Jos luottaa siihen että jonkun firman arvo on suurempi kuin pörssissä siitä maksettava hinta niin silloinhan karhumarkkina = alennusmyynti eli sen pitäisi olla iloinen asia kun pääsee ostamaan halvalla. Sijoittajapsykologia on siitä kummallista että kaupasta kyllä kelpaa tarjouksessa olevat tuotteet mutta jos oman salkun kivijalka on vajonnut muun pörssin mukana sen -30-50% niin aika monelle tulee pakottava tarve myydä loputkin pois ‘vielä kun siitä jotain saa’ vaikka yleensä kannattaisi juuri silloin olla ostolaidalla.
Toisaalta jos herää epäilys siitä että jonkun firman kurssi lepää ennemmin venytettyjen arvostuskertoimien kuin liiketoiminnan fundamenttien varassa niin ainakin henkilökohtaisesti heivaisin sellaiset laput ensimmäisenä salkusta siinä vaiheessa kun ympärillä alkaa ns. ilmat pihistä, yleensä ne kauneimmat kasvutarinat tulevat myös rumimmin alas silloin kun iso raha siirtyy turvasatamiin.
Markkinan ajoittaminen ei ole vain vaikeaa vaan käytännössä mahdotonta. Laadukkaisiin yhtiöihin pitkäjänteisesti sijoittamalla saa todennäköisesti pitkässä juoksussa parempaa tuottoa kuin yrittämällä arvata missä vaiheessa markkinalla kannattaa olla mukana ja milloin taas ei.
Itse en karhumarkkinaan sen kummemmin varaudu vaan ennemminkin seurailen markkinaa ja teen osakepoimintoja jos hinta on sopiva. Osakepaino on tilanteesta riippuen yleensä 100% tai ‘vähän yli’. Tarpeen mukaan likviditeettiä on saatavilla vivun kautta lisää jos aletaan mennä oikein kunnon alennusmyynteihin yksittäisissä osakkeissa.
Kevään 2020 kaltaista romahdusta tuskin hetkeen nähdään mutta indeksitason -20% korjausliike voisi hyvin olla mahdollinen ja todennäköisesti avaisi hyviä ostopaikkoja yhtiötasolla, toisaalta ihan yhtä hyvin voi käydä niinkin että korjausta ei ainakaan siinä mittakaavassa nähdä vielä vuosiin jolloin ison käteispinon kanssa odottelu voi nykyisessä inflaatioympäristössä tulla yllättävänkin kalliiksi.
Negroni kädessä tunnelmoin salkun loimutessa kaikissa punaisen sävyissä. Tein elokuussa SP500:n Shillerin p/e:tä makustellessani klassisen bullerosiirron ja möin 2/3 salkusta ajatuksenani ajoittaa markkinaa. Avasin OST:in ja olen ostanut sinne arvomörnijöitä suojaamaan inflaatiolta ja pahimmilta fomotteluilta. Nyt n. 40% käteisenä.
Osaltani ei mitään erikoista. Jatkan kotiläksyjen tekemistä ja laadukkaiden kotimaisten osingonmaksajien screenaamista. Lasken useammalla eri tavalla osakkeen arvon 10-12% tuottovaatimuksella ja hinnan mennessä alle otetaan ikiholdiin OST:lle lumipalloa kasvattamaan. Luotan kykyyni havaita alekorista laadukkaat osinkopaperit mahdollisia kasvuraketteja paremmin.
