Nokia Q1 2020. Tätä on jo hyvin kommentoitu, mutta muutama näkemys edeltäviin kommentteihin minultakin:
1 Ericsson vs Nokia. Q1 2020 Mobile Access + Services-liiketoiminnassa Ericssonin Gross Margin oli hulppeat 44% ja Nokian 30%. Isolla pensselillä tämä tarkoittaa, että mobiiliverkkotoimituksien (=tukiasemat + palvelut) suorat kustannukset ovat Ericssonilla 56 rahaa ja Nokialla 70 rahaa. Huaweilla kulut ovat Ericssoniakin pienemmät. Kovassa kilpailutilanteessa Ericssonin on siis helpompi voittaa kauppoja kuin Nokian. Toki kulut ovat ‘vain kuluja’ ja kauppahinta on johdon päätös.
2 Kiina. Telecom-sektori on Kiinalle strateginen ja siksi omat yhtiöt (Huawei ja ZTE) voittavat aina leijonan osan kolmen operaattorin (China Mobile, China Telecom ja Unicom) verkkotoimituksista. Ericssonille ja Nokialle on yleensä ‘varattu’ 1/3 tai 1/4 markkinaosuus.
(Järjestelyä voi moittia ja itkeskellä epäreiluna, mutta ‘life is not fair’. USA tekee paraikaa samaa).
Tässä ensimmäisessä - ja merkittävimmässä - 5G-kierroksessa Ericssonin hintakilpailukyky riitti, mutta Nokia ilmeisesti päätti säästää kassaansa ja ottaa Intian Airtel-kaupan Kiinan sijaan. Nokian nykyisellä kassalla ei vain voi ottaa valtavia (ja aluksi kassavirtanegatiivisia) kauppoja.
Sivuhuomiona Nokia kertoi korona-/logistiikka-vaikeuksien heikentäneen Q1 tulosta. Sen sijaan Ericsson kertoi Q1-sijoittajapuhelussa onnistuneensa Kiinan toiminnoissaan nimenomaan komponenttivarastojensa ansiosta (olivat siis varautuneet USA-Kiina-kauppasodan kärjistymiseen, ei koronaan).
Poliittisesti Nokialla on edelleen sillanpäät Kiinassa. Vanhin niistä on Nokia Shanghai Bell (eli entinen Alcatel Shanghai Bell 1980-luvulta asti), lisätietoa suomenkielisen vuosikertomuksen sivulta 183. Kannattaa seurata liikevaihdon kehittymistä. Linkki: Nokia Bell Labs Locations - Nokia Bell Labs
Nokian toinen poliittinen Kiina-sillanpää on vuodelta 2005 eli 3G-ajalta peräisin oleva Joint-Venture Huawein kanssa, jossa Nokian omistus on 51%. Minusta tämä on ollut aina outo lintu. Linkki: http://www.td-tech.com/en/
3 Reefshark. Nokia julkisti Reefshark-sirunsa tammikuussa 2018, ennen Mobile World-tapahtumaa. Suunnittelu tälle siru-sarjalle on siis tehty vuonna 2017, silloisen kilpailutilanteen ja silloin standardoidun 5G-teknologian mukaan. Standardointi ja kilpailu ovat kolmessa vuodessa edenneet, ja nyt Reefsharkin myöhästyminen voi olla kohtalokasta.
Suurin huoleni Nokiaa koskien on juuri tämä. Nokian (Q1: 4.370 M€) syömähammas on Mobile Access (Q1: 2.430 M€ = josta noin 50% tukiasemat + 50% palvelut) eli radioteknologia, kaikki muu on käytännössä tätä liiketoimintaa tukevaa toimintaa. Mobile Accessin kilpailukyky perustuu tukiasemien kapasiteettiin ja toiminnallisuuteen. Ja tämän sydän on Reefshark-sirut (System on a Chip). Pelkoni - toivottavasti aiheeton - on se, että Reefshark olisi suunniteltu vuonna 2017 voittamaan Ericssonin silloinen teknologia (esim. 25-50% tehokkaampi). Myöhästymisistä johtuen tämä etu voi nyt olla menetetty, sekä Ericssonin ja tietysti Huawein teknologiaan verrattuna. Toivon kovasti olevani väärässä.
4 Kuten jo muualla totesin, vaikka Nokia nyt hiukan horjuu, niin fundamentit ovat hyvät. Alalletulokynnys on suuri. Langaton viestintä on megatrendi. Pitkää tulevaisuutta Nokian on vaikea tuhrata. Nyt tarvitaan muutama vuosi aikaa, useampi miljardi kassaa ja uusi rohkeampi johto - ja kaikki tämä näyttäisi järjestyvän. Tosin Nokian omistus ja pääkonttori voivat siirtyä pois Suomesta sekä toimintaa saatetaan (toivottavasti) karsia.
Olen lisännyt omistustani ja salkussa on Nokiaa 7.000 osaketta. Nykyinen kurssitaso ottaa huomioon, että Nokian omistaja-arvoa tuhoutuisi edelleen. Tähän minun on vaikea uskoa, kun tosiasioita on nyt alettu julkisestikin tunnustaa.