Syynä on kansantalous. Kansantalous ei kärsi siitä, että valtio vie perinnöstä MAKSIMISSSAAN lähisukulaiselta 19% ja kaukaiselta sukulaiselta 33%. Sen sijaan se saattaa kärsiä siitä, että sukupolven vaihdoksissa perijä käyttää rahoja perinröveroon investointien sijaan. Tosin, perintövero on sukupolvenvaihdoksissa sen verran pieni, etten kovin isoon taloudelliseen vaikutukseen kyllä jaksa uskoa.
Tavallisen ihmisen isoista perinnöistä olen kyllä hieman kateellinen, sen myönnän suoraan. Koen olleeni kateellinen ainakin silloin n. 20v sitten kun kaverini sai isovanhempansa kuoltua 5-numeroisen perinnön (isä pompautti perinnön yhden aukupolven yli). Ja joo, kyllähän kaverini mummonsa luona 1-2x vuodessa taisi käydä moikkaamassa, jos teini"kiireiltään" kiinnosti/jaksoi. Noh, karkaa aika pahasti ketjun aiheen, joten ei näistä enempää.
Minä puolestani olen lukenut viime aikoina, että Suomessa on ennätysmäärä todella korkeasti koulutettuja ihmisiä työttömänä. Eivät ole karanneet mihinkään, vaikka työtä ei ole Suomessa tarjolla. Eipä sillä, kyllä työn verotusta soisi pudotettavan, eli ydinasiassa ollaan samaa mieltä
Sillekin on syyn miksi täällä hommat rapautuu… Kaskummaa kun kilpailukyky ei ole kunnossa, yritykset karkaa rajojen ulkopuolelle tai myydään ajoissa. Himoverotus kun ei vaan pärjää klobaalissa maailmassa… Siinä ei koulutus auta jos ei perusbusiness ole kilpailukykyistä.
Täällä pitäisi valtion roolia pienentää niin omistajana kuin muutenkin, julkista sektoria alasajettava, verotusta alas. Antaa markkinatalouden pyöriä. Markkinatalous muovaa yrityssektoria sen mukaan mille kussakin ajassa on kysyntää. Ei siihin tarvita tukiaisia ja keinotekoista tekohengitystä ympärille.
Ketä kiinnostaa tehdä ylitöitä/lisätöitä? Maksat jo keskituloisena ylitöistä 50% veroa…
Suomessa tuotetaan matalan arvon bulkkikamaa… Ja talous polkee paikallaan, nyt ja tulevaisuudessa jos tänne ei saada kunnon veroreformia.
Jos laskemme verotusta kautta linjan, niin missä vaiheessa julkisen talouden alasajo alkaa toimia
toisinpäin, eli kasvua rajoittavana tekijänä, terveydenhuolto rapautuu, ihmiset ovat pidempään sairaina, tiestö huononee edelleen, ylipäätään infrastruktuuri rapautuu.
Tietysti siitä tulee todellista säästöä, jos jätämme köyhät ja sairaat omanonnensa varaan, mutta tämä asia on moraalisesti kestämätön.
Tietysti turhat virat pois, joissa ei synny todellisuudessa mitään tulopuolelle, eli enemmän työtätekeviä käsiä, kuin tuottamattomia byrokraatteja.
Yleensä pelonilmapiirissä ei luovuus kukoista, on vain palkan-nauttijoita, ei innostuneita työntekijöitä. Kun yrityksissä menee huonosti jokainen päivä on kaikille selviytymiskamppailua, mitään kovin luovaa ei sellaisessa ilmapiirissä synny.
Julkisyhteisöjen menot ovat nousseet räjähdysmäisesti, kuten kuvasta näemme, ja ovat nykyisellään jo yli 150 miljardia euroa vuodessa. Olisimmeko me kansakuntana ja valveutuneina yksilöinä jo pikkuhiljaa valmiita hylkäämään tuon vasemmiston kehittelemän olkiukon siitä, että Suomi romahtaa, jos tuosta 150 miljardin massiivisesta potista leikataan euroakaan? Jokainen edes alkeellisen aivotoiminnan omaava ihminen varmaan ymmärtää, että 150 miljardista on varaa ottaa euroja pois ilman, että välttämättömät julkiset palvelut rapautuvat yhtään mihinkään?