Ajallinen hajauttaminen on varmasti psykologisesti hankalaa. Karhumarkkinat kai keskimäärin kestävät sen 1,5 vuotta. Koska sotakassaa ei niin kamalasti ole suoriin ostoihin varattu, niin hankintojen välillä pitää odotella 3-4 viikkoa. Koronakuopassa strategia ei toiminut, mutta jos sitten kunnon karhumarkkinassa paremmin
Ei mitään radikaalia muutosta aikaisempaan. Salkun käteispainoa oon nostanu syksyn aikana about nollasta noin kymmeneen prosenttiin (ns. tavoitetila). Uutta pääomaa en ole laittanut salkkuun heinäkuun jälkeen (tätä tosin selittää osittain kesätöiden/tulojen loppuminen), enkä näin suunnittele tekeväni atm. Alan keräämään käteispossaa vähän isommin kunhan saan tuon gradun maaliin, mutta pysyn kuitenkin netto-ostajana. En näe syytä alkaa spekuloimaan markkinan liikkeillä tässä kohtaa, kun oma sijoitushorisontti on jossain +15v päässä
Moni kirjoittaa nostaneensa käteispainoa salkussa. Mitä tämä tarkoittaa? Onko myyty ja mitä, tai minkälaisia osakkeita ja instrumentteja? Vai tarkoittaako tämä sitä, että jostain muualta siirretään rahaa odottamaan ostohetkeä.
Omalla kohdalla olen myynyt veivit pois ja turpaan on tullut. Osakesalkusta myin jo kesällä peliyhtiöt, tankkerit ja anneista tulleet pikkuerät Spinnovaa lukuunottamatta.
Varmaan sitäkin ettei kaikkea liikenevää rahaa,
Esim tulojen ylijäämää ole heti sijoitettu.
Vaan jätetty kasalle. Käteinen voi lymytyä missä vaan. Ei tarvi välttämättä siirtää minnekään…
Itse varaudun karhumarkkinaan kyttäilemällä ostopaikkoja: mahdollisia ylimyyntejä, instikoiden ja mm. rahastojen tankkauksia/myyntejä tarkastellen. Uskon tammiralliin ja saatan myydä jotain ns. IPO-häntiä ja pieniä positioita lisätäkseni käteisen määrää salkussa sekä järjestelläkseni salkkua selkeämmäksi. Jos tulee alavireistä tai ylilyöntejä alas, niin sitten ostellaan vähän lisää. Käteistä on salkussa tällä hetkellä n. 4% eli ei paljon. Hieman voi sinne käyttötililtä vielä siirtää, jos tulee hyviä paikkoja ostella.
Yleensä en varautunut mitenkään eli teknokuplassa ja finanssikriisissä, joiden jälkeen oli hyvin aikaa lisätä pohjiin pudonneita yhtiöitä - matalalento kesti teknokuplan jälkeen muutamia vuosia, finanssikriisissäkin jäi runsaasti aikaa osakepoiminnoille.
Nyt kun on limiittiä, niin se on täydessä käyttövalmiudessa, mikä on riittävä varautumistoimi. Muutoin siis 100% painolla osakkeissa ja oma salkku sharevillessä nimellä Framtidens kaffepengar.
Pieni velkavipu pois myymällä pahimmat bumtsibumit sekä henkisesti lasken jo valmiiksi mihin sellainen -30% johtaa nettovarallisuutta ajatellen. Siinäpä se ei muuta ja osakepaino säilyy korkealla ~80-95%:ssa koska en osaa ajoittaa.
Jatkan ostamista kuten ennenkin. Mielelläni ostan omasta mielestäni hyviä yhtiöitä alemmalta tasolta, mutta yritän vältellä putoaviin puukkoihin tarttumista. Hyväksyn kuitenkin sen, että voivat kolistella alemmas vielä pidempäänkin.
Salkussa ja seurannassa olevista yhtiöistä moni on halventunut merkittävästi. Se antaa mahdollisuutta olla kriittisempi ostoissaan, koska valinnanvaraa tuntuisi olevan paljon enemmän kuin kesällä.
Sijoitushorisonttini on 20+ vuoden päässä eikä salkussa ole lähtökohtaisesti mitään, jota on tarkoitus pitää alle < 5 vuotta, joten en käytännössä varaudu karhumarkkinaan muuten kuin pitämällä vivun minimissä. En usko osaavani ajoittaa ostojani, joten jatkan kuukausittaista säästämistä rahasotihin ja osakkeisiin kuten tähänkin saakka.
