Menin sitten astumaan näihin Yhdysvalloissa jaettavien biotikettien ja krediittien kaninkoloon. Ei olisi ehkä ikinä pitänyt 
Kuten täälläkin on aiemmin todettu, niin Yhdysvaltojen RIN-biotikettien hintojen tippuminen on suoraan pois Nesteen myyntihinnoista ja Yhdysvallat on kohta 50% Nesteen uusiutuvien myynnistä. Toisaalta koko tikettien idea olisi kattaa biodieselin ja uusiutuvan dieselin tuottajien tuotantokustannusten ja myyntihintojen välistä erotusta eli tikettien hinnan tippumisen pitäisi tarkoittaa myös jalostettavien raaka-aineiden hintojen tippumista (ns. HOBO-spread) eli varsinaisen marginaalin pitäisi pysyä samana. Koska valtavasti jäterasvoja ja niitä sisältäviä raaka-aineita tuodaan nykyään Yhdysvaltoihin edelleen jalostettavaksi dieseliksi näiden tikettien kattaessa kustannukset, biotiketeistä on tullut jopa globaalien jäterasvahintojen määrittäjiä (tai toisinpäin).
Näin teoriassa mutta tikettien hinnat ovat viimeaikoina tippuneet paljon enemmän kuin raaka-aineiden hinnat. Markkinalla on biopohjaisen dieselin ylituotantoa ja Kaliforniassa suorastaan dieselähky ja biopohjaisen dieselin sekoiteosuus on osavaltiossa jo 60 % (vrt. 13,5% Suomessa). Tukiohjelmat on myös ehkä vähän huonosti parametrisoitu, koska sekä RIN- tikettejä että Kalifornian LCFS-krediittejä generoituu nyt aivan liikaa vaadittuihin tasoihin nähden laskien niiden hintoja (ja tehden siten esim. fossiilisista energiamuodoista kannattavimpia). ”Liiaalliset” tiketit ja krediitit generoituvat nimenomaan uusiutuvan dieselin raketoivasta tuotannosta ja tähän ei näy muutosta lähivuosina:
In 2023, 7.96 billion D4 RINs were generated from approximately 4.02 billion gallons, to meet an RVO mandate of only 2.82 billion gallons. RINs can be held and used in future years, but a glut of this magnitude upends classic supply-demand price structures and is one of the major downward pressures on RIN pricing. NEFI, Clean Fuels Alliance America and other industry leaders, well aware of the strong production of biomass-based fuels, warned of this eventuality when the EPA was setting the RFS last year. By the time the 2023 standards were released in June 2023, production had already reached nearly 2 billion gallons.
RIN D4 (ja D6)-krediitin hinta oli joulukuussa 0,84$/gallona, mutta vuodenvaihteen jälkeen se romahti 0,4-0,5$/gallona tasoihin. Näillä hinnoilla yhdysvaltalaiset perinteisen biodieselin tuottajat tekevät jo tappiota. Uusiutuvan dieselin tuottajat tekevät vielä tulosta, koska ovat paremmin tuettuja ja vähän riippuen raaka-ainepaletista, koska pienemmän hiili-intensitiviteetin lopputuote saa enemmän rahaa Kalifornian LCFS-krediittien muodossa.
Nesteen osalta tämän RIN-romahduksen pitäisi varmaan teoriassa tarkoittaa jotain 300-400$/t myyntimarginaalia uusiutuvalle dieselille Yhdysvalloissa (joka tuotettu siellä?). Nesteen Singaporesta Yhdysvaltoihin tuomalla dieselillä luultavasti parempi myyntikate. Joka tapauksessa Nesteen Q4 myyntikate pysyi varmaan osittain niin hyvänä, koska se oli RIN-suojattu 50 prosenttisesti. Versus 20 % suojaukset tälle kvartaalille, joten näkee hyvin miksi Yhdysvaltojen kasvava myynti ja tuotanto voisi syödä koko konsernin myyntikatetta kohti tämän vuoden ohjeistuksen 600$/t alalaitaa.
Sinänsä tämä etenee vähän kuin Nesteen karhuisimmaksi analyytikoksi väitetty TD Cowen ennusti (Next-Gen Fuels at a Crossroads | TD Cowen ) syyskuussa 2023:
Renewable diesel margins for plants using vegetable oil could approach 0 in 2024. Waste-oil based product could earn $0.30/gal. EBITDA in 2025 could improve to $1/gal for operators using waste oils but stay low for veg oil given carbon intensity differences.
Nesteen kilpailijan Diamong Green Dieselin (DGD) puoliomistajan Valero Energyn toimitusjohtaja totesi Q4 puhelussa, että he odottavat, että tikettien hinnat tulevat tippumaan jatkossa edelleen kaventaen uusiutuvan dieselin marginaaleja. Hän näkee, että tulos tehdään jatkossa raaka-ainepuolella. Paisto- ja eläinrasvoja kustannustehokkaasti hankkivat ja jalostavat ovat rakenteellisesti etulyöntiasemassa verrattuna enemmän soija- ja muista kasviöljystä jalostaviin. Muina vasteina alhaisempiin uusiutuvan dieselin marginaaleihin heillä on myynnin laajentaminen Kalifornian (USA:n) ulkopuolelle ja kapasiteetin konvertoiminen SAF-jalostamiseen. (Kuva DGD:n esitysmateriaaleista, LCFS-krediitti per prosessissa käytetty raaka-aine määrittelee huomattavan kate-eron):
Regulaatio Yhdysvalloissa on lisäksi aika paljon liikkeessä:
Kalifornian hiilikrediittiohjelman historiasta ja tulevista muutoksista törmisin tähän varsin kattavaan juttusarjaan: California’s biofuel bias is hampering its EV future.… | Canary Media
Verotusmuutoksista taas oli hyvä ketju X:ssä: https://twitter.com/OilandGibbs/status/1760300424278516122
Kaikilla näillä regulaatiomuutoksilla on isot potentiaaliset vaikutukset uusiutuvien tuotteiden hintoihin Yhdysvalloissa, mutta aika monimutkainen yhtälö. Vuosi 2024 tulee olemaan Nesteelle mielenkiintoinen, mutta myös 2025 kun suurin osa näistä mainituista muutoksista astuu voimaan.
Diamong Green Dieselin omistajat eivät antaneet edes ohjeistusta tälle vuodelle, koska markkina on Yhdysvalloissa niin volatiili ja isojen muutoksen kynnyksellä. Biodieselin kaikkein huonoimmin kannattavan muodon tuottajat eivät tietenkään pyöritä jalostamoita kovin kauan negatiivisilla marginaaleilla. Tässä ketjussa olikin jo uutinen siitä, että Chevron sulki kaksi entisen Renewable Energy Groupin biodieseljalostamoa viime kuussa. Luultavasti lisää vastaavaa tuotantoa putoaa pois pikkuhiljaa Yhdysvalloissa, sikäli kun RIN-tiketit jatkavat mateluaan kuten on ennustettu pitkälle. Valuuko tämä sitten myös raaka-aineiden hintoihin täysmääräisesti (ja globaalisti), mikä tukisi katteita, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa markkina jakautuu oletettavasti enemmän voittajiin sekä häviäjiin ja Neste tietenkin tekee sitä kuuluisaa “optimointia” tämän myrskyn keskellä.
