Miten rikastua eri elämäntilanteissa?

[Samsu]

@keskiyo

Jos rikastumisen rajaksi otetaan vaikkapa 5 - 10 miljoonan euron nettovarallisuus, niin näen että vaihtoehdot ovat pitkälti kärkitason huippu-urheilu rahakkaassa lajissa, perintö, lottovoitto, sopivan rikas avioliitto, suuren pörssiyhtiön toimitusjohtaja tai yrittäminen.

En näe tarvetta edes suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan pestiin. Toki riippuu, millä iällä halutaan nettovarallisuus saavuttaa. Kyllä sanoisin, että ihan ‘perusduuneilla’ yliopistotutkinnon jälkeen on mahdollista päästä 6-figs vuosituottoihin bruttona kohtalaisen “helposti”. Riippuen toki monista asioista.
Se, minkä kuukausittaisen nettorahavirran henkilökohtaisella tasolla voidaan nähdä toteuttavan +5m€ nettovarallisuuden, on tietysti yksilökohtaista. Progressiivinen verotus toki pitää huolen siitä, että nippanappa 100k€ vuodessa ansiotuloja tienaavalla ei kovin helppo polku +5m€ luokkaan ole. Mutta toisaalta, onhan juristeja, lääkäreitä, lentäjiä, talouspuolen monia pamppuja, jotka tienaa vuodesta toiseen reilusti tuon. Mitä lähemmäksi mennään 200k€ vuosiansioita, sitä helpommin säästämisellä/sijoittamisella ollaan kuitenkin noissa luokissa. Toki, täytyy muistaa, että monikaan ei yllä noille hyville ansioille esim. ennen 40 ikävuotta - jolloin ihan koko työuralle ei voida laskea 6-numeroisia palkkatuloja vuodessa
Mutta pointtina, on paljon toimenkuvia joissa palkat on ihan yllättävänkin hyviä. Ihan pienempien yritysten johtamisesta vaikka tilintarkastus-, analyytikko-, varainhoito -maailmaan.

Summa summarum, niin valtavan iso merkitys on tulopuolen ulkopuolisilla asioilla, että vaikea määrittää kuinka paljon palkkaa täytyisi saada tiettyyn tavoitteeseen.

Toisaalta, väliäkös sillä? Varmaan jokaisessa meissä asuu pienen pieni rahanahne sisällämme, kerta täällä ollaan. Toisaalta, vauraudella ja rikkaudella on valtava ero - toinen tuo turvaa ja toinen jotain siihen päälle. Jokainen voi sitten itse määrittää, kumpi on tärkeää

[KalleH]

@Samsu

Kyllä sanoisin, että ihan ‘perusduuneilla’ yliopistotutkinnon jälkeen on mahdollista päästä 6-figs vuosituottoihin bruttona kohtalaisen “helposti”.

Tilastokeskus

Yli 100k tienaavia oli vuonna 2018 vain 92 tuhatta eli hieman alle 2% palkansaajista. Eli käytännössä tähän pääsee yhtä moni kuin mensan jäseneksi tosin omaan tulotasoon on hieman enemmän vaikutusvaltaa. Jatkuvasti tuon 6-figsiin pääseviä on varmasti jonkun verran vähemmän johtuen epäsäännnöllisistä tulospalkkioista, pääomatuloista, perinnöistä yms.

[Alfred]

Haastan hieman näitä tilastoja, sillä monet lääkärit, juristit ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt tienaavat kuusinumeroisia lukuja, mutta eivät näy näissä tilastoissa johtuen tulojen kierrättämisestä osakeyhtiön kautta.

Itse olen juuri tälläinen henkilö ja varsinkin IT-alalla tiedän useita kymmeniä tuttuja jotka nostavat yrityksestä sopivan summan ja jättävät loput yritykselle halpoihin osinkoihin ja parempia aikoja odottamaan.

Ylemmissä tuloluokissa verojen välttely ja tulojen piilottelu sattuu olemaan normaalia yleisempää ja siihen on myös valitettavasti enemmän mahdollisuuksia.

[anon50820065]

More than 8% of American adults are millionaires. Here's how they got wealthy

Lyhyesti: Muuta pois Suomesta ja hanki hyvätuloinen työ.

