Veikkaan, että ne jotka ajattelevat keventelevänsä paljon noussutta osaketta kireiltä näyttävien kertoimien takia (QT) myivät osakkeensa jo 40-50€ kohdalla.
Jälkiviisaus on aivan turhaa ja QT:n kohdalla on mielestäni erittäin todennäköistä, että yhtiössä sama meno jatkuu ja entiset huiput rikotaan jopa hyvinkin nopeasti kun yhtiö etenee.
Näkisin myös niin, että ei se väärin eikä huonosti ole jos kuuttia on ostanut 5-10€ kohdilta ja myy viidellä kympillä. Ehkä sitä joku kutsuu tyhmyydeksi ja toinen riskien välttelyksi.
En näe omaa salkkuani yksittäisten treidien kautta vaan kokonaisuutena. Eli jos onnistuisin ostamaan 5€ tasolta, miksi luopuisin 50€ tasolla? Mikäli tällöin olisi perustellut syyt, silloin luopuisin, mutta vain 10x treidin saavuttaminen ei minulle olisi mikään syy luopua.
Riskien hallinnan kannalta yhden osakeen osuuden paisuttua salkussa kohtuuttoman kokoiseksi saattaa olla viisasta miettiä hajauttamista. Toisaalta miksi luopua voittavasta hevosesta.
Mulla on yleensä noin 10% käteistä, jolla voi tasaisesti tehdä täsmähankintoja jos laskua osuu. Tämä toimi hyvin koronakuopassakin. Muuten jatkan tasaisesti suunnitelman mukaan lisäyksiä salkussa oleviin positioihin, jos arvostus on vaan jollakin tapaa järkevä. Ne muutamat, joissa kertoimet paljon venyneet saa olla rauhassa niin kauan kuin yritys muuten suorittaa hyvin. Toki jos positio kasvaa suhteettoman suureksi niin kevennän yleensä riskienhallinnan vuoksi.
Jos koroista alkaisi saada edes jonkilaista tuottoa, niin varmaan ohjaisin vähän isomman osuuden sinne. Mun buumerisalkussa on nytkin muutaman prossan vuodessa tuottanutta yrityslainarahastoa riskiä tasaamassa.
Tosin tässä mietin itsekin sitä, mitä muutamat muutkin on pohtineet, eli miten mahdollisesti pidemmässä laskumarkkinassa reagoi, kun sellaisesta ei ole isommin kokemusta. Teknokuplan aikaan opiskelijana mulla oli lähinnä joku minimaalinen rahastopositio, samoin finanssikriisin tienoilla, kun juuri hankittu omakotitalo ja laina.
Olis kiva kuulla näihin näkemyksiä. Ja ennenkaikkea siitä perspektiivistä millaisella sijoitushorisontilla kukin on liikkeellä? Sillä on oikeastaan aika paljon merkitystä. Nyt on monet esittäneet vain varautumissuunnitelmansa.
Itsellä vähän sellainen tilanne tällä hetkellä, että salkku on jo kohtuullisen kokoinen, mutta elämäntilanteen takia oma sijoitushorisontti onkin hieman epäselvä, samoin kuin tuo varautuminen.
Suunnitelmallisuuden puute vaivaa omaa toimintaa kauttaaltaan, mitä tulee sijoittamiseen. Alkuun en kokenut sitä niin tarpeelliseksi kun summat oli hyvin pieniä, enkä uskonut, että ne kovin suuriksi kasvaisivatkaan. Suuria ne ei ole vieläkään, mutta parin viime vuoden aikana tuo suunnitelmallisuuden puute on alkanut vaivaamaan enenevässä määrin. Eli jotain tarttis tehdä.
Karhumarkkinan vyöryessä päälle ensimmäinen reaktio olisi todennäköisesti kahden sijoitusyksiön lainojen lyhennysten jäihin laittaminen ja sitä kautta käteisen lisääminen, jota sitten ajastaan indekseihin tai etf:iin tekemään työtään tulevaan nousumarkkinaan. Koronadipissä näin tuli toimittua, tosin ostot osakkeita, jolloin myös perheen asunnon lainassa oli joustoluotto käytössä. Dipissä salkku tuli tyhjennettyä turhan myöhään, mutta vastaavasti ostot aloitettua tarpeeksi ajoissa, sekä lyhennysrahoilla tehdyt ostot korjasi kokonaisuuden selkeästi plussan puolelle.
