Vipua ajattelin vähentää. Muuten pidän lapuista kiinni, jos business luistaa. Kasvatan ehkä ostojen aikaväliä kuukaudesta pariin. En pysty panikoimaan ensimmäisten joukossa, joten parempi olla yrittämättä mitään ajoitusmyyntejä. Oma sijoitushorisonttini on 15-25v, joten eiköhän tässä ehdi vielä pari bear ja bull markettia kokea.
2008 - 2010 lähti salkun arvosta puolet eikä maailma siihen loppunut. Nordea ja Kesko maksoivat osinkoa vaikka käytiin laman porteilla. Silloin kun olisin vaan ostellut säännöllisesti, niin nyt naurattaisi. Pari kaveria myi kaiken korona-dipissä ja jenkkien pressanvaalien jälkeen. Eivät ole uskaltautuneet kyytiin, kun kaikki on niin kallista. Markkinoilta ulos jättäytymällä häviät varmasti.
Sanoisin, että jos myyt kaiken pois ja istut käteisen päällä, niin kannattaa tehdä suunnitelma siitä milloin ja miten palaat markkinalle. Ostojen aloittaminen voi olla yllättäen vaikeampaa kuin myyminen.
Vuosikymmenten sijoitushorisontilla kun olen liikkeellä, niin 100% sijoitusaste, kaikki osakkeissa kiinni. Omat ostohintani ovat ihan eri maailmasta kuin tämän päivän osakekurssit joten -20% kurssilasku ei haittaa mitään jos toteutuu. Nykyhinnoilla en välttämättä ostaisi uutta tai ainakin hyvin valikoivasti.
Keväällä tulee taas runsaat osingot pankkitilille. Ne pitää sijoittaa uudelleen eli järkevintä olisi toivoa kurssilaskua, karhumarkkina tarjoaa siihen hyvän ostopaikan. Osinkosijoittajan elämä on henkisesti helpompaa: pitää toivoa kurssilaskua, kunhan firman liiketoiminnan tulevaisuus näyttää edelleen hyvältä.
Matkin siis Kim Lindströmiä ja Erkki Sinkkoa ja muita kokeneita miljonäärejä, näin he ovat toimineet vuosikymmenten ajan ainakin haastattelujen perusteella.
Kommentoin tätä osaltani. Varmaan meemiosakkeissa tämänkaltainen lasku voi olla perusteltukin. Mutta ainakin itse yrittänyt sijoittaa sellaisiin yhtiöihin, että jos ne romahtavat 80-90 %, siinä vaiheessa maailmassa on tapahtunut jotain sellaista missä oman salkun arvon romahdus ei ole suurin murheeni.
Ensimmäinen sijoitukseni oli Carnegie Worldwide -rahasto joskus teknokuplan huipun tietämillä. Oppirahat olivat onneksi pienet, mutta sitäkin tehokkaammat. En sinänsä kuvittele osaavani ajoittaa markkinoita, mutta nykyiset arvostuskertoimet laittavat huimaamaan, ja sijoituksia on kertynyt jo sen verran, ettei takalisto kestäisi kunnon ryminää täydellä osakepainolla.
Osakkeiden ja käteisen suhde on tällä hetkellä jotain luokkaa 70/30. Verotuksen sallimissa rajoissa olen siirtynyt indekseissä päivittäistavaroiden suuntaan (XDWS) ja suorissa sijoituksissa mahdollisimman tylsiin osingonmaksajiin.
Alan kasvattaa osakepainoa jokseenkin suunnitelmallisesti kurssien laskiessa. Tai vaihtoehtoisesti iloitsen uudesta normaalista ja ikuisesta noususta.
Kai se on isomman käteisen kanssa lähdettävä karhumarkkinaan. Viimeiset vuodet on tehty hurjaa tuottoa niin onhan se oltava realisti ja otettava mahdollisesti useita huonoja vuosia vastaan.
Toki koko ajan katse vaihtoehtoisissa sijoituksissa/busineksissa ja rahaa mennytkin nyt muualle. Kaikenlainen ”osta halvallla, myy kalliilla” kiinnostaa muuallakin kuin pörssissä.
Toisaalta jos osakkeissa ollaan niin pitää vaan jättää ahneutta sivummalle ja haistella vaaran merkkejä. Tähän mennessä uralla rommin/ylihypen merkit ovat olleet kyllä aina ilmassa ennen kosahdusta, mutta myönnetään; on tullut vaan jatkettua ahneuksissaan.
Osakkeiden ostamista ja holdaamista voi ajatella niin, että ostat tai myyt kullakin hetkellä vallitsevan tarinan, joka tukee osakkeen nykyarvostusta.
Osakkeen hinta 10€: “Taloudessa vallitsee korkeasuhdanne, joka tukee yhtiön liiketoimintaa.”
Osakkeen hinta 5€: “Tästä on tulossa pitkä lama ja tulevaisuuteen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä.”
Osakkeen hinta 30€: “Yhtiö on suvereeni markkinajohtaja toimialallaan eikä seuraaville vuosille näy mitään mikä kasvun pysäyttäisi.”
Sijoittaja voisi kysyä, onko aina korkeasuhdanne? Mitä jos lama jääkin lyhyemmäksi? Mitä sitten kun lyhyen aikavälin epävarmuustekijä poistuu? Tuleeko tulevaisuudessa haastajia, pysyykö yhtiö relevanttina? Muistan kun myin Nordeat kympin kappale vuonna 2017 kun analyytikot kertoivat kohta koittavasta korkojen noususta joka tukisi pankin liiketoimintaa. Nordea tekisi euron osakekohtaisen tuloksen. Myin tämän koronnoston ja euron EPSin osakkeen ostajalle. Sitä ei tullut.
Ostin tammikuussa 2020 tavarataloketjun $17,50, jolla oli kustannussäästöohjelma ja toimitusketjuongelmia Kiinassa. Ostin maaliskuussa 2020 pahoissa vaikeuksissa olevan vanhanaikaisen tavarataloketjun $7,47, joka oli menossa tappavan viruspandemian takia konkurssiin. Mikä erottaa päättömän riskin hallitusta riskistä on tutkimus ja kriittinen ajattelu. Minulla on nyt tavarataloketju $25 joka on kääntänyt liiketoimintansa kukoistukseen, saanut miljoonittain uusia asiakkaita ja tekee yhtiön johdon arvion mukaan tänä vuonna noin $4,57 - $4,76 osakekohtaisen tuloksen.
Emme koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Teemme voittoa, jos tulevaisuus tulee olemaan parempi kuin ostojemme sisältämät narratiivit.
Rauhassa odotan sopuli-ilmiön loppumista ja ostan kun hinnat pikkuisen tippuu. Mitään en myy, odotan osinkoja, pistän nekin takaisin ostopuolelle. Osakepaino 100%.