Mielestäni ongelma ei ole politiikalla ratkaistavissa eikä kysymys ole siten poliittinen. Meidän ongelmamme on se, että olemme kalliissa hyvinvointivaltiossa elävä, ikääntyvä kansakunta jonka aktiiviväestö arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin tienaamista. Otsikoissa meillä on 80% työaikaa tekevät lääkärit, jotka uhraavat lisätienestit vapaa-aikaan. Joka viikko mediassa keskustellaan siitä, miten työntekijät eivät halua palata toimistoille voidakseen maksimoida vapaa-aikansa määrän. Tekoälynkin mahdollisuudet on suomalaisten mielessä nimenomaan tuottavuuden kasvamisessa siten, että nykyiset työt tehdään neljässä päivässä eikä siten, että tuottavuutta kasvatettaisiin työaikaa vähentämättä.
En ole niin vanha, että osaisin sanoa ovatko suomalaiset joskus ajatelleet että kaikkien on tärkeä osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Olen kuitenkin tarpeeksi vanha tietämään, että nykyisten suomalaisten ajatusmaailma on enimmäkseen täysin päinvastainen: hyvin individualistinen eikä erityisen kunnianhimoinen tai työntekoa painottava.
En itse usko, että näihin asioihin tulee muutosta ennen kuin ihmisten on maksettava kaikista hyvinvointivaltion palveluistaan itse ja elintaso on jokaisen itse luotava.
Säästetty rahat kaupunkien kestävään infraan (lihasvoimin liikkuminen kunniaan → parempi työkyky), koulutukseen, soteen ja tki-toimintaan
Kestävän infran tuotto on Hollannissa n. 40x sijoitettuun rahaan nähden. Terveys, maankäyttö jne., mutta polkupyörätehtaita on myös helpompi perustaa kuin autotehtaat ja isompi osa palkasta jää kulutukseen → paikalliset palvelut saa osansa.
Koulutuksen suhteen kuulee joka portailta nitinää, varhaiskasvatukseen ei riitä työntekijöitä, kouluissa on haasteita, ammattikoululeikkaukset vaikeuttavat toiminnan järjestämistä, yliopistotutkijat tuskailevat rahoituksen kanssa (perustutkimuksen arvostus ei ole pohjoismaisella tasolla) → satsauksia tarvitaan.
Sote on kehittynyt himmeliksi, joka pyrkii työntämään ihmiset odottamaan, kun pitäisi hoitaa ennen tilanteen eskaloitumista → hoidetaan tilanteen pahennuttua ja tietenkin kalliimmalla. Väkisin vuokrataan yhteiskunnan kouluttajia lääkäreitä tupla- ja triplahinnoilla töihin takaisin julkiselle puolelle, käytetään rahat ennemmin uusien kouluttamiseen ja palvelumuotoilun kehittämiseen.
Yritystukien satsaaminen tuotekehitykseen ja tutkimustoimintaan paremman maailman luomiseksi eikä vain vanhan ylläpitämiseksi.
Aloituslistan ulkopuolelta, riittävä panostus luonnonsuojeluun ja esim. soiden ennallistamiseen, jotta saadaan paremmin haltuun muuttuvan ilmaston aiheuttamat tulvat, lämpöaallot, yms. ongelmakohdat.
En näe muuta vaihtoehtoa, kuin selkeän julkisen sektorin pienentämisen (tyyliin nykyiset julkiset menot 57% / bkt → ~40-45% / bkt) ja tuottavaan toimintaan (työ, yrittäminen, sijoittaminen, kuluttaminen) kohdistuvan verotuksen selvä alentaminen. Kaikennäköiset poppaskonstit ja pikkuviilaukset on jo käyty läpi, ja on selvää, ettei nykyisellä yhteiskuntajärjestyksellä vain pärjätä globaalissa kilpailussa.
Ongelmallista on, kuten yllä todettu, tuskallinen byrokraattisten vaatimusten lista lähes jokaiseen arkiseen asiaan mitä ihminen ja yritys joutuu käsittelemään.
Valtion rooli on ja on ollut liian kauan liian suuri. Se saa ihmisen ajattelemaan, että kyllä valtio hoitaa. Valtio päättää mitä täällä kannattaa tehdä sääntelyn, verotuksen, lakien ja muiden himmeleiden kautta. Ihmiset eivät osaa enään itse ratkaista ongelmia, systeemi on kuin keski-ikäinen mies, joka eräänä aamuna herää kolotukseen ja lähtee vaivoin yskien käyntiin.
Kolmantena asiana näen ongelmallisena kehityskulkuna sen kuinka osa nuorista aikuisista ja lapsista elävät aivan toisessa maailmassa kännykän äärellä ja todennäköisesti suurimmasta osasta ei jää jäljelle, tarpeeksi syvälle vaivuttuaan, enään muuta kuin yhteiskuntakelvoton henkinen raato.