Myös toisen asunnon myyminen olisi yksi vaihtoehto tai ainakin lainojen jonkinlainen uudelleen järjestely. Melko impulsiivisesti on tullut aina toimittua, joten mitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseisenä ajankohtana vallitseva perstuntuma sanelee toimintaa enemmän kuin ennalta tehty suunnitelma.
Kun yleinen kurssitaso alkaa nousta hyvin korkeaksi lähes kautta linjan, alkaa käteistä kertyä koska oma tuottovaatimus ei enää kohtaa kuin harvoissa tapauksissa jos silloinkaan. Tällöin lisäostot jäävät tekemättä ja saatan höylätä joitakin positioita pienemmiksi jos arvostus alkaa olla todella korkea tai näköpiirissä on muita riskejä suhteessa tulevaisuuden tuotto-odotukseen. Pyrin elämään tällä strategialla pörssisyklin eri vaiheiden mukana ja suojelemaan jo saavutettuja voittoja hyvinä aikoina sekä varautumaan siihen jos tulee niitä vaikeampia aikoja jolloin ostaessa tuotto-odotus on potentiaalisesti erinomainen.
Mutta kaikista tärkeintä on henkinen valmistautuminen. Yritän jatkuvasti miettiä, onko salkkuni nyt sellaisessa asennossa josta voisin lähteä kohti laskumarkkinaa ilman että tarvitsee tehdä paniikkiratkaisuja. Olen hyvin kiitollinen että sain kokea ensimmäisen laskumarkkinani koronakriisin muodossa jo hyvin aikaisessa vaiheessa sijoitusuraani vaikka se jäikin hyvin lyhyeksi. Kuitenkin siitä kertyi arvokasta käytännön kokemusta mahdollisia tulevaisuuden brutaalimpia karhumarkkinoita varten. Vaikka olin lukenut romahduksista ja siitä kuinka niissä pitää ostaa ja pitää vaan muusta salkusta kiinni, ymmärsin kuinka se on kuitenkin psykologisesti vaikeaa kun tuntuu siltä että uutisvirrassa kaikki vain pahenee jatkuvalla syötöllä ja ajatusmaailmaa alkaa helposti dominoida negatiiviset asiat & näkymät liiassa määrin. Objektiivisuus, rauhallisuus ja rationaalisuus ovat ehdottomia vahvuuksia sijoittajan mielenmaisemassa ja antaa selkeän kilpailuedun toisiin sijoittajiin jotka toimivat enemmän tunnepohjalta ja impulsiivisesti.
Inderesin foorumin “possukerho” on varoitellut viime aikoina “loputtomaan” nousumarkkinaan tottuneita keltanokkia, ettei nousu välttämättä jatkukaan ikuisesti.
@Kale-possu ja @musa_2, olisi mielenkiintoista kuulla, miten varaudutte omassa sijoitustoiminnassanne aiempien isojen romahdusten kaltaisiin tilanteisiin. Niitäkin kun vääjäämättä nähdään myös tulevaisuudessa…
Emme koe että tämänhetkinen salkkujen saldo on ihan oikeaa varallisuutta jonka voi henkisesti mark-to-market kokea. Ne ovat vaan bittejä.
Emme ole sijoittaneet Tikkurilan lunastuksesta tullutta likviditeettiä takaisin pörssiin.
Emme sijoita pelkkiin unelmiin ja haaveisiin vaan pitää olla konkretiaa riittävästi.
Meillä on normaalia jonkin verran korkeampi mutta ei dramaattisesti korkeampi käteispaino. Olemme täysin valmiit ottamaan paperilla massiivisesti turpaan jos kurssit laskevat. Emme yritä ajoittaa markkinoita muuten kuin hieman.
-Varaudun hajauttamalla eri omaisuusluokkiin.
-Osakepuolella n. 30 kohdetta eikä yli 5% painoa per sijoitus.
-Arvokriteerien preferoiminen tulevissa sijoituspäätöksissä.
-Ei vipua vaan jonkin verran käteisreserviä.
-Pitämällä katseen riittävän pitkällä ja muistaen että pörssiin kuuluu laskukaudet ja silloin myös hyviä yhtiöitä saa halvemmalla.
Ohjaamalla tulevaisuudessa sijoituksia entistä enemmän osakkeista rahastoihin. Näitä tankataan viikottain aiemmin kuukausittaisten ostojen sijaan, koska en halua osua huipulle ja pohjaan osun tuskin kuitenkaan.