Itse olen kahlannut Inden laajoja rapsoja omistamistani yhtiöistä viime aikoina. Välillä on hyvä palauttaa mieleen syyt ostoihin varsinkin, kun salkun ath:sta valuttu reilun 15% alaspäin. Rahaa jätetty jemmaan lisätäydennyksiä varten, jos laskettelee isommin. Muuten rennosti eteenpäin.
Itse pidättäydyn vain nykyisissä omistuksissani enkä lisäile/myy mitään hätäpäissäni. Lisäily jatkuu vain kuukausittaisissa rahastoissa. Ajoittaminen ei minulla osakkeiden kohdalla ole tähänkään asti onnistunut niin en lähde niitä lisäilemään vaikka mieli tekisi
Lisäksi neuvoteltu pankkiin nostamista vailla oleva sijoituslaina. (btw ihan hemmetin vaikea neuvottelu toi osakkeisiin menevä sijoituslaina vs. vaikkapa autolaina, ihme touhua)
Itsellä aikalailla sama. Kuukausisäästö juoksee rahastoihin, muutoin salkuissa on tällä erää possat täynnä, niihin en koske, enkä availe Nordnettiä kuin harvakseltaan. Käteistä on tilillä. Olen tyytyväinen omistuksiini ja uskon fundaan meni markkina mihin suuntaan tahansa. Mieli on varsin tyyni, kun ei koko ajan ihmettele omia sijoituksiaan. Hampaiden kiristystä sillä vaan saa aikaan, jos käppyröitä koko ajan tuijottaa. Tulee tehtyä myös vähemmän hätäpäisiä ratkaisuja.
Olen varautunut käteisellä sekä suunnitelemalla etukäteen mitä teen. En ajatuksena pelkää karhumarkkinaa, koska olen tässä pelissä netto-ostaja vielä 20 vuotta. Hankalahan tuo on sanoa minkälaisia vatsahappoja useamman vuoden pulkkailu vaatisi, koska sellaista en ole aiemmin kokenut.
Portfolio saattaisi toki muuttua, jos bondeista tulisikin varteenotettava sijoituskohde
Osakkeiden lisäksi on lainaa minkä voisi kuitata pois, jos korko lähtee ravaamaan.
Yksi asia mitä en meinaa tajuta buy and hold forever-taktiikassa on se miten moni on valmis ottamaan vuosienkin turskaa vastaan mentaliteetilla “kyllä ne joskus nousee ja ostetaan lisää kun laskee”, vaikka olisi lainaakin maksettavana. Asuntolainaa tai varsinkaan autolainaa. Miksi ottaa avosylin kelkkailut vastaan vaikka myymällä osakkeet, pääsisi lähemmäksi velattomuutta.
Tiedän, että markkinan ajoittaminen on vaikeaa, ehkä mahdotontakin. Silti, osakkeiden myynti lainojen kuittamiseksi kuulostaa rationaaliselta. Varsinkin mahdollisen karhumarkkinan aattona.
Jos minulla olisi ollut läjä esim. Qt osakkeita niin varmasti olisin myynyt 160-170 € kurssista ja kuitannut velkaa pois. Koitan suhtautua osakkeisiin lakonisesti, että jos joku juna meni jo niin aina tulee uusia myöhemmin.
Jälkikäteen on ihanan helppo todeta että olisin myynyt huipulla pois…
Entä jos kurssi ei olisikaan laskenut tuosta 160€ tasolta vaan olisi nousuut 320€ hintaan?
Tiedätkö jatkavatko kurssit seuraavan puoli vuotta alamäkeen vai muuttuuko meno taas ylöspäin?
Jos löytyy varmaa tietoa niin helpottaisi kummasti…