[Mr_Wonderful]

Credit Suissen määritelmä on käytännössä nettovarallisuus sis. oma asunto yli 1m USD. Jos tämä on siis rikastumisen määritelmä, ei kyllä tarvitse lähteä töihin ulkomaille. Muutto Helsinkiin (ja lisäksi Inderes sekä järkevä oma taloudenpito) saattaa olla riittävä.

[Telemaster]

Jos miettii tuota Suissen määritelmää niin täälläkin se lienee aika monella konkarilla hanskassa. Silti olo ei ole välttämättä mitenkään rikas, kun sitä aina hamuaa vaan lisää euroja ja sirkushuveja. Kun osaisi nauttia jokaisesta hetkestä eikä aina euron kautta.

[Mr_Wonderful]

Suissen määritelmä on kyllä aika ongelmallinen muutenkin. Esim. suomalaisten eläkesäästöt ei lasketa mukaan. Eikä loppujen lopuksi muut hyvinvointivaltion ilmaiset/melkein ilmaiset palvelut. Joka tapauksessa 1 m USD nettona sis. oma asunto on saavutettavissa myös Suomessa.

[aspee]

@Telemaster

Silti olo ei ole välttämättä mitenkään rikas, kun sitä aina hamuaa vaan lisää euroja ja sirkushuveja.

Sirkushuvit ja rahanhamuaminen ei taida riippua rikkaanaolemiseen. Ja jos ei itse koe itseään rikkaaksi, niin silloinhan ei ole. Eri asia on se, mitä muut ajattelee, oletko rikas vai et. Suomessa keskiluokkainen lapsiperhe sopivalla asunto- ja jopa autolainalla saa elämänsä näyttämään muitten silmissä “överiltä” / rikkaalta.

Kateus on katsojan silmissä vai miten se sanonta meni

[Telemaster]

Suomalaiselle tärkeää tosiaan usein tärkeää näyttää rikkaalta, itseäni ei tosin voisi vähempää kiinnostaa mitä mieltä muut ovat. Sen olen kyllä huomannut, että runsas vapaa-aika ja helpon näköinen elämä aiheuttaa erittäin paljon kateutta ja kysymyksiä. Elämän kun pitää olla kärsimystä ja työntekoa

Pahoittelut, ajaudutaan otsikosta jo sivuun.

[Heimo_Vesa]

@Samsu

yllä sanoisin, että ihan ‘perusduuneilla’ yliopistotutkinnon jälkeen on mahdollista päästä 6-figs vuosituottoihin bruttona kohtalaisen “helposti”.

Tähän varsin vääristyneeseen käsitykseen tarttuikin jo muutamat. Jengi ei tunnu tajuavan, että esim. Finskin 20k palkat ja glamour ovat viime vuosituhannen juttu, ja nykypäivänä kun lähetään sieltä perus 3k perämiesliksasta tai terveyskeskuslääkärin 5k kiipeämään, niin ne 6-figsit on edessä vasta siellä uran jälkimmäisellä puoliskolla. Lääkäreillä ja juristeilla on toki kovat liksat (etenkin, jos puskee ylitöitä, päivystystä jne) , kuten tässäkin ketjussa on nähty, muttei se keskimääräinen pk-seudulla, julkisella puolella työskentelevä terveyskeskuslääkäri moisia tilejä tao.

Omassa tuttavapiirissäni ne pari- kolmekymppiset, jotka tienaavat yli 100k vuodessa, ovat yleisimmin syntyneet kultalusikka suussa, ja saaneet sen satojen tonnien osakesalkun käteen jo ennen lukion päättymistä. Päälle porukat ostaneet autot ja kämpät, jolloin kulut nollassa. Vaihtoehtoisesti suhteilla päästy suoraan yliopistosta huippupestiin, jolloin urapolku ottanut 10 vuoden oikotien. Toiseksi yleisin tie on yrittäjyys - menestynyt startup, huippuvalokuvaaja, ammattilaisurheilija tai muuten poikkeuksellinen yksilö. Näitä yksisarvistenkin perustajia, menestyviä tubettajia ja muita supertähtiä on kuitenkin alta promille yrittäjistä. Kolmanneksi yleisin lienee myyntihommat - täysin kouluttamattomat myyjäkaverit takoo ihan perus elektroniikkamyyjinä tai Academic Workin rekryhommissa kymppitonnia kuussa. Muut tiet vaativatkin sitten melkeen alavalinnaksi rahoituksen, tai työskentelyn jossain kovassa konsulttitalossa tai pankissa. Tällöinkin kymppitonnin liksoihin pääsy vaatii poikkeuksellisen yksilön, tai vaihtoehtoisesti ikää sen lähemmäs nelisenkymmentä.

