Tosi hienoa keskustelua täällä ollut ilmastonlämpenemisestä. Hieman teki mieli nostaa yksi näkökulma aiheeseen liittyen, ottamatta kantaa sen ihmeemmin, mitä ilmastonlämpeäminen kellekin tarjoaa.
Joskus aikoinaan kirjoitin tänne, miten öljyä hyödyntämällä pelastettiin yksi laji sukupuutolta.
Ihminen on sellainen nerokas eläin, että sillä on taipumus innostua kaikesta uudesta.
Mieluummin överit kuin vajarit. Tiedätte ihmistyypin.
Itsekin kuulun joissain asioissa tuohon ihmistyyppiin.
Jos ei joku käy toppuuttelemassa, että
”Nyt on oikein hyvä. Nyt riittää!”
Menee herkästi ylisuorittamisen puolelle.
Juuri oikean määrän arvioiminen on ihmisluonnolle äärimmäisen vaikeaa. Tämä näkyy hyvin usein tuotantomäärissä ja hyväksi todetuissa tavoissa. Mikäli ei olisi olemassa markkinavoimia tai lakeja toppuuttelemassa, meistä monet saattaisivat valmistaa tai hamstrata mielin määrin asioita, joita on vain ollut tapana tehdä ja hamstrata.
Muistaakseni aika monet Inderesin foorumilla höpöttelevistä on siellä 30-50 vuoden välillä. Suurin osa meistä muistaa lapsuudesta, miten tienvierustasta kerättävät vadelmat eivät olleet oikein syötävää sorttia. Niiden pinnalle oli kerääntynyt mustaa, tahmeaa mönjää lyijybensiinistä.
Bensa-asemalle tultaessa sanottiin, ettei saa hengittää. Sillä tetraetyylilyijy tuhoaa pieniä harmaita aivosolujamme ja oli erityisen haitallista lapsille
Tetraetyyliä käytettiin aikaisemmin lisäaineena moottoribensiinissä puristuskestävyyden parantamiseksi. Sen käyttö keksittiin joskus 1910-1920-luvulla, aikana jolloin maailmalla pelotti, että öljy pääsee ihan kohta loppumaan.
Moottorit pitivät kummallista nakutusääntä ja pelättiin, ettei öljy pala kunnolla. Polttomoottorin suunnittelussahan ei tietenkään voinut olla mitään vikaa. 
Ensimmäisenä keksitiin, että lisäämällä jodia nakutusääni loppuu. Jodi oli kuitenkin kallista ja vaikea tuottaa tarpeellisia määriä.
Toinen vaihtoehto olisi ollut jo tuolloin etanoli. Halpaa, helppo tuottaa ja yhtä tehokasta kuin lyijy. Toisin kuin ensimmäinen vaihtoehto jodi.
Miksi sitten lyijy päätyi polttomoottoreihin vuosikymmeniksi, vaikka jo tuon ajan General Motorsin insinöörit tiesivät etanolin olevan helppoa ja halpaa valmistaa. Se kävi sellaisenaankin polttoaineeksi, sillä pystyi sterilisoimaan haavoja ja ottaa henkisiin osumiin vaikka pari naukkua.
Lyijyn puolestaan tiedettiin jo tuolloin olevan hirvittävän myrkyllistä.
Varmaan tulee yllätyksenä, että siksi juuri, että se oli liian helppoa ja halpaa valmistaa. Niin helppoa, että sen valmistus olisi onnistunut jopa kotona, General Mitorsin insinöörit meinaan kokeilivat kaikenlaisia vaihtoehtoja ja koska etanolia ei ollut niin helppoa patentoida ja tuotteistaa valittiin vuosikymmeniksi bensiinin lisäaineeksi myrkyllinen lyijy.
1930-luvulla lyijybensiiniä valmistavissa tehtaissa työntekijöitä kuoli nopeasti lyijymyrkytyksiin. Kaikenlaisia selityksiä tuolloinkin keksittiin ja kritisoijathan olivat vain valittajia, jotka eivät arvostaneet kunniallisten insinöörien ja bisnesmiesten aikaan saannoksia.
No toivottavasti ovat olleet edes itse ylpeitä. Äitinsä tuskin olivat.
1969 tiedettiin myös jo, että bensiinin lyijy käytännössä syövytti auton katalysaattorin ja teki sen käytön lähes turhaksi sekä nosti auton korjauskulut taivaisiin, mutta olihan tuo lyijybensiini hyvää bisnestä.
Ainakin yhdelle taholle.
En tiedä muista, mutta itse ajattelin lapsena, että autoiluun vain kuuluu sellainen. Meinaan lyijybensiini. Jos haluat liikkua paikasta toiseen, mustuneet tienreunat vain kuuluvat maisemaan. Ei sovi poimia vadelmia autotien vierestä, eikä hengittää bensa-asemalle saavuttaessa.
Onneksi joku tiesi minua paremmin.
Tänä päivänä onneksi tienvierustojen penkat ovat jo onneksi siistiytyneet vuosikymmenien rahan takomisesta.
Asialle onneksi tehtiin viimein jotain. Tehtiin paljonkin ja kansainvälisessä mittakaavassa.
Kun lyijybensiinistä siirryttiin muihin nakutuksen estoaineisiin, se ei tapahtunut markkinavetoisesti. Se tehtiin lainsäädännön kautta.
Kummasti aina me pelätään muutosta ja parjataan lainsäädäntöä, joka kumminkin pitkässä juoksussa vain tehostaa yhteisten varojen käyttöä.
Mikäli meinaan ympäristöasioita ei sälytetä yritykselle, se tulee meille vastaan verotuksen ja vapaaehtoistyön kautta. Kun yritykset laitetaan ottamaan ympäristö huomioon, se on vähän sama asia kuin yrität pakottaa teiniä opettelemaan siivoamaan huoneensa.
Eihän sitä teiniä kiinnosta, mutta runsain mitoin lahjomalla pikku hiljaa hyvä tulee ja teinistä jonain päivänä saadaan leivottua kunnon kansalainen.
En siis itse jaksa stressata ilmastonlämpiämisestä, kun vaikuttaisi siltä, että teinit on pakotettu siivoustalkoisiin.