Lähden liikkeelle siitä perusoletuksesta, että talouskasvun luo ihmiset ja, että ihmisiä ei voi varsinaisesti määrätä tai että ainakaan määräilemällä ei saada hyvää lopputulosta. Tällöin kysymys kääntyy muotoon: Miten saadaan ilman määräilyä toimimaan ihmiset sillä tavalla, että syntyy talouskasvua?
Entä minkälaiset teot synnyttävät talouskasvua? Sanoisin, että ainakin tuottavan työn teko (tuottava voi olla joskus vaikea määrittää), työnteon tuottavuuden kasvattaminen, yrittäminen, uusien asioiden kehittäminen ja erilaisten ongemlien ratkaiseminen. Tuottavaa työntekoa voisi ajatella niin, että jos työn tuloksena syntyy asioita tai palveluita, jotka lisäävät ihmisten hyvinvointia, mutta jää edelleen aika abstraktiksi. Mutta luulen, että tämän tarkka määrittely ei ole ihan hirveän oleellista ja luulen, että siitä on jokseenkin konsensus, että mikä on tuottavaa työtä, tai mikä lisää hyvinvointia. Tämä on ehkä merkittävämpi kysymys siinä vaiheessa, jos aletaan optimoimaan resursointia, mutta se ei ole tässä pohdinnassa oleellista.
Edelleen miten saadaan toimimaan ihmiset oikealla tavalla? Väitän, että tämä on kiinni kannustimista, joka ei tässä tarkoita pelkästään rahaa. Toki raha kiinnostaa ihmisiä, mutta kiinnostaa myös merkityksellisyys, status, oma hyvinvointi ja varmaan lukuisa määrä muitakin asioita. Eri ihmisillä voi olla erilaiset prioriteetit, mutta uskon, että suurimmalla osalla ihmisistä kärki muodostuu listaamieni asioiden joukosta. Eli kysymys kääntyy muotoon: Miten saadaan luotua puitteet, jossa ihmisiä palkitaan rahalla, merkityksellisyydellä, statuksella ja omalla hyvinvoinnilla siitä, että he tekevät asioita, jotka johtavat talouskasvuun?
Nyt aletaan lähestymään ydintä. Vallitseva kulttuuri vaikuttaa: Nostetaanko jalustalle ihmisiä, jotka ovat menestyneet (tässä menestystä mitataan talouskasvun kautta), vai nostetaanko jalustalle jollain muulla perusteella? Tai halveksutaanko vaikka ihmisiä, jotka ovat menestyneet? Esimerkkinä voisi olla Yhdysvallat, jossa menestystä korostetaan, tai sitten joku keski-ajan uskonnollinen yhteiskunta, jossa on korostettu hurskautta ja väheksytty maallisia asioita. Tai autoritäärinen poliisivaltio, jossa uskollisuudesta palkitaan. Korostetaanko tuloeroja, vai menestystä? Rahan osalta homma on yksinkertaisempi. Mitä enemmän rahallista hyötyä ihmiset saavat tuottamastaan talouskasvusta, niin sitä enemmän toimintaan kannustetaan. Tämä tarkoittaa käytännössä matalampaa (marginaali)veroa.
Miten sitten muutetaan kulttuuria kohti haluttua suuntaa? Huom. en ota tässä kantaa, että olisiko tämä hyvä asia, vaan ihan vaan pohdintaa aloitusviestin kysymykseen? Jokainen toki muuttaa kulttuuria omalla toiminnallaan, koska yhteisön kulttuuri on sen toimijoiden summa. Mutta mitä pääministeri tai eduskunta voi tehdä asialle? Tuohon rahapuoleen he voivat tehdä helposti ja paljon ja ovat ainoita, jotka sille voivat tehdä jotain, mutta entä kulttuurille? Ehkä poliitikkojen pitäisi alkaa puhumaan eri tavalla ja muuttaa viestiään, ehkä he voisivat vaikuttaa instituutioihin ja kouluihin? Kulttuurimuutos on varmasti hitaampi ja vaikeampi tehdä.
Suomessa on päällä ihme velkahysteria, vaikka täällä pitäisi olla päällä kasvun puutteesta hysteria! 