Osakepuolella tunnuslukuja on tarkasteltu entistä kriittisemmin ja suurta epävarmuutta itselle aiheuttavat firmat karsittu pois.
Yllä mainituista toimista johtuen omaankin yhtäkkiä 10% käteistä, joka ei liene myöskään huono juttu.
Vuonna 2021 tein kolme kauppaa: Tikkurila-pakkomyynnin lisäksi myin vapaaehtoisesti Seligsonin Global Brands -rahaston alkuvuodesta ja Wärtsilän kesällä. Nämä vapaaehtoiset edustivat ennen myyntejä yhteensä noin 7,5% sijoitusvarallisuudestani. Tikkurila oli ennen ostotarjousta 4,7%, tarjouskilvan jälkeen noin 10,8% sijoitusvarallisuudesta. Näiden lisäksi jätin osingot käteiseksi. Ei siis mitään hirveän radikaalia.
Nyt sijoitusvarallisuuteni on noin 65/35 osakkeet/käteinen, mikä on lähellä strategiani maksimivarovaisuutta. Olen tyytyväinen jakoon ja omistuksiin, enkä aio ensi vuonna myydä enää mitään vaikka pörssi edelleen nousisi. Jos alkaa laskea, alan ihan mekaanisesti ostaa osto-ohjelmien mukaisesti laskeviin kursseihin yrittämättä millään tavoin spekuloida pörssin liikkeitä. Jos laskisi paljon, lopulta sijoitusvarallisuus on 100% osakkeissa, minkä jälkeen ajattelen muita asioita. Velkavivun puolelle en aio ikinä mennä, tässä eroan Yhä musa soista, joka saattaa mennä maltillisesti sillekin puolelle. Mun mielenrauhalle velkavipu salkkua vastaan ei sovi missään tilanteessa.
Vipua ajattelin vähentää. Muuten pidän lapuista kiinni, jos business luistaa. Kasvatan ehkä ostojen aikaväliä kuukaudesta pariin. En pysty panikoimaan ensimmäisten joukossa, joten parempi olla yrittämättä mitään ajoitusmyyntejä. Oma sijoitushorisonttini on 15-25v, joten eiköhän tässä ehdi vielä pari bear ja bull markettia kokea.
2008 - 2010 lähti salkun arvosta puolet eikä maailma siihen loppunut. Nordea ja Kesko maksoivat osinkoa vaikka käytiin laman porteilla. Silloin kun olisin vaan ostellut säännöllisesti, niin nyt naurattaisi. Pari kaveria myi kaiken korona-dipissä ja jenkkien pressanvaalien jälkeen. Eivät ole uskaltautuneet kyytiin, kun kaikki on niin kallista. Markkinoilta ulos jättäytymällä häviät varmasti.
Sanoisin, että jos myyt kaiken pois ja istut käteisen päällä, niin kannattaa tehdä suunnitelma siitä milloin ja miten palaat markkinalle. Ostojen aloittaminen voi olla yllättäen vaikeampaa kuin myyminen.
Vuosikymmenten sijoitushorisontilla kun olen liikkeellä, niin 100% sijoitusaste, kaikki osakkeissa kiinni. Omat ostohintani ovat ihan eri maailmasta kuin tämän päivän osakekurssit joten -20% kurssilasku ei haittaa mitään jos toteutuu. Nykyhinnoilla en välttämättä ostaisi uutta tai ainakin hyvin valikoivasti.
Keväällä tulee taas runsaat osingot pankkitilille. Ne pitää sijoittaa uudelleen eli järkevintä olisi toivoa kurssilaskua, karhumarkkina tarjoaa siihen hyvän ostopaikan. Osinkosijoittajan elämä on henkisesti helpompaa: pitää toivoa kurssilaskua, kunhan firman liiketoiminnan tulevaisuus näyttää edelleen hyvältä.
Matkin siis Kim Lindströmiä ja Erkki Sinkkoa ja muita kokeneita miljonäärejä, näin he ovat toimineet vuosikymmenten ajan ainakin haastattelujen perusteella.
entä -80% - -90% joissain lapuissa?
Kommentoin tätä osaltani. Varmaan meemiosakkeissa tämänkaltainen lasku voi olla perusteltukin. Mutta ainakin itse yrittänyt sijoittaa sellaisiin yhtiöihin, että jos ne romahtavat 80-90 %, siinä vaiheessa maailmassa on tapahtunut jotain sellaista missä oman salkun arvon romahdus ei ole suurin murheeni.