Loistavia ideoita jo tässä ketjussa. Ihmisten kannustaminen tuottavaan työntekoon ja investointeihin luomalla positiivinen kierre lienee keskiössä. Kasvuun ja yrittäjyyteen suuntautuva asennemuutos on tässä välttämätöntä. Oma kolmen kohdan lista olisi:
1. Verotus. Aivovuodon ja pääoman valumisen kääntäminen Suomeen vaatii paljon kunnianhimoisempaa verotusta nykyiseen verrattuna. Tavoitetasoksi voi ottaa vaikka Sveitsin Zugin verotason, vaikka realistisesti sille tasolle ei koskaan päästäisikään. 2. Julkinen sektori. Veromuutosten vastapainoksi tarvitaan täydellinen julkisen sektorin perkaaminen. Mallia voinee ottaa Uuden-Seelanin uudistuksista. Oleellista on kysyä mitkä toiminnot ovat välttämättömiä ja luopua muista. Keskustelun pohjaksi voi ottaa jo valmiiksi tehtyjä listauksia. Vaikka lyhyellä tähtäimellä leikkaukset laskeekin bruttokansantuotetta isosta julkisen sektorin painosta johtuen, niin se silti tervehdyttäisi sen rakennetta tulevalle kasvulle. 3. Sosiaaliturva. Sosiaaliturvan pitäisi aina kannustaa kohti työntekoa ja yrittämistä. Muun muassa nykyisen järjestelmän karenssit, työssäoloehto, sekä yrittäjäksi luokittelu aiheuttaa pahoja kannustinloukkuja. Vaihtoehtona voi toimia negatiivisen tuloveron malli, jossa on aina kannattavaa hankkia lisätuloja ja vaatii vähemmän tarvittavaa byrokratiaa.
Vaikea nähdä, että esitettyihin muutoksiin olisi kuitenkaan poliittista tahtoa Suomen nykyisessä tilanteessa. Ehkä tilanteen ajautuessa tarpeeksi toivottamaksi, nähdään nyt Argentiinassa tapahtuvia toimia käännöksen aikaansaamiseksi.
Kysymystä voi lähestyä useista näkökulmista ja otetaan tähän viestiin maan eri osien epätasainen kehitys.
Pääkaupunkiseudulla ja muissa suuremmissa keskuksissahan taloudella menee hyvin (aina voisi paremminkin toki mutta silti kansainvälisessäkin vertailussa mainiosti), samoin joillain keskisuurilla ja pienilläkin paikkakunnilla mutta on myös suuria alueita jotka taantuvat ja joissa talous kutistuu ja väki vähenee ja asunnot menettävät arvonsa.
Tämä syrjäseutujen heikko kehitys luonnollisesti kurjistaa koko maan talouslukemia oli sitten kyse kasvusta, varallisuudesta, tulotasosta tai huoltosuhteesta jne.
Maaseudulla ja pikkupaikkakunnilla on kyllä aina tärkeitä elinkeinoja tai ainakin mahdollisuuksia niihin maa- ja metsätaloudessa, uusiutuvan energian alalla, raskaassa teollisuudessa, matkailualalla ym. Toivottavasti näiden alojen kehittyminen saisi parannettua näiden alueiden tilannetta siten että niille löytyisi jonkinlainen elinvoimainen tasapaino jatkuvan taantumisen sijasta.
Joka kylää ei kuitenkaan voida jatkossa pitää asuttuna (siinä mielessä että tarjolla olisi kaikki nykyisenlaiset palvelut); Suomessa on vaan kerta kaikkiaan niin vähän ihmisiä ja niin paljon lääniä ja useimmat ihmiset haluavat monista hyvistä syistä johtuen asua kaupungeissa.
“Hopeareunuksena” vaikka syrjäseutujen taantuminen jatkuisikin nykyisellä trendillä niin asian negatiivinen vaikutus koko maan talouteen periaatteessa vähenee siinä samalla.
No tämä autioittaminen on ollut toimenpide listalla jo ties kuin monen hallituskauden yli, jopa niin tehokkaasti että kasvukeskuksien työttömyys on lähtenyt nousuun ja metsäteollisuus hikoilee puupulassa kun ihmiset jättää metsänsä hoitamatta. Mutta eiköhän se jollakin aikavälillä käännä bkt:n kasvuun…
Talouskasvua. Tekemällä enemmän, tekemällä uutta, tekemällä fiksummin. Mutta talouskasvua on myös turhan lopettaminen ja resurssin ohjaaminen tärkeämpään. Laskukaavat vain eivät siihen kannusta.
Esimerkkinä, miten liki kuolemaan tuomitut naapurikunnat kilpailevat asukkaista, joita kuitenkaan ei ole mistään käytännössä tulossa. Julkista rahaa kuitenkin projekteihin käytetään. Raha jaetaan sen perusteella, kuka tietää hakea ja kenet jakava ryhmä tuntee. Projektin hyödyt ovat laskennallisia ja projekti kuolee heti kun tukiraha loppuu.
Talouskasvua saadaan edellytyksiä luomalla. Se ei tarkoita taksiuudistuksen kaltaisia ikkunoiden avaamisia. Ihmiset pitää saada liikkumaan ja verkostoitumaan, ei klikkiytymään ja käpertymään.
Tarvitaan innostava ja kannustava voima jo alakoulusta alkaen. Nyt kouluputkessa kasvatetaan työntekijöitä ja tutkijoita, kun opettajilla muusta ei ole käsitystä.
Ne, joista tulee rikollisia tai pudokkaita, olisivat monessa tapauksessa loistavaa yrittäjäainesta. Muottiin taipumattomia ja luovia, itse ajattelevia. Aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta lyhyesti sanottuna: Pitää katsoa hieman syvemmälle ja laajemmin kuin nyt ratkaisuja etsittäessä.