Asiantuntijahommissa esimerkiksi IT-alalla alta nelikymppisistä phd-tason konsulttikavereista ja pörssiyhtiöiden lead devaajista hyvin harva vetää kymppitonnia kuussa oli kyseessä pörssiyhtiö, tuotetalo tai pienempi konsulttipaja. Tavallisimmin ollaan juuri siellä 6-8 kilon haarukassa. Näitä voi helposti kurkata, esim. Glassdoorista.

TEK:n palkkanosturi antaa hyvää osviittaa teknisestä sektorista. Erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä, konsulttina, pk-seudulla tietotekniikan kaverit joutuvat odottamaan uran loppupuolelle (30 vuotta alalla), että päästään 6-numeroisiin vuosituloihin:

Samalla alalla ylimmän johdon 90 % ylädesiili hädin tuskin yltää 6-figseihin ellei kokemusta takana se kymmenen vuotta:

Mainittakoon, että normi DI menee valmistuttuaan asiantuntijatöihin tai perus manageriksi, josta on pitkä tie ylempään johtoon ja sieltä johtoportaaseen. Esimerkiksi palkkanosturissa vaativimmissa asiantuntijatehtävissä tuotekehityksen puolella 90 % ylädesiili ei taida koskaan mennä millään alalla yli kymppitonnin - vaatii siis nimenomaan rahoituksen alaksi, toimiaseman johtotehtävissä, tai tehtäväksi konsultoinnin, että noihin lukemiin päästään, ja silloinkin pitäisi kuulua siihen top 10 prosenttiin ja kokemusta vuosikymmen tai enemmän.

Jos siis kovien liksojen perään haluaa, on helpompi tie käsienheilutteluhommat kuin vaikkapa devaus. Jos tutkinto sattuu olemaan vaikkapa kasvatuksen, yhteiskuntatieteiden tai taiteiden puolelta, vaihtoehdot nuorena eläköitymiseen lienevät hyvin vähissä.

[Jukka-poika]

Pojat pojat, älkää unohtako elää!
Kun lähdet nuorena tavoittelemaan niitä omaisuuksia, on hyvä muistaa että kello käy. Väitän että se joka uhraa vaikka 20-35- väliset ikävuodet siten että haalii vain mammonaa ja luopuu, tinkii kaikesta ilosta, syntisestäkin riemusta, ystävien kanssa pelehtimisestä; katuu valintojaan kun otsahiukset alkavat harmaantua. Minun iässä ( vm-63) niillä nuoruusmuistoilla on arvo, merkitys jota ei voisi ostaa jälkeenpäin.
Toki olen… En rikas, äveriäs mutta toimeentuleva. Hyvä vaimo, velaton talo, kaksi autoa pihassa. Molemmilla vakituinen työ ja jonkinlainen sijoitusomaisuus… Emme ole rikkaita mutta iloitsemme yhdessä (Ennen koronaa) vietetystä matkailu- ja muusta hurlumheistä…
Tottakai nuorena tavoitellaan sitä kimallusta, se on oikein.
Koitan vain sanoa että hajauttakaa, osa pitää sijoittaa tähän hetkeen ja elämään!

[Turpo1]

Puolenkymmentä sijoitusasuntoa Suomen kasvavissa kaupungeissa, jonkinkaanlainen sijoitussalkku, perustulot ja kohtuu järkevä rahankäyttö. Eikö tuolla strategialla oo väistämättä miljonääri 50:senä?