Julkiselle ja yksityiselle puolelle projekteja tekevien tuttavien juttuja kuunnellessa leikattavaa tällä saralla tuntuu olevan paljon. Kontrasti privapuoleen on ilmeisen suuri. Eikä kukaan näistä henkilöistä (yllättäen) haluaisi työskennellä julkisella puolella tästä erosta johtuen.
Ihmeellistä on, miten yksityisen puolen yrityksissä, joiden uskon olevan kustannustehokkuudessa julkkaripuolta valovuosia edellä, pystytään tekemään rutiininomaisesti esim 10 % kulusäästöjä tai vähentämään henkilöstöä 10-20 % tarvittaessa. En millään usko, etteikö julkisella puolella pystyttäisi samaan, jos restrukturointiin vain otettaisiin asiantuntevat henkilöt tekemään.
Jotkut on varmaan valmiita maksamaan vaikka 70% tuloistaan veroa kunhan joka ikinen turhanpäiväinen palvelu vaan toimii yhteiskunnan varoilla. Työnteon tulee olla harrastus ja kuvitteellinen varallisuus valtion omistuksessa.
Suomen pitäisi tehdä paljon että tänne saadaan sekä investointeja että osaavaa työvoimaa. Euroopassa on ongelmana se että väestö ei kasva, silloin myös BKT kasvu on aika tiukassa jos työn tuottavuus ei kasva tai maa ole erittäin vientivetoinen.
Se että eurooppa yleisestikin kilpailee samoista investoinneista ja osaajista ei ole tämän peräpohjolan etu. Suomi on edelleen suht tuntematon maa venäjän naapurissa. Tällöin Suomen verotus ei voi poiketa oleellisesti muista jotta tänne saadaan osaajia ja investointeja.
Tietenkin verotuksella myös taataan tiettyjä palveluja joita jokaisessa yhteiskunnassa ei ole ilmaiseksi tarjolla.
Suurin ero lienee siinä, että julkisella puolella toteutetaan lakisääteisiä tehtäviä, yksityisellä pääsee yritys itse päättämään tehtävistään ja vastuistaan. Jotta julkista puolta voitaisiin kunnolla karsia, tulisi niitä tehtäviä lopettaa, jotta julkisen sektorin ei tarvitsisi palkata ihmisiä niitä suorittamaan. Julkinen sektori ei voi vaan päättää, ettei jotain tehtävää enää tehdä, jos se on laissa sille määrätty toteutettavaksi.
Lähes joka kerta, kun me rakennamme jotain, me keksimme pyörän uudelleen. Meillä on uusi pohjakuva johon piirretään uudet suunnitelmat (lvi, sähkö, yms). Rakentamisen aikana me kinastellaan samoista asioista kuin aiemmin. Järjestelmät ei kehity jos vaan niiden osia kehitetään.
Olen ihmetellyt, miksi me emme rakenna yhtä toimivaa konseptia vaan erilaisia häkkyröitä toisensa perään. Rakennus koostuu eri järjestelmistä, nämä järjestelmät taas ovat itsessään eri teknologioiden summa jne.
Tulisi saada ne järjestelmät joista rakennus koostuu, hiottua siihen tilaan, että niitä voidaan kutsua teknologioiksi. Tämän jälkeen me voimme suunnitella rakennuksen, joka on teknologia.
---->
Suunnitellaan järjestelmistä skaalattavia, sellaisia, että kun siihen lisätään uusi osa (joka on samankaltainen kuin vanha, itsesimiläärinen), niin me tiedämme miten vanhoja pitää säätää uudelleen että kokonaisuus toimisi.
Tähän sopii vertaus kahdesta eri kellon valmistajasta, jotka rakentavat kellonsa 1000 osasta.
Ensimmäinen valmistaa kellonsa 1000 eri osasta.
Toinen valmistaa kellonsa 10 moduulista, joista kukin on valmistettu 10 moduulista, joista kukin on valmistettu 10 eri osasta.
Kyllä niitä kulusäästöjä pystytään tekemään julkisellakin. Siellä on tehottomuutta. Vaikka osaston päällikkö istumaan pariksi päiväksi jokaisen työpisteelle ja katsomaan mihin se työaika menee…
Yksityisellä puolella tehokkuutta ja ihmisten työpanoksia valvotaan vähän toisella tapaa kuin julkisella… Mikä ei liene yllätys.
Se että jollakin on omat rahat ja business pelissä panee hiomaan ne prosessit kuntoon ja valvomaan asioiden tehokkuuden toteutumista toisella tapaa.
Ja kyllä yksityiselläkin on tietyt vastuut jotka tarvitsee täyttää. Ei se mikään villilänsi ole missä saa huseerata mitä haluaa.
Toki, en ole asiassa asiantuntija niin en lähde syvemälle kommentoimaan. Mutta sen mitä itse olen saanut toimintaa seurata, on joka suunnassa ollut jatkuvia tehostusprojekteja käynnissä, iso osa ajasta menee erilaisten laissa säänneltyjen lappujen täyttämiseen ja tarkan asiakirja-aineiston ylläpitoon eikä missään suunnassa ole tarpeeksi resursseja kaikkien tehtävien suorittamiseen. Mutta tottakai omat tietoni ovat hyvin suppeita eikä niistä pysty mitään yleiskuvaa valtavasta julkisesta sektorista muodostamaan.
Oma toivoni on, että tekoälystä löytyy ne tarvittavat keinot tehostaa niitä perusprosesseja ja sen valtavan tietomassan suodattamisessa. Tästä hyvä esimerkki pian toivottavasti linjoille saatava EDILEX AI:
Julkisen puolen kustannussäästöt tulee toteuttaa lakeja muuttamalla. Sitä eivät voi julkiset toimijat itse tehdä, vaan lainsäätäjät. Toki toimintaa voi tehostaa juustohöyläilemällä sieltä täältä, mutta paljon suurempi ongelma on se, että on pakko tuottaa palveluita xyz ja niitä tekee usein henkilö siellä henkilö täällä. Yksityisellä voidaan päättää, että tätä ei enää tehdä. Julksella ei, koska laissa sanotaan että tämä on tehtävä. Tämä on ollut nyt enemmän esillä, kun hyvinvointialueiden johtajat ovat valittaneet asiasta. Ei ole rahaa tuottaa palveluita, jolloin rikotaan perustuslakissa määrättyä oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ja jos ei saada alijäämää leikattua, niin rikotaan hyvinvointialuelakia. Kumpaa lakia rikot? Tämän lisäksi hyvinvointialueiden ohjaukseen on keksitty ties mitä hallintohimmeliä, joka hidastaa päätöksentekoa. Hyvinvointialueiden johtajat ovatkin viime aikoina irtisanoutuneet, koska johtamisen mahdollisuudet ovat kovin vähissä.
Jostain syystä hallituspuolueet ovat kovin haluttomia tai kyvyttömiä tekemään näitä muutoksia. Nykyinen reippaasti talousliberaaliin kallellaan oleva hallitus ei ole poistanut lainsäädännöstä vaatimuksia, vaan niitä on tullut reippaasti lisää. Iso osa vaatimuksista tulee EU lainsäädännöstä, mutta kyllä meillä kotimaassakin piisaa regulaatiota, josta voidaan luopua. Ymmärrän, että SOTE-palveluissa on pirun vaikea määrittää se minimitaso joka pitää tuottaa, ja tähän olisi hyvä olla valtakunnallisesti yhteinen linja. Tämä kannattaisi tehdä yhteistyössä kaikkien sote-alueiden ja ministeriöiden kesken. Voi olla ja toivonkin, että sellainen työ on käynnissä.
Kun siitä määräävästä lainsäädännöstä päästään irti, niin näitä tehtäviä ei yksinkertaisesti enää ole olemassa. Silloin saavutetaan säästöjä sekä julkisella että yksityisellä puolella, kun kumpikaan osapuoli ei kuormitu tehtävästä.
Lainatakseni Jorma Ollilan aamun mielipidekirjoitusta Hesarista:
“Ellei yritys tavoittele kasvua, juurisyy on aina ensin omistajissa, sitten omistajien nimeämässä hallituksessa, sitten hallituksen valitsemassa johdossa, ja vähiten työntekijöissä. Jotta kasvua saadaan aikaan, kasvuasennetta tarvitaan kaikilla tasoilla.”
Suomen ongelma isossa kuvassa on, että täällä keskitytään (kuten nyt tässäkin keskustelussa) kulusäästöihin, kun pitäisi ajatella paljon isommin ja miettiä, mitä tuotantopanostuksia tulisi lisätä, jotta kasvua syntyy.
Samoin kasvua on hankalaa syntyä ilman kauppaa, joten suuri panostus pitäisi laittaa myös kaupan ja myynnin kehittämiseen läpi organisaatioiden Suomessa. Go Big or Go Home!
Lainaan vielä Ollilaa:
"ajattelemme aivan liian pienesti ja tyydymme aivan liian vähään. "
Näin juuri. Leikkaamalla ei Suomen ongelmat lopu. Meidän täytyy yhteiskuntana siirtää katse kasvuun ja poistaa sen tieltä kaikki esteet mihin pystymme. En tarkoita, ettei pidä tehostaa, vaan että se pitää tehdä kasvua edistävällä tavalla (katso edellinen viestini aiheesta).
Täällä on korkeat verot ja rikkaita halutaan rankaista isojen puolueiden toimesta (sdp, vasemmisto, vihreät vuodesta riippuen). “Tyhmyyden määritelmä on toistaa samaa ja odottaa eri tulosta”. Voitaisiin joskus kokeilla sitä, että menestyksestä rankaisemisen sijaan siitä palkittaisiin. Kyllä, se voi kasvattaa vajeita hetken aikaa, mutta nykyisellä menolla vajeet kasvavat ILMAN kasvua. Nykyisen hallituksen toimet sinällään ovat oikean suuntaisia, mutta niistä puuttuu kokonaan regulaation ja kasvun esteiden purku. Tällaisissa tilanteissa syntyy vaan uusia työttömiä, mutta vaatimukset jäävät silti voimaan. Esim. jos irtisanot kaikki rakennusvalvojat, mutta vaadit silti rakennuslupia, niin kukaan ei saa rakentaa vaikka julkiset kustannukset hetkeksi laskivatkin.
Ruotsin talous on hyvä esimerkki siitä, jossa rahaa riittää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen (ottamatta nyt huomioon yhteiskunnallisia ongelmia), koska on myös talouskasvua. Joku täällä kirjoitti aiemmin, että ruotsalainen demari pelkää paikkansa puolesta, jos äänestäjät eivät vaurastu. Suomalainen demari pelkää paikkansa puolesta jos äänestäjät vaurastuvat. Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä mallia, jolla täällä on pitkään edetty. Isot puolueet, erityisesti demarit haluavat lisätä yksilön riippuvuutta valtiosta. Tästä pitää päästä irti.
Toistan vielä sen, jonka olen täällä useaan otteeseen maininnut. Toimin itse julkkarilla ja näen päivittäin mitä haasteita regulaatio aiheuttaa. Niillä on usein hyvä tarkoitus, mutta paperilla helpon näköiset ja hyvältä vaikuttavat vaatimukset aiheuttavat merkittävää taakkaa yrityksille ja yksityisille toimijoille. Kannatan vahvoja ja luotettavia julkishallinnon toimijoita, mutta niiden pitää keskittyä täysin ydintoimintaansa ja kaikki turha sääntely tulee purkaa.
Nämä EK:n ehdotukset eivät kyllä tässä julkisen talouden tilanteessa ole tästä maailmasta, jos siis tarkoitus on säilyttää edes suurin piirtein nykyisen kaltaiset hyvinvointivaltion palvelut.
Näiden esitysten välitön hintalappu on vähintään sellainen 5 miljardia - todennäköisesti enemmänkin. Tarkoittaisi siis, että nykyisen 15mrd€ / vuosi velkaantumisen sijaan velkaantuisimme +20mrd€ / vuosi. Julksisen velan suhde kansantuotteeseen ylittäisi 100% noin viidessä vuodessa, vaikka päästäisiin pieneen kasvuunkin.
Ekonomistithan jo eilen tyrmäsivät veroale-ehdotus kerrallaan EK:n puheet alennusten itserahoituksesta. Jos katsoo kokonaisuutta, niin meidän pitäisi saada BKT ikuiseen suurinpiirtein 5% vuosikasvuun, jotta tässä jäätäisiin nykisellä menotasolla plussalle. Uskooko tällaiseen kasvuun oikeasti joku vanhenevan väestön maassa, jossa 18 vuoden kumulatiivinen kasvu on ollut 0%?
Ihmettelen aidosti, miksei meillä käytetä kannustimia, joilla olisi mahdollisimman suuri investointivaikutus. Esim:
Viron malli, jossa investointeihin ohjattuja voittovaroja ei veroteta
USA:n malli, jossa yrityskaupan voittoja ei veroteta, jos voittovarat käytetään uusien yhtiöiden perustamiseen tai rahoitukseen
Suomen malli, jossa aiemmin investointien poistot sai vähentää verotuksessa moninkertaisena
Meidän suurin ongelma on se, että yritykset jakavat varat ulos eikä varat päädy riittävästi kulutukseen tai uusiin tuottoisiin ideoihin. Yritykset ja omistajat tulisi ohjata voimakkailla kannustimilla etenkin jälkimmäisen piiriin. Usein myös tällaiset investointikannustimet ovat kymmenien tai satojen miljoonien hintaisia julkiselle taloudelle eikä miljardiluokan tuloleikkauksia, kuten EK:n esitykset.
Tämä keskustelu tyyli ottaa aina päähän, vaikka datan esittäminen on positiivista täysin katteettomiin väitöksiin verrattuna.
Kaavion data: julkiset menot pysyneet suhteessa talouden kokoon pitkälti samana vuosikymmeniä, tällä hetkellä matalampi kuin 10 vuotta sitten.
Viestin väite: julkiset menot kasvaneet räjähdysmäisesti. Muuta väittävät aivokuolleita tjsp.
Jo pelkästään inflaation takia julkisten menojen on kasvettava määrällisesti pitkässä juoksussa. Tomaatin hinnan noustessa 10 prosenttia arvonlisävero kasvaa samassa suhteessa, samoin julkisten ostojen hinnat nouseva jne. Ennemmin olisi todella hämmästyttävää nykymaailmassa, jos menot eivät määrällisesti kasvaisi, sillä keskuspankit ympäri maailmaa tavoittelevat hintojen jatkuvaa kasvua.
Viestini pointti oli, että Suomen julkisyhteisöjen menot ovat tänä päivänä yli 150 miljardia euroa, jonka takia varsinkin keski- ja suurituloisten ihmisten verorasitus on aivan sietämättömän korkea ja että vasemmistolaisten tapana on luoda julkisessa keskustelussa sellainen olkiukko, jossa luodaan kuva, että tuosta summasta ei ole varaa leikata juuri nimeksikään tai Suomi romahtaa. Oletko tästä erimieltä?
Kiva juttu, että julkiset menot ovat pysyneet talouden kokoon nähden pitkälti samana. Se ei vaan liity mitenkään siihen minun pointtiini, jossa tarkoituksena oli herätellä ihmisiä ajattelemaan, että voiko todellakin olla niin, ettei tämän maan välttämättömiä julkisia menoja (järkevästi tuotettuna terveydenhoito, koulutus, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus jne ja kaikki ei välttämättömät asiat markkinoiden hoidettavaksi) pystyttäisi muka hoitamaan merkittävästi tuota 150 miljardia euroa pienemmällä summalla ja sitä kautta kurittamaan ihmisiä vähemmän verottamalla?
Tapauksesta riippuen on valtavasti tapoja tehostaa toimintaa. Sehän ei tietenkään tarkoita ettei asioita tehtäisi, vaan että tehdään tehokkaammin.
Vaikka mielellään ajattelisi, että tekoäly voi ratkaista ongelman, niin todellisuudessa pidän sitä epätodennäköisenä. Teknologiana sillä olisi paljon potentiaalia, mutta jos mitään ei oikein ole tehty niin ongelma ei ole teknologiassa vaan muualla.
Yleensä kun mun työnantajalla on ollut YT’t on etukäteen jo ollut tuntuma ketkä lähtee, useimmiten ne jotka eivät saa mitään aikaan. Helppo kuvitella, että valtiolla nimet vedettäisiin hatusta ja sieltä lähtis samassa suhteessa ahkerimpia ja laiskimpia työntekijöitä.