Ensimmäinen sijoitukseni oli Carnegie Worldwide -rahasto joskus teknokuplan huipun tietämillä. Oppirahat olivat onneksi pienet, mutta sitäkin tehokkaammat. En sinänsä kuvittele osaavani ajoittaa markkinoita, mutta nykyiset arvostuskertoimet laittavat huimaamaan, ja sijoituksia on kertynyt jo sen verran, ettei takalisto kestäisi kunnon ryminää täydellä osakepainolla.
Osakkeiden ja käteisen suhde on tällä hetkellä jotain luokkaa 70/30. Verotuksen sallimissa rajoissa olen siirtynyt indekseissä päivittäistavaroiden suuntaan (XDWS) ja suorissa sijoituksissa mahdollisimman tylsiin osingonmaksajiin.
Alan kasvattaa osakepainoa jokseenkin suunnitelmallisesti kurssien laskiessa. Tai vaihtoehtoisesti iloitsen uudesta normaalista ja ikuisesta noususta.
Kai se on isomman käteisen kanssa lähdettävä karhumarkkinaan. Viimeiset vuodet on tehty hurjaa tuottoa niin onhan se oltava realisti ja otettava mahdollisesti useita huonoja vuosia vastaan.
Toki koko ajan katse vaihtoehtoisissa sijoituksissa/busineksissa ja rahaa mennytkin nyt muualle. Kaikenlainen ”osta halvallla, myy kalliilla” kiinnostaa muuallakin kuin pörssissä.
Toisaalta jos osakkeissa ollaan niin pitää vaan jättää ahneutta sivummalle ja haistella vaaran merkkejä. Tähän mennessä uralla rommin/ylihypen merkit ovat olleet kyllä aina ilmassa ennen kosahdusta, mutta myönnetään; on tullut vaan jatkettua ahneuksissaan.
Veropeikkoa en pelkää myöskään.
Osakkeiden ostamista ja holdaamista voi ajatella niin, että ostat tai myyt kullakin hetkellä vallitsevan tarinan, joka tukee osakkeen nykyarvostusta.
Osakkeen hinta 10€: “Taloudessa vallitsee korkeasuhdanne, joka tukee yhtiön liiketoimintaa.”
Osakkeen hinta 5€: “Tästä on tulossa pitkä lama ja tulevaisuuteen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä.”
Osakkeen hinta 30€: “Yhtiö on suvereeni markkinajohtaja toimialallaan eikä seuraaville vuosille näy mitään mikä kasvun pysäyttäisi.”
Sijoittaja voisi kysyä, onko aina korkeasuhdanne? Mitä jos lama jääkin lyhyemmäksi? Mitä sitten kun lyhyen aikavälin epävarmuustekijä poistuu? Tuleeko tulevaisuudessa haastajia, pysyykö yhtiö relevanttina? Muistan kun myin Nordeat kympin kappale vuonna 2017 kun analyytikot kertoivat kohta koittavasta korkojen noususta joka tukisi pankin liiketoimintaa. Nordea tekisi euron osakekohtaisen tuloksen. Myin tämän koronnoston ja euron EPSin osakkeen ostajalle. Sitä ei tullut.
Ostin tammikuussa 2020 tavarataloketjun $17,50, jolla oli kustannussäästöohjelma ja toimitusketjuongelmia Kiinassa. Ostin maaliskuussa 2020 pahoissa vaikeuksissa olevan vanhanaikaisen tavarataloketjun $7,47, joka oli menossa tappavan viruspandemian takia konkurssiin. Mikä erottaa päättömän riskin hallitusta riskistä on tutkimus ja kriittinen ajattelu. Minulla on nyt tavarataloketju $25 joka on kääntänyt liiketoimintansa kukoistukseen, saanut miljoonittain uusia asiakkaita ja tekee yhtiön johdon arvion mukaan tänä vuonna noin $4,57 - $4,76 osakekohtaisen tuloksen.
Emme koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Teemme voittoa, jos tulevaisuus tulee olemaan parempi kuin ostojemme sisältämät narratiivit.
Rauhassa odotan sopuli-ilmiön loppumista ja ostan kun hinnat pikkuisen tippuu. Mitään en myy, odotan osinkoja, pistän nekin takaisin ostopuolelle. Osakepaino 100%.
0 voters