittävä määrä säästöjä joskus -17 vuonna eli aloitin käytännössä taas alusta keräämään rahaa ( asunto kylläkin on todella hyvällä paikalla, jopa unelma minulle). Autothan on yleensä nuorilla vaurastumisen tiellä… Itselläkin oli aina autokuumetta, mutta sinnitteli ja ajelin muutaman tonnin autoilla vaikka olisi tehnyt mieli ostaa joku näyttävä ja sporttinen peltikasa nykyään kylläkin olen palkinnut itseäni ja ostanut laadukkaan auton käteisellä. Minulla on myös aina ollut semmoinen perusperiaate, että se mihin minulla ei ole varaa niin sitä en tarvi. Nyt olen sitten aloittanut opinnot korkeakoulussa, kuten kauan sitten jo ajattelin, että tulen toimimaan kunhan saan säästettyä tarpeeksi rahaa. Nyt olen alle 30v ja salkku pyörii siellä 100k tuntumassa ( kaikki itse hankittua), asuntolainaa noin puolet jäljellä realistiseen arvoon nähden. Olen oikein tyytyväinen päätöksiini, vaikka välillä on turhauttanut kun itse ei pääse koskaan viikonloppuisin mihinkään.
Mitkä ovat ihmisen parhaat vuodet? Omana tavoitteenani on, että ne ovat aina elettävät vuodet. Vajaa viisikymppisenä fire:llä olevana en ajattele, että voi kun tuli säästettyä ja painettua duunia “parhaimpina vuosina”. Sen sijaan koen ja tunnen, että juuri nyt ovat ne parhaat vuodet ja toivon eläväni ja ajattelevani samalla tavalla joka vuosi tästä eteenpäin.
Tuttava- ja puolituttavapiirissäni on enemmän niitä, jotka jälkikäteen olisivat säästäneet hieman enemmän nuorempana tai aloittanut sijoittamisen aikaisemmin, mikäli nyt saisi valita uudestaan. Toisaalta, nuorena saadut perintörahat ja vastaavat saannot voi kaikin mokomin käyttää harrastuksiin ja juhlimiseen. Omia rahoja toki, mutta enemmän ne olisivat edes osittain sijoitettuna! Tällä palstalla mielelläni vinkkaan ja kuulen toisten näkemyksiä erityisesti, jos on joutunut lähtemään ns. takamatkalta eli ilman apuja/lahjoja/perintöä.
Itse olen itselleni erittäin vihainen, kun kymmenisen vuotta sitten avioeron myötä lihoiksi laitetun (vasta pieneltä osin lyhennetyn) asunnon myynnistä jäi vajaa 15k€ näppeihin ja tuli tuhlattua kaikki pois. Laitoin tuoreet tietokoneet, telkkarit jne ja loput vedin kavereitten kanssa kurkusta alas.
Ei meinaa päästä yli siitä ajatuksesta, että jos olisi vaikka puolet edes tai kolme neljäsosaa laittanut kasvamaan korkoa korolle. Olisivat jo ehtineet jotain tuottamaan, mutta ei ainoastaan se tähänastinen tuotto, vaan myös todennäköisesti olisin myös sen jälkeen tehnyt fiksumpia valintoja ja säästänyt enemmän, kun olisi saanut homman alulle. Nyt hyvä herätä päälle nelikymppisenä, osa-aikaista duunia matalapalkka-alalla tekevänä, että ois kiva, kun ois jotain sukanvarressa.
Tänään tuli tupakkalakkoa täyteen 7000 askin verran.
Päivän hinnalla ja lopetushetken kulutuksella, n. 600 eur kuussa.
Niiden kulujen puuttuminen on varmasti edesauttanut eteenpäin.
Mikä tärkeintä ainakin terveellisempi vaihtoehto.
Mutta ei sais töissäkään itseään loppuun polttaa vaikka kuinka ois rauta kuumaa
ja takominen kivaa.
Tottakai näin asian täytyy ja pitääkin olla. Toivon todella, että kokemuksellisesti näin onkin myös omalla kohdallani. Kyseessä on tietenkin osin myös ajattelun vinouma, sillä puhun asiasta niinkuin tarkasti tietäisin miten elämäni tulee jatkossa menemään. Lisäksi teen oletuksia siitä, miten yleistettäviä nämä oletetut kokemukset ovat.
Kuitenkin biologisesta ja neurologisesta näkökulmasta nuoruus on täysin objektiivisesti ihmisen parasta aikaa, sillä kykenevyys kehittyä, oppia uutta ja palautua tästä kaikesta ovat huipussaan. Lisäksi useimmilla ihmisillä on nuoruudessa enemmän aikaa, enemmän mahdollisuuksia käyttää tätä aikaa, sekä usein laajemmat ystävä/kaveripiirit kuin myöhemmin elämässä.
Edellämainituista ja monista muista tekijöistä johtuen näen, niinkuin olen maininnut, että liika raataminen nuorena ei välttämättä ole se juttu mihin kaikkien tulisi pyrkiä. Tässä aloituksessa kysyttiin, miten eri elämänvaiheissa voi rikastua ja vaurastua. Moni vastasi, että kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena, usein vielä mainiten opintojen aikaisen työskentelyn. Koin olevani vahvasti eri mieltä tämän järkevyydestä.
Pitää pohtia, että mitkä ne tavoitteet siinä rikastumisessa ovat. Jotkut saattavat sanoa, että haluavat tarjota lapsilleen enemmän, kuin ovat itse saaneet. Jos tässä tilanteessa lähtee “nollasta” ja haluaa lapsia ennen 40 ikävuotta, on nuorena raataminen lähes pakollista ja täysin ymmärrettävää. Minä en ole lapsia toistaiseksi halunnut, tai sen enempää ajatellutkaan. Motiivini vaurastumiselle ovat paljon itsekkäämmät. Minun pitäisi siis henkilökohtaisesti lähinnä pitää mielessä, että rahakirstua ei voi viedä hautaan. Vaurastuminen ja rikastuminen tulisi mitata pitkälti elämänlaadun parantumisena. Tällöin käytetyllä rahalla on tietenkin myös oma funktionsa, vaikka se tarkoittaisi pienempää numeroa sijoituksissa.
Kyllä verottaja syö ison palan lisätyökakusta mutta palkkatuloista säästörahat tulevat. Minä olen koko urani aikana opiskellut ja käynyt kursseja, nykyään niitä on tarjolla paljon. Olen vaihtanut työpaikkaa suht usein. Jos teen 40h tuntia viikossa niin haluan saada mahdollisimman paljon irti siitä. Kyllä kevytyrittäjänä jopa kannatti tehdä hommia vaikka aliurakoitsijana olinkin.
Ehkä tämänkin osoitus on, että kaikissa asioissa ei tarvitse olla ns. voittajan puolella, kunhan noudattaa monia muita tärkeitä vinkkejä ja hyviä neuvoja.
nykyään kylläkin olen palkinnut itseäni ja ostanut laadukkaan auton käteisellä. Minulla on myös aina ollut semmoinen perusperiaate, että se mihin minulla ei ole varaa niin sitä en tarvi. Nyt olen sitten aloittanut opinnot korkeakoulussa, kuten kauan sitten jo ajattelin, että tulen toimimaan kunhan saan säästettyä tarpeeksi rahaa. Nyt olen alle 30v ja salkku pyörii siellä 100k tuntumassa ( kaikki itse hankittua), asuntolainaa noin puolet jäljellä realistiseen arvoon nähden. Olen oikein tyytyväinen päätöksiini, vaikka välillä on turhauttanut kun itse ei pääse koskaan viikonloppuisin mihinkään.