[Raha-aasi]

@Jukka-poika

Väitän että se joka uhraa vaikka 20-35- väliset ikävuodet siten että haalii vain mammonaa ja luopuu, tinkii kaikesta ilosta, syntisestäkin riemusta, ystävien kanssa pelehtimisestä; katuu valintojaan kun otsahiukset alkavat harmaantua.

Kuulun aikalailla juuri kuvaamaasi kategoriaan. Yliopistosta kokopäivätyöhön 23 -vuotiaana + kakkosduuni vajaat kymmenen vuotta rinnakkain. Tingin silloin monesta, tai lähes kaikesta. Kaikki liikenevä raha meni asuntolainan ylimääräiseen lyhentämiseen ja sijoittamiseen. Harmittaako nyt 46 -vuotiaana, työt vapaaehtoisesti lopettaneena? Ei pätkääkään. Ne jotka eivät tehneet samaa, ovat toki kokeneet joitain asioita enemmän, mutta en näe kyseisten elämänkokemusten tuoneen onnellisuuspääomaa tähän hetkeen niin paljoa, että vaihtaisin heidän kanssa paikkaa. Kukin toimii tyylillään ja se on hieno homma. Mutta elämää on myös juuri nyt, tässä hetkessä 46 -vuotiaana ja paljon vapautta edessä. Ja mielenkiintoinen osakesijoittaminen. Jätin siis aikaisemmin monen kivan väliin ja se toisinaan vitutti ja tottakai menetinkin asioita silloin. Mutta jos en olisi niin tehnyt, niin en olisi taloudellisesti vapaa (ja suomalaisella kriteerillä vauras).

Jos nollasta aloittaa, niin elämä on valintoja. Onneksi nuorempana oli kunnianhimoa, terveyttä ja jaksamista.

[RahatonMies]

Minusta mahdollisuus valita tekeekö töitä ja paljonko niitä tekee ilman että tarvitsee yhteiskunnan tukia mihinkään, määrittää jo aika hyvin onko ihminen rikas vaiko ei.

[Telemaster]

46-vuotiaana on hyvä jos kaikki on putkeen mennyt, mutta täytyy muistaa että jonkinlaista onnen kantamaa tarvitaan, että kaikki tuohon ikään asti on sujunut hyvin ja ylipäänsä ollaan terveitä ja hengissä! Olen 44 ja monta tuttua ja kaveria tuossa takavuosina jo haudattu. Monella muulla on ollut puolison menetystä ym. tragediaa. Muistelen heidän kanssa vietettyjä hauskoja nuoruuden hetkiä todella usein, koska nyt kun itse olen vapauden kynnyksellä, heitä ei enää ole. Itse olen kulkenut keskitietä eli nautiskelin paljon ja hurvittelin, mutta varallisuutta kertyi hyvin silti.

Puhumattakaan lisäksi siitä, ettei niitä virkeitä vuosia ole jäljellä enää edessä runsaskätisesti, olen onnellinen että tuli vedettyä täysillä (toivottavasti kuitenkin saan surffata ja vapaalaskea vielä 20 vuotta ).

[Raha-aasi]

@Telemaster. Kyllä, osaan olla myös kiitollinen elämän sattumanvaraisuuksista, vaikka kaikki ei ole itselläkään mennyt (todellakaan!) putkeen. Halusin lähinnä tuoda näkökulmaa sen suhteen, että jos nuorena tinkii monesta, niin myöhemmin voi taloudellisessa mielessä olla onnellinen ja elämääkin on jäljellä. Tämä ei todellakaan ollut mitään tajunnan räjäyttävää elämänviisautta, mutta taviskokemus

[KalleH]

@aleksi7

Haastan hieman näitä tilastoja, sillä monet lääkärit, juristit ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt tienaavat kuusinumeroisia lukuja, mutta eivät näy näissä tilastoissa johtuen tulojen kierrättämisestä osakeyhtiön kautta.

Kyllähän myös esim henkilökunta rahastot piilottavat vaurastumista kätevästi. En silti millään usko että tuo luku tuosta 92 tuhannesta kauheasti kasvaisi kun lääkäreitä ja lakimiehiä on yhteensä vain 50 tuhatta ja osa heistäkin ketkä nostavat tulonsa firman taseeseen tienaavat silti tuon 100k.

[tontsa]

Olen myös kanssasi samoilla linjoilla eli jos jo nuorena on mahdollista sijoittaa ylimääräistä niin se kannattaa tehdä, sillä se voi tuoda 20v kuluttua mahdollisuuden valita enemmän työelämän suhteen. Itselläni vielä nuorehkona henkilönä työelämän tiukat aikataulut on lähinnä rajoittava tekijä,joka hillitsee sitä oikeaa elämistä kun lomaa on vain se 5viikkoa vuodessa. Luulen,että useimmille työelämä ei tarjoa sellaisia haasteita ja mielekästä tekemistä että siellä välttämättä kannattaa olla eläkkeeseen asti, jos voi jo aikaisemmin tehdä jotain muuta.

[Heimo_Vesa]

Vaikka allekirjoittanut onkin vasta kolmikymppinen, niin yhdyn tähän täysin. Olen pitänyt useammankin kerran vuoden taukoa opinnoista / työelämästä maailmaa kiertäen. Tulot olivat nollassa ja menoja muodostui 20-40k euroa per vuosi. Toisinaan tulee mietittyä, mitä jos tuommoisen vuoden olisi jättänyt välistä ja viettänyt töissä - tilillä olisi ehkäpä 50k-100k euroa enemmän sijoitettavaa, ja työkokemuksen myötä palkkakin olisi kovempi. Sitten herään kuitenkin siihen realiteettiin, että nuo vuodet ovat olleet elämäni parhaita, ja tuollaisten kokemusten takia tässä eletään. Loppupeleissä ainoa syy taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluuni on siinä, että voisin nimenomaan kerätä enemmänkin moisia kokemuksia ja toteuttaa unelmiani / harrasteprojektejani.

Tullut myös huomattua, että ne reissut parikymppisenä antoivat huomattavasti enemmän kuin mitä näin kolmikymppisenä jaksaa, uskaltaa ja kykenee. Näkisin, että fiksuin veto, mitä olen eläessäni tehnyt, on ollut äärimmäisen kova duuninteko opintojen ohella, rahankäytön äärimmäinen minimointi, ja lopulta tuon kertyneen kassan polttaminen kokemuksiin, joista useimmat vain unelmoivat. Nyt kun on sitoutunut vakituiseen työsuhteeseen, on vaikea nähdä, että kovinkaan helposti tulisi enää onnistumaan vaikkapa puolen vuoden matkat - etenkään, jos elämään astuvat asuntolainat, lemmikit ja lapset niin kuin tapana tässä iässä on.

Jos jotain taas on tullut kaduttua, niin lukio- ja teekkarivuosina sitä rahaa ei ehkä olisi tarvinnut pihdata niin äärimmilleen, vaan vähän kevyemmällä kädellä polttaa teekkari-ilotteluun. Opiskeluaikana satasen säästöllä oli suuri merkitys, mutta näin valmistuneena kelpo tuloilla yhdellä satasella ei ole oikeastaan mitään arvoa. Siispä ne muutamat tonnit, mitä tuli opiskeluvuosina sijoitettua, olisi näin jälkiviisaana ehdottomasti kannattanut käyttää elämästä nauttimiseen. Loppupeleissä se, että sijoittaa 18-25-vuotiaana sen pari sataa kuussa on yksi pieru saharassa. Ero on toki valtaisa, jos sen sijoittamisen kykenee aloittamaan jo lukioikäisenä. Toisaalta jolleivat vanhemmat ole tukemassa, niin harvalla lienee kyvykkyyttä laittaa merkityksellisiä rahasummia, ja hyöty taitaa jäädä ennemminkin sen varaan, että oppii nuorena säästämään ja sijoittamaan.

[Kaskadi]

Jännä juttu, että keskustelussa ei ole tullut esiin luonteenpiirteet ja käyttäytyminen. Mielestäni monet taloudellisesti hyvään asemaan päässeet ovat rahan suhteen melko röyhkeitä ja tilaisuuden nähdessään ottavat, mitä otettavissa on. Kiltti tai erityisen huomaavainen persoona ei samaan pysty